Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin lapsen jäämään päiväkerhoon ilman minua??
03.09.2006 |
Huomenna aamulla taas olisi koitos, josko poika(3v) vaikka jo nyt jäisi yksin kerhoon ilman minua. Arvaan kyllä jo valmiiksi että yhdessä siellä sitten loppujen lopuksi ollaan. Antakaa neuvoja mitä asialle voisi tehdä ja miten saan pojan jäämään kahdeksi tunniksi kerhoon?
Kommentit (48)
Kyllä se kolmevuotiaankin hätä voi olla sellaista, ettei kyse ole pompottamisesta! Jos kerhoa ei ole pakko aloittaa vaan äiti on kotona, miksi ihmeessä se lapsi on sinne pakotettava luonteensa vastaisesti? Kyllä se kolmevuotiaskin on vielä niin pieni, eivät kaikki ole valmiita irtaantumaan äidistä.
Muutaman kuukauden päästä tilanne voi olla jo toinen, ei kai se ole niin hirveää lykätä kerhonalkua tammikuulle? Vai mietitkö sinä mitä muut ajattelevat lapsestasi ja sinusta äitinä, jos nyt " epäonnistutte" kerhoilussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ettekös te ymmärrä että noin lapsi pallottaa teitä kun jäättekin koska hän haluaa ja alkaa itkeä.
...
Lapsi voi alkaa itkemään mutta sitä varten on siellä kerhonvetäjä. Hän lohduttaa. Kun äiti on hävinnyt näköpiiristä lapsi luultavammin lopettaa itkun ja alkaa touhuta jotain. Ei sitä itkemistä jatku loputtomiin.
...
Annatteko muutenkin joka asiassa periksi lapsen itkulle? Mikä ihme nykyajan ihmisiä vaivaa kun ei kestetä kuunnella yhtään lapsen itkua?
Meillä oli tänään kuopuksen ensimmäinen kerhopäivä:
Iloisesti ja jämptisti jätin sinne, ei siis kysymys mistään " hellanlettaskuinkahantässäkäyäidinsydänkäpysenkanssa" vaan homma on tuttu, isosiskonsa on käynyt kerhossa 2v ja pienemmällekin kerhopaikka oli siksi tuttu.
Alkoi itkemään kun lähdin, mutta kerhonvetäjä otti syliiin ja kantoi pois.
Kahden tunnin päästä hakiessani sitten vaan kylmästi kerrottiin että lapsi oli huutanut _koko_ ajan (itki myös hysteerisenä kun tulin).
En ymmärrä miksei kerhosta soitettu että lapsi huutaa, haluatko tulla hakemaan, kysyessäni tätä sanottiin vain että kyllä ne monet lapset huutaa kuukausienkin jälkeen vielä tuntikaupalla. Vau, no siinä on ammattitaito ja varsinkin empatiakyky paikallaan!
Niin ja meillä ei itkulla saa koskaan mitään, lapsi ei tahtoaan itkenyt vaan oikeaa hätää!
Siellähän oltiin käyty kahden vuoden aikana koska isosisko/veli siellä, eli kerhon vetäjäkin oli jo tuttu lapselle.
Minulla on ollut hyvinkin arka ja ujo tyttö ja harjottelussa kesti aika kauan, ennekuin hoitoon sopeutui. Ei se silti tarkota sitä, että yrittämisestä ja sopeuttamisesta olisi luovutta koska lasta itketti.
Uskon että kun lapsi lopulta saa onnistumisen iloa siitä että kerhossa menikin hyvin, hän saa samalla myös itseluottamusta.
Nää on aina vähän tämmösiä ristiriitasia juttuja. Mutta pelkän lapsen itkun takia en tosiaankaan olisi viemättä kerhoon.
Täytyy oikeasti tottua olemaan muidenkin kanssa.
T. se jota tässä ketjussa parjattu..numeroitani en muista
Jos arkaa lasta ei koskaan jätetä hoitoon siksi että hän on niin arka, niin hän ei varmaan myöskään koskaan opi olemaan missään hoidossa. Hän ei myöskään saa siitä itseluottamusta että huomaisi, että hei mähän pärjään!
Mä olin itse todella arka lapsi ja varmasti se johtui ihan siitä, että äitini oli kotiäiti enkä koskaan ollut hoidossa kenelläkään muulla!! Äitini yritti viedä mut päiväkotiin 5-vuotiaana mutten halunnut jatkaa siellä kun pelkäsin. Sain heti lopettaa... Mutta jos äitini olisi kysynyt mikä siellä mättäsi niin olisi saanut tietää, että pelkäsin vain yhtä lasta siellä. Muuten viihdyin mainiosti ja tykkäsin esim. askarrella. Olisin varmasti sopeutunut siellä olemaankin ja kouluunmeno 7-vuotiaana olisi sujunut paljon paremmin. Eka vuosi koulussa oli kamala... Vasta tokalla olin oma itseni ja olin jo saanut itseluottamusta.
Oman aran tyttöni olen kyllä jättänyt kerhoon vaikka hän on sitä vastustellut kovastikin. Eka puoli vuotta meni aika huonosti, mutta viime kevät jo paremmin ja nyt syksyllä meni todella innoissaan kerhoon. Huomaan, että tytön itseluottamus on kasvanut kun hän on huomannut, että hän oikeasti pärjää ilman äitiä!
Uskaltakaa nyt luottaa niihin lapsiinne myös. Lapsi voi myös vastustaa kerhoa jostain ihan pikkusyystä esim. jos pelkää jotain lasta siellä.
Miksi kiirehtiä. Odota vuosi ja sitten uudelleen. Eihän kerhoon ole mikään pakko laittaa, kuten päiväkotiin. Kotihoidon ideahan on lapsenmyötäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kirjalliset ohjeet siitäkin, että jos muutaman kerran jälkeen näyttää siltä, että lapsi ei sopeudu kerhoon tai halua sinne jäädä tms. niin sitten on hyvä lopettaa ja yrittää puolen vuoden päästä uudelleen.
Kerhoon tosiaan ehtii vaikka 5-vuotiaanakin, jos se nyt tuntuu vaikealta. Ei kannata pakottaa lasta ja sekoittaa koko kerhon pakkaa istumalla siellä itsekin.
Myös tuo puolen vuoden päästä uudestaan yritys voisi olla järkevä ratkaisu. Palkitseminen rohkeudesta saattaa olla myös toimiva ratkaisu.
t. ujo lapsena itsekin, joka aloitti kerhoilun 5 vuotiaana ja silloin pystyi jo jäämään sinne huutamatta perään
Vierailija:
Oikeestiko susta on lapselle hyväksi, jos se itkee pari tuntia hysteerisesti? Ootko ihan pimee! Sulla ei oo tainnu olla sellasta lasta. Helppohan lapsi on jättää, jos se itku todella loppuu, kun äiti katoaa näköpiiristä. Mutta entä kun ei lopukaan? Millä tavalla se lapsi siitä rohkaistuu, jos se on niin hädissään, että jaksaa kaksi tuntia itkeä?
Ja sitten taas tuo iki-idiotti harhakuvitelma, että te ootte opettaneet lapsenne olemaan vierailla hoidossa. Kun pikkuisen lukisitte näitä asioita jostain muualtakin kuin täältä, niin tietäisitte, että äidin ikävöinti ei ole opettamisjuttu, vaan geeneissä. Joidenkin lasten on helpompi jäädä hoitoon kuin toisten, ja se on aivan synnynnäinen ominaisuus, eikä opetettavissa. Joidenkin lapset opettelevat hoitoon jäämistä jo pienestä pitäen, koska heille se on helppoa ja vanhempien on helppo jättää lapsi jo pienempänä. Ja joillekin lapsille se on vaikeaa vielä kolmevuotiaanakin - aivan luontaisesti.