Tarinoita existä, jotka eivät päässeet erosta yli

Itse läksin pitkästä suhteesta. Veivasin ees taas kymmenisen kertaa. Käsin, palasin takas ja läksin uudelleen. Ei ollut hyvä yhdessä eikä yksin. Lopulta lähtö jäi viimeiseksi. Olisin silti halunnut takas, mutta tajusin, että EI. Pitkään stalkkasin häntä soittamalla lankapuhelimeen hälärin ihan vain kuullakseni äänensä. Meni n 8 V, että pääsin jotenkin irti ja 15v, että olin täysin omillani. Näin kuului mennäkin,

Vierailija kirjoitti:

Exä(ni) saa sitä mitä tilasi, nauttikoon keittonsa ihan itse loppuun, en tunne mitään sympatiaa häntä kohtaan.

 

Mitä tämä tarkoittaa. Sitäkö, että kyttää puskissa ja ajelet autolla perässä, vaikka erosta on jo vuosia?

Kannattaisko sun hankkia itsellesi apua?

+30 vuotta erosta, ajattelen eksää edelleen ainakin viikoittain. En ole ottanut yhteyttä eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me muutettiin erillemme koska riideltiin jatkuvasti, ja haluttiin rauhoittaa tilanne lasten takia. Sovittiin että mennään terapiaan ja yritetään ratkaista ongelmat. Sitten mies ilmoittikin, ettei hän enää halua mitään yrittää, tämä oli tässä. 

Oli minulle valtava järkytys ja vielä pahempi oli se, että mies löysi uuden naisen parissa viikossa. Yritin soittaa hänelle, löi luurin korvaan, laitoin viestejä, kävin hänen luonaan itkemässä että miksi hän tekee näin. Stalkkasin tätä uutta, jopa juttelin hänen kanssaan netissä niin ettei hän tajunnut kuka olen 😂 Mutta kaivelin tietoja miten heillä menee. Ajelin miehen asunnon ohi myöhään illalla ja itkin silmät päästäni kun autoa ei ollut pihassa, eli oli tuon naisen luona. Tätä kesti pari kuukautta, huutoitkua lapsen sängyssä kun olivat isällään jne.

Vasta melkein puolen vuoden kuluttua aloin tajuta että elämä

Noista laastarisuhteista ei kannattaisi välittää. Mieti nyt vähän millainen nainen lähtee suhteeseen, jossa mies on uunituore eronnut. Ei hyvä nainen, ja onnistuuko suhde ei hyvän naisen kanssa? Ei onnistu.

Ei ollut niin helppoa olla välittämättä 😂 Ja mies hänet sitten jättikin, kun halusi minut takaisin.

Up

Minun oli todella vaikea päästä eräästä yli. Hän oli juuri eronnut, kun tapasimme vuosien jälkeen, viimeksi olimme nähneet lapsina. Nauroin mielessäni, että minähän en mikään sitten laastari ole, mutta niin vain toisella tapaamisella päädyimme suutelemaan. Hän itse vannoi, etten ole mikään laastari, enkä myöskään saisi särkeä hänen sydäntään. Ja sänkyyn menimme vasta kun pystyin luottamaan, että en ole pelkkä pano, kuitenkin useamman kuukauden päästä. Vuosi meni, kunnes jostain syystä häntä ei enää kiinnostanutkaan. En tiedä mitä tapahtui. Sattuman kautta päädyin hänen naapurikseen ja nöyryytin itseäni päätymällä vain sänkykaveriksi, muuta en hänestä saanut. En myöskään oikein saanut kunnon selitystä, miksi en kelvannut ja hän vain lopulta ghostasi minut. Edelleen hän joskus tulee mieleen, vaikka tästä on useita vuosia aikaa. Olisin varmaan päässyt asiasta nopeammin ja paremmin yli, jos olisin saanut selityksen.

Vierailija kirjoitti:

Minä toivon, että tuo ihana mies vielä jaksaisi uskoa meihin, ja meidän tulevaisuutteemme. Että hän luottaisi minuun,kurkottaisi vielä puolitiehen, näkisi edes jossain unessa meidät ja heräisi mahdollisuuksimme, ja tulisi kylään. Juteltaisiin, ja koetettaisiin vielä. Niin pienestä lähdimme eri teille. Yritän antaa hänelle aikaa, mutta olisin valmis melkein mihin vaan, että saisimme mahdollisuuden vielä.

Ei se ollut pientä. Mieti omalle kohdallesi. Et kertaakaan osoittanut että haluat olla rakkauteni arvoinen. T. Eri tiellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen aihe. Ehkä joku vielä osaa vastata oikein :)

Ja tässä aiheen vierestä: Puolella miljoonalla suomalaisella on riittämätön lukutaito: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005833563.html

 

Minustakin. Jokainen tekee elämänsä aikana virheitä ja siksi aina on todella sydäntä särkevää kuinka mm. netissä suoriltaan lynkataan joku ex ilman, että edes yritetään osoittaa empatiaa. Joskus on niitä, jotka oikeasti sairastuvat vaikeasti esim. Erosta, jota eivät osanneet odottaa ja siihen päälle, että ex aloittaa uuden suhteen, jossa tehdään kaikki ne asiat, joita ex ei suostunut aiemmassa suhteessa tekemään.

Toivoisin maailmaan niin paljon enemmän empatiaa.

Empatia ei kuulu reunalle jääneiden sikailijoiden repertuaariin millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exä(ni) saa sitä mitä tilasi, nauttikoon keittonsa ihan itse loppuun, en tunne mitään sympatiaa häntä kohtaan.

 

Mitä tämä tarkoittaa. Sitäkö, että kyttää puskissa ja ajelet autolla perässä, vaikka erosta on jo vuosia?

Kannattaisko sun hankkia itsellesi apua?

Kommenttisi kertoo vain sinusta. Mistä se oikein kumpuaa? Häpeästä? Vai syyllisyydestä jota et kestä katsoa suoraan?

Ajattelin, että tämä on liian kaunista ollakseen totta, ja häivyin. Jäin kaipaamaan pitkäksi aikaa ja jäin jonkinlaiseen harmauteen. 

Kun kohtasin rakkauden, käänsin sille selkäni, koska jänisten. Valitsin sen sijaan sellaista, joka oli minulle pahaksi ja rikkoi minut pahasti. Tämä tapahtui kaksi kertaa, ja olen vasta paljon myöhemmin tajunnut tämän kuvion. Olen sellainen ulospäin järkevä ja viileä eksä, joka jäi mielessään kaipaamaan liian pitkäksi aikaa niitä ihmisiä, joiden hyvyyttä pakenin. Parempi myöntää tuokin vihdoin itselleen.