Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Wau, olen kokemassa "valaistumista" painoni suhteen!!
25.11.2014 |
Siis ihanaa, vihdoinkin! Jotenkin vapautunut, huojentunut, armollinen olo, sellainen, että hyväksyn itseni ja kaikki muut juuri sellaisina, kuin ovat!
En tiedä mitä nyt on loksahtanut kohdalleen, mutta siis takanani on liki 20 vuotta yritystä laihduttaa, ensimmäiset muutamat vuodet keinoilla millä hyvänsä, sen jälkeen ns. terveellisiä elämäntaparemontteja tehden.. missä ei sinänsä ole vikaa, mutta Pointtini on kuitenkin aina ollut LAIHTUA ja MUOKATA kehoani toisenNÄKÖISEKSI. Enkä ole siis koskaan onnistunut, pysyvästi. Kilot ovat aina tulleet takaisin ennemmin tai myöhemmin ja olen jojoillut pahasti. Se taas on vaikuttanut minuun usein psyykkisesti, olen ollut masentunut ja ajatellut, etten koskaan tule olemaan onnellinen tai saamaan sellaista ihanne-elämää kuin haluan, jos en laihdu. Ajoittain viime vuosien aikana mielessä on kyllä välillä käynyt ajatus itseni hyväksymisestä.. tosin tähän mennessä en vielä ole onnistunut siinäkään. On ollut niin kovat paineet olla hoikempi.
Nyt kuitenkin, jotain on muuttumassa/muuttunut, nyt luulen alkavani vihdoin ymmärtää ja SISÄISTÄÄ sitä, että oikeasti, ei mun tarvitse olla laihempi eikä nykyisen kauneusihanteen näköinen, jotta olisin hyväksytty/onnellisempi/saisin sellaisen elämän kuin haluan. Mä voin saada kaiken ihan jo nyt! Olen kyllä huomattavan pyöreä (bmi 30) mutta en ole niin ylipainoinen, että se mitenkään haittaisi elämääni ja oloani.
Ehkä tästä se ajatus lähtikin? Mietin, että miksi ihan oikeasti olen aina niin kovasti halunnut laihtua. Ja syyt tosiaan löytyivät ulkopuolelta ja sellaisesta hölmöstä turhamaisuudesta, olen halunnut ihailua ja ollut jossain määrin riippuvainen toisten mielipiteistä, olen arvottanut itseäni saamieni ihailevien kommenttien ja katseiden (tai niiden saamattomuuden) perusteella. Miten hölmöä, oikeasti!
Itse mietin omaa vartaloani ja oloani vartalossani, ja tosiaan, mulla on ihan hyvä olo kehossani, kelpaan kyllä itselleni! Kuntoni on hyvä, kokoni ei rajoita minua tekemästä mitään (pystyn solmimaan kengännauhat, en läkähdy rappusissa yms yms.) lisäksi kehoni on muutenkin terve, minulla on terveet jalat, pystyn ja osaan uida, juosta, liikkua... olen myös saanut lapsia.. elimistönihän toimii hyvin ja mahdollistaa elämästä nauttimisen aivan mainiosti!
Mikä vapauttava fiilis ajatella, että on riittävän hyvä juuri nyt ja tällaisena kuin on! Tekee mieli pitääkin itsestään huolta, mutta kuinka vapauttavaa onkin käydä esim. lenkkeilemässä ja harrastaa muutakin liikuntaa ihan vaan sen liikunnan tuoman hyvän fiiliksen vuoksi, ja edetä juuri sillä tavoin, kun hyvältä tuntuu, kroppaa kuunnellen, eikä esim. kytätä jotain sykemittaria tms. maksimaalisen kalorinkulutuksen toivossa tms... se jos mikä tekee liikunnasta pakkopullaa ja suorittamista, ja vie sellaisen rennon ja elämästä nauttivan tekemisen ilon, ainakin omalla kohdallani.
Oikeasti naiset, arvostakaa kehojanne! Kaikki me ollaan kauniita omalla tavallamme jo ihan nyt ja tässä, eikä ne vaa'an lukemat tai mittanauhan näyttämät luvut määritä arvoanne! Nauttikaa elämästä, rakastakaa itseänne ja siinä samalla toisianne! :)
Kommentit (7)
Minäkin olen tyytyväinen sellaisena kuin olen, paitsi -10 kg. Läskien kantaminen käy työstä ja ottaa terveyden päälle. Onneksi on enää 2 kg jäljellä, tuosta kymmenestä! Muuten en välitä olla naistenlehtien tuputtamien naisten perikuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä :) Mulla vähän tylsempi tilanne, kun pitäisi terveyssyistä laihtua vaan ei ota onnistuakseen millään... Tyytyisin itsekin mielelläni olemaan tällainen BMI 27 ihminen jos vaan polvet ja selkä ja verensokerit kestäisivät.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:22"]
Hyvä :) Mulla vähän tylsempi tilanne, kun pitäisi terveyssyistä laihtua vaan ei ota onnistuakseen millään... Tyytyisin itsekin mielelläni olemaan tällainen BMI 27 ihminen jos vaan polvet ja selkä ja verensokerit kestäisivät.
[/quote]
Rasittaako noin pieni ylipaino jo polvia ja selkää? ...tai no toisaalta, renkkaahan polvet ja selkä joillakin hoikillakin. Tosin onko varma, että sinun selkä ja polviongelmasi johtuvat tuosta pienestä ylipainosta? Auttaisiko esim. lihasten vahvistaminen paremmin?
Auts ap. Ei kyllä kannattaisi olla tyytyväinen. Se, että nyt olet läskiesi kanssa terve, ei tarkoita että olet myös tulevaisuudessa. Ja kyllä se ulkonäkökin kohenee hoikistuessa. Ja jos se ei itseäsi kiinnosta, miestäsi voisi kiinnostaakin :)
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:22"]
Hyvä :) Mulla vähän tylsempi tilanne, kun pitäisi terveyssyistä laihtua vaan ei ota onnistuakseen millään... Tyytyisin itsekin mielelläni olemaan tällainen BMI 27 ihminen jos vaan polvet ja selkä ja verensokerit kestäisivät.
[/quote]
Rasittaako noin pieni ylipaino jo polvia ja selkää? ...tai no toisaalta, renkkaahan polvet ja selkä joillakin hoikillakin. Tosin onko varma, että sinun selkä ja polviongelmasi johtuvat tuosta pienestä ylipainosta? Auttaisiko esim. lihasten vahvistaminen paremmin?
[/quote]
Ei johdu ylipainosta, mutta nyt kun ne ongelmat on, ylipaino pahentaa niitä. Polviongelman tausta on se että minulta on mennyt parikymppisenä ristisiteet polvesta, ja valitsin ns. konservatiivisen hoidon eli ei leikkausta. Kun ei mikään urheilija ole, niin tulos on ihan ok, mutta ylipainoa ei saisi olla koska polvi ei ole niin tukeva kuin terve polvi ja rusto ja nivel kuluu pahasti kun on ylipainoa siinä päällä. Minulla on jo nivelsidevammaisessa polvessa jonkun verran nivelrikkoa ja kipuja vaikka ikää on vain 40, ja lääkäri on sanonut että painoa pitäisi saada 20-30 kiloa pois.
Selkävaivat johtuu istumatyöstä ja sen tekemistä välilevymadaltumista, mutta niitäkin ilmeisesti ylipaino pahentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:30"]
Auts ap. Ei kyllä kannattaisi olla tyytyväinen. Se, että nyt olet läskiesi kanssa terve, ei tarkoita että olet myös tulevaisuudessa. Ja kyllä se ulkonäkökin kohenee hoikistuessa. Ja jos se ei itseäsi kiinnosta, miestäsi voisi kiinnostaakin :)
[/quote]
Olen kyllä varsin varma, että minun kannattaa olla juuri nyt mielummin tyytyväinen ja nauttia liikunnallisesta ja terveellisestä, stressittömästä elämästä ilman painonpudotustavoitteita, kuin yrittää pudottaa jatkuvasti painoa ja epäonnistua -> jojoilla -> masentua (kuten jo liki 20 vuotta olen tehnyt, se on nyt jo nähty tie).
Hoikkuus eikä kyllä liikunnallisuuskaan takaa automaattisesti tervettä tulevaisuutta. Juuri kuulin eräästä terveiden elämäntapojen puolesta liputtavasta liikunnanohjaajasta, joka sairastui vakavasti. En tarkoita, etteikö tulisi suosia terveitä elämäntapoja ja liikkua (niinhän minäkin teen! :) ) mutta painonpudotusta kannattaa miettiä tarkasti, varsinkin jos on taipumusta jojoiluun, joka taas syö perustavanlaatuisesti sitä elämäniloa..
Niin ja mitä mieheeni tulee.. onneksi ei ole niin pinnallinen, että kiloni olisivat mikään kynnyskysymys hänelle. Eikä tämä itsekään ole ihan timmissä kunnossa, mutta terve ja kivannäköinen kuitenkin. Tosin liikunnasta yritän saada hänetkin kiinnostumaan enemmän :)
ap
Alue: Aihe vapaa
up!