Mitä tehdä silloin kun ei vaan jaksa? Asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä
Olen siis 17vuotias lukiota käyvä tyttö. Musta on jo pidemmän aikaa tuntunut siltä että mikään ei oikein onnistu. En jaksa nähdä kavereita, en siivota huonetta, en nousta kahdeksalta aamulla kouluun vaikka menen nukkumaan ennen 10, joka ilta.
Kokoajan ajattelee että kunhan vaan tästä päivästä selviäisin.. Jopa piilolinssien päähän pistäminen tuntuu aivan ylitsepääsemättömän vaikealta.
Voi kunpa voisi vain nukkua ja maata sängyssä..
Tuntuu pahalta, sillä en haluaisi olla laiska ja miettiä vain että voi kunpa pääsisi jo peiton alle, nukkumaan.
Mua myös itkettää koko ajan ja oon oikeastaan sitä mieltä että oon täysin paska ihminen. Tätä oon saanut siis vanhemmilta kuulla, ensin kaikki on ok, yhtäkkiä mulle huudetaan että jo on perkele kun susta ei oo mihinkään. Et taas tänään käyttänyt koiraa lenkillä. Itserakas, ainoa lapsi. Kusipää.
Musta tuntuu etten vaan jaksa. Välillä olisi niin paljon helpompaa vain hypätä narun jatkoksi. Mikä ihme mua vaivaa
Kommentit (42)
No jos niissä kilpirauhas arvoissa on JO AIEMMIN OLLUT viitteitä vajaatoimintaan niin ehdottomasti uudet kokeet nyt. Aika selvä juttu. Täältä se apu ei löydy.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 20:48"]Perusteini-hömpötyksiä, nyt vaan enemmän liikuntaa ja terveitö juttuja. Esimerkiksi kavereiden tapaamista livenä ja vaikka seurakunnan nuorten iltoja. Ja vähemmän netissä roikkumista ja negatiivisyydessä vellomista. Kyllä se siitä, joulumieltä kehiin jo etukäteen :-)
[/quote]
OT, mutta oon mun luokasta se liikunnallisin nuori. Vedän päälle 10km lenkkejä, jaksan lankuttaa neljää minuuttia, sekä vatsa-, että jalkalihasliikkeitä jaksan tehdä pari tuhatta kumpiakin putkeen. Juoksen, uin, nostelen painoja, mutta katos, oon silti sairastanut masennusta jo vuosia :)
Kavereiden seuraan on vähän paha tunkea, kun sellaisia ei ole, ja muutenkin viihdyn parhaiten yksin. Sosiaalinen kanssakäyminen ahdistaa niin pahasti, että lääkäri on määrännyt mulle lääkkeet sen vuoksi. (Ja ehkä vähiten mua kiinnostaa sellasten seura, jotka uskoo johonkin satuolentoihin.)
t. 17v, olikohan nro37
Anteeksi, kappalejaot ei näemmä vieläkään toimi..
Oletko sairastellut? Borrelioosissa on tuo järjetön väsymys ensioire. Punkkia et välttämättä ole huomannut itsekään, yli 40% borrelian saaneista ei ole punkkia huomannut. Käy otattamassa verikokeet, ehkä muitakin verikokeita, anemia, kilpirauhas- ym.
Olet masentunut. Ota yhteyttä lääkäriin heti aamulla. Soitat terveyskeskukseen. Voitko kertoa jollekin aikuiselle? Minä vein tyttäreni ystävän yksi yö suoraan yöpäivystykseen, hän ei kehdannut kertoa vanhemmilleen että haluaa kuolla. On elossa edelleen, kaksi vuotta jo.
3 jatkaa.. en siis halua pelotella, mutta tuolle kaikelle voi olla ihan järjellinenkin selitys, ettet ajattelisi, että olet jotenkin saamaton. Jaksamista.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 20:36"]Oletko sairastellut? Borrelioosissa on tuo järjetön väsymys ensioire. Punkkia et välttämättä ole huomannut itsekään, yli 40% borrelian saaneista ei ole punkkia huomannut. Käy otattamassa verikokeet, ehkä muitakin verikokeita, anemia, kilpirauhas- ym.
[/quote]
Borrelioosia en ole ajatellutkaan. Anemiaa on ollut muutaman kerran, nyt pitäisi olla arvot ok, juuri vetäisin kuurin.
Nuo kilpirauhasarvot multa mitattiin about vuosi sitten, silloin oli joku arvo semmoinen että "viittaa vajaatoimintaan, ei nyt tehdä sille vielä mitään." Pitäisiköhän tuo katsastaa uudelleen?
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 20:38"]Olet masentunut. Ota yhteyttä lääkäriin heti aamulla. Soitat terveyskeskukseen. Voitko kertoa jollekin aikuiselle? Minä vein tyttäreni ystävän yksi yö suoraan yöpäivystykseen, hän ei kehdannut kertoa vanhemmilleen että haluaa kuolla. On elossa edelleen, kaksi vuotta jo.
[/quote]
Mua niin itkettää. En mä voi olla masentunut, siis miksi olisin? Jos jollekin kerron, mut varmasti leimataan vaan laiskaksi, saamattomaksi teiniksi. En mä voi pyytää apua keltään, mut varmasti vaan lytätään
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 20:36"]Oletko sairastellut? Borrelioosissa on tuo järjetön väsymys ensioire. Punkkia et välttämättä ole huomannut itsekään, yli 40% borrelian saaneista ei ole punkkia huomannut. Käy otattamassa verikokeet, ehkä muitakin verikokeita, anemia, kilpirauhas- ym. [/quote] Borrelioosia en ole ajatellutkaan. Anemiaa on ollut muutaman kerran, nyt pitäisi olla arvot ok, juuri vetäisin kuurin. Nuo kilpirauhasarvot multa mitattiin about vuosi sitten, silloin oli joku arvo semmoinen että "viittaa vajaatoimintaan, ei nyt tehdä sille vielä mitään." Pitäisiköhän tuo katsastaa uudelleen?
[/quote]
Käy tsekkaamassa Kilpirauhasfoorumia. Siellä ystävällistä ja asiallista porukkaa, aika monella on oireita, vaikka arvot ovat periaatteessa jonkun rajan puitteissa (jotka kai yleensä liian tiukat).
http://www.kilpirauhas.info/foorumi/
t. 3
Tsemppiä! Mene huomenna kouluterveydenhoitajalle juttelemaan, kerro rehellisesti kaikki tuo, mitä aloitusviestissäsi. Pystytkö keskustelemaan vakavammin äitisi kanssa ja avata tuntojasi?
Ei siinä nyt kovin paljon tahtoa ja voimaa tarvita turhaan paskajauhamiseen ja siten huomion herättämiseen. Sitä jaksaa kuka tahansa.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 20:36"]Oletko sairastellut? Borrelioosissa on tuo järjetön väsymys ensioire. Punkkia et välttämättä ole huomannut itsekään, yli 40% borrelian saaneista ei ole punkkia huomannut. Käy otattamassa verikokeet, ehkä muitakin verikokeita, anemia, kilpirauhas- ym. [/quote] Borrelioosia en ole ajatellutkaan. Anemiaa on ollut muutaman kerran, nyt pitäisi olla arvot ok, juuri vetäisin kuurin. Nuo kilpirauhasarvot multa mitattiin about vuosi sitten, silloin oli joku arvo semmoinen että "viittaa vajaatoimintaan, ei nyt tehdä sille vielä mitään." Pitäisiköhän tuo katsastaa uudelleen?
[/quote]
Kuulostaa kyllä nyt siltä, että lääkärikäynti olisi paikallaan, kilpirauhasarvojen mittaus ainakin, ja masennuksen arviointi. Tuo että vain itkettää, eikä saa oikein aikaiseksi asioita tai kaikki on kovan työn takana, ja että väsyttää vaikka kuinka nukkuisi, saattavat johtua masennuksestakin. Muista, että tämä on vain vaihe elämässäsi, älä tee mitään peruuttamatonta.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 20:44"]Ei siinä nyt kovin paljon tahtoa ja voimaa tarvita turhaan paskajauhamiseen ja siten huomion herättämiseen. Sitä jaksaa kuka tahansa.
[/quote]
Tiedätkö, just sunlaisten ihmisten takia mä oon tässä tilassa.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 20:43"]Tsemppiä! Mene huomenna kouluterveydenhoitajalle juttelemaan, kerro rehellisesti kaikki tuo, mitä aloitusviestissäsi. Pystytkö keskustelemaan vakavammin äitisi kanssa ja avata tuntojasi?
[/quote]
En mä ainakaan äidille pysty puhumaan. Terveydenhoitajan luokse voisin mennäkin, tosin en mä voi kuvitella olevani masentunut. Tai ehkä mua häiritsee juurikin se huomionhakuisuus. Mitä jos ne vaan säälii ja sanoo että syö hyvin, nuku ja urheile, kyllä se helpottaa
Perusteini-hömpötyksiä, nyt vaan enemmän liikuntaa ja terveitö juttuja. Esimerkiksi kavereiden tapaamista livenä ja vaikka seurakunnan nuorten iltoja. Ja vähemmän netissä roikkumista ja negatiivisyydessä vellomista. Kyllä se siitä, joulumieltä kehiin jo etukäteen :-)
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 20:48"]Perusteini-hömpötyksiä, nyt vaan enemmän liikuntaa ja terveitö juttuja. Esimerkiksi kavereiden tapaamista livenä ja vaikka seurakunnan nuorten iltoja. Ja vähemmän netissä roikkumista ja negatiivisyydessä vellomista. Kyllä se siitä, joulumieltä kehiin jo etukäteen :-)
[/quote]
Niin, juuripa sitä:) Liikuntaa en ainakaan enempää ehdi harrastaa, koiran kanssa lenkkivuoro väh. kolmesti viikossa ja 5x viikossa salitreeni:) Seurakunnan nuortenillat on käyty käpi pari vuotta sitten, ei ikävä kyllä ollut oma paikka.
Poikaystävän kanssa vietän paljon aikaa, se saa asiat aina tuntumaan hiukan kevyemmältä. Kavereita näen muutaman kerran kuussa vapaa-ajalla, koulussa sitten joka päivä näen paljon tuttuja:)
Sulla on ihan selkeät masennuksen oireet! Et ole laiska tai tyhmä, vaan voit huonosti. Vanhempasi eivät varmasti ymmärrä nyt tilannettasi ja luulevat ehkä, että tahallaan jätät tekemättä asioita. Puhu ihmeessä tilanteestasi esim. koulun terkkarille tai terveyskeskuksen lääkärille, ettei tilanne pääse pitkitymään ja saisit helpotusta.
Sä kyllä kuulostat ihan selkeesti masentuneelta, ja masennus ei sillä mene ohi, että vähän reippailee luonnossa. Söitkö pitkän rautakuurin? Anemiaan ei auta kuin useamman kuukauden lisäraudan syöminen.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 20:53"]Sulla on ihan selkeät masennuksen oireet! Et ole laiska tai tyhmä, vaan voit huonosti. Vanhempasi eivät varmasti ymmärrä nyt tilannettasi ja luulevat ehkä, että tahallaan jätät tekemättä asioita. Puhu ihmeessä tilanteestasi esim. koulun terkkarille tai terveyskeskuksen lääkärille, ettei tilanne pääse pitkitymään ja saisit helpotusta.
[/quote]
Kiitos kivasta viestistä.. Harkitsen tuota koulun terkkarin puheille menoa. Mitä ne yleensä tälläiselle tekevät? Mistä ne tietävät onko masennusta? Miten sellaista voisi hoitaa?
Olin itse sinun ikäisenäsi melkoisen masentunut. Oireeni olivat samankaltaisia, tosin nukuin todella huonosti. Jotenkin kummasti sain suoritettua päivät, mutta se oli rankkaa aikaa. Vanhempani eivät osanneet ollenkaan olla tukenani, vaikka kerroin haluavani kuolla, niin äitini vain teki oloni vaikeammaksi eikä tajunnut hankkia minulle edes apua. Kulissit piti pitää pystössä.
On ristiriitainen tunne, kun ei oikein tiedä miten suhtautua omiin vanhempiinsa. Aina he eivät ole se ensimmäinen taho, joka voi auttaa, vaan joku ulkopuolinen saattaa olla parempi vaihtoehto. Itse menin aikoinaan terveydenhoitajan puheille, joka ohjasi minut koulukuraattorille, jonka kautta taas pääsin psykologin juttusille. Oloni parani kuitenkin huomattavasti, kun muutin omilleni pois kotoa.
Kokemuksesta voin sanoa, että kannattaa katsoa kaikki kortit, eikä tehdä mitään peruuttamatonta. Usko siihen, että tämä on vain vaihe elämässä ja se ihan oikeasti menee ohi. Hae apua ja koita keskittyä voimaa antaviin asioihin, laita hetkeksi kaikki stressitekijät nurkkaan. Voimia sinulle!