Lapseni epäonnistui
Minulla on 12-vuotias tyttö. Hänen piti eilen esiintyä eräässä tapahtumassa laulamalla yhden joululaulun. Tyttö oli siis itse vapaaehtoisesti halunnut laulaa, kukaan ei pakottanut häntä siihen.
Eli, eilen hän siis esiintyi. Pakko sanoa, että koko laulu meni päin mäntyä. Aluksi hänen äänensä särkyi, ja kun hän vielä jatkoi lauluaan, monet nuotit menivät väärin - ja itselläni ei siis ole ollenkaan sävelkorvaa, ja silti sen pystyin kuulemaan! Tyttö huomasi tämän itsekin, ja meinasi alkaa vollottamaan lavalla. Kun laulu loppui, vain harva taputti. Siis ihan oikeasti, eivätkö voineet edes myötätunnosta taputtaa LAPSELLE?! Naurunpyrskähdyksiäkin pääsi joltain :( Tytön kaksi luokkakaveria esiintyivät myös samassa tapahtumassa, mutta tyttäreni jälkeen. Heille molemmille tuli suuret aploodit, ja pakko kai minunkin on myöntää, että kummatkin lauloivat todella hyvin - heissä oli paljon ainesta jopa tuleviksi laulajiksi! Kumpikaan noista toisista tytöistä ei kuitenkaan ole kuulemani perusteella kovinkaan mukava, ja pääsin itsekin todistamaan tätä, kun lapseni esityksen aikana (ja tapahtuman jälkeen) molemmat NAUROIVAT ja BUUASIVAT tytölleni! :'(
Oma lapseni kuitenkin itki koko päivän kotona, kun itse oli epäonnistunut ja muut olivat parempia. Miten häntä pystyisi lohduttamaan?
Kommentit (21)
Vituttaako, kun muut olivat parempia, ja oma kullanmussukkasi ei päässytkään loistamaan?
Voi ei :( ihan hirvee juttu! Miten noin voi tehdä? :(
Ehkä joku oma kokemus "nolatuksi" tulosta voisi auttaa. Tosi vaikea tilanne!
Voi voi.. :/ Yritä jotenkin suhteuttaa asiaa. Kerro esimerkkejä, kuinka jotkut muut ovat mokanneet. Kuinka paljon heitä on harmittanut ja miten he kuitenkin ovat jatkossa pärjänneet ihan hyvin tai jopa loistaneet jossain tilanteessa.
Muistuta häntä siitä että kaikilla on erilaiset osaamisen alueet ja hän osoitti suurta rohkeutta ja luonteenlujuutta pysymällä lavalla alusta loppuun saakka. Sellaisia piirteitä, joista on loppupelissä paljon enemmän hyötyä elämässä kuin lahjakkuudella.
t. työtön monilahjakkuus
Tuo oli hyvä, että kehuu sitä, että kuitenkin pysyi lavalla.
idioottimaista toisilta tytöiltä. häpeäisivät.
Sanot ettei se mennyt huonosti, että sinulle tyttäresi laulu on kauneinta maailmassa ja hän tuotti sinulle paljon iloa esityksellä, että sinulla olisi mennyt paskat housuun jos olisit joutunut yleisön eteen laulamaan, ja ettei hänen ttarvitse välittää luonnehäiriöisten käytöksestä. Häntä pystyyn :) Jos ja kun ei usko, kerro joitain epäonnistumisia lapsuudestasi, ja kerro että niiden murehtiminen oli hukkaan heitettyä aikaa koska nyt ne naurattavat.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 01:10"]
Vituttaako, kun muut olivat parempia, ja oma kullanmussukkasi ei päässytkään loistamaan?
[/quote]
totuus tämä on, turha alapeukuttaa
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 01:21"]
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 01:10"]
Vituttaako, kun muut olivat parempia, ja oma kullanmussukkasi ei päässytkään loistamaan?
[/quote]
totuus tämä on, turha alapeukuttaa
[/quote]
Ei ole (turhaa), ei ollenkaan. Haist' persvako ja ime sitten myrkkyä. Ei sinua kukaan mihinkään tarvitse.
Varmasti kova paikka tytöllesi. Minä kehuisin siitä, että meni rohkeasti esiintymään. Ja kertoisin myös, että etukäteen ei voi tietää miten paljon tuollaisessa tilanteessa voi jännittää ja miten se jännitys voi vaikuttaa omaan esiintymiseen. Jotkut kokeneetkin esiintyjät jännittävät niin paljon esiintymistä, että oksentavat aina ennen konserttia ja esiintyvät silti.
Esiintymistä voi harjoitella ja myös sitä jännityksen hallitsemista, niin ettei se pilaa esitystä. Jos se esiintyminen ei tunnu siltä, että siitä nauttii suuresti, mikään pakko ei ole opetella esiintymään joka paikassa.
Ja tekisi vielä haistattaa niille aikuisille, jotka eivät taputtaneet! Aikuisilta pitäisi pystyä odottamaan asiallista käytöstä ja kannustavia aplodeja tuollaisessa tilanteessa.
Kehuisin lasta vielä (en ihan heti, liittyen tapahtumaan) hänen muista taidoistaan ja tekisin kaikkea kivaa lapsen kanssa. Vahvistaisin siis hänen itsetuntoaan ja mielialaansa.
Noh, et kuitenkaan voi valehdella lapsellesi tyyliin "hyvin se meni", koska hän tietää itsekin epäonnistuneensa. Kehu hänen rohkeuttansa mieluummin ja moiti luokkatovereita.
Sanoisin, että moni ei uskaltaisi esiintyä ollenkaan ja hän on jo saavuttanut paljon, kun esiintyi. Kertoisin, että vaikka nyt tuntuu ehkä ikävältä, niin se, että kaikki ei mennyt ihan nappiin, ei ole maailman suurin asia. Jonkun ajan päästä voitte yhdessä sanoa "pyh" koko asialle. Kertoisin, että tyttö on tosi ihana ja hyvä ja rohkea monissa asioissa! Sitten lähtisimme yhdessä johonkin kivaan paikkaan. Varmaan on tärkeää kuunnella tytön ajatuksia...
Millaset ihmiset näitä ilkeitä kommentteja oikein kirjottaa? Aikuiset naiset????
N18
NOLOO