Miksi perheessä, jossa on erityislapsia on usein Paljon lapsia?
Olen miettinyt, miksi näin on. Kun tavisperheissä on usein 2 lasta, tai vain yksi. Kolmelapsinen tavisperhe on jo vähän erikoisuus.
Mutta, perheissä, missä on nepsyä, viivästymää muuta haastetta… lapsia on usein ainakin kolme, usein jopa 4 tai 5. Eikö haasteet ole olleet näkyvissä jo silloin, kun sitä kolmatta, neljättä tai ainakin viidettä on haluttu/suunniteltu? Onko arvioitu, että omat voimavarat riittää?
Vai onko näillä vanhemmilla samoja haasteita itsellä, eikä lapsimäärää tai jaksamista suunnitella, niitä vaan tulee?
Kommentit (5)
Enkä Siis väitä, että näin on läheskään aina. Mutta jos on neljä lasta ja näistä kolmella on erityisen tuen tarvetta, niin kyllä laittaa miettimään, että miten kahden erityislapsen kanssa on vielä haluttu ja ajateltu että kyllä jaksetaan vielä 2 lisää
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ikuisuuskysymys, etkö koskaan ole nähnyt tästä keskustelua. Ne piirteet eivät näy heti, ne todetaan esim. esikoulussa, ja silloin seuraavat lapset ovat jo syntyneet. Ja niin edelleen.
Tosiaan kaikki piirteet ei heti näy, mutta esim adhd:sta on kyllä usein piirteitä jo melko pienenä
Ja jos perheessä on vaikka viisi lasta, niin kyllähän vanhin vähintään kouluikäinen alkaa olla kun uutta vauvaa tehdään.
Vai eikö niin monilapsisessa perheessä ehditä keskittyä jokaiseen yksilöön riittävästi, että nuo erityistarpeet huomattaisiin ajoissa?
Vai onko monella erityislapsen vanhemmalla itsellään samoja piirteitä ja sen takia lapsen käytös ja piirteet tuntuvat ”normalisera” pidempään ihan tavallisilta?
Itse tiedän kyllä enemmän perheitä, joissa vain 1 tai 2 lasta, ja erityisyyttä…
Eikä meinata jaksaa niidenkään kanssa, jatkuvasti ovat hoidossa mummoilla, jotta vanhemmat saavat ”hengähtää”.
Isoja perheitä en tiedä kuin muutaman.
Tämä on ikuisuuskysymys, etkö koskaan ole nähnyt tästä keskustelua. Ne piirteet eivät näy heti, ne todetaan esim. esikoulussa, ja silloin seuraavat lapset ovat jo syntyneet. Ja niin edelleen.