Ihmisen arvo kuolleena
Tämä erikoiselta kuulostava aloitus nousi mieleen kun näin taas uutisointia Ulvilan tapauksesta. Tapauksen surmauhri on ollut kuolleena jo vuosia, mutta edelleen suomalainen oikeuslaitos, suomalainen yhteiskunta jne laittaa aikaa ja rahaa tapauksen vatvomiseen. Kyseessä täytyy olla siis erityisen arvokas ihminen ilmeisesti, koska tämä vuosikausien satsaus koetaan mielekkääksi?
Kuukauden sisällä on tullut esiin myös kaksi perhesurmaa: yksi aikuinen ja viisi lapsiuhria yhteensä. Närkästyneenä ehkä kauhistellaan aikansa näitä tapauksia, mutta nuo uhrit eivät kuitenkaan tule maksamaan tälle yhteiskunnalle juuri mitään verrattuna tähän Ulvilan arvokkaaseen miesvainajaan?
Voiko joku valaista minulle tätä logiikkaa? Vai menikö yli hilseen?
Kommentit (4)
Niin sanoihan se Annelikin että yksi ihminen kuoli ja tämmönen haloo siitä.
No niissä perhesurmissa se surmaaja tiedetään, Ulvilan tapauksessa se on auki joka suuntaan ja välillä syytetään huppista ja välillä Aueria eikä kukaan tunnu enää edes muistavan mitä tässä tutkitaan. Tietysti siihen menee aikaa ja rahaa, kun se tappaja pitää saada telkien taa toisin kuin näissä perhesurmissa, kun tappaja on kuollut/varmasti tiedossa. Sanoohan sen nyt järkikin.
Auerin tapaus muistuttaa Nils Gustafssonia. Erona vaan se, että kolme henkilöä tappanut mies kulkee vapaalla jalalla. Auer taas on ollut vangittuna jo pitkään.
Ulvilan murhassa ei riittänyt näyttöä ja todisteita, murhaajaa ei voitu vangita. Juuri sen takia siihen piti käyttää aikaa ja rahaa, ettei murhaaja olisi vapaana.