Petän poikaystävääni enkä kadu

Mikä onkaan 6. käsky? - Älä tee huorin!

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 23:56"]

Niin. Petän poikaystävääni, enkä todellakaan kadu sitä. Tai en ole tähän asti katunut. Päin vastoin. Uusien suhteiden metsästäminen on jännää ja kiihottavaa, enkä vaan saa siitä tarpeekseni. Kyse ei ole siitä, etteikö meillä olisi ihan hyvää seksiä ja kyllin usein, mutta yhden ja saman ihmisen kanssa aina harrastettuna se vaan on vähän -- tylsää? Katson myös vieraiden komistusten perään usein "vähän liian pitkään", vaikka yritänkin välttää sitä poikaystäväni seurassa. Nykyään ihan pettämisen tasolle menevää toimintaa sattuu enää aika harvoin, joskus työmatkoilla, mutten epäröi kuitenkaan koskaan tilaisuuden tullen pettää. Aamulla kerron yölliselle kumppanille, että seurustelen muuten, eikä kannata soitella perään. Suurimmalle osalle se on ihan fine, ja osa on ollut jopa itse varattuja. Poikaystävälläni ei ole luultavasti mitään hajua tästä. Nyt olen alkanut miettiä, miten paljon se häntä loukkaisi, jos hän saisi tietää. :( Poikaystäväni ei ole tietääkseni pettänyt koskaan minua, ja jos olisikin, en voisi siitä kyllä moittia häntä. Olenko sairas, ja pitäiskö mun hankkiutua johonkin terapiaan? Vaikka olen viime aikoina yrittänyt päästä tavasta eroon, se on vaan niin hankalaa. Välillä mun ajatukset tuntuu melkein pakkomielteisiltä. Jos nään firman kemuissa tai baarissa tai salilla tai melkein missä vain jonkun tarpeeksi komean miehen, niin mua alkaa välittömästi panettaa, ja ajatukset siirtyy välittömästi siihen, miltähän sen kanssa tuntuisi painia sängyssä. Pitäiskö mun kertoa tästä poikakaverilleni? Jättää hänet? Suhde toimii muuten kuitenkin ihan ok, ja meillä on kivaa myös keskenämme. Help me, jos noku jaksoi lukea sekavan sepustukseni loppuun!

[/quote]

Mene nukkumaan. Selvä provo

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 00:34"]Mikä onkaan 6. käsky? - Älä tee huorin!
[/quote]

Toisaalta raamatullisen käsityksen mukaan myös esiaviollinen seksi vakituisen kumppanin - kuten esim. poikaystävän tai vaikkapa kihlatunkin kanssa on huoraamista. T. Pilkunviilaajaniuho

Sun parisuhteesi on täysin turha, siitähän toi kertoo. Voisit yhtä hyvin olla sinkku ja pelehtiä kenen kanssa tahansa mutta jostain syystä et välitä erotakaan. Onnee...

Minkä ihmeen takia pitää olla parisuhteessa, jos vieraat kiinnostaa? Eikö voisi vaan vapaana nussia joka suuntaan, jos huvittaa? Vai pitääkö olla joku vakkari ihminen, ettei jää ypöyksin petturikaan?

Ihan ensimmäiseksi herää kysymys oliko sulla nuoruudessa hankala ja/tai etäinen suhde isääsi ? itselläni oli/on edelleen ja ensimmäisessä vakavemmassa suhteessani päädyin pettämään sillä tämä kyseinen kumppani oli ns. liian kunnollinen palvoi minua. Nykyään jo 3 vuotta yhdessä miehen kanssa joka tarpeeksi kiinnostava muttei myösjään mikään liian helppo ihminen ja voin sanoa että edelleen oln hulluna mieheeni.

Tää vois olla ku omasta suusta. En tajua mikä mua vaivaa. Onkohan ap enää linjoilla että mikä sulla on nyt tilanne elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Niin. Petän poikaystävääni, enkä todellakaan kadu sitä. Tai en ole tähän asti katunut. Päin vastoin. Uusien suhteiden metsästäminen on jännää ja kiihottavaa, enkä vaan saa siitä tarpeekseni. Kyse ei ole siitä, etteikö meillä olisi ihan hyvää seksiä ja kyllin usein, mutta yhden ja saman ihmisen kanssa aina harrastettuna se vaan on vähän -- tylsää? Katson myös vieraiden komistusten perään usein "vähän liian pitkään", vaikka yritänkin välttää sitä poikaystäväni seurassa.

Nykyään ihan pettämisen tasolle menevää toimintaa sattuu enää aika harvoin, joskus työmatkoilla, mutten epäröi kuitenkaan koskaan tilaisuuden tullen pettää. Aamulla kerron yölliselle kumppanille, että seurustelen muuten, eikä kannata soitella perään. Suurimmalle osalle se on ihan fine, ja osa on ollut jopa itse varattuja.

Poikaystävälläni ei ole luultavasti mitään hajua tästä. Nyt olen alkanut miettiä, miten paljon se häntä loukkaisi, jos hän saisi tietää. :( Poikaystäväni ei ole tietääkseni pettänyt koskaan minua, ja jos olisikin, en voisi siitä kyllä moittia häntä.

Olenko sairas, ja pitäiskö mun hankkiutua johonkin terapiaan? Vaikka olen viime aikoina yrittänyt päästä tavasta eroon, se on vaan niin hankalaa. Välillä mun ajatukset tuntuu melkein pakkomielteisiltä. Jos nään firman kemuissa tai baarissa tai salilla tai melkein missä vain jonkun tarpeeksi komean miehen, niin mua alkaa välittömästi panettaa, ja ajatukset siirtyy välittömästi siihen, miltähän sen kanssa tuntuisi painia sängyssä. Pitäiskö mun kertoa tästä poikakaverilleni? Jättää hänet? Suhde toimii muuten kuitenkin ihan ok, ja meillä on kivaa myös keskenämme. Help me, jos noku jaksoi lukea sekavan sepustukseni loppuun!

Sinulla on selvästi joku seksiriippuvuus

Jos toimintasi käy omalle tunnolle mikset kerro totuutta miehelle? Jos huono olo jää mene psykologialle kertomaan huolesi, mutta ei toisen tunteilla kannata leikkiä eikä muiden...

Miksi olla parisuhteessa jos ei pysty olemaan vain sen yhden henkilön kanssa? Olet säälittävä.

Syitä voi olla monia ja ne voi olla syvällä.Mulla oli nuorena monta poikaystävää jotka petti mua.Kyllästyin aina pettymään ja aloin sit pettämään itsekin.Se oli ikäänku sellasta itsesuojelua.Ajattelin et sit ku saan taas kuulla tämänki pettäneen niin se ei satu niin paljon kun on itse tehnyt saman.