Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten tuoda miehelle esille, ettei voi oikein hyvin.
26.11.2014 |
Jos yritän puhua jotain sen suuntaista, niin vaihtaa puheenaihetta tai jopa selvästi ärsyyntyy. Oon normaalisti iloinen ja pirteä. Nyt jo pidemmän aikaa kokenut olon tyhjäksi. Lapset tuo iloa elämään, mutta jotenkin kaikki muu ympärillä on tyhjää. On melkoista stressiä olla esimiehenä, samaan aikaan opiskella ja hoitaa kahta pientä lasta. Perfektionistina pitäisi myös ulkonäöstä ja vartalostakin pitää huolta. Jotenkin tuntuu, että elämä on jatkuvaa suorittamista eikä niille tärkeille asioille ole riittävästi aikaa. Ajoittain koen, että tehtävää on niin paljon, etten saa mitään tehtyä. Etenkään, kun en siedä alisuorittamista. Huomaan salaa ajoittain itkeväni. Miestä kovin rakastan, mutta jostain syystä seksielämä on jo vuosia sitten kuivunut olemattomaksi. Välillä mietin, että elänkö koko elämäni lähes seksittömässä suhteessa. Mutta rakkautta on ja lasten takia kyllä niin voin tehdäkin. Jotenkin vaan tuntuu, että nyt ei ole kaikki hyvin. Enkä oikein löydä ratkaisua. Vauhtia yrittänyt hiljentää, mutta oon niin moneen sitoutunut ettei se oikein onnistu.
Kommentit (8)
Mitä, jos kirjoittaisit ajatuksesi paperille? Niinkuin itsetutkiskeluna ja pohdintana. Näyttäisit sen sitten miehelle, että tällaisia ajatuksia sulla pyörii ja tältä susta tuntuu. Antaisit miehelle aikaa märehtiä asiaa kunnolla, et painosta kommentoimaan mitenkään. "Ongelmasihan" ei ole mitenkään miehestä johtuva, jos oikein ymmärsin. Jostain ehkä kannattaa luopua oman hyvinvoinnin vuoksi ja antaa aikaa myös parisuhteelle. Tiedän. Helpommin sanottu kuin tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En voi hyvin. Voin todella huonosti. Tarvitsen keskusteluapua ja sinun tukeasi. Onnistuuko?"
No, ensinnäkin se ettei teillä ole seksiä ja se että mies torjuu sinut noin, kertoo ettei miehesikään voi hyvin. Eikä liittonne. Hakekaa ihmeessä ulkopuolista apua. Menette keskustelemaan jonnekin. Rakkaus yksin ei riitä, jos sulla on paha olla. Ja miehelläskin näköjään. Jos vanhemmat voivat huonosti, voivat lapsetkin. Perfekstionismi ei ole kauhean hyvä ominaisuus tuollaisessa elämäntilanteessa, eikä ole mitään mieltä suorittaa itseään näännyksiin. Ei tuossa tilanteessa ole kyse siitä että sun pitäisi yksin löytää joku ratkaisu ja tunkea itsesi taas uuteen täydelliseen muottiin suorittamaan jotain uutta osaa elämästä virheettömäksi. Tuollainen peli pitää puhaltaa poikki. Liitto on kahden kauppa eikä sitä, että sä yrität muuttaa itseäsi ja ratkaista jotain pulmapeliä. Veikkaanpa, että kun oikeasti uskaltaudutte asioiden äärelle, sieltä räjähtää ilmoille monenmoista ongelmaa ja katkeruutta. Siksi se ulkopuolinen apu, ihan jo aluksi.
Ainakin seurakunta pitää perheneuvontaa,ilmaista ja luottamuksellista.
eikä ole uskonnon tyrkytystä :)
Seurakunnat ja väestöliitto myös, se tosin tais maksaa jonkin verran. Kannattaa ehdottomasti. Tämä pinnalla oleva äitien uupumus kannattaa ottaa tosissaan. Ei ole tarkoitus että elämässä joutuu yksin vaan selviytymään. Teidän tilanne on ihan tarpeeksi jotta voi hakea apua. Kun itse erosin, etsin apua sekä itselleni ja lapsille. Ja sain. Ja siitä oli todella paljon apua. Tuntui, ettei tarvitse yksin jaksaa ja selviytyä vaan, että sua autetaan. Pääsin hyvin takaisin jaloilleni ja tänä päivänä kaikki on kunnossa ja voimme oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 13:20"]
jostain syystä seksielämä on jo vuosia sitten kuivunut olemattomaksi
[/quote]
"Jostain syystä"? Emmeköhänme molemmat tiedä, että se syy on ollut lapsien hankkiminen ja ryhtyminen vapaaehtoisesti tuohon ruuhkavuosihelvettiin.
Alue: Aihe vapaa
ap vielä.
Edellä mainittujen lisäksi toinen lapsi on jo siinä iässä, että harrastaa. Joten kaiken muun lisäksi halutaan mahdollistaa lapsen harrastukset ja kuskataan ja ollaan aktiivisesti mukana niissä. Tajuan, että menee vähän yli kaikki eikä tunnit riitä. Mut en osaa oikein mistään hiljentääkään. Eilen oli kämppä ihan kaaoksessa ja itse istuin sohvalla. Ahdistuneena tuijotin sitä kaaosta, mutta en kyennyt tekemään asialle mitään. Samaan aikaan sotku ahdisti kauheesti. Ja nytkin ottaa päähän kun tietää sen odottavan siellä. Ensin tosin ilta vierähtää tytön harrastuksissa. Ja illalla pitäis tehdä rästissä olevat opinnotkin... Tää on jotenki ihan mahdotonta. Jonkinlainen halu miehelläkin taitaa olla hakea ratkaisua tilanteeseen, koska eilen sanoi, että mitä jos mentäis vaikka ihan kahdestaan joku ilta leffaan. Tuotakin itkin illalla yksikseen.. Enkä oikeastaan tiedä mitä itkin.