Mies "pimahti" riidellessä ja kävi käsiksi. Mitä mä nyt teen?

Kävin illalla lääkärillä, kirjoitti todistuksen mustelmista yms. Antoi turvakodin yhteystiedot ja suositteli pariterapiaa. Aika karu käynti, alkoi itkettää kaikki taas. En mä tosin tiedä vieläkään, mitä tästä eteenpäin. Kiitos, kun saan edes tänne avautua. Ap

Minun mies istui mun päälle ja kuristi tajuttomaksi. Sitä tunnetta ei ikinä unohda jun "tajuat kohta kuolevasi".....

Mies teki ehdottomasti väärin, väkivaltaista käytöstä omaa puolisoa kohtaan ei oikeuta mikään. MUTTA on melkoista paskapuhetta väittää, ettei ap itse olisi tehnyt mitään väärää. Ilmeisesti on varsin julmaa ja loukkaavaa tekstiä ladeltu (joka ei edelleenkään oikeuta tietenkään väkivaltaiseen käytökseen). Eiköhän teidän ole paras vaan erota, koska kumpikaan ei osaa käyttäytyä kuten normaalit aikuiset ihmiset.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 23:36"]

Minun mies istui mun päälle ja kuristi tajuttomaksi. Sitä tunnetta ei ikinä unohda jun "tajuat kohta kuolevasi".....

[/quote]

Niin, onhan kyseessä siis ex-mies?

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 23:46"]Mies teki ehdottomasti väärin, väkivaltaista käytöstä omaa puolisoa kohtaan ei oikeuta mikään. MUTTA on melkoista paskapuhetta väittää, ettei ap itse olisi tehnyt mitään väärää. Ilmeisesti on varsin julmaa ja loukkaavaa tekstiä ladeltu (joka ei edelleenkään oikeuta tietenkään väkivaltaiseen käytökseen). Eiköhän teidän ole paras vaan erota, koska kumpikaan ei osaa käyttäytyä kuten normaalit aikuiset ihmiset.
[/quote]

Mä oon kallistunut sille kannalle, että ap ei ole sanonut mitään kovin pahaa ja mies ärsyyntyi jostain pienestä jutusta, paisutteli sen mielessään suureksi ja alkoi riehumaan. Nyt sysää vastuuta ap:lle, koska ei muuten kestä elää itsensä kanssa. Eikä suostu sanomaan mitä ap sanoi pahasti, koska se olisi liian naurettavaa.

Minä en uskaltaisi jäädä, vaikka yhteistä historiaa on 15 vuotta. Mies olisi voinut säikähtää omaa käytöstään, mutta ei, hän jatkoi raivoamista ja sättimistä, jahtasi sinua. Jos olisit potkaissut takasin ja puolustanut itseäsi, mies olisi todennäköisesti pieksinyt sinua vielä enemmän. Jos kilahtaa noin pahasti yhden kerran, niin ensi kerralla voi kilahtaa vielä herkemmin ja sinulle voi käydä pahemmin. Hankkikaa ainakin apua mahdollisimman pikaisesti ja keskustelkaa asiasta. Vaikea uskoa, että pystyt koskaan antamaan miehelle anteeksi.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 23:32"]Kävin illalla lääkärillä, kirjoitti todistuksen mustelmista yms. Antoi turvakodin yhteystiedot ja suositteli pariterapiaa. Aika karu käynti, alkoi itkettää kaikki taas. En mä tosin tiedä vieläkään, mitä tästä eteenpäin. Kiitos, kun saan edes tänne avautua. Ap
[/quote]

Oon niin onnellinen, että menit lääkäriin! Tsemppiä ap! Ja muista, että ihmiset täällä syyttelevät sua, koska eivät halua ajatella, että joku voisi olla noin paha kuin miehesi ilman "hyvää syytä". Älä ota sitä itseesi. He haluavat vain pitää oman maailmansa kauniimpana paikkana.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 09:51"]Nyyh nyyh, eli ensin vittuilit miehellesi niin kauan että häneltä meni hermo, ja nyt tulet tänne kerjäämään sääliä. Mitäpä jos katsoisit peiliin ja miettisit omaa käytöstäsi. Tosielämässä ja nakkikioskin jonossa se homma vaan menee niin että jos sitä verta rupeää kerjäämään nenästään niin sitä saattaa myös oikeasti löytyä.
[/quote]
puhut asiaa. kerran nakki kiskalla oli joku jätkä tullut sanomaan mun veljelle että paini mun kanssa. veli oli vetänyt saman tien oikein kunnolla turpaan sitä jätkää ja sanonut sen jälkeen sille jätkälle että jos haluat tapella mun kanssa niin saat tapella. se jätkä nolas itsensä ja pakeni.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 09:25"]

Haluaisin kuulla teidän mielipiteitä, kun en halua tässä vaiheessa vielä muiden kanssa asiasta puhua. Eli lauantaina olimme kavereilla istumassa iltaa ja alkoholiakin nautittiin, kohtuudella kyllä, ei mitään megalärvejä. Kotiin tullessa alkoi riita, mitättömästä asiasta, kuinkas muutenkaan. Sanottiin pahasti molemmat, mutta sitten ihan arvaamatta mies kilahti ja paiskasi mut seinän kulmaan ja painoi kyynärvarrella kaulaa ja huusi vasten naamaa jotain niin, että räkä roiskui. En muista, mitä huusi, kun olin niin shokissa koko päälle käymisestä. Pääsin pois tilanteesta, mutta mies tuli perässä ja otti käsistä kiinni. Mä raivostuin siinä vaiheessa, ja sanoin, että jos meinaa alkaa piestä, niin lyön kyllä takaisin. Ei päästänyt käsistä irti vaikka kiskoin ja väänsin. Olisin voinut potkaista siinä vaiheessa, mutten tehnyt niin, koska mun mielestä toista ihmistä ei lyödä tai potkita kuin äärihädässä itsepuolustukseksi. Mies kaatoi mut maahan ja istui päälle. Itkin vaan, että menisi pois ja pelkäsin, että pian tulee isku. Ei tullut onneksi ja menin hysteerisenä vierashuoneeseen nukkumaan. Mies tuli vielä perässä ja sätti, että mun pitää ottaa ero, jos en kerran arvosta häntä ollenkaan (liittyy siihen, mistä riideltiin). Aamulla oli tosi pahoillaan, että oli käynyt käsiksi, pyysi monta kertaa anteeksi, eikä tiennyt, miksi pimahti niin. MUTTA että mun käytös oli sellaista, että meni hänellä yli. Mä olen nyt ihan sekaisin. Selässä iso mustelma siitä seinän kulmasta ja käsissä ruhjeet. Ollaan oltu 15 v yhdessä, eikä mies ole koskaan ollut väkivaltainen. Suuttuu helposti ja osaa sanoa tosi ilkeästi, mutta fyysiseksi ei ole ikinä heittäytynyt. Paitsi nyt. Mulla on todella vahva mielipide vaimonpieksijöistä (ovat alinta paskaa), ja olen todella pettynyt, että mies turvautui väkivaltaan. Mä en jotenkin pääse tästä järkytyksestä nyt mihinkään, mies petti luottamuksen täysin. En ikinä, ikinä olisi uskonut, että kävisi käsiksi. Ja nyt mietin, että pitääkö mun alkaa pelätä riitatilanteissa. Ja entä lapset, niiden puolesta myös? (Lapset ei olleet kotona riidan aikaan, jos joku sitä miettii.) Tuntuu kamalalta ajatukselta erota 15 vuoden jälkeen tällaisen yksittäistapauksen vuoksi, mutta toisaalta on niin petetty ja pettynyt olo. Enkä hyväksy perheväkivaltaa missään muodossa tai missään tilanteessa.

[/quote]

Ja sinä olet syytön? Mies ei lyönyt sinua. Piste.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 23:58"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 09:51"]Nyyh nyyh, eli ensin vittuilit miehellesi niin kauan että häneltä meni hermo, ja nyt tulet tänne kerjäämään sääliä. Mitäpä jos katsoisit peiliin ja miettisit omaa käytöstäsi. Tosielämässä ja nakkikioskin jonossa se homma vaan menee niin että jos sitä verta rupeää kerjäämään nenästään niin sitä saattaa myös oikeasti löytyä.
[/quote]
puhut asiaa. kerran nakki kiskalla oli joku jätkä tullut sanomaan mun veljelle että paini mun kanssa. veli oli vetänyt saman tien oikein kunnolla turpaan sitä jätkää ja sanonut sen jälkeen sille jätkälle että jos haluat tapella mun kanssa niin saat tapella. se jätkä nolas itsensä ja pakeni.
[/quote]
aggressiivinen sekopää sun veljes on ku heti käy päälle. eikä todellakaan mikään kova ku on aina valmis tappelemaan.

Ammattiapua tai ero. Kaksi vaihtoehtoa. Perheneuvola. Lyömätön linja. Väestöliiton perheterapia. Jos ei vörki, niin ero on hyvä vaihtoehto. Koti on suomalaisen naisen vaarallisin paikka, silloin kun se on turvaton. Kannattaa tehdä ilmoitus poliisille. Helpompi saada lähestymiskielto tarvittaessa kun väkivalta yltyy.

Kiitos kaikille tuesta, auttoi paljon, kun sain edes hieman selvitettyä ajatuksia tänne kirjoittamalla.
Tällä hetkellä tilanne on se, että meisän liiton jatko näyttää kovin epätodennäköiseltä. Mies ei edelleenkään suostu keskustelemaan suuttumisensa syistä ja vierittää vaan taakkaa tapahtuneesta mulle, koska olin niin vitt*mainen.
Lisäksi tajusin, että mä olen jo 2-3 kertaa viimeisen viiden vuoden aikana ollut tilanteessa, jossa olen antanut miehellw jotain isompaa anteeksi ja päättänyt, että jos kwrtaakaan vielä käy näin, lähden lätkimään. Esimerkiksi on haukkunut minut maan rakoon (siis todella, todella pahasti = henkinen käsiksi käyminen), ihastunut toiseen naiseen ja meinannut viritellä jotakin juttua, mutta mitään ei miehen kertoman mukaan tapahtunut. Tämä väkivaltatilanne oli nyt kyllä viimeinen arkku naulaan, kysyin tuossa itseltäni, että mitä ihmettä mä tässä vielä roikun. Enpä keksinyt yhtäkään järkisyytä. Lapset joo, mutta lasten takia en huonoon suhteeseen jää.
Ap

Tee selväksi, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta tai ovi käy. Ei kannata lakaista maton alle käsiksi käymistä.
Selkeästi teillä on jotakin ikävää parisuhteessa koska tilanne kärjistyi. Selvittäkää asiat selvinpäin ja siihen asti jättäkää alkoholin kanssa läträäminen pois kuvioista.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:47"]

Kiitos kaikille tuesta, auttoi paljon, kun sain edes hieman selvitettyä ajatuksia tänne kirjoittamalla. Tällä hetkellä tilanne on se, että meisän liiton jatko näyttää kovin epätodennäköiseltä. Mies ei edelleenkään suostu keskustelemaan suuttumisensa syistä ja vierittää vaan taakkaa tapahtuneesta mulle, koska olin niin vitt*mainen. Lisäksi tajusin, että mä olen jo 2-3 kertaa viimeisen viiden vuoden aikana ollut tilanteessa, jossa olen antanut miehellw jotain isompaa anteeksi ja päättänyt, että jos kwrtaakaan vielä käy näin, lähden lätkimään. Esimerkiksi on haukkunut minut maan rakoon (siis todella, todella pahasti = henkinen käsiksi käyminen), ihastunut toiseen naiseen ja meinannut viritellä jotakin juttua, mutta mitään ei miehen kertoman mukaan tapahtunut. Tämä väkivaltatilanne oli nyt kyllä viimeinen arkku naulaan, kysyin tuossa itseltäni, että mitä ihmettä mä tässä vielä roikun. Enpä keksinyt yhtäkään järkisyytä. Lapset joo, mutta lasten takia en huonoon suhteeseen jää. Ap

[/quote]

Että oikein arkkukin naulaan.... Lopeta jo tää provoilu AP, eihän sun kirjoituksistakaan saa enää selvää, on niin paljon kirjoitusvirheitä sun muuta outoja juttuja. Lisäät vaan stooriin lisää miehen "huonoja puolia", jotta näyttäis pahemmalta, juu ei mene läpi. Ja ketään ei muuten enää kiinnosta... Hohhoijaa...

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:47"]Kiitos kaikille tuesta, auttoi paljon, kun sain edes hieman selvitettyä ajatuksia tänne kirjoittamalla.
Tällä hetkellä tilanne on se, että meisän liiton jatko näyttää kovin epätodennäköiseltä. Mies ei edelleenkään suostu keskustelemaan suuttumisensa syistä ja vierittää vaan taakkaa tapahtuneesta mulle, koska olin niin vitt*mainen.
Lisäksi tajusin, että mä olen jo 2-3 kertaa viimeisen viiden vuoden aikana ollut tilanteessa, jossa olen antanut miehellw jotain isompaa anteeksi ja päättänyt, että jos kwrtaakaan vielä käy näin, lähden lätkimään. Esimerkiksi on haukkunut minut maan rakoon (siis todella, todella pahasti = henkinen käsiksi käyminen), ihastunut toiseen naiseen ja meinannut viritellä jotakin juttua, mutta mitään ei miehen kertoman mukaan tapahtunut. Tämä väkivaltatilanne oli nyt kyllä viimeinen arkku naulaan, kysyin tuossa itseltäni, että mitä ihmettä mä tässä vielä roikun. Enpä keksinyt yhtäkään järkisyytä. Lapset joo, mutta lasten takia en huonoon suhteeseen jää.
Ap
[/quote]

Hyvä ap! Mä oon itse ollut siinä mielessä samassa tilanteessa et annoin kerta toisensa jälkeen liian isoja asioita anteeksi. Jopa sen viimeisen tempun, jonka ansiosta tajusin erota.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 23:17"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:47"]

Kiitos kaikille tuesta, auttoi paljon, kun sain edes hieman selvitettyä ajatuksia tänne kirjoittamalla. Tällä hetkellä tilanne on se, että meisän liiton jatko näyttää kovin epätodennäköiseltä. Mies ei edelleenkään suostu keskustelemaan suuttumisensa syistä ja vierittää vaan taakkaa tapahtuneesta mulle, koska olin niin vitt*mainen. Lisäksi tajusin, että mä olen jo 2-3 kertaa viimeisen viiden vuoden aikana ollut tilanteessa, jossa olen antanut miehellw jotain isompaa anteeksi ja päättänyt, että jos kwrtaakaan vielä käy näin, lähden lätkimään. Esimerkiksi on haukkunut minut maan rakoon (siis todella, todella pahasti = henkinen käsiksi käyminen), ihastunut toiseen naiseen ja meinannut viritellä jotakin juttua, mutta mitään ei miehen kertoman mukaan tapahtunut. Tämä väkivaltatilanne oli nyt kyllä viimeinen arkku naulaan, kysyin tuossa itseltäni, että mitä ihmettä mä tässä vielä roikun. Enpä keksinyt yhtäkään järkisyytä. Lapset joo, mutta lasten takia en huonoon suhteeseen jää. Ap

[/quote]

Että oikein arkkukin naulaan.... Lopeta jo tää provoilu AP, eihän sun kirjoituksistakaan saa enää selvää, on niin paljon kirjoitusvirheitä sun muuta outoja juttuja. Lisäät vaan stooriin lisää miehen "huonoja puolia", jotta näyttäis pahemmalta, juu ei mene läpi. Ja ketään ei muuten enää kiinnosta... Hohhoijaa...
[/quote] Kestipä tällä kertaa kauan ennen ensimmäistä provo huutelua. Et sitten käsitä että ihmisillä oikeesti tapahtuu elämässä tälläisiä asioita?!?!

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:47"]Kiitos kaikille tuesta, auttoi paljon, kun sain edes hieman selvitettyä ajatuksia tänne kirjoittamalla.
Tällä hetkellä tilanne on se, että meisän liiton jatko näyttää kovin epätodennäköiseltä. Mies ei edelleenkään suostu keskustelemaan suuttumisensa syistä ja vierittää vaan taakkaa tapahtuneesta mulle, koska olin niin vitt*mainen.
Lisäksi tajusin, että mä olen jo 2-3 kertaa viimeisen viiden vuoden aikana ollut tilanteessa, jossa olen antanut miehellw jotain isompaa anteeksi ja päättänyt, että jos kwrtaakaan vielä käy näin, lähden lätkimään. Esimerkiksi on haukkunut minut maan rakoon (siis todella, todella pahasti = henkinen käsiksi käyminen), ihastunut toiseen naiseen ja meinannut viritellä jotakin juttua, mutta mitään ei miehen kertoman mukaan tapahtunut. Tämä väkivaltatilanne oli nyt kyllä viimeinen arkku naulaan, kysyin tuossa itseltäni, että mitä ihmettä mä tässä vielä roikun. Enpä keksinyt yhtäkään järkisyytä. Lapset joo, mutta lasten takia en huonoon suhteeseen jää.
Ap
[/quote]

Hyvä Ap. Ainakin tämä tapaus sai sinut pohtimaan ja jos olet jo ennen antanut isoja asioita anteeksi, niin paljon olet mieheltäsi kestänyt.
Joskus se raja tulee vastaan ja väkivalta on jo todella vakava asia.
Toivon sinulle voimia muuttaa elämäsi.
Toivottavasti tulet myöhemmin vielä kertomaan, miten voit. Itse ainakin olen sinun puolellasi.

Up

Jos lyö kerran, lyö uudestaankin. Siinä sulle miettimistä.

Kunnioitus meni mieheen, se ei koskaan enää ole kuin ennen. Lisäksi raja ylitetty joten tulee toistamaan tekonsa. Tee loppu heti jos haluat yhdessä jatkaa. Sanot poliisista ja terapiasta ja että syy hakkaamiseen ei koskaan ole uhrin jos ei usko niin lähde. Aika rajusti alkoi teillä väkivalta. Meillä oli tönimistä ensin. Onneksi pääsin eroon .