Petän poikaystävääni enkä kadu
Niin. Petän poikaystävääni, enkä todellakaan kadu sitä. Tai en ole tähän asti katunut. Päin vastoin. Uusien suhteiden metsästäminen on jännää ja kiihottavaa, enkä vaan saa siitä tarpeekseni. Kyse ei ole siitä, etteikö meillä olisi ihan hyvää seksiä ja kyllin usein, mutta yhden ja saman ihmisen kanssa aina harrastettuna se vaan on vähän -- tylsää? Katson myös vieraiden komistusten perään usein "vähän liian pitkään", vaikka yritänkin välttää sitä poikaystäväni seurassa.
Nykyään ihan pettämisen tasolle menevää toimintaa sattuu enää aika harvoin, joskus työmatkoilla, mutten epäröi kuitenkaan koskaan tilaisuuden tullen pettää. Aamulla kerron yölliselle kumppanille, että seurustelen muuten, eikä kannata soitella perään. Suurimmalle osalle se on ihan fine, ja osa on ollut jopa itse varattuja.
Poikaystävälläni ei ole luultavasti mitään hajua tästä. Nyt olen alkanut miettiä, miten paljon se häntä loukkaisi, jos hän saisi tietää. :( Poikaystäväni ei ole tietääkseni pettänyt koskaan minua, ja jos olisikin, en voisi siitä kyllä moittia häntä.
Olenko sairas, ja pitäiskö mun hankkiutua johonkin terapiaan? Vaikka olen viime aikoina yrittänyt päästä tavasta eroon, se on vaan niin hankalaa. Välillä mun ajatukset tuntuu melkein pakkomielteisiltä. Jos nään firman kemuissa tai baarissa tai salilla tai melkein missä vain jonkun tarpeeksi komean miehen, niin mua alkaa välittömästi panettaa, ja ajatukset siirtyy välittömästi siihen, miltähän sen kanssa tuntuisi painia sängyssä. Pitäiskö mun kertoa tästä poikakaverilleni? Jättää hänet? Suhde toimii muuten kuitenkin ihan ok, ja meillä on kivaa myös keskenämme. Help me, jos noku jaksoi lukea sekavan sepustukseni loppuun!
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 23:56"]
Niin. Petän poikaystävääni, enkä todellakaan kadu sitä. Tai en ole tähän asti katunut. Päin vastoin. Uusien suhteiden metsästäminen on jännää ja kiihottavaa, enkä vaan saa siitä tarpeekseni. Kyse ei ole siitä, etteikö meillä olisi ihan hyvää seksiä ja kyllin usein, mutta yhden ja saman ihmisen kanssa aina harrastettuna se vaan on vähän -- tylsää? Katson myös vieraiden komistusten perään usein "vähän liian pitkään", vaikka yritänkin välttää sitä poikaystäväni seurassa. Nykyään ihan pettämisen tasolle menevää toimintaa sattuu enää aika harvoin, joskus työmatkoilla, mutten epäröi kuitenkaan koskaan tilaisuuden tullen pettää. Aamulla kerron yölliselle kumppanille, että seurustelen muuten, eikä kannata soitella perään. Suurimmalle osalle se on ihan fine, ja osa on ollut jopa itse varattuja. Poikaystävälläni ei ole luultavasti mitään hajua tästä. Nyt olen alkanut miettiä, miten paljon se häntä loukkaisi, jos hän saisi tietää. :( Poikaystäväni ei ole tietääkseni pettänyt koskaan minua, ja jos olisikin, en voisi siitä kyllä moittia häntä. Olenko sairas, ja pitäiskö mun hankkiutua johonkin terapiaan? Vaikka olen viime aikoina yrittänyt päästä tavasta eroon, se on vaan niin hankalaa. Välillä mun ajatukset tuntuu melkein pakkomielteisiltä. Jos nään firman kemuissa tai baarissa tai salilla tai melkein missä vain jonkun tarpeeksi komean miehen, niin mua alkaa välittömästi panettaa, ja ajatukset siirtyy välittömästi siihen, miltähän sen kanssa tuntuisi painia sängyssä. Pitäiskö mun kertoa tästä poikakaverilleni? Jättää hänet? Suhde toimii muuten kuitenkin ihan ok, ja meillä on kivaa myös keskenämme. Help me, jos noku jaksoi lukea sekavan sepustukseni loppuun!
[/quote]
älä kerro, loukkaat tarkoituksella. niinhän taidat tehdä jo nyt.
olet lapsi, joka hakee itsetunnolle kohotusta.
eroa, koska teillä ei ole suhdetta. ns suhteenne on valhetta. tuon jälkeen et koskaan aidosti tule rakastamaan miestäsi vaan katsot halveksien sitä aisankannattajaa, joka ei tiedä noista tempuista vielä mitään.
anna toiselle mahdollisuus hankkia aito kumppani. ns yhdessäolonne hukkaa toisen aikaa.
t. Mies
Miten meni näin niinkuin omasta mielestäsi ?
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 00:02"]
Huoralla on huoran huvit ja pientä persoonallisuushäiriötä, ei pahemmin muien tunteet kiinnosta, empatiakyky nolla. Mitä jos kokeilisit narua...
[/quote]
Aiheeseen sen kummemmin kantaa ottamatta, eipä täältäkään näytä paljon empatiakykyisiä ihmisiä löytyvän. Aloittaja on kuitenkin tunnistanut ongelmansa ja yrittää tehdä asialle jotain(?), niin ensimmäisessä kommentissa jo ehdotetaan narua. Mutta jatkakaa!
Eikös se ole niin, että jos pettää, niin on sen jonkun muun kanssa. Tavalaan se kumppani onkin jo ns. Exä.
kannattaa lähteä omille teilleen, jos pettää pitää. Ihan turha on haavoittaa ja satuttaa toisia. Ota vapaus...Anna vapaus. Jos haluat itseäsi satuttaa tuolla tavoin, niin tee se, mutta hae pikkuhiljaa apua. Apua tarvitset.
opettele kunnioittamaan omaa arvoasi. Sitten voit joskus olla luotettava ja luottaa.
pertäminen on turhaa...mene vapaana kukasta kukkaan, kunnes haluat vakiintua. Ihan turha on pitää jotain ihmistä varalla ja loukata häntä. Ota vastuu tekemisistäsi.
Sinkku sun tulee olla jos et halua vaan yhtä miestä panna. Tai avoimessa suhtees.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 00:41"] Ihan ensimmäiseksi herää kysymys oliko sulla nuoruudessa hankala ja/tai etäinen suhde isääsi ? itselläni oli/on edelleen ja ensimmäisessä vakavemmassa suhteessani päädyin pettämään sillä tämä kyseinen kumppani oli ns. liian kunnollinen palvoi minua. Nykyään jo 3 vuotta yhdessä miehen kanssa joka tarpeeksi kiinnostava muttei myösjään mikään liian helppo ihminen ja voin sanoa että edelleen oln hulluna mieheeni. [/quote]
En osaa liittää tätä kyllä mitenkään lapsuuteeni. Mulla on ollut mielestäni aina hyvä, turvallinen ja rakastava lapsuudenkoti. Molemmat vanhemmat oli läheisiä lapsen, mut isä erityisesti.
Miehelle nro 18: Kuulostaa lapselliselta ja sairaalta (mitä se ehkä onkin), mutta en ole ennen edes tajunnut, että toimintani voisi loukata poikaystävääni. Nyt se on iskenyt tajuntaani yhtäkkiä. Siks mun olikin pakko viime yönä tää tänne suoltaa, mikä nyt ei ehkä ollut viisain ratkaisu. Mietin itsekin, että ehkä keksin jonkun nätimmän valheen, jonka varjolla jätän suhteemme. Kaikki tää paska yhtäkkiä päin naamaa olis liikaa ehkä kelle tahansa. Ap.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 00:08"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 00:41"] Ihan ensimmäiseksi herää kysymys oliko sulla nuoruudessa hankala ja/tai etäinen suhde isääsi ? itselläni oli/on edelleen ja ensimmäisessä vakavemmassa suhteessani päädyin pettämään sillä tämä kyseinen kumppani oli ns. liian kunnollinen palvoi minua. Nykyään jo 3 vuotta yhdessä miehen kanssa joka tarpeeksi kiinnostava muttei myösjään mikään liian helppo ihminen ja voin sanoa että edelleen oln hulluna mieheeni. [/quote]
En osaa liittää tätä kyllä mitenkään lapsuuteeni. Mulla on ollut mielestäni aina hyvä, turvallinen ja rakastava lapsuudenkoti. Molemmat vanhemmat oli läheisiä lapsen, mut isä erityisesti.
Miehelle nro 18: Kuulostaa lapselliselta ja sairaalta (mitä se ehkä onkin), mutta en ole ennen edes tajunnut, että toimintani voisi loukata poikaystävääni. Nyt se on iskenyt tajuntaani yhtäkkiä. Siks mun olikin pakko viime yönä tää tänne suoltaa, mikä nyt ei ehkä ollut viisain ratkaisu. Mietin itsekin, että ehkä keksin jonkun nätimmän valheen, jonka varjolla jätän suhteemme. Kaikki tää paska yhtäkkiä päin naamaa olis liikaa ehkä kelle tahansa. Ap.
[/quote]
AP tajuatko miten vastenmielinen ihminen olet? Sinulle ihmiset on vaan jotain pelikappaleita ja he ovat olemassa vain sinun sairaita mielihalujasi varten.
En tajua miten voit elää itsesi kanssa?
Tajuan. Niinpä. En minäkään. Menen narun jatkoksi. Mukavaa illanjatkoa, toivottavasti helpotti edes sinun oloasi. Ap.
Mikä kumma tätä porukkaa täällä vaivaa? Harvoin kun joku avautuu ongelmastaan tosissaan ja pohdiskellen ja aihekin on vakavasti otettava niin ei saa osaakseen kuin pelkkää vittuilua ja huorittelua. Ainiin, itsehän olette siveyden sipuleita. Mut itse asiaan...voiko kyse olla jännityksen hakemisesta eikä pelkästään armottomasta puutteesta? Jos eroaisit poikaystävästä niin voiko käydä niin ettei se metsästys enää kiinnoistakaan niin paljon? Enhän mikään shamaani ole mut tuli vaan mieleen :-)
T:mies30
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 23:56"]Niin. Petän poikaystävääni, enkä todellakaan kadu sitä. Tai en ole tähän asti katunut. Päin vastoin. Uusien suhteiden metsästäminen on jännää ja kiihottavaa, enkä vaan saa siitä tarpeekseni. Kyse ei ole siitä, etteikö meillä olisi ihan hyvää seksiä ja kyllin usein, mutta yhden ja saman ihmisen kanssa aina harrastettuna se vaan on vähän -- tylsää? Katson myös vieraiden komistusten perään usein "vähän liian pitkään", vaikka yritänkin välttää sitä poikaystäväni seurassa.
Nykyään ihan pettämisen tasolle menevää toimintaa sattuu enää aika harvoin, joskus työmatkoilla, mutten epäröi kuitenkaan koskaan tilaisuuden tullen pettää. Aamulla kerron yölliselle kumppanille, että seurustelen muuten, eikä kannata soitella perään. Suurimmalle osalle se on ihan fine, ja osa on ollut jopa itse varattuja.
Poikaystävälläni ei ole luultavasti mitään hajua tästä. Nyt olen alkanut miettiä, miten paljon se häntä loukkaisi, jos hän saisi tietää. :( Poikaystäväni ei ole tietääkseni pettänyt koskaan minua, ja jos olisikin, en voisi siitä kyllä moittia häntä.
Olenko sairas, ja pitäiskö mun hankkiutua johonkin terapiaan? Vaikka olen viime aikoina yrittänyt päästä tavasta eroon, se on vaan niin hankalaa. Välillä mun ajatukset tuntuu melkein pakkomielteisiltä. Jos nään firman kemuissa tai baarissa tai salilla tai melkein missä vain jonkun tarpeeksi komean miehen, niin mua alkaa välittömästi panettaa, ja ajatukset siirtyy välittömästi siihen, miltähän sen kanssa tuntuisi painia sängyssä. Pitäiskö mun kertoa tästä poikakaverilleni? Jättää hänet? Suhde toimii muuten kuitenkin ihan ok, ja meillä on kivaa myös keskenämme. Help me, jos noku jaksoi lukea sekavan sepustukseni loppuun!
[/quote]
Huora
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 00:02"]
Huoralla on huoran huvit
[/quote]
Huoralla on varaa huveihinsa, sillä seksistä maksetaan ihan hyvin.
Huoralla on huoran huvit ja pientä persoonallisuushäiriötä, ei pahemmin muien tunteet kiinnosta, empatiakyky nolla. Mitä jos kokeilisit narua...
Kyllä se tietää, niinkuin kaikki kaverinnekin.
Aika surullista itsesi kanssa, että et saa kokea rakastumisen tunnetta. Mutta toisaalta et tiedä, mitä menetät.
Ja ikä oli? Ehkä et ollut kokenut tarpeeksi ennen nykyistä suhdetta tai olet seksiaddikti.
Tekstin alussa et katunut mutta myöhemmin kaduit.
joopajoo treenaa vielä.
Mikset kerro poikaystävällesi? Miksei hänellä ole oikeutta tietää? Kaikki sukupuolitauditkaan ei jää saamatta vaikak käyttäisit kondomia. Miksei poikaystävälläsi ole oikeutta elää suhteessa, jossa häntä ei petetä?
Mun oli pakko peukuttaa plussa tuohon aloitusviestiin. Kokemuksesta tiedän miten ihanaa se on kun on uusi saalis koukussa.
Kerrankin rehellinen. Eihän ihmiset pettäisi jos se ei tekisi niin hyvää. Ajatelkaa kaikkia riskejä mitä siinä on ja silti ihmiset tekee sitä. Jopa maksavat risteilyjä, Lapin lomia ja baarikierroksia että pääsevät riskeeraamaan avioliittonsa, terveytensä, maineensa...
:)