Lue keskustelun säännöt.
Ketään kuka onnellisessä suhteessa 20v jälkeen
26.11.2014 |
Onko täällä ketään kuka olisi onnellisessa ja rakastavassa parisuhteessa vielä 15-20 vuoden yhteiselon jälkeen?
Ahdistaa ihan tosissaan lukea täältä näitä "mies ihastunut/rakastunut toiseen 20vuoden yhteiselon jälkeen"-juttuja.
Tulee koko ajan mieleen, että pitäisikö nyt erota itsellä, ettei tarvitse kärsiä sydänsuruista 10v päästä :'(
-8v yhdessä ja rakastan niin paljon..
Kommentit (47)
Pakko myöntää, että itsekin nykyään mietin, voiko mikään kestää kun näitä juttuja lukee. Tai ihan typerästi alkaa miettimään, että tälläisiäkö ne kaikki miehet on.... vaikka tiedän, että idioottimaista yleistää. Se lähtisikö kaikki miehet nuoremman matkaan tjsp pisti kans miettimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani ovat olleet 30v. naimisissa, mutta vaikea sanoa ovatko onnellisia.
Tätini on ollut naimisissa reilut 20v. ja ovat edelleen kuin vastarakastuneita.
Tuttavapariskunta ollut naimisissa 25v. enkä ole koskaan nähnyt yhtä rakastunutta vanhempaa pariskuntaa, eivät saa pidettyä näppejään erossa toisistaan :)
Eli ainakin 2/3 onnellista paria, joten jaksan uskoa, että rakkaus voi kestää loppuun asti :)
18. vuosi menossa ja juuri äsken mietin olevani melkolailla täydellisessä avioliitossa.
Olen itse onnellisessa suhteessa, joka on kestänyt nyt 24 vuotta. Vanhempani olisivat juhlineet 40-vuotishääpäiväänsä tänä syksynä - onnellisina - ellei toinen heistä olisi juuri ennen sitä kuollut. Appivanhempani ovat keskenään onnellisia ja heillä lähenee 50 vuotta yhdessä.
Nämä asiat näyttävät myös kulkevan suvussa. Jos pariskunnna molempien puolisoitten vanhemmat ovat eläneet pitkässä ja hyvässä suhteessa, tämäkin pariskunta jatkaa samaa mallia. Mutta jos jompikumpi tulee eroperheestä tai riitaisesta perheestä, hän helposti tuo saman mallin myö omaan (tai siis omiin) suhteeseensa.
No minä luulin että olin onnellisessa ja kunnioittavassa parisuhteessa. Yhteiseloa 25 vuotta. Mutta mies oli varmaan eri mieltä kun ihastui toiseen naiseen. Yhdessä olemme edelleen mutta enää en tiedä, onko tämä onnellinen avioliitto koska luottamukseni on musertunut, sitä yritetään saada takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 10:39"]Olen itse onnellisessa suhteessa, joka on kestänyt nyt 24 vuotta. Vanhempani olisivat juhlineet 40-vuotishääpäiväänsä tänä syksynä - onnellisina - ellei toinen heistä olisi juuri ennen sitä kuollut. Appivanhempani ovat keskenään onnellisia ja heillä lähenee 50 vuotta yhdessä.
Nämä asiat näyttävät myös kulkevan suvussa. Jos pariskunnna molempien puolisoitten vanhemmat ovat eläneet pitkässä ja hyvässä suhteessa, tämäkin pariskunta jatkaa samaa mallia. Mutta jos jompikumpi tulee eroperheestä tai riitaisesta perheestä, hän helposti tuo saman mallin myö omaan (tai siis omiin) suhteeseensa.
[/quote]
Surullista, mutta monesti totta, että vanhempien parisuhdemalli ns. periytyy lapselle. Näitä on nähty vuosien varrella niin paljon, että esim. lapset seuraa vanhempiensa jälkiä (alkoholi, pettäminen, väkivalta, välinpitämättömyys, mt-ongelmat). Ei toki automaattisesti mene niin, en yleistä, vaikka tuntuu välillä yleistä olevankin.
Mekin onnellisia vielä 15 vuoden jälkeen, vaikka yhteinen taival ei aina ole ruusuilla tanssimista. Kyse on kuitenkin paljon siitä mitä alttarilla on luvattu, eli tahtomisesta :)
Meillä onnellinen yhteiselo jatkuu 23v jälkeenkin. Ne rankimmat ajat yhteiselon kannalta olivat eka 7v, sen jälkeen vaan parantunut.
Yhteiselo sujuu vaikka molemmat olemme ero- ja alkolistiperheistä. Emme siis ole automaattisesti toteuttaneet lapsuuden perheen mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni ja äitipuoleni ovat seurustelleet päälle 15v ja menivät hetki sitten naimisiin ja heillä on parivuotias lapsi. Onnellisia ovat
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 10:33"]
Pakko myöntää, että itsekin nykyään mietin, voiko mikään kestää kun näitä juttuja lukee. Tai ihan typerästi alkaa miettimään, että tälläisiäkö ne kaikki miehet on.... vaikka tiedän, että idioottimaista yleistää. Se lähtisikö kaikki miehet nuoremman matkaan tjsp pisti kans miettimään.
[/quote]
Se on ainakin varmaa ettei sellaista pitkää suhdetta ole, jossa edes toinen osapuoli ei olisi pettänyt. Yleensä se kumppani ei vaan koskaan saa tietää tapahtunutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:09"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 10:33"]
Pakko myöntää, että itsekin nykyään mietin, voiko mikään kestää kun näitä juttuja lukee. Tai ihan typerästi alkaa miettimään, että tälläisiäkö ne kaikki miehet on.... vaikka tiedän, että idioottimaista yleistää. Se lähtisikö kaikki miehet nuoremman matkaan tjsp pisti kans miettimään.
[/quote]
Se on ainakin varmaa ettei sellaista pitkää suhdetta ole, jossa edes toinen osapuoli ei olisi pettänyt. Yleensä se kumppani ei vaan koskaan saa tietää tapahtunutta.
[/quote]
Pettäminen voi olla yksi pitkän suhteen kriisi. Siitä voi päästä yli. Elämä ei ole koskaan mustavalkoista pumpulihöttöä niin kuin teininä kuvitteli. Se ei poista kuitenkaan onnellisuutta, elämä voi olla vastarakastunutta kuin 20 vuotta sittenkin. Yhdessäoloon kuuluu kaikenlaista,jos rakkautta riittää niin yhdessä ollaan vaikka tapahtuisi mitä.
No ei kaikki petä, ei taatusti! Meillä onnellista yhteiseloa nyt 28 v ja kumpikaan ei varmasti ole pettänyt. Omien vanhempieni liitto kesti 49 v ja päättyi isäni kuolemaan, en usko että oli pettämistä. Sisareni avioliitto on kestänyt 35 v, ei varmasti pettämistä. Eikös tutkimusten mukaan n. 40% petä ja loput ei?
Onko sitä niin vaikea käsittää ja uskoa, että meitä ihmisiä on monenlaisia ja monilla on avioliiton suhteen se ajatus, että se on elinikäinen sopimus, josta todella pidetään kiinni? Ja tehdään kaikkemme sen onnellisuuden eteen. Vähän sama kuin väittäisi, että kaikki varastavat joskus, jos vain tulee tilaisuus, ei väliä vaikka rahaa olisi riittävästi. Ei kukaan joka elää onnellisessa parisuhteessa, sitoutuneena siihen, lähde pettämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 10:49"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 10:39"]Olen itse onnellisessa suhteessa, joka on kestänyt nyt 24 vuotta. Vanhempani olisivat juhlineet 40-vuotishääpäiväänsä tänä syksynä - onnellisina - ellei toinen heistä olisi juuri ennen sitä kuollut. Appivanhempani ovat keskenään onnellisia ja heillä lähenee 50 vuotta yhdessä. Nämä asiat näyttävät myös kulkevan suvussa. Jos pariskunnna molempien puolisoitten vanhemmat ovat eläneet pitkässä ja hyvässä suhteessa, tämäkin pariskunta jatkaa samaa mallia. Mutta jos jompikumpi tulee eroperheestä tai riitaisesta perheestä, hän helposti tuo saman mallin myö omaan (tai siis omiin) suhteeseensa. [/quote] Surullista, mutta monesti totta, että vanhempien parisuhdemalli ns. periytyy lapselle. Näitä on nähty vuosien varrella niin paljon, että esim. lapset seuraa vanhempiensa jälkiä (alkoholi, pettäminen, väkivalta, välinpitämättömyys, mt-ongelmat). Ei toki automaattisesti mene niin, en yleistä, vaikka tuntuu välillä yleistä olevankin. Mekin onnellisia vielä 15 vuoden jälkeen, vaikka yhteinen taival ei aina ole ruusuilla tanssimista. Kyse on kuitenkin paljon siitä mitä alttarilla on luvattu, eli tahtomisesta :)
[/quote]
Meilläkin 25 vuotta yhdessä ja sillä tahtoasenteella menty viimeiset vuodet, ainakin mun osalta. Tasainen, hyvä mies ja rauhallinen suhde. Eli kaikki on ulkopuolisen silmissä, ja omissakin, jossakin mittapuulla mitattuna hyvin. Olen vaan kadottanut itseni sinne jonnekin alle, puristunut ja onneton. Roolittunut tuottamaan onnea muille. En ymmärrä miksi sellaista liittoa pitäisi sillä kunniakkaalla tahdolla jatkaa, kun kerran joskus tuli luvattua. Nim. petturi
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 10:47"]
No minä luulin että olin onnellisessa ja kunnioittavassa parisuhteessa. Yhteiseloa 25 vuotta. Mutta mies oli varmaan eri mieltä kun ihastui toiseen naiseen. Yhdessä olemme edelleen mutta enää en tiedä, onko tämä onnellinen avioliitto koska luottamukseni on musertunut, sitä yritetään saada takaisin.
[/quote]
Mulla eräs työkaveir kahvipöydässä kehui miten ihana ja täydellinen mies hänellä on. Olivat olleeet parikymmentä vuotta yhdessä. Suhde täydellinen ja täynnä onnea. Hän oli hirveän kiitollinen myös siitä, että on lopun elämää kestävä parisuhde.
Pari viikoa siitä keskustelusta mies oli jättänyt tuon vaimonsa toisen naisen vuoksi. Joten koskaan evoi olla varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:09"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 10:33"]
Pakko myöntää, että itsekin nykyään mietin, voiko mikään kestää kun näitä juttuja lukee. Tai ihan typerästi alkaa miettimään, että tälläisiäkö ne kaikki miehet on.... vaikka tiedän, että idioottimaista yleistää. Se lähtisikö kaikki miehet nuoremman matkaan tjsp pisti kans miettimään.
[/quote]
Se on ainakin varmaa ettei sellaista pitkää suhdetta ole, jossa edes toinen osapuoli ei olisi pettänyt. Yleensä se kumppani ei vaan koskaan saa tietää tapahtunutta.
[/quote]
Oi voi, tätäkin alapeukuttaa todellisuudesta irtaantuneet, sinisilmäiset ihmiset...Olen pahoillani puolestanne.
Arvasin heti, että tähän ketjuun tulee näitä huutelijoita: kaikki pettää, mies jättää! Miten se teiltä on pois, jos muut ovat onnellisia pitkissä suhteissaan? Kaikki eivät petä ja jätä, se on myös tosiasia. Koskee sekä miehiä että naisia.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:09"]
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 10:33"]
Pakko myöntää, että itsekin nykyään mietin, voiko mikään kestää kun näitä juttuja lukee. Tai ihan typerästi alkaa miettimään, että tälläisiäkö ne kaikki miehet on.... vaikka tiedän, että idioottimaista yleistää. Se lähtisikö kaikki miehet nuoremman matkaan tjsp pisti kans miettimään.
[/quote]
Se on ainakin varmaa ettei sellaista pitkää suhdetta ole, jossa edes toinen osapuoli ei olisi pettänyt. Yleensä se kumppani ei vaan koskaan saa tietää tapahtunutta.
[/quote]
Oi voi, tätäkin alapeukuttaa todellisuudesta irtaantuneet, sinisilmäiset ihmiset...Olen pahoillani puolestanne.
[/quote] Meidän suhteessa se olisin minä joka pettäisin eikä mulla ainakaan ole mitään syytä niin tehdä. Mies on tässä suhteessa niin paljon viattomampi kuin minä eikä kehtaisi katsoa enää mua silmiin koskaan.
Petin aiemassa suhteessani joka kesti 12v. Nyt en ole nähnyt siihen mitään syytä. Tosin en ole koskaan edes ajatellut etteikö tämä nykyinenkin suhde voisi toki jostain syystä joskus karahtaa vaikka ajattelenkin että olemme 99% yhdessä loppuikämme. Mutta miehen pettäminen ei minulle olisi syy karauttaa liittoa karille, en pitäisi sitä niin vakavana. (Paitsi jos pettää miehen kanssa).
t: 11
Meillä yhteiseloa takana 17v. Ikäeroa 20v:) No eihän tämäkään avoliitto aina ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta kaikesta on selvitty ja yhdessä jaksetaan eteenpäin porskuttaa kaikesta huolimatta:)
Me olemme olleet onnellisessa parisuhteessa kohta 50 vuotta. Tulevasta en tiedä. On niin paljon asioita, jotka voivat vaikuttaa asiaan iän karttuessa; eivätkä ne asiat ole välttämättä meidän kahden valittavissa/päätettävissä.
Onnea matkaan kaikille pariskunnille
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi ap:n ihan treenata olemaan tyytyväinen yksinäänkin, niin ei olisi niin riippuvainen ukostansa. Ihmiset voi aina muuttua tai jotain voi tapahtua, joten ei kannata perustaa onnellisuuttaan kenenkään toisen ihmisen olemassaoloon.
Näin on. Totta!
Tavattu 1986, naimisiin 1988 ja edelleen yhdessä. Ei koko aika ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta niin isoa asiaa ei ole tullut vastaan että olisi kannattanut erota. Kaikki hyvin, vaikkei rakkaus mitenkään räikähtele. Välittämistä ja lämpöä on kuitenkin.