Miks anoppi sättii?
Oon ollut nyt kohta 5 vuotta naimisissa ja sitä ennen seurusteltiin reilut kolme vuotta. Lapsia emme vielä ole ehtineet hankkia, ikäkin vielä molemmilla alle 30. En ilmeisesti ollut mikään ihanneminiä vaikka sovimmekin omasta mielestämme oikein passelisti toisillemme. Käynnit appilassa kuitenkin aivan hirveitä, minua ei ikään kuin ole olemassakaan. Miehen parilla siskolla taas vaikuttaa olevan unelmavävyt, niitä kehutaan sekä heidän läsnä- että poissaollessaan. Minä taas en osaa tehdä mitään oikein. Katan pöydän väärin, siivoan väärässä järjestyksessä, mielipiteitäni dissataan yms, yms. Mieheni ja appeni istuvat vaan hiljaa kun anoppi aloittaa paasauksen. Minun vanhempieni luona taas meitä molempia kohdellaan kunnioittavasti. En nyt haluaisi ihan täydellisesti vältelläkään appivanhempiani mutta kyllä hermo on nyt ollut monena viikonloppuna aika kireällä. Poikaansa haluaisivat tavata viikottain mutta minä en suostu samaan huoneeseen kuin korkeintaan kerran kuukaudessa. Mikä neuvoksi?
Kommentit (18)
En menisi ollenkaan ja se ns miehesi joutaa miehistymään.
Pitäkää nyt vaikka vuosi taukoa käynneissä. Eiköhän se siitä selkiinny.
Vierailija kirjoitti:
jätä se sika!
Komppaan
Vierailija kirjoitti:
jätä se sika!
Kysy suoraan miksi sätit? Ja jos ei osaa puhua kunnioittavammin, niin et enää tule käymään, eikä hän ole tervetullut teille.
Keskustele miehesi kanssa etukäteen, että aiot sanoa näin ja varmista, että hän on puolellasi. Muista myös, ettet ala haukkumaan tai kiihtymään tilanteessa, koska silloin vaikutat sinä ilkeältä tai hullulta.
Isoin ongelma tuntuu olevan tossu miehesi joka antaa äitinsä kohdella sinua huonosti.
Taitaa olla sellainen vanhan ajan nainen joka arvostaa vain miehiä ja poikia. Näitä on nykyäänkin ihan hirveästi vanhemmissa ihmisissä. Oma äitikin on perinyt tuon asenteen, ja on sentään vasta 60v.
Kannattaa molempien katsoa itseään peilistä , vika yleensä molemmissa! Akkojen kähinää.....
Anoppi on vi##umainen ihminen eikä ilkeä luonne enää muuksi muutu. Ylernsä anopit vihaavat miniöitään. Laita välit anoppiin poikki ja äläkä suostu tapaamaan tätä Tuhkimon äitipuolta!
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on vi##umainen ihminen eikä ilkeä luonne enää muuksi muutu. Ylernsä anopit vihaavat miniöitään. Laita välit anoppiin poikki ja äläkä suostu tapaamaan tätä Tuhkimon äitipuolta!
Mulla elämän laatu pompsahti kovasti kun tein anopille selväksi, että päiväni hänen sylkykuppina ovat ohi. Joko kohtelee minua kuten ihmistä, tai sitten ei näe minua eikä lapsiani ollenkaan. Anoppi valitsi jälkimmäiseen, kun hän vaan hyvällä.... Enkä mä ole tätä hyvää vaan ymmärtänyt, kun haluan itse päättää esim missä järjestyksessä aterimet ovat laatikossa.
Meilläkin oli valitettavasti niin että minun ja 2 sisareni miehet - vävyt - olivat aina ihan yhtä ihania kuin me tyttäret. Ja ainoan veljemme vaimo oli aina silmätikkuna. Kunnes me tyttäret tajusimme sen sillä kälymme on todella hyvä tyyppi ja ihana vaimo ja äiti. Systemaattisesti aloimme ”pestä äidin päätä” eli aina kun hän alkoi valittaa tästä ainoasta miniästään, me blokeerasimme jutut siihen. Auttoi. Ei ollut helppoa mutta siis auttoi.
Joidenkin anoppien vaikein ongelma on kasvaa irti omasta lapsestaan ja aikuistua itsekin. Nähdä lapsensa täysikasvuisena, itsenäistä elämää elävänä ihmisenä ja jolle on löytynyt elämänsä tärkein ihminen ' rinnallaan. Niinpä anoppisi käyttäytyy hylätyn pikkutytön lailla ja kokee olonsa hylätyksi sekä ulkopuolliseksi.
Tilanteessa ei auta, vaikka miehesi vetäisisi turpiin anoppiasi. Miehesikään ei pääse anopissasi ihan niin syvälle, josta käytösongelmat kumpuavat. Ei muutoin kuin että anoppi itse tajuaisi ne.
Sinulla oli esimerkkejä perheistä, omastasikin, joissa käyttäydytään kauniimmin. Tiedät varmasti senkin, että jotkut meistä ovat saaneet paremmat eväät kasvuvaiheessaan lapsuudessa ja jotkut eivät. Anoppisi kuuluu jälkimmäisiin.
Teet järkevästi, että käyt anoppilassa harvoin. Parempi viileä sopu kuin lihava riita, sillä omasta kokemuksestani voin sanoa miten lihavat ridat muistetaan ikuisesti. Niihin palataan sopivasti joka tilanteessa ja jotka saattavat jopa haitata joku päivä elämääsi. Voit sopivan tilaisuuden tullen näpäyttää anopillesi takaisin ja vetää rajasi, mutta en suosittele avointa riitelyä ja ovien paiskomista.
Meillä kans tilanne, että minä en anoppilaan haluaisi mennä kovin usein. Anopille on jäänyt sellaisia asioita hampaankoloon, että ei mitään järkeä. Siivosimme varmaan 5 vuotta sitten miehen lapsuudenhuonetta ja mies heitti vanhoja, sinne jääneitä vaatteita ja yläkouluaikaisia papereita roskiin. Tämäkin oli minun vikani, kun mies halusi heittää tavaraa pois äitinsä hamstraajasilmän alta.. Sain kuulla jatkuvasti kuittailua, että ”Jaa taasko siivosit yläkertaa?”
Viime viikonloppuna mies soitti äidilleen, että olemme siivonneet kaappeja jne. Anoppi sieltä huuteli, että ”ai sinunkin tavaroita pelkästään?”
Tarinoita olisi kymmenittäin ja tuo on ihan lievemmästä päästä.
Oletko kysynyt asiasta?
Voi olla myös mahdollista että anoppi ei edes tajua toimivansa niin.
"Olen huomannut että puhut todella kauniisti ja kehut vävyjäsi, mutta minua kohtaan kommenttisi ovat kritisoivia ja käytöksesi suorastaan ilkeää. Olenko loukannut sinua joskus jotenkin vai mistä tämä johtuu?"
Palautetta myös miehellesi: miksi hän sallii jonkun kohdella vaimoaan noin?
Eipä sitä kannata mennä paikkaan jossa vain tulee paha mieli.
Antaa puolison mennä itsekseen kylään kunhan ei joka viikonloppua siihen käytä. Arkena jonain iltana jos käy, silloin voi käydä vaikka kerran viikossa ilman, että se juurikaan parisuhteessa näkyy.
Mutta ennen kuin lapsia alkaa tehdä pitäisi olla jotain todisteita, että oma perhe ja parisuhde menee anopin edelle.
Anoppi vaihtoon. Sovi appiukon kanssa, kumpi ottaa hommakseen.
Suoraa sanominen auttaa! Tulee ensin kyllä sellaisia katseita ja mutinaa, jotka tarkoittavat, että anoppi ei muka ymmärrä, mutta jätät sen ymmärtämisen ongelman hänelle. Sanot ettet enää ole yhteydessä jos sättiminen jatkuu.
Ei kenenkään tarvitse kestää ilkeitä ihmisiä.
Tsemppiä!