Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei anna minun opiskella uuteen ammattiin
22.11.2014 |
Olemme molemmat jo reilusti yli 30-vuotiaita ja meillä on kaksi pientä lasta; tosin suunnitteilla olisi vielä kolmaskin lapsi. Ennen äitiyslomaa työskentelin ihan hyväpalkkaisella, mutta epävarmalla alalla, jolta YT-neuvotteluiden myötä on irtisanottu huimasti väkeä 2010-luvulla. Olen opiskellut yliopistossa, mutta opintoni ovat erittäin huonosti työllistäviä. Nyt ajatuksenani on ollut opiskella varmempaan ammattiin alalle, jolla työllistyminen on huomattavasti nykyistä alaa helpompaa. Mieheni on kuitenkin ankarasti suunnitelmiani vastaan, vaikka olisin valmis pitämään tulotasoni kuitenkin kohtuullisena (esim. osa-aikatöiden ja säästöjeni voimin).
Miehen mielestä en myöskään ole henkisiltä ominaisuuksiltani riittävän sisukas ja ahkera opiskelemista ajatellen. Kuitenkin aikoinani opiskellessani sekä töissä olen erittäin ahkera ja sisukas. Unelmani aiheuttavat melkein päivittäisiä riitoja ja itsetuntoni alkaa olla ihan nollassa asian vuoksi. Toki luopuisin toiveistani, jos en pääsisi parin yrittämiskerrankaan jälkeen aikomiini opiskelupaikkoihin, mutta haluaisin edes yrittää. Mitä teen?
Kommentit (24)
No haet opiskelemaan alalle jolle haluat. Kunhan olet valmis painamaan hommia kovasti, eli tiedät että opiskelu + osa-aikatyöt on tosi rankka yhdistelmä ja olet valmis siihen, niin mitä siinä on miehellä pahemmin sanomista.
Mihin perusteluihin tämä miehen kielteisyys pohjautuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä päätät sen, et miehesi. Älä anna hänen kävellä ylitsesi, sinulla on vain yksi elämä ja ehkä sitten myöhemmin katuisit jos olisit antanut miehesi romuttaa urahaaveesi.
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 20:02"]
Jätä mies.
[/quote]
Noh, sitten joutuisin elämään halveksittuna yksinhuoltajana ja selittelemään sukulaisilleni (joihin muutenkin olen melko etäisissä väleissä) tilannettani. Täytyisi myös etsiä asunto ja kiistellä jok'ikisestä huonekalusta ja tavarasta, jonka olemme ostaneet yhdessä naimisissaoloaikanamme. Mies ei myöskään aio auttaa minua muutossa mahdollisen eron tullen (olemme toisessa yhteydessä asiasta jo keskustelleet), enkä tunne ketään, joka voisi muutenkaan auttaa. Pelkään myös rahallista selviämistä sekä muutenkin sosiaalista häpeää eron vuoksi. Muutenhan siis itse asiassa unelmoin erosta ja olen unelmoinut siitä jo melkein vuoden päivät ja ylikin. T. AP
Saatat saada hyväksilukuja vanhoista opinnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ikävää. Itse ajattelen, että parisuhteessa ponnistellaan yhdessä molempien ja yhteisten unelmien eteen. Että jos rakastaa, haluaa toisen olevan onnellinen ja on itse valmis luopumaan esim. hetkellisesti tietystä elintasosta, että toinen voisi toteuttaa unelmiaan. Meillä minä opiskelin yliopistossa monta vuotta, jolloin elimme kokonaan miehen tuloilla. Kertaakaan mies ei syyllistänyt tai heittänyt tuota korttia kasvoilleni vaikka riitelimme ja rahasta oli useamman lapsen kanssa puutetta. Mies joutui jättämään monet reissut ja ostokset väliin opiskelujeni vuoksi.
Jos olet jo yrittänyt miehelle selittää, miten tärkeää tämä olisi, mutta hän ei ole uskonut, niin tuskin tulee jatkossakaan uskomaankaan. On ikävää, että näin on. Kannatan kuitenkin sitä, että omien unelmien eteen kannattaa ponnistella. Jos opiskelu on sinulle todella tärkeää, lähtisin siihen ilman miehen tukeakin. Valmistaudu kuitenkin siihen, että opiskelusi repivät teidät erilleen. Minun ainakin olisi vaikea olla miehen kanssa, joka ei tue minua itselleni tärkeissä jutuissa.
Miehesi on väärässä. Sinä olet sisukas ja opintosi onnistuvat varmasti.
Miksi ihmeessä haluaisit olla loppuikäsi työttömänä, jos vaihtoehto on tarjolla?
Mielestäni miehesi kohtelee sinua ikävästi ja erittäin epäkunnioittavasti.
Suosittelen, että hakeudut opiskelemaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytä triplaehkäisyä, jos pysyt yhdessä miehen kanssa. Kolmas lapsi on mielestäni erittäin huono vaihtoehto tilanteessanne.
Jos olet jo pitkään miettinyt eroa, niin toimi haluamallasi tavalla. Saat varmasti apua jostain. Pyydä vaikka palstalaisia auttamaan. Joku auttaa aina. Ihan varmasti.
Unohda sosiaalinen häpeä. Pariskunnat eroavat, jos he eivät tule toimeen keskenään. Jos voit huonosti liitossasi vuodesta toiseen, niin mitä hyötyä siitä on? Mies kohtelee sinua erittäin ikävästi ja loukkaavasti. Älä jää alistettavaksi.
Suosittelen, että otat yhteyttä sosiaalitoimeen ja pyydät apua.
Tietenkin pärjäät opinnoissasi. Siitä ei ole mitään epäilystä.
Totta ihmeessä haet opiskelemaan! Ei kai sitä tuon ikäisenä kannata työttömän uraa suunnitella.
Jospa miehesi hyväksyy asian pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis häh? Unelmoit erosta ja kolmas lapsi suunnitteilla? Jokin ei nyt täsmää...
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 20:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 20:02"]
Jätä mies.
[/quote]
Noh, sitten joutuisin elämään halveksittuna yksinhuoltajana ja selittelemään sukulaisilleni (joihin muutenkin olen melko etäisissä väleissä) tilannettani. Täytyisi myös etsiä asunto ja kiistellä jok'ikisestä huonekalusta ja tavarasta, jonka olemme ostaneet yhdessä naimisissaoloaikanamme. Mies ei myöskään aio auttaa minua muutossa mahdollisen eron tullen (olemme toisessa yhteydessä asiasta jo keskustelleet), enkä tunne ketään, joka voisi muutenkaan auttaa. Pelkään myös rahallista selviämistä sekä muutenkin sosiaalista häpeää eron vuoksi. Muutenhan siis itse asiassa unelmoin erosta ja olen unelmoinut siitä jo melkein vuoden päivät ja ylikin. T. AP
[/quote]
Miehesi taitaa olla oikeassa, ettet ole riittävän sisukas. Selittelijät ovat sitä harvemmin.
ps. yksinhuoltajat eivät ole halveksuttuja nyky-Suomessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 20:30"]
Siis häh? Unelmoit erosta ja kolmas lapsi suunnitteilla? Jokin ei nyt täsmää...
[/quote]
Liittomme on ollut hieman onneton jo pidemmän aikaa, joten sen vuoksi olen uneksinut erosta. Toisaalta iän vuoksi (reilusti yli 30-vuotta) olisi nyt viimeiset hetket saada kolmas lapsi. Miehen mielestä opiskelu olisi mahdotonta kolmen pienen lapsen kanssa ja minun pienehköä palkkaani tarvitaan kipeästi, vaikka hänen tulonsa ovat huikean hyvät. Sillä meillä on tosiaan jaettu juoksevat menot 50/50 melkein koko suhteemme ajan (poikkeuksena tuleva hoitovapaa, jonka aikana kuulemma voin maksaa hieman alle puolet ruokamenoista vastikkeenpuolikkaan lisäksi).
Mies itse ei myöskään kieltämättä juurikaan jaksa/ehdi hoitaa lapsia kotona ollessaan, joten miehen mielestä en voi käytännössä varmaan melkein kymmeneen vuoteen opiskella mitään, sillä se on pois kodinhoitoon ja lastenhoitoon käytetystä vapaa-ajasta. Sitten kymmenen vuoden päästä alan oikeasti olla hieman vanhahko alanvaihtajaksi -- miehen mielestä olen liian vanha siihen jo nyt. Lisäksi en voisi hänen mielestään tehdä oikeastaan mitään huomattavasti vaativampaa työtäkään (tai ns. omaa uraa), joka vaatisi pidempiä työpäiviä tai lisäkoulutuksiakaan em. syystä. Tilanne alkaa katkeroittaa kyllä minua aika suurestikin. T. AP
Lapset hoitoon ja äiti opiskelemaan. Älä alistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 11:23"]
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 20:30"]
Siis häh? Unelmoit erosta ja kolmas lapsi suunnitteilla? Jokin ei nyt täsmää...
[/quote]
Liittomme on ollut hieman onneton jo pidemmän aikaa, joten sen vuoksi olen uneksinut erosta. Toisaalta iän vuoksi (reilusti yli 30-vuotta) olisi nyt viimeiset hetket saada kolmas lapsi. Miehen mielestä opiskelu olisi mahdotonta kolmen pienen lapsen kanssa ja minun pienehköä palkkaani tarvitaan kipeästi, vaikka hänen tulonsa ovat huikean hyvät. Sillä meillä on tosiaan jaettu juoksevat menot 50/50 melkein koko suhteemme ajan (poikkeuksena tuleva hoitovapaa, jonka aikana kuulemma voin maksaa hieman alle puolet ruokamenoista vastikkeenpuolikkaan lisäksi).
Mies itse ei myöskään kieltämättä juurikaan jaksa/ehdi hoitaa lapsia kotona ollessaan, joten miehen mielestä en voi käytännössä varmaan melkein kymmeneen vuoteen opiskella mitään, sillä se on pois kodinhoitoon ja lastenhoitoon käytetystä vapaa-ajasta. Sitten kymmenen vuoden päästä alan oikeasti olla hieman vanhahko alanvaihtajaksi -- miehen mielestä olen liian vanha siihen jo nyt. Lisäksi en voisi hänen mielestään tehdä oikeastaan mitään huomattavasti vaativampaa työtäkään (tai ns. omaa uraa), joka vaatisi pidempiä työpäiviä tai lisäkoulutuksiakaan em. syystä. Tilanne alkaa katkeroittaa kyllä minua aika suurestikin. T. AP
[/quote]
Joo, en ihmettele että miehesi vastustaa ajatusta. Hän hyötyy sinusta taloudellisesti ja työpanoksellisesti (kotona) tällä hetkellä niin paljon.
Ajattele itseäsi, niinhän mieskin tekee.
Täh???? Nyt ekana kirjoitat laskun miehelle siitä, että hän on saanut lapset ilmaiseksi, sun kustannuksella. Laskun suuruus on puolet siitä, mitä olet äitiyslomalla ja hoitovapailla menettänyt verrattuna ansiotyöhön. Siitä tuleekin sen verran fyffee, että sulla on rahaa muuttaa pois.
Muuton hoitaa muuttofirma, harva kantaa kamat itse.
Voisitko asettua miehesi asemaan vaihteeksi ja ajatella asioita hänen kannaltaan? Epäilen, että miehesi on _uupunut_. Hän on huolehtinut perheen elatuksesta, teillä on kaksi pientä lasta, jotka verottavat voimia. Mitkä hänen haaveensa ovat? Ehkä hän haluaisi pitää breikkiä työelämästä ja sinun vuorosi olisi tuoda leipä pöytään.
Ajattele uupuneen ihmisen näkökulmasta: miltä kuulostaisi 3. lapsi, huonosti nukutut yöt, työstressi + vaimo 3-4 vuotta ilman tuloja pakertaen yöt jotain opiskelujuttuja. Itselläsi ei olisi mitään mahdollisuutta toteuttaa omia haaveita, ainoastaan pakertaa töissä ja kustantaa vaimon haaveita.
Tiedän pari pariskuntaa, jotka päätyivät eroon vastaavassa tilanteessa.
P.S. Olen perheellinen nainen miesvaltaisella alalla ja saan päivittäin kuunnella näitä miesten tilityksiä kotielämästään.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 11:47"]Voisitko asettua miehesi asemaan vaihteeksi ja ajatella asioita hänen kannaltaan? Epäilen, että miehesi on _uupunut_. Hän on huolehtinut perheen elatuksesta, teillä on kaksi pientä lasta, jotka verottavat voimia. Mitkä hänen haaveensa ovat? Ehkä hän haluaisi pitää breikkiä työelämästä ja sinun vuorosi olisi tuoda leipä pöytään.
Ajattele uupuneen ihmisen näkökulmasta: miltä kuulostaisi 3. lapsi, huonosti nukutut yöt, työstressi + vaimo 3-4 vuotta ilman tuloja pakertaen yöt jotain opiskelujuttuja. Itselläsi ei olisi mitään mahdollisuutta toteuttaa omia haaveita, ainoastaan pakertaa töissä ja kustantaa vaimon haaveita.
Tiedän pari pariskuntaa, jotka päätyivät eroon vastaavassa tilanteessa.
P.S. Olen perheellinen nainen miesvaltaisella alalla ja saan päivittäin kuunnella näitä miesten tilityksiä kotielämästään.
[/quote]
Naiskortti esiin. Naiset on lusmuja, tehtailee lapsia ja siipeilee. Kehtaakin haluta opiskella. Meillä mies lähtee suorittamaan 4-5v uutta tutkintoa. Elatusvastuu tulee olemaan minulla ja koska olen hoitaja tulee elämä olemaan todellista kituuttamista. Luovuin haaveesta saada lisää lapsia. Puolisoiden kuuluu tukea toisiaan, minä rakastan miestäni ja haluan antaa hänelle mahdollisuuden tulevasta köyhyydestä huolimatta. Yhdessä selvitään ja toisiamme tuetaan!
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 11:47"]
Voisitko asettua miehesi asemaan vaihteeksi ja ajatella asioita hänen kannaltaan? Epäilen, että miehesi on _uupunut_. Hän on huolehtinut perheen elatuksesta, teillä on kaksi pientä lasta, jotka verottavat voimia. Mitkä hänen haaveensa ovat? Ehkä hän haluaisi pitää breikkiä työelämästä ja sinun vuorosi olisi tuoda leipä pöytään.
Ajattele uupuneen ihmisen näkökulmasta: miltä kuulostaisi 3. lapsi, huonosti nukutut yöt, työstressi + vaimo 3-4 vuotta ilman tuloja pakertaen yöt jotain opiskelujuttuja. Itselläsi ei olisi mitään mahdollisuutta toteuttaa omia haaveita, ainoastaan pakertaa töissä ja kustantaa vaimon haaveita.
Tiedän pari pariskuntaa, jotka päätyivät eroon vastaavassa tilanteessa.
P.S. Olen perheellinen nainen miesvaltaisella alalla ja saan päivittäin kuunnella näitä miesten tilityksiä kotielämästään.
[/quote]
Mies itse vapaaehtoisesti on valinnut erittäin lyhyet lyhennyserät omaan omistusasuntoonsa, (josta en tule mahdollisen eron hetkellä vaatimaan puolikasta). Hänen työnsä on myös palkkatasoon nähden yllättävän vapaata ja hän on päätyönsä lisäksi vapaaehtoisesti ottanut toisen sivutyön, jota tekee päätyönsä lisäksi iltaisin. Lisäksi mies opiskelee vapaa-ajallaan uutta tutkintoa aiempien tutkintojensa lisäksi. Ja tämä kaikki on tapahtunut samaan aikaan, kun perheeseemme on syntynyt kaksi lasta.
Mies toki olettaa ja odottaa, että minä hoidan lapset (minkä olen tehnytkin), mutta lisäksi hän haluaa, että hoitaisin ihannetilanteessa kodin muutenkin täysin. Kulujen osalta olen itse koko suhteemme ajan maksanut perheen ruoista puolet, vaikka oma tulotasoni on huomattavasti miehen tulotasoa matalampi. Lisäksi maksan vastikkeesta ja hänen lainan koroistaan puolet, joten perheessämme molemmat elättävät perhettä melkein 50/50 tulotasosta huolimatta. T. AP
Jätä mies.