Voiko elatusmaksun vaihtaa osuuteen asunnost?

Ainakin voi sopia että elatusmaksut kuitataan kerralla "könttäsummana" jolla taas voitaisiin kuitata tuo miehen osuus asunnosta?

Suurella varovaisuudella ja lakimiehet ehdottomasti mukaan. Muuten ahne lähi saa asunnon ja hakee vielä perinnän kautta elatusmaksut korkoineen. Älä ikinä luota entiseen puolisoon.

Up

Jep, en suosittele - ainakaan ilman täydellistä lakimiesten neuvontaa ja mukanaoloa. Itse tiedän tapauksen, jossa juurikin noin sovittiin; luopuminen asunnon puolikkaasta, jolla elatusavut kuitattiin ikään kuin könttäsummana. Parin vuoden päästä asuntoon jäänyt vanhempi rupesi kuitenkin elatusmaksuja peräämään ja kertaalleen "könttänä maksanut" puoliso joutui uudelleen maksumieheksi. Lakimiehiä ei siis oltu käytetty alussa, eikä mitkään selittelyt auttaneet. 

En ole ahne lähi, yritän vain miettiä keinoa, jolla minun ei tarvitsisi lasten kanssa muuttaa pois kodistamme, jonka olen itse ostanut ja maksanut. En tajua kommenttiasi kolmonen, miksi haukut minua?

Mies ei ole maksanut euroakaan lainan lyhennyksiä, yhtiövastikkeita, myös kaikki ruoka- ja vaatekulut koko perheen osalta olen minä maksanut vuosia, sillä miehellä ei ole tuloja sotkettuaan raha-asiansa. Kyllä, voin nyt sanoa että sössinyt olen minäkin, miehen vaatimuksesta meillä ei ole avioehtoa ja tyhmästi pitkään myös luotin siihen, että mies vihdoin etsisi töitä.

Ja ihan asiallinen sopimus tehdään, jos tällaiseen järjestelyyn päädytään, en ole rahastamassa kahteen kertaan elatusmaksuja. Tietenkin korpeaa, että joudun maksamaan kymmeniätuhansia euroja omaisuudesta, jonka olen itse maksanut ja jonka kerryttämiseen toinen ei ole osallistunut millään lailla. Omaa tyhmyyttä. Ihmiset, tehkää avioehtoja!

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:10"]

Suurella varovaisuudella ja lakimiehet ehdottomasti mukaan. Muuten ahne lähi saa asunnon ja hakee vielä perinnän kautta elatusmaksut korkoineen. Älä ikinä luota entiseen puolisoon.

[/quote]

Vaikka sopimus tehtäisiin lakimiesten toimesta, sopimus ei ole sitova. Kyse on lapsen oikeudesta riittävään elatukseen. Näitä kertailuontaisia elatusmaksuja sovitaan kyllä vanhempien kesken, mutta kun huomataan, että se ei olekaan riittävän kattava lasten kuluihin niin...

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:31"]

Vaikka sopimus tehtäisiin lakimiesten toimesta, sopimus ei ole sitova. Kyse on lapsen oikeudesta riittävään elatukseen. Näitä kertailuontaisia elatusmaksuja sovitaan kyllä vanhempien kesken, mutta kun huomataan, että se ei olekaan riittävän kattava lasten kuluihin niin...

[/quote]

Miten on mahdollista, ettei ole sitova? Vaikka paperissa lukisi, että etävanhempi luopuu oikeudestaan vaatia summaa xx lähivanhemmalta, ja lähivanhempi luopuu siitä hyvästä oikeudestaan elatusapuun täältä ikuisuuteen, ja nimet alla? Miten se ei olisi sitova? Vaikka elämäntilanteet ja elatuskyvyt muuttuisivat, niin kyse on nyt siis summasta, joka varmasti kattaa elatusavun lasten 18-vuotispäivään saakka, joten mitään enempää ei voisi vaatiakaan?

Ap

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:27"]

En ole ahne lähi, yritän vain miettiä keinoa, jolla minun ei tarvitsisi lasten kanssa muuttaa pois kodistamme, jonka olen itse ostanut ja maksanut. En tajua kommenttiasi kolmonen, miksi haukut minua?

Mies ei ole maksanut euroakaan lainan lyhennyksiä, yhtiövastikkeita, myös kaikki ruoka- ja vaatekulut koko perheen osalta olen minä maksanut vuosia, sillä miehellä ei ole tuloja sotkettuaan raha-asiansa. Kyllä, voin nyt sanoa että sössinyt olen minäkin, miehen vaatimuksesta meillä ei ole avioehtoa ja tyhmästi pitkään myös luotin siihen, että mies vihdoin etsisi töitä.

Ja ihan asiallinen sopimus tehdään, jos tällaiseen järjestelyyn päädytään, en ole rahastamassa kahteen kertaan elatusmaksuja. Tietenkin korpeaa, että joudun maksamaan kymmeniätuhansia euroja omaisuudesta, jonka olen itse maksanut ja jonka kerryttämiseen toinen ei ole osallistunut millään lailla. Omaa tyhmyyttä. Ihmiset, tehkää avioehtoja!

[/quote]

Heh, huvittavaa. Suomenlain säädöntö selvästi sortaa naista. :D Eiku, hups! Ei tämä olekaan sukupuolisidonnainen asia. Kautta aikojen miehet ovat joutuneet luopumaan omaisuudesta naisten eduksi. Niin makaa kun petaa! Elämässä kun ei sitä ennusettavuutta ole ja oppirahat on jokaisen maksettava.

Niin, enkä usko, että mikään oikeusaste tuollaista sopimusta hyväksyy tai sosiaalitoimi tuollaista sopimusta vahvistaa. Elatusmaksu kun on lapset oikeus, josta vastaa molemmat vanhemmat.

Mutta ottakaan miehet onkeenne ja antakaa lasten ja sen etisen puolson jäädä yhteisee asuntoon, ettei tarvitse maksaa elatusta...

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:35"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:31"]

Vaikka sopimus tehtäisiin lakimiesten toimesta, sopimus ei ole sitova. Kyse on lapsen oikeudesta riittävään elatukseen. Näitä kertailuontaisia elatusmaksuja sovitaan kyllä vanhempien kesken, mutta kun huomataan, että se ei olekaan riittävän kattava lasten kuluihin niin...

[/quote]

Miten on mahdollista, ettei ole sitova? Vaikka paperissa lukisi, että etävanhempi luopuu oikeudestaan vaatia summaa xx lähivanhemmalta, ja lähivanhempi luopuu siitä hyvästä oikeudestaan elatusapuun täältä ikuisuuteen, ja nimet alla? Miten se ei olisi sitova? Vaikka elämäntilanteet ja elatuskyvyt muuttuisivat, niin kyse on nyt siis summasta, joka varmasti kattaa elatusavun lasten 18-vuotispäivään saakka, joten mitään enempää ei voisi vaatiakaan?

Ap
[/quote]

Lue laki lapsen elatuksesta. Sopimuksen pitää olla tosi tarkka, koska lain mukaan lähi ei saa luopua lapselle kuuluvasta elatuksesta etukäteen. Syntyneistä perusteettomista eduista käydään sitten vuosia oikeutta eri oikeusasteissa.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:31"]

Vaikka sopimus tehtäisiin lakimiesten toimesta, sopimus ei ole sitova. Kyse on lapsen oikeudesta riittävään elatukseen. Näitä kertailuontaisia elatusmaksuja sovitaan kyllä vanhempien kesken, mutta kun huomataan, että se ei olekaan riittävän kattava lasten kuluihin niin...

[/quote]

Miten on mahdollista, ettei ole sitova? Vaikka paperissa lukisi, että etävanhempi luopuu oikeudestaan vaatia summaa xx lähivanhemmalta, ja lähivanhempi luopuu siitä hyvästä oikeudestaan elatusapuun täältä ikuisuuteen, ja nimet alla? Miten se ei olisi sitova? Vaikka elämäntilanteet ja elatuskyvyt muuttuisivat, niin kyse on nyt siis summasta, joka varmasti kattaa elatusavun lasten 18-vuotispäivään saakka, joten mitään enempää ei voisi vaatiakaan?

Ap

[/quote]

Sopimusta voidaan muuttaa myöhemmin oikeudessa, jos alunperin sovittu summa ei vastaa lapsen elatuksen tarvetta tai vanhemman elatuskykyä. Lisäksi sinun on kyettävä tarvittaessa osoittamaan, omaisuus ei ole siirtynyt sinulle varallisuudeksi, vaan se on lasten elatuskseen tarkoitettua, joten tälläinen sopimus ei päde, koska lapsen oikeus elatukseen ajaan kaiken edelle. 

Elämässä, kun ei sitä ennustettavuutta ole, kuten huomasit. Entä, jos jäät työttämäksi tai sairastut ja joudut sosiaalietuuksien varaan, silloin elatusmaksut ovat (virtuaali)tulojasi, joita et fyysisesti saa. Asuntoa myydessä on sitten taas omat kuvionsa, onhan asunto osa lastenelatusta.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:31"]

Vaikka sopimus tehtäisiin lakimiesten toimesta, sopimus ei ole sitova. Kyse on lapsen oikeudesta riittävään elatukseen. Näitä kertailuontaisia elatusmaksuja sovitaan kyllä vanhempien kesken, mutta kun huomataan, että se ei olekaan riittävän kattava lasten kuluihin niin...

[/quote]

Miten on mahdollista, ettei ole sitova? Vaikka paperissa lukisi, että etävanhempi luopuu oikeudestaan vaatia summaa xx lähivanhemmalta, ja lähivanhempi luopuu siitä hyvästä oikeudestaan elatusapuun täältä ikuisuuteen, ja nimet alla? Miten se ei olisi sitova? Vaikka elämäntilanteet ja elatuskyvyt muuttuisivat, niin kyse on nyt siis summasta, joka varmasti kattaa elatusavun lasten 18-vuotispäivään saakka, joten mitään enempää ei voisi vaatiakaan?

Ap

[/quote]

Lasten oikeudet menee vanhempien tahdon edelle. Äitinä et voi lasten nimissä luopua heidän oikeudesta riittävää elatukseen, josta vastaa molemmmat vanhemmat. 

Asunnonarvo ei auttamatta ole riittävä lapsen elatukseksi kun lasketaan lapsen riittävää elautusta indeksikorotuksiseen useiksi vuosiksi.

Luulen, ettei se olisi sitova. Asuntohan tulisi sinun nimiin, jonka voisit testamenta kelle tahansa ja rintaperilliset saisivat vain lakiosuuden.

Lain mukaan molemmat vanhemmat ovat elatusvelvollisia 18v. ikään asti, näin turvataan lapsen oikeudet ja elatus.

Ja jos olet maksanut perheesi talouskulut ja asunnon laina, jonka voit myös todistaan, niin todennäköisesti osituksessa sinun osuus olisi suurempi kuin miehesi.

Köyhien malli. Tuollaisia sopimuksia tekevät ne, joilla ei ole varaa lunastaa asuntoa. Sitten joko kuvittelevat että ei elatusraha ole niin tarpeen, etteikö sitä voisi näin kuitata. Sitten rahanpuute iskee ja elarit perintään. Tai harhauttavat jo sopimuksentekovaiheessa.

Kuulostaa oudolta ratkaisulta, koska elatusapu on periaatteessa lasten oikeus. Siirtyisikö osuus omaisuudesta sitten lapsille?

Osituksen mukainen tasinko kuuluu miehelle.

Miten kukaan edes kehtaa vaatia puolikasta asunnosta, josta ei ole maksanut yhtään mitään! Itse samassa tilanteessa luovuttaisin oman osuuteni lasteni nimiin ja maksaisin elatusmaksut.

Olen kerran isännöitsijätoimistossa nähnyt moisen paperin. On se mahdollista niin, että mies luopuu elatusmaksuista maksamalla indeksikorotuksilla lasketun könttäsumman, joka puolestaan kuitataan hänelle kuuluvasta asunto-tasinko-osuudesta. Könttäsummaa taas EI kannata laittaa lapsen tilille. Miten hoidetaan sen summan käsittely, jos lapsilla joka tapauksessa on oikeus elatusapuun? Eihän sitä asunnon puolikasta silloin voi laittaa vain sinun nimiisi lasten elatusavulla, koska sinun omistusosuutesi siinä kasvaa, ei lasten. Sehän on kavallus lapsilta. Laitetaanko se asunnonpuolikas siis lasten nimiin?  Ja sitä tilillä olevaa summaa sinä et saa käyttää lapsen menoihin omavaltaisesti, vaikka sinulla olisi lapsen tilille käyttöoikeus. Nimittäin se voidaan tulkita kavallukseksi. Ongelmana lisäksi tulevan ex-miehesi ulosotto. Ja mahdollinen lahjaverotus. Ja entäs jos joudut työttömäksi, mites laitat kämpän lihoiksi jos sen omistaa sinä ja lapset ja miten sitten saat asumistukia.......noh, en ole juristi, mutta tuommoisia tilanteita tuli mieleen.

Helpooooommalla pääset, kun maksat miehelle suosiolla osuutensa kouraan ja otat elatusavut ja nielet katkeran kalkin.

Ainakaan ilman juristia en moista sopimusta tekisi.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:02"]Miten kukaan edes kehtaa vaatia puolikasta asunnosta, josta ei ole maksanut yhtään mitään! Itse samassa tilanteessa luovuttaisin oman osuuteni lasteni nimiin ja maksaisin elatusmaksut.
[/quote]

Se on katsos se laki mikä määrää yhteiselämän ja -talouden päättämisestä tiettyjä juttuja.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:02"]Miten kukaan edes kehtaa vaatia puolikasta asunnosta, josta ei ole maksanut yhtään mitään! Itse samassa tilanteessa luovuttaisin oman osuuteni lasteni nimiin ja maksaisin elatusmaksut.

[/quote] Se on katsos se laki mikä määrää yhteiselämän ja -talouden päättämisestä tiettyjä juttuja.

[/quote]

No sepä se, vaikka oikeustajuun ei oikein mahdu se, miten voi olla yhteistalous sellainen, jossa toinen maksaa kaiken. JA kun sitä lakia voi kiertää tekemällä sen avioehdon. Yksi vaivainen paperi - jos sitä ei ole, voit loisia toisen kustannuksella puolen ikääsi ja vielä mennessäsi viedä loputkin siltä toiselta. Aika voimallinen paperi, lyö Suomen lakia päin näköä.