Olemme kulissiperhe
Olemme vajaa kolmekymppinen aviopari ja meillä on kaksi kaunista tyttöä. Olemme hyvännäköisiä ja urheilullisia ja selvästi pidettyjäkin, lapsiamme kutsutaan paljon kylään muiden lasten luo ja kaveriperheitä riittäisi. Meillä on uudehko omakotitalo ja kivat työpaikat.
Todellisuus on se että vihaamme mieheni kanssa toisiamme, meillä on ollut seksiä kerran vuoden aikana ja juuri nyt olemme olleet pari viikkoa täysin puhumatta toisillemme. Mieheni on kauhea kiroileva despootti ja epäilen hänen olevan homo.
Ja ei valitettavasti ole provo. :(
Kommentit (41)
Aika paljon tuossa on mielestäni yritetty. Jos kumpikaan ei tunne edes halua toista kohtaan, miksi pitkittää ratkaisua?
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:00"]Mies huutaa ja mies haukkuu, blaa blaa. Takes two to tango.
[/quote]
Ei aina, on olemassa ihmisiä joilta tappelun yllä pito onnistuu ilman toistakin osa puolta.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:05"]"Mieheni on kauhea kiroileva despootti ja epäilen hänen olevan homo."
Ja sinä olet itse täysin viaton puhdas pulmunen jossa ei ole ikinä mitään syytä? Tuskinpa miehesi homo on jos olette jo kaksi lastakin saaneet tehtyä.
[/quote]
Entisen mieheni äiti tajusi olevansa homoseksuaali vasta 10 vuoden avioliiton jälkeen, lapsiakin oli ehditty hankkia kaksi (ex mieheni ja hänen pikkusiskonsa.)
Minä olen käynyt jo vuoden yksilöterapiassa. Sieltä tuntuukin löytyneen voimia viimein uskaltaa erota. Silti mietin aina että lasten takia pitää yrittää... Totta tuo että ainakin minulla huono itseluottamus ollut pohjimmiltaan.
Ihanaa kun kommentoitte!
Ap
Älä nyt ainakaan rintojasi mieti!
Kannattaisi varmaan erota. Kamalaa sinnitellä paskassa liitossa.
Mulla on rinnat, isohkot ja hyvännäköiset. Ei niistä mitään iloa ole. Elämä on ihan pelkkää paskaa, olen ihan down ja luuseri. Rinnat/ rinnattomuus ei vaikuta yhtään mihinkään loppujen lopuksi.
Ymmärrän tuon rinta-asian ja uudesta parisuhteesta murehtimisen! Ihminen haluaa tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi ja siksi AP tässä mielestäni pohtii mahdollisuuksiaan uuteen suhteeseen. Ei hän vältämättä haluakaan, että uutta suhdetta tulisi välittömästi eron jälkeen, mutta tämä naisidentiteetin tunnusmerkki voi vaikuttaa itsetuntoon ja pohdintoihin tulevaisuudesta. Kriisitilanteissa sitä voi miettiä kaikkea, joka muista tuntuu epäolennaiselta. Vaikken muuten voikaan tilanteeseesi samaistua, tämän itsetuntoasian ymmärrän. Voimia AP:lle, t. toinen minirinta.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 13:48"]
Turha tosta on erota. Menkää pariterapiaan selvittämään suhdettanne.tai parisuhdeleirille tai kurssille.
[/quote]
Ongelma parisuhdeterapiassa on, että on osoittautunut että se ei toimi. Eroluvut ovat samat niillä pariskunnilla jotka käyvät terapiassa kuin niillä jotka eivät. En tiedä miten parisuhdeterapeutti kehtaa tehdä työtään tietäen että sillä ei ole mitään vaikutusta.
Onkohan aika mennä nukkumaan, kun luulin täällä puhuttavan kusiaisperheestä?
Hankipa käsiisi tämän päivän Aamulehti ja lue siitä erään ratkaisukeskeisen parisuhdeterapeutin juttu. Oli aika silmiä avaava ja sopisi monen luettavaksi.
Mitä sitten tulee tohon homo-epäilyyn, niin jos asia on niin, niin silloinhan ei teillä ole muuta mahdollisuutta kuin erota. Asian paljastuminen on varmasti miehellesikin helpotus. Ainakin sitten myöhemmin. Mies varmaan itsekin taistelee asiaa vastaan. Ei ole ihan hirveän helppoa myöntää tollasta itselleenkään. Aika normatiivinen tämä meidän yhteiskunta kuitenkin on.
Onko sinulla aikomusta purkaa kulisseja vai pysytkö liitossa esim taloudellisista syistä?
Alan juuri nyt olla kerännyt tarpeeksi rohkeutta erotakseni. Olemme olleet yhdessä teini-iästä saakka ja muutosta ei ole helppo tehdä. Lisäksi minulla ei oikeasti ole rintoja vaan pelkät nännit laudassa rinnassa. Olen osittain jäänyt liittoon koska en ikimaailmassa saisi toista miestä tällaisena kauniista kasvoistani huolimatta. En ikinä kiihottaisi ketään. Mutta nyt olen saanut rohkeutta lähteä itsenäiseen elämään.
Ap
Lapset kärsii aikuisten valtataistelusta ja henkisestä väkivallasta. Teidän vihanne myrkyttää kodin ilmapiirin. Uhreiksi jäävät lapset, ne eivät pääse pakoon. Aikuisten törmäyskurssit tekee pahaa lapsen mielelle. Kaikkien teidän edun mukaista olisi, että löytäisitte parhaan mahdollisen ratkaisun, jossa te kaikki voisitte elää tasapainoista ja onnellista elämää. Tuo teidän systeemi ei toimi, keksikää parempi ratkaisu.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 13:45"]Alan juuri nyt olla kerännyt tarpeeksi rohkeutta erotakseni. Olemme olleet yhdessä teini-iästä saakka ja muutosta ei ole helppo tehdä. Lisäksi minulla ei oikeasti ole rintoja vaan pelkät nännit laudassa rinnassa. Olen osittain jäänyt liittoon koska en ikimaailmassa saisi toista miestä tällaisena kauniista kasvoistani huolimatta. En ikinä kiihottaisi ketään. Mutta nyt olen saanut rohkeutta lähteä itsenäiseen elämään.
Ap
[/quote]
Voi että, rintasi ovat murheistasi pienin.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 13:45"]
Alan juuri nyt olla kerännyt tarpeeksi rohkeutta erotakseni. Olemme olleet yhdessä teini-iästä saakka ja muutosta ei ole helppo tehdä. Lisäksi minulla ei oikeasti ole rintoja vaan pelkät nännit laudassa rinnassa. Olen osittain jäänyt liittoon koska en ikimaailmassa saisi toista miestä tällaisena kauniista kasvoistani huolimatta. En ikinä kiihottaisi ketään. Mutta nyt olen saanut rohkeutta lähteä itsenäiseen elämään. Ap
[/quote]
Ei miestä tisseillä saada.
Turha tosta on erota. Menkää pariterapiaan selvittämään suhdettanne.tai parisuhdeleirille tai kurssille.
Täydellinen rinnattomuus saattaa hoitua jopa julkisella puolella. Kyselepä, jos asia pilaa elämäsi.
Avauksessa mainitsit että olette "hyvännäköisiä ja urheilullisia ja selvästi pidettyjäkin". Jotenkin tuli vaikutelma että tällaiset pinnalliset asiat ovat teille molemmille liian tärkeitä, ehkä kumpikin teistä on luonteeltaan perfektionisti ja suorittaja? Ehkä kummankaan itsetunto ei ole kovin vakaalla pohjalla? Ehkä olette tahtomattanne ajautuneet parisuhteessanne suorittamisen kierteeseen jossa ei enää jää tilaa henkiselle yhteydelle?
Mies on kiroileva despootti, koska hän voi henkisesti pahoin tulehtuneen tilanteenne vuoksi. Se on hänen tapansa reagoida siihen että hän pohjimmiltaan pelkää. Ja sinäkin pelkäät ja olet epävarma itsestäsi. Kun kaksi pelokasta ihmistä yrittää olla yhdessä ahdistavissa olosuhteissa, meininki on juuri tuollaista kun kuvailit.
Ei kannata erota vain siksi, että olette ajaneet itsenne liian ahtaalle. Opetelkaa ottamaan rennommin, varatkaa aikaa yhdessäoloon rauhallisessa ympäristössä. Muutos lähtee siitä että selvitätte itsetunto-ongelmanne ja opettelette kumpikin hyväksymään itsenne sellaisena kuin olette, ilman että pitää koko ajan hakea pönkitystä egolleen työstä, ulkonäöstä tai muista pinnallisista asioista. Menkää parisuhde- ja yksilöterapiaan opettelemaan omien tunteiden käsittelyä.
Vaikka päätyisitte lopulta eroon, omien asioiden selvittäminen terapiassa kannattaa silti.