-- HAAHUT viikko 36 --

Eilen tosiaan jouduttiin (lue: päästiin, en olis noin sairaanoloisen tytön kanssa halunnut kotiin) tytön kanssa lasten infektio-osastolle. Kyseessä oli adeno-virusepäily. Tulehdusarvo oli 87, kun normaalisti pitäis olla alle 8. Osastolla tytölle laitettiin nenä-mahaletku ja sitä kautta litran verran Osmosalia massuun. Tänään lääkäri kiersi klo 11 aikaan ja totesi tytön niin pirteäksi, että päästi meidät kotiin. Tämän aamuinen crp oli edelleen 87, mutta juuri tuohon adeno-virukseen liittyy kuulemma se, että se nostaa tulehdusarvoja. Valitettavasti meidän 5-vuotias ei sitten pääse loppuviikosta minua ja vauvaa sairaalaan katsomaan, vaan joutuu jäämään ukin ja mummin luo. Ainoastaan ne perheenjäsenet voi tulla katsomaan, joilla ei oo oireita. Ja huomenna alkavasta kauan odotetusta kerhostakin tyttö joutuu jäämään pois. No, ensi viikolla sitten terveenä kerhoon.



Huomenna pitäis sitten täysillä keskittyä jo itseensä. Kieltämättä vähän alkaa jo jännittää... Onkohan Femmiksenkin aamu-yrjö jännityksestä johtuvaa vai oisko merkki alkavasta synnytyksestä (toivottavasti ei kuitenkaan mahataudista!). Niin kai se h-hetki koittaa. Kiitos kaikille tsempityksestä!



neronja rv 40+3

[color=blue][b][size=2]ONNEA HUOMISEEN!

täällä jännätään, ja odotetaan uutisia.



mulla ei ihmeempää. soitin eilen neuvolaan, ja hain tänään valmiin loma-lapun päivystyksen luukulta. saikku alkoi tänään, jatkuu perjantaihin, jospa maanantana kykenis taas kouluun takaisin.

syynä tää päänsärky...



neuvolaankin on vielä kaks viikkoa, ja joteenkin mieltä kalvaa ajatus, jospa kaikki ei olekkaan kunnossa... joo, olen neuroottinen, tiedän..

huoh. todennäköisesti kaikki on ihan ok, kun ei mitään kummallista ole ollut, eikä tuntunut.

vauvan liikkeistäkään ei vielä voi päätellä mitään, kun ne liikkeet jotka olen ollut tuntevinani ovat olleet niin hentoja, eikä niitä taatusti tule silloin kun kyttää, ja minähän kyttään että tuleeko niitä, halusin kytätä tai en..



tää on taas niin tätä.. =)



-ennis- ja sintti rv16

Pitkästä aikaa taas täällä... On ollut kovasti kiirettä, enkä ole millään ehtinyt/jaksanut tulla palstailemaan. Nyt vihdoin on käyty siellä nt-ultrassa:



Kaikki hyvin, pikkuinen siellä potki ja huitoi! Oli kyllä niin ihana nähdä, että siellä masussa jotain on ja että vielä jotain elävää. :) :) :)Kaikenlaisia pelkoja tässä on ollut... Voitte vaan kuvitella. Kätilökin totesi, että kovat hermot mulla, kun en ole vielä käynyt ultrassa yksityisellä, että niin monet keskenmenon kokeneet sen kuulemma tekevät.



Ollaan siis päästy rv:ssa viime viikolla edellisen keskenmenon ohi, se jo helpotti mieltä. Nyt pitäisi olla jo vähän turvallisemmat viikot, vaikka eihän sitä koskaan tiedä ja aina mitä vain voi sattua. Mutta niin onnellinen olen ollut koko illan, että!! On tämä niin ihmeellistä!! Ehkä meidän perhe ens maaliskuussa kasvaa tosiaan!



Nyt yritän alkaa nauttimaan raskaudesta enemmän, ainakin nyt olen pienokaisen nähnyt ja toivottavasti jo pian tuntuu liikkeitä.



Hienoa Titi ja Eka-Veka, että teilläkin ultrissa kaikki hienosti!! Ja sori, et mä taidan nyt vähän kiilailla. Mun l.a. siirtyi 11.3.! Mutta vauvahan syntyy sitten kun syntyy jos syntyy...



Kaikille ex-haahuille tsemppiä ja iloista mieltä!



Lizie ja pikkuinen 13+3

Neronja ja Femmis: Onnea aamuiseen koitokseen ja voimia päivään. Pian on palkintonyytti sylissä. =) Ai niin, toivottavasti Neronja tyttäresi toipuu sielä kotosalla pian. Kyllähän tuossa äidin huoli nousee kun koskaan ei voi olla varma mikä on vialla. Hyvä että pääsi sairaalassa hoitoon ja jo pian kotiin.



Hannele: Ristipistoja olen aina ollut kova tekemään, mutta nyt tän alkuraskauden myötä on to innostus ollut kateissa väsymyksen vuoksi. Nyt kun pahin väsymys alkaa taittua, niin ehkä sitä taas vois innostua jotain käsitöitä tekemään. En kyllä vielä uskalla mitään vauva-aiheista. Ehkä sitten vasta joulun alla¿



Maria: Eiköhän se vaavi teillekkin tällä kertaa saada. Näyttää sen verran hyviltä nuo Sinun viikkosi. Eli älä piinaa itseäsi jos olet _jo_ retkahtanut pienen bodyn ostamaan¿ ;-)



Eka-Vekara: Itsekin pelkäsin pomolle kertomista, mutta hyvin tuo meni. Ilmoitin asiasta eilen. Naispuolinen pomo joka tuskin koskaan itse hankkiutuu ehdoin tahdoin raskaaksi. On kovin urakeskeinen, joten hieman pelotti tuo kertominen. Toki olen monesti miettinyt kun hän on puhunut, että miehensä kanssa ovat sopineet että lapset eivät ole heitä varten, että mitä jos heillä onkin ollut myös muita ongelmia lasten saannin kanssa ja tuo on tapa peittää asia kun/jos on arka asia puhua. Toivottavasti se, että heillä ei ole lapsia, ei johdu tästä tästä viimeisestä syystä. Se olisi kurjaa. Muutoin oli todella onnellinen mieheni ja minun puolesta. Tuntee meidät molemmat. Joten kivi vierähti myös sydämeltä. Lupasi myös pitää asian tietonaan ja sanoi, että antaa minulle kaiken ilon ilmoittaa asiasta muille kun olen valmis. Tietää myös tän mun km-taustan. Mutta oli mielissään kun halusin ilmoittaa hänelle ennenkö joku muu saa jotain vihiä ja juorut alkavat levitä.



Ennis: Eiköhän tuo pikkuinen sielä puksuttele masussa. Tietysti kun on neuvolan tai lääkärin välissä pitkä aika eikä vielä kunnon liikkeitä tunne, niin sitä käy mielessä huoli onko kaikki ok. Mä en enää mistään hinnasta antais pois tuota kotidopleria. On se niin kätevä tapa saada aina nopeesti tieto, että se pieni sydän sielä edelleen lyö. Eli on kyllä hintansa väärti tuo laite.



Lizie: Mahtavia ultrauutisia sieltäkin. Nyt on koko meidän alkutaipaleen kopla suht turvallisilla vesillä jo. Tosi hieno juttu. Ja olit kyllä todella pitkäpinnainen kun maltoit tänne asti tuota ultrausta. Nostan hattua Sinulle. =) Ilman taas, että haluan ketään loukata näillä omilla ihmetyksilläni (koskee siis tämä asia vain itseäni), niin ihmettelen edelleen miksi tuota mun LA:ta ei tosiaan siirretty. Mulla nimittäin olis ultran mukaan tänään jo rv:ja 13+6 ja noitten menkkojen mukaan nyt sitten vasta 12+5, eli tosiaan mulla oli 8 päivää enemmän nuo päivät verrattuna noihin menkkapäiviin. Vaan eipä täti muuttanut LA:ta. Tietysti kun viikkoja on nyt niin vähän, niin tuntuu itelle että sillä on merkitystä sanonko olevani jo lauantaista lähtien rv:llä 15 vai vasta rv:llä 14. Tekisi mieli puhua tuosta isommasta vkomäärästä, mutta kun sitä ei ole virallisesti muutettu, niin en oikein tiedä mitä lukuja käyttäisin. Omasta mielestäni 8pvän heitto olis kyllä jo riittänyt siihen LA:n siirtoon, mutta tiedä häntä. Kysäisen tuota asiaa nyt sitten vielä vaikka ens vkolla neuvolasta, että käviköhän tuolle lääkärille kämmi kun sekoili ensin muutenkin noiden päivien kanssa, että ehkä epähuomiossa jäi sitten tuo LA siirtämättä. Mutta jos sitä siirretään, niin sitten mun LA menis varmaan tuonne johkin 8.3. tai 9.3. tienoille. No ehkäpä se sitten viimeistään rakenneultrassa selviää. Tyhmää vaan kun päivissä on kuitenkin mullakin noin paljon eroa noihin kuukautisiin. Mutta tuo ongelma on nyt mulla vaan täällä mun _omassa päässä_. Ja tosiaan niin kun täällä olen jo itsekin ja kaikki muutkin todenneet, että LA on vain päiväys paperissa, vauva tulee sinä päivänä maailmaan kun siitä hyvältä tuntuu. =)



Limetti: Tässä Sinua huhuilen!!! =) Kävit ilmoittautumassa tänne meidän ex-haahujen joukkoon pari vkoa sitten, mutta ei ole susta mitään kuulunut. Miten voit ja kuinka alkuraskautesi viikot ovat lähteneet etenemään? Toivottavasti kaikki on hyvin. Tulehan seuraksemme jutustelemaan ja kertomaan kulumsia. Täältä kun alkaa väki kohta vähetä ja olis kiva saada uusia matkalaisia tälle puolelle kun toisesta päästä väki vähenee. Rohkeasti mukaan vaan. =)



ON: Sitten omaa nassua. Ihmettelette varmaan näin aikaista kellon aikaa kun kirjoittelen. En saanut unta kun nokka on ihan tukossa ja kurkku karhea kun santapaperi. Toissapäivänä alkoi pärskiminen ja kurkkukipu ja eilen illalla pahentui. Tänään kävin vaan akuutit hommat töissä tekemässä kun huomenna olis pitänyt lähteä 2pv:n työmatkalle hieman pidemmälle¿ja ajattelin, että jos lepään tän loppupäivän, niin ehkä huomenna olen kunnossa. Mutta olo on kyllä niin karsee, että en voi mihkään reissuun lähteä. Kuumettakin vähän nousi tuossa alkuillsta 37,5C, mutta sitten kyllä laski taas jo alaskin enkä mitään lääkettä joutunut ottamaan. Mies on itekkin pari päivää reissssa ja oli mulle aikas tiukkana, että nyt on mun ajateltava itseni lisäksi tuota pientä masuasukkia ja mietittävä tarkkaan on se reissu sen väärti että lähden sinne kipeänä ja huonokuntoisena. Ihan oikeassa on. Ei ole sen väärti. Pitänee nyt sitten soitella varmaan aamulla neuvolaan tai työterveyteen jos saisin nää pari päivää sitten saikkua ja levätä. Jotenkin on huono omatunto kun yleensä mulla nousee flunssasta heti päivässä kuume yli 38C:n, mutta nyt kun sitä ei oikein ole ollut, niin koko ajan mietin että pistävätkö töihin jos huomenna aamulla ei ole kuumetta? Tietty jos sillä verukkeella, että mullakin on Enniksen tapaan särkenyt päätä ihan julmetust tän päivän ja luulen että se kyllä nyt mulla johtuu tuosta flunssasta ja jatkuu varmasti kyllä huomennakin. Se jo tekee olon niin kamalaksi, että hyvä kun pääsen kävelemään kun päähän alkaa heti koskemaan. Ja on tää nyytti mulle niin tärkeä, että en halua pikkusta riskeerata lähteämällä sitten pariksi päiväksi johkin reissuun missä on niin karmee päivätahti sen kax päivää, että en tosiaan tiedä jaksaisinko niitä vetää läpi.

Massu on selkeesti nyt pullahtanut tällä viikolla esiin. ;-) Aivan ihana. Tosin se näkyy enemmän itellä tästä ylhäältä alas katsottuna ja istuen, mutta kun seison niin näyttää vielä enemmän siltä kun olisin vaan lihonut ja olisin ihan ¿pötkö¿. Mutta jos katsoo sivsta paremmin, niin näkee kyllä pienen masukummun. Mies on ihastellut sitä tällä viikolla joka päivä ja minähän sitä esittelen tulevalle isukille ylpeenä. =) Mulla oli jemmassa edellisiltä kerroilta vähän etukäteen liian ajoissa ostetut parit mammahousut joista toiset on vähän isommalle massulle sopivammat siniset farkut ja toiset on jo nyt tälle masulle sopivat mustat farkut. Ens vkolla on yhden päivän työreissu ainakin tulossa ja pitää ajaa pitkä matka, niin ajattelin, että josko suosista laittaisin ne mustat mammafarkut jalkaan, kun niiden kans olis varmaan selkeesti helpompi ajaa kun että tunkisin liian pinkeitä farkkuja vaikkakin olis se belly belt. Voishan sitä jo vähän fiilistellä niitä mammahousuja. ;-) Mä luulen, että ne ei edes koko raskautta mulle välttämättä mene koska ei ole kovin isolle mahakummulle tehty.



Voi kökkö, ulkonakin mollottaa täysi kuu ja tälläsenä kuuhulluna sekin vielä tän flunssan lisäksi sekottaa nyt mun uneni ihan totaalisesti. Lisäksi tuli keskellä yötä kauhee paniikki, että kun ole tän vetämättömän olon vuoksi käydä pariin päivään koneella, että herranjestas pakko tulla tsempit vielä heittämään neronjalle ja Femmikselle, että hittolainen huomennahan on jo se heidän tärkee päivä. Joten piti vielä keskellä yötä kavuta koneelle. =)



Nyt kyllä vähän paleltaa. Pitänee mennä takas peiton alle ja aamulla soitella sinne neuvolaan varmaan tai ihan työterkalle. Hyvää huomenta kaikille kun heräätte. =)



titi75 ja kirmeli-irmeli 12+5 (ja ultran mukaan 13+6)

tänään sitten odotellaan jänniä uutisia, ainaskin jo femmis on nopea niin eiköhän sartsu meitä tiedota iloisesta perhetapahtumasta : )



Muakin jännittää taas vaihteeksi. Laitoin sitten eilisestä pomolle kertomisesta rohkaistuneena tiukan t-paidan mammafarkkujen kanssa, siinähän se mahapömppö nyt sitten törröttää kaikkien nähtävillä. Tietysti nuo mammafarkut korostaa massua vielä, että näytää isommalta kuin onkaan. Oon tähän mennessä piilotellut vaikka millaisilla löysä paita -virityksillä tota kumpua, mutta ajattelin lopettaa sen nyt. On niin jotenkin rankkaa ja rasittavaa stressata joka päivä et näkyykö ja näytänkö vaan lihoneelta yms. Hmm, jänskättää vaan että milloinkas nuo miehet hoksaa, vaan luuleekohan nuo vaan tosissaan mun lihoneen.. Tosin istun täällä pöytäni takana aika tiiviisti, maha jää jemmaan aika tarkkaan : ) Mutta eilen taas multa kysyttiin päiväkodissa, että onko poika saamassa pikkusisaruksen, eli kyllä tää näkyy jos vaan osaa katsoa..



titi se tosissaan kirjoittelee suden hetkellä : ). Muakin jäi ihmetyttämään tosissaan tuo, kun sun la. ei siirretä ja mun siirretään kokonaisella yhdellä päivällä. Mutta oiskohan ollut uudessa kaksplussassa vai missä oli, kun luin että jossain päin maata siirretään laskettua aikaa vasta jos heittoa on yli 2 viikkoa! LS.ssa vuonna 2003 oli käytäntö, että siirretään, jos on noin viikko heittoa, ja mulla olikin pojasta 6 päivää joka siis vaihdettiin. Tällä hetkellä käytäntö kuulemma on se, että la siirretään aina, vaikka päivälläkin, jos vaan heittoa viikoissa/päivissä on. Mutta tosissaan kun se äippäloma alkaa noin 4 viikkoa ennen la. , niin musta tuo viikkokin on paljon " pois" siitä loman alusta, monihan vauva kuitenkin lähtee syntymään jo rv 37-38, eli jää tosi vähän aikaa siihen alkuloman pesänrakennukseen ja ihan lepäämiseen ennen synnytystä ja vauvan tuloa. Arvaa vaan tahtoisinko itsellenikin sellainen kotidopplerin : / taas päivittäin tulee paniikkokohtauksia, ja helpottais kovin päästä kuuntelemaan sydämensykettä. Noh, rahalle on nyt parempaakin käyttöä, kun pitäis kohta investoida pojalle uusi turvaistuin ja keittiöremppa alkaa tuossa parin viikon päästä.. Taidan kuitenkin soittaa neuvolaan ja kysyä pääsisinkö kuuntelemaan sinne sykettä jo aikasemmin, vaikka neuvola on vasta 18.9..



Palailen, kunhan saan puheluni soitettua..



eka-vekara ja täydet rv 13!!

Lizielläkin olo ihania nt-ultrakuulumisia, sä oot tosissaan ollut meistä se sitkein sissi vauvanäkymien oottamisessa. Varmasti olo onkin nyt sitten tuplasti onnellinen, kun ekaa kertaa pääsit masuasukin näkemään. On ne vaan niin pieniä ja silti niin täydellisiä vauvanalkuja jo : )



Ennis ja Hannele kovin odottelevat jo liikkeitä, ennis olit kai ollut jo tuntevinasikin jotain lepatusta? Teillä on niin ihanat viikot jo, että eiköhän ne liikkeet ala pian sieltä tuntumaan viikon-parin sisältä. Muistaakseni esikosta hoksasin liikkeitä vasta rv 20, mutta luulen että olisin voinut tuntea ne aikasemminkin jos olisin vaan " kuulostellut" . Olin tosissaan silloin niin huoleton odottaja ettei paljoa edes osaanut tollasia hätäilemään ja kaipaamaan ; ) Nyt on taas tilanne toinen, maha kuplii jatkuvasta ylensyönnistä ja rajoittuneesta ruokavaliosta ja hetken jo mietin et voisko olla.. juu hullua, miten se vauva potkisi tuonne ylämahaan kun kohtukin on vasta jossain navan alla ; )



Sain neuvolatädin kiinni ja pääsen huomenna kuuntelemaan pikkusydäntä (jos siis vielä siellä pumpsuttaa)!!! Ihana täti, antoi heti ajan puhelinajaltaan, koska ymmärsi hyvin mun tilanteen ja paniikin : )



huoh, pari päivää töitä ja sitten taas viikonloppu:



Miehus sanoi eilen, että oli töissä varovaisesti kyselty, että miltäs kuulostaisi ylityöt viikonloppuisin jouluun saakka! Ihanaa että töitä on ja saavat vielä kunnon korvauksen noista viikonlopun ylitöistä, mutta kun en jaksais olla jatkuvasti vain yksin-kaksin pojan kanssa. Kaippa tää väsymyskin jossain vaiheessa väistyy, mutta tiedän että noi miehen poissaolot on mulle tosi rankkoja ja pojalle myös, osaa ikävöidä isäänsä kyllä. Ja nyt kun on remppakin tulossa niin en tiedä miten selviän. Nyt iltaisin kaadun vaan sohvalle kun tulen töistä ja poika siinä olkkarin lattialla omia touhujaan tai välillä kiipeilee mulla. Kotityöt kaikki kaatuu sitten mun niskaan, jos miehus tosissaan muuttaa käytännössä työpaikalleen : ( Tiedän, vali-vali taas..



Mies tosin sanoi, että yrittää laittaa rahoista mahd paljon syrjään, et jos mulla olisi mahdollisuus olla tällä kertaa pidempään kotona, kuin pojasta. Jopa seuraavaan syksyyn, kun joutuis muuten palaamaan joskus alkuvuodesta. Saas nähdä, kuitenkin ostelee ylityörahoilla taas jotain tosi järkevää : / (edellisistä hankki GPS-laitteen autoon ja me ajellaan autolla oikeastaan vaan kotikaupungissa ja kerran vuodessa Savon vanhempien luo..)



jeps jos nyt yrittäis aloittaa työt..

Kiitos kaikille tosi paljon tsempityksestä! Mä en tosin kyllä tiedä, tajuanko vieläkään, mihin oon kohta lähdössä. En osaa vieläkään edes jännittää enkä vieläkään tajua, että meillä pitäis kohta olla vauva. No, eiköhän se tajunta lopulta kohta laajene... ;-)



Mut nyt tän eräpäivämamman täytyy ruveta suihkun jäljiltä pukemaan. Palailen muutaman päivän päästä, toivottavasti iloisten uutisten kera.



Voikaa hyvin!



neronja rv 40+4

...ja Femmis myös. Me jäämme tänne jännäilemään ja odottamaan vauvauutisia. =)



Oma olo on edelleen tukkoinen ja vähän kuumeinen. Soitin vaan neuvolaan ja sanoin, että piti lähteä pariks päiväks työreissuun ja että _en todellakaan_ tunne olevani työkuntoinen, joten pyysin että voisiko se neuvolan täti kirjoittaa sellaisen lapun, että voin tän ja huomisen päivän lepoilla tässä kotona ja parennella itteeni. Olin tosi yllättynyt kun se ei edes pyytänyt mua sielä käymään vaan sanoi heti, että hän kirjoittaa lapun tälle ja huomiselle päivälle ja että laittaa sen tuohon neuvolan edessä olevaan postilaatikkoon josta voin sen käydä nappaamassa. Hyvä näin. Ei tarvinnut lähteä mihkään vastaanotolle. Nyt pitää vaan toivoa, että tää menee tälläin itekseen ohi ilman suurempia ongelmia. No nyt kun olen kipee, niin tietysti huolissani pikkusesta, joten aamulla pikaisesti kuuntelin sydänäänet ja itseasiassa nyt alkaa tuntua, että ne alkavat pikku hiljaa voimistua koko ajan. Tänäänkin tuntui, että se vauvan sydän löi ihan siinä masun pinnassa kiinni. Tuli jotenkin taas niin hassu fiilis ja löi tajuntaan enemmän se asia, että mun masussa kasvaa ihan oikeesti pieni ihminen. Voihan vinhetti miten ihana tunne.



Mutta nyt on niin väsy, ettei vaan jaksa repiä itestään enempää tekstiä. Joten painun petiin, kun tuntuu että alkaa taas vähän lämpö nousta. = /



titi ja kirmula 12+5 (tai 13+6)

Femmikseltä uutisia:iltapäivällä syntyi neiti Pikkarainen,mittoja en nyt muista (on ollut kaamee hulina koko päivän) mutta tuolla Yahoon puolella niitä tietoja tarkemmin.Synnytys oli nopea (alle kolme tuntia) ja äidillä olo kuulemma kuin olis hakattu ;) ja vauvalla sokerit hiukan matalat.Mutta ilmeisesti hyvin kuitenkin voivat.



Neronjalta vielä ootellaan uutisia...



Sari...ja taas pitää lentää...

ja neronjalle täältä etätsemppausta koitoksessa..



-e-

masentava perjantaiaamu, synkkä ja syksynen, vettä sataa ja hirvet poukkoilee tien varsissa...



Pelko alkaa hiipiä persiiseen kun liikkeitä ei tunnu ja tuntuu ettei painokaan nouse, kasvaako mahakaan, onkohan vilpertillä kaikki hyvin. 6 yötä on neuvolaan ja siellä taas sydämen puksutus kuuluu niin sitten kerron töissä ja tästä tulee vähän julkisempaa tietoa. Kelläs olikaan se ongelma että mies oli suutahtunut kun kerroit töissä... Meillä toisinpäin: mies hoputtaa että kerro nyt jo sille pomolle ennen kun kaikki sen jo mahasta näkee! Vielä ne yhet sydänäänet on kuultava ennen kuin uskaltaa!



FEMMIKSELLE onnittelut! Sartsu, tai joku muu, jos millään vihtitte niin laittakaa mitat tännekin!



Hitto vie, sekin ahistaa kun haluaisin vaan kotona olla ja kutoa mutta ei ku pitäs lähtä tänään anoppilaan =o/ Voi p***a...



HANNELE mieli matalana + vilpertti rv 16+5

Odotellaaan nyt vielä niitä Neronjan uutisia : )



Hannele: mulla on välillä (lue=usein) sellaisia päiviä, et heti aamusta epäusko valtaa mielen ja masentaa vaan.. Tänään ei onneksi ole, vaikka sään luulisi masentavan. Munhan mies se olisi halunnut vielä salata jonkin aikaa, mutta olin itse niin kypsä enää " piilottelemaan" , etten jaksanut odottaa pomolle kertomista. Noh nyt oon töissä toista päivää tiukka t-paita päällä eikä kukaan (??) ole kommentoinut työkavereista mun hienoa pömppöä?? Päiväkodissa sen sijaan poikaa hakiessa ja tänä aamuna viedessä, oon saanut paljon onnitteluja suoraan perheenlisäyksestä niin työntekijöiltä kuin toisilta äideiltä. Onkos se vaan niin, etteivät nuo miespuoliset osaa katsoa sillä tavalla..? Noh mulla tuo epätoivopäivä oli eilen, ja pääsenkin tänään kuuntelemaan extrana sydänääniä neuvolaan, seuraava neuvola on vasta 18.9.



Toivottavasti Titi lepo on auttanut ja voit jo paremmin! Mikäs sulla olisi muuten la sen ultran mukaan.. hmm yrittää epätoivoisesti laskea päässään : ? to 8.3?



hmm oliskos mulla jotain muuta tähdellistä, eipä kai.. Mietin kovasti (ja kyselinkin ihan omalla kyssärillä) tukivyön hankintaa. Selkä jomottaa jatkuvasti ja tää koko päivä istuminen on tuskaa. Jalat puutuu ja alaselkä on varsinkin iltaa kohden tulessa. Mietityttää vaan kovasti se, että voiko semmoista tukivyötä pitää selän takia myös istumatyössä, kun luulisi että painaa tuonne nivusiin -> jalat puutuu entistä enemmän. Onkos sulle Titi se fysioterapeutti suositellut raskausajan tukivyötä, sitten kun tuo maha alkaa kasvaa?



Pahoinvointi taitaa onneksi olla jo suurimmissa määrin takana, mutta tää väsymys ei helpota millään.. En tiedä onko tää raskaus vaan niin raskas, mutta tuntuu, että jo tässä vaiheessa mulla on kaikki mahdolliset vaivat. Vai oonko muuttunut vaan tällaiseksi valittajaksi muutamass vuodessa.. Pojan odotus oli melkein loppuun saakka niin helppo ja kevyt : / tai sitten aika vaan kultaa muistot



eka-vekara 13+1

Hitsi kun ei meinaa ehtiä mitään täällä hulinan keskellä...



Mutta siis Neronjalta ilouutisia:tyttö syntyi eilen kymmenen aikaan illalla ja hyvin voivat :) Mulla taas puhelin häviksissä,joten mittoja en muista :-s mutta tuolla Yahoolla ne löytyy.



Sari ja Tikku-Late

onnea uuden pikku-prinsessan onnellisille vanhemmille! Oiskos nyt tyttö" buumi" sitten ex-haahuilla (muistaakseni aikasemmin juttelitte poikabuumista..



sydänäänet kuultu!!



sai terkka aika kauan siellä yrittää, ja juoksi vähän väliä vastaamaan puhelimeen (puhelinaika), mutta sitten kun olin jo ihan varma taas km:sta, niin vilahti nopeaan pikkuruiset vauhdikkaat sydänäänet, karkasi dopplerin alta mutta kuultiin nopsaan vielä kahteen kertaan. Todistettavasti siellä pikku sydän syksyttää : ). Helpotti taas hetkeksi.. ainakin täksi päiväksi ; )



täähän menee ihan mun yksinpuheluksi : /





titiiiii..



Lizieee..



Hannelee..



huhuilee e-v

2-vee täystuho tipahtikin unten maille,samoin vauva,joten täällä taas roikun...



Eka-vekara:onnittelut äänten kuulemisesta =) Kyllä se vaan aina hepottaa hetkeksi!Se on muuten ihan hirveen kauheen kamala tunne maata siinä lavitsalla ja olla ihan varma keskenmenosta!Eilen illalla jostain juuri tuli mieleen just se tunne.Mullahan meinas silloin np-ultraan mennessä vintti pimetä kun siihen petille oikaisin ja tuntui,että sydän lyö kahtasataa ja henki ei kulje lainkaan :(Silmissä jo musteni,vaikkei tosiaankaan mennyt kuin ihan pieni hetki siitä,että ultraaja sanoi jo,että " sykkii" .Ne muutamat sekunnitkin vaan tuntui niiiiin pitkiltä!



Sari ja ihana pieni mies :)

Täällähän minä =o)



Ei oo oikeen asiantynkää nyt, tosiaan tässä nyt moni asia vähän ahistaa, ihan muut kuin vilperttiin liittyvät. Tuntuu että pitäs päästä vain kotiin vaikka kutomaan mutta eikä mitä, heti pitäs kotia päästyä lähteä viikonlopuksi reissuun...



Mutta ihanaa EKA-VEKA että sait kuulla äänet, nyt taas tiiät kaiken olevan hyvin siellä! Ihana kun sait kuulla jo onnitteluja. Minä en oo kuullut. Mutta ihan tavallisia vaatteita oon pitänytkin, en mitään ihonmyötäsiä vielä. Nyt tuli yhtäkkiä sellanen olo että pitäiskö itekki mennä saman tien ja kertoa pomolle... Ainut mitä pelkään on se, että jotain hämminkiä tuleekin ja sitten pitäis ilmottaa että en olekkaan enää raskaana =o/



Ja onnea FEMMIKSELLE ja NERONJALLE tytöistä! Pitää yrittää käyä yahoolla lukemassa mitat niin saa laittaa ens viikon listaan.



HANNELE

Femmikselle ja Neronjalle isot onnittelut pienistä prinsessoista!! Ihanaa vauva-aikaa ja hyvää vointia!



titi75: Ai, olet jo kertonut pomolle. Mä meinasin pitkittää vielä jonkin aikaa, kun vasta nyt alan ihan oikeesti tajuta ja uskoa, että olen raskaana. Toisaalta, koska käyn työkavereiden kanssa koulutusta työn lisäksi, siviilivaatteet päällä mut nähdessään varmaan alkaa pian kaikenlaiset puheet kiertää, että en mäkään tällä kertaa voi kauan kai pomolle kertomista pitkittää, ettei kuule puskaradiosta. Esikoisen kanssa pukuhuoneilla yritin aina vähän piileskellä ja työvaatteet onkin sitten sellaisia, että peittävät kaiken. Kertoilin pomolle ja työkavereille raskaudesta silloin vasta hieman ennen puoliväli.



Ihmeellistä joo, ettei sun l.a:ta ole muutettu. Mulla kyseli kierron pituutta ja totesi sitten, että ultra kuitenkin paremmin vastaa viikkoja kuin kuukautisista laskettu l.a. (varsinkin kun kierto ollut hyvin epäsäännöllinen sitten keskenmenon) joten päätti sitä muuttaa. Totesi myös, että taitaa olla kiva päästä mammalomallekin vähän aiemmin. No, toki! Toisaalta eihän nuo mitkään ole kuin karkeita arvioita siitä, milloin vauva saattaa syntyä. Mutta kysäise ihmeessä neuvolassa asiaa. Pikaista paranemista sulle!



eka-vekara: Olo on tosi onnellinen! Ja samalla vähän hävettää, etten ole uskonut, että vauva olisi eläväinen. Olen vaan itseäni suojellut. Sinne ultraan mennessäni olin lähes ainoastaan varautunut siihen, että vauva ei liiku. Kauheeta mutta totta. Onneksi kätilö heti sanoi, että siellähän tuo liikkuu. Mä vaan tokaisin, että ainakin siellä jotain on. Ja sitten vasta vähitellen rupes ilon kyyneleet virtaamaan silmiin, että siellä masussa tosiaan on jotain pientä ja elävää ja vielä hyvinvoivaa!! Nyt on tuntunut hyvältä, olo on rentoutunut. Koko ajan sen muistaa ja uskoo, että siellä se pikkuinen on. Usein sitä jo silittelee masua ja juttelee vauvalle. On ihanaa kantaa taas uutta elämää sisällään! Se on tässä elämässä kyllä yksi suurimmista ihmeistä, raskaus ja ihmislapsen syntyminen. Ja miten niin pieni voi olla kuitenkin jo niin täydellinen. Outoa vaan kuvitella, että pikkuinen on jo 7-8cm pitkä, enkä tunne liikkeitään ollenkaan. Masu on kyllä jo alkanut selvästi pullottaa. Siellä se jossain uiskentelee!



Ihanaa, et sait ajan neuvolaan ja sait kuulla ne sydänäänet! Nyt säkin voit olla rauhassa, että pienellä kaikki hyvin.



Hannele-81: Koeta nyt olla huolettomana. Kyllä se masu vielä kasvaa, ajallaan! Pian pääset sitten neuvolaan kuulemaan sydämen jumpsutuksen! Toivottavasti myös muuten sun elämän ahdistukset pian helpottaa.



ON: Täällä oon nämä pari päivää ollut nyt ihan pilvissä. Ultra oli ke ja lääkäri to. Eli oon sekä nähnyt että kuullut meidän pikkuisen tällä viikolla. Ja ihmetellyt, että on tämä mahtavaa, että saa pientä salaisuutta sisällään kantaa. Varmaan seuraavalla kerralla, kun oman äitini nään, on pakko kertoa. Ja luultavasti kavereillekin ja ehkä töissäkin vähitellen. On tämä niin ihanaa! Jatkuisi vaan nyt loppuun asti hyvin. Nyt todella alan kiintyä jo tähän vauvaan ja uskoa, että se saattaa syntyä. Nyt saman tien olen alkanut nähdä, miltä mun kevättalvi mahdollisesti tulee näyttämään. Aiemmin en antanut itselleni minkäänlaista lupaa haaveilla tai suunnitella tulevaisuutta. Pelko siitä, että jotain pahaa sattuu, oli niin valtava. Muistan toki, että vieläkin voi sattua ja eihän elämästä koskaan tiedä, mutta tällä hetkellä ja tästä eteenpäin haluan uskoa, että kaikki menee hyvin.



Olen pientä masua jo silitellyt ja alkanut jutella vauvalle. Ja fiilistellä, että tuntisinko jo liikkeitä, vaikka on vielä niin aikaista. Aivan onnellinen vain olen siitä, että vauva on hengissä!! Oma olokin alkaa olla hyvä, kun pahoinvointi väistynyt ja väsymys ei ole enää niin voimakasta. Että ihanan paksusti voidaan ja toivottavasti vielä monta kuukautta!!



Kaikille hyvää viikonloppua ja odotusta! Nyt täytyy lopettaa, muuten kukaan ei jaksa enää lukea tätä hehkutusta jos jaksoi lukea tännekään asti. Mutta olo on vain niin onnellinen!!!



Lizie&pikkuinen13+5

:) Musta ainakin on tosi kiva lukea noita hehkutuksia!Vielä on niin tuoreessa muistissa se miten sitä oli pohjattoman onnellinen kaikista pienistä jutuista.Meillä tais sukulaisetkin kyllästyä kun mä jaksoin pitkälle yli puolen välin hehkuttaa sydänäänten kuulumista ja liikkeitä.Ei ne oikein jaksaneet ymmärtää miten vielä kuudennella kerralla ne kaikki voi olla jotain ihmeellistä ;) Mutta kyllä se km vaan jätti jälkensä niin että jokainen elonmerkki masussa oli juhlan aihe =)



sari