Sanoin suutuspäissäni lapselle, että annan hänet pois :(

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 22:16"]Itekin aina uhkaan kersoille, että mustalaiset vie, jos eivät käyttäydy. Turha siitä on porata.
[/quote]
Tosi hienoa.

Täällä toinen. Kahden lapsen yh. 1v ja 5v. Olen sanonut isommalle myös noin ja kerran suutuin ja huusin nyt äiti jättää teidät ja menin pihalle itkemään. Hetken päästä takaisin ja anteeksipyynnöt.

Minäkin haluaisin kuulla mikä auttaisi kun hermo menee mutta tärkeintä on aina pyytää anteeksi ja kertoa että rakastaa.

Mulla on ollut ihan kauhean huono omatunto asiasta.. Olen huutanut monesti aiemminkin lapselle, mutta en mitään noin kamalaa. Pahinta on se, että sillä hetkellä olin melkeinpä tosissani.

Olen lukenut, että lapselle kehittyy terve kiintymyssuhde, jos hänet hyväksytään myös silloinkin kun hän kiukuttelee, eikä "hylätä". Sen takia luovuttiin jäähyistäkin, mutta en tiedä mikä sitten auttaisi? Olen miettinyt että onko enää edes normaalia tuollainen huutaminen ja raivoaminen. Neuvolassa eivät paljoa kommentoineet, kun asiasta mainitsin. -ap

Mun 40v sisko puhuu vieläkin, kuinka meidän äitimme oli sanonut siskolleni joka itkusta, että mene äitikauppaan ja osta uusi äiti, hän voi lähteä. Siskoni on nyt patoutunut kaksisuuntainen neuroottinen jännittäjä.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 22:17"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 22:16"]Itekin aina uhkaan kersoille, että mustalaiset vie, jos eivät käyttäydy. Turha siitä on porata. [/quote] Tosi hienoa.

[/quote]

Äidilläkö ei saa olla tunteia ja pettää pokeri?

Hyvä että havahduit käytökseesi ja häpeät sitä, aika kamalaahan tuo oli. Tuollainen ei tietenkään voi toistua. Ei tuossa auta kuin alkaa tunnistaa omia tunteita ajoissa ja sitä, että kohta palaa pinna. Ehkä Raisa Cacciatoren Aggression portaat -kirjasta löytyy neuvoja ja ideoita, miten toimia, suosittelen kirjaa ja omien tunnetaitojen kehittämistä. Lapset voivat saada vaativuudellaan ihmisessä aggressiot pintaan, mutta tunteita oppii myös hallitsemaan ja sietämämään, kun harjoittelee ja on valmiiksi mietitty keino miten toimia, kun tunnistaa itsessään hallinnan menetyksen merkit.  

Ei siinä oikein muu auta, kun laskea kymmeneen ja yrittää itse pysyä rauhallisena. Muista kertoa aina kun mahdollista kuinka paljon häntä rakastat.

Lasta voi kyllä opettaa hallitsemaan kiukkuaan tai opettaa tavan millä sitä voi purkaa satuttamatta itseään tai muita. Tsemppiä :)

Joo, äidiltä ei voi mennää hallinta kokonaan omasta käytöksestä. Äidillä voi olla tunteita, mutta niitä ei voi osoittaa vailla estoja ja tehdä mitä vain kirjoittaja nro 14. Muutama kerta varmaan ei vahingoita lasta, mutta jos tuollainen toistuu tarpeeksi usein, niin kyllä se lapsen kehitykseen vaikuttaaa. Ap tiedostaa pulman ja yrittää keksiä siihen ratkaisun, hyvä niin, niin pitääkin tehdä eikä ajatella, että toiminta  on hyväksyttävää. Myöskään liikaa syyllisyyttä asiasta ei varmaan kannata kantaa, vaan keskittyä tulevaan ja siihen, että tosiaan opettelee paremman  tavan toimia haastavissa tilanteissa, niitä kun t akuulla tulee eteen. 

Miksi jäähyistä luovuit?? Eihän se ole hylkäämistä vaan rangaistus huonosta käytöksestä sekä lapselle tilaisuus rauhoittua ja mietiskellä käytöstään.

Kuulkaa, täydellistä äitiä ei ole olemassa. Voi löysätä pipoa joskus. Elämässä sattuu ja tapahtuu, pahempiakin!

Äitini uhkasi jatkuvasti lastenkodilla yms. enkä mitään "traumoja" saanut. Nyt herätys kukkahattutädit. :D

a) hillitse itsesi, lopeta oma huono käytöksesi lasta kohtaan

b) selitä lapselle lämpimästi halaten, että teit tosi väärin, kun tuollaisia päästit suustasi

c) ala rakastaa lasta halaten, iloiten, kehuen

d) muuta kireä ja negatiivinen laspen kanssa eläminen leppoisaksi ja hauskaksi, hassuksi ja iloiseksi

e) tajua, että lapsen tuohon ikäkauteen KUULUU joskus kiukutella, mutta Sinun ikäkauteesi EI KUULU! Lapsen oma tahtomaailma on juuri kehittymässä, eli lapsi elää tärkeää kasvuvaihetta, jota sinun tulee tukea ja ohjata, ei käyttäytyä kuin itsekin olisit nelivuotias kiukuttelija! En tarkoita, että lapsen kiukuttelua tulisi tukea, vaan nimenomaan auttaa lasta siinä, ettei hänen TARVITSE kiukutella, kun asioita voi käsitellä fiksumminkin! Nelivuotias ymmärtää jo puhetta ja hänelle voi varsin hyvin KÄRSIVÄLLISESTI ja leppoisan iloisesti selittää, miksi hän ei saa kaupassa karkkia, miksi pikkusiskoa ei saa lyödä, miksi äotiä ei saa moksia, ja mikä on noihin parempi käytös ja miksi!
Parempi on selittää lapselle, että pikkusiskoon sattuu lyöminen, ja sinuunkin sattuisi, ja kaikkiin sattuu, ja siksi niin ei ole hyvä tehdä, kun eihän halua, että itselle joku niin tekisi. Ja voi kysyä vielä, että tykkäisitkös sinä, jos simua moksittais. Lapsi oppii järkevästi miettimään, miten on hyvä toimia ja miksi, ja miten ei saa toimia ja miksi. SIKSI älä sinä äotonä, vanhempana, menetä malttiasi ja huuda lapsele, ja varsinkaan sano hylkääväsi, se saa lapsen parkumaan ja käyttäytymään entistä pahemmin, koska lapsi pelkää, on kauhuissaan, hätääntynyt, kokee itsensä hylätyksi, kokee pikkusiskon äidille rakkaammaksi (kun sitä niin paapotaan ja suojellaan, mutta häntä ei!), ja kokee, ettei häntä kuulla eikä kunnioiteta.

Mieti käytöstäsi. Mieti lapsen kehitystä ja oppimista.
Miten sinä toimit, vaikuttaa siihen, miten helppo lapsi on, siitäkin huolimatta, että lapsi on vilkas ja temperamenttinen. Hyvällä vaikutat hyvää, pahalla pahaa.

Kylvä hyvyyden siemeniä, leikkaat hyvyyden satoa! 

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 22:38"]

Miksi jäähyistä luovuit?? Eihän se ole hylkäämistä vaan rangaistus huonosta käytöksestä sekä lapselle tilaisuus rauhoittua ja mietiskellä käytöstään.

[/quote]

No me ei koettu että niistä olisi ollut apua. Lapsi meni vaan entistä enemmän pois tolaltaan, ja nythän on ollut paljon juttua jäähyjen tarpeellisuudesta (tai tarpeettomuudesta). Ilmeisesti sitä eivät kasvatusalan asiantuntijat enää suosittele käytettäväksi rangaistuskeinona, koska siinä lapsi jää yksin niiden pelottavien tunteiden kanssa, juuri kun eniten tarvisi aikuisen tukea ja turvaa. -ap

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 22:24"]

Mulla on ollut ihan kauhean huono omatunto asiasta.. Olen huutanut monesti aiemminkin lapselle, mutta en mitään noin kamalaa. Pahinta on se, että sillä hetkellä olin melkeinpä tosissani.

Olen lukenut, että lapselle kehittyy terve kiintymyssuhde, jos hänet hyväksytään myös silloinkin kun hän kiukuttelee, eikä "hylätä". Sen takia luovuttiin jäähyistäkin, mutta en tiedä mikä sitten auttaisi? Olen miettinyt että onko enää edes normaalia tuollainen huutaminen ja raivoaminen. Neuvolassa eivät paljoa kommentoineet, kun asiasta mainitsin. -ap

[/quote]

Lue Carolyn Webster Strattonin kirja Ihmeelliset vuodet. Sen kirjan opit ihan todella auttavat vanhemmuudessa kokonaisvaltaisesti!

Tiedän tunteen kyllä, itsekin olen kiehunut raivosta kun lapsi ihan tarkoitukselle koittaa että koska sen äidin käämi pamahtaa ja osaa just tehdä ne oikeat temput ja nauraa vielä päälle vaikka kerron, että nyt mua suututtaa tosi paljon ja seuraavaksi vihastun kunnolla. Niih, vinkkejä... Kun olet jo yrittänyt kertoa rauhallisesti, mutta lujasti lapselle, että tuo loppuu koska... Ja menet hänen tasolleen ja otat käsistä kiinni ja kerrot, että nyt olet vihainen... Ja kun se sitten vaan karkaa, kiemurtelee, potkii, sylkee tai puree taikka juoksee ympäriinsä, nauraa ilkeästi ja joka kurvissa heittää jonkun tavaran lattialle tai satuttaa sisaruksiaan ja kun hermo menee. Niin jos on mahdollista kutsua toinen aikuinen paikalle, lähde itse pois tilanteesta (ja ota se pieni sisarus mukaan) -> lapsi ei saanutkaan sulta reaktiota jota haki. Itseäni auttoi lukeminen lapsen psykologisesta kehityksestä ja tieto siitä, miten lapsi kokee sen jos aikuinen ei pystykään olemaan aikuinen vaan se pinna katkeaa ja lapselle huutaa tai satuttaa lasta jollain tavoin, vaikka vähänkin. Itse nimittäin menetin hermoni kerran niin, että tartuin lasta niskasta, aivan muutamaksi sekunniksi, niin, että siihen jäi jälki. Syyllisyys ja huono omatunto vaivasi pitkään ja toki pyysin anteeksi. Päätin, että mun täytyy hillitä itseni, näin ei voi enää käydä.

Jos lapsi raivoaa holtittomasti tai satuttaa itseä tai muita tai tuhoaa paikkoja, ota se lapsi kiinni, istu mielellään lattialle, ota se mukelo tiukasti syliin vaikka kuinka reuhtoisi, kasvot itseesi päin ja pidä katsekontakti lapseen. Jos lapsi heiluttaa päätään tai pitää silmiään kiinni, älä itse katso pois päin, vaan niin että katseesi on aina saavutettavissa, puhu rauhallisella äänellä äläkä päästä lasta pois sylistä ennen kuin lapsi on rauhoittunut. Tämän jälkeen saavutetaan yleensä läheinen tila, jossa voi rauhassa jutella ja lapsella on hyvä olla.

Kyllä lapsen on hyvä saada olla rauhassa iettimäsaä käytöstään tai ainakin rauhoittua esim. Omassa huoneessa. Voihan ovi olla auki ja aikuinen huoneessakin ja jutella samalla, jos haluaa. Mutta kyllä lapsen voi siihen huoneeseensa rauhoittaa ja sitten. Kun on rauha niin tavallisiin hommiin.,anteeksi  kai voi opetella pyytämään.

ei jäähyn tarvi olla niin radikaali sana, mutta se voi olla selkeä raja, että on rauhoitettava.

lapsi ei mene yhdestä huomisesta rikki, mutta jos se on säännöllistä..uhataan poisantaamiswlla tai muulla sellaisella, mille lapsi ei oikeesti mitään voi...niin se voi vahingoittaa.

en ymmärrä miksi uhkataan, että joku vie pois...oli se sitten mustalainen tai klo ni tai hiihtäjä tai kuka vaan...miksi tehdä sellainen uhka jostain tuntemattomasta...vaan sen takia. Että sitä aikoinaan tehtiin itselle.

Ei se mitään. Niin on myös minulle sanottu. Vartia tulee ja vie pois. Jätetään yksin kauppaan tai kadulle. Nykyään olen läheisriippuvainen. Hyvä kasvatustapa tuo hylkäämisellä uhkaaminen.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 22:43"]

Tiedän tunteen kyllä, itsekin olen kiehunut raivosta kun lapsi ihan tarkoitukselle koittaa että koska sen äidin käämi pamahtaa ja osaa just tehdä ne oikeat temput ja nauraa vielä päälle vaikka kerron, että nyt mua suututtaa tosi paljon ja seuraavaksi vihastun kunnolla. Niih, vinkkejä... Kun olet jo yrittänyt kertoa rauhallisesti, mutta lujasti lapselle, että tuo loppuu koska... Ja menet hänen tasolleen ja otat käsistä kiinni ja kerrot, että nyt olet vihainen... Ja kun se sitten vaan karkaa, kiemurtelee, potkii, sylkee tai puree taikka juoksee ympäriinsä, nauraa ilkeästi ja joka kurvissa heittää jonkun tavaran lattialle tai satuttaa sisaruksiaan ja kun hermo menee. Niin jos on mahdollista kutsua toinen aikuinen paikalle, lähde itse pois tilanteesta (ja ota se pieni sisarus mukaan) -> lapsi ei saanutkaan sulta reaktiota jota haki. Itseäni auttoi lukeminen lapsen psykologisesta kehityksestä ja tieto siitä, miten lapsi kokee sen jos aikuinen ei pystykään olemaan aikuinen vaan se pinna katkeaa ja lapselle huutaa tai satuttaa lasta jollain tavoin, vaikka vähänkin. Itse nimittäin menetin hermoni kerran niin, että tartuin lasta niskasta, aivan muutamaksi sekunniksi, niin, että siihen jäi jälki. Syyllisyys ja huono omatunto vaivasi pitkään ja toki pyysin anteeksi. Päätin, että mun täytyy hillitä itseni, näin ei voi enää käydä.

Jos lapsi raivoaa holtittomasti tai satuttaa itseä tai muita tai tuhoaa paikkoja, ota se lapsi kiinni, istu mielellään lattialle, ota se mukelo tiukasti syliin vaikka kuinka reuhtoisi, kasvot itseesi päin ja pidä katsekontakti lapseen. Jos lapsi heiluttaa päätään tai pitää silmiään kiinni, älä itse katso pois päin, vaan niin että katseesi on aina saavutettavissa, puhu rauhallisella äänellä äläkä päästä lasta pois sylistä ennen kuin lapsi on rauhoittunut. Tämän jälkeen saavutetaan yleensä läheinen tila, jossa voi rauhassa jutella ja lapsella on hyvä olla.

[/quote]

 Mutta eikös reagoimattomuuskin ole pahasta?

Jäähypenkki ei sovi pienelle lapselle. rangistukset ylipäätään johtavat uhmaan ja lisäävät aggressiota. Tieteelliset tutkimukset osoittavat autoritaarisen, rangaistuksia käyttävän kasvatuksen johtavan huonoon lopputulokseen, se kasvattaa aggressiota ja häiriökäytöstä, sekä käytöshäiriöitä (samoin kuin välinpitämätön kasvatus, jossa lapsi saa tehdä mitä huvittaa heikon vanhemman ollessa kyvytön lapsen ohjaamiseen). Lapsen kasvatuksessa on paras pyrkiä ohjaamaan lasta, estämään oma ja toisten vahingoittaminen esim rajoittamalla lapsen toimintaa, mutta rangaistukset eivät kuulu kasvatukseen niin että lasta pidetään jossain penkillä miettimässä tekojaan. Siitä ei ole hyötyä.

Halaa lasta. Luultavammin kaipaa läheisyyttä. Ainakin itse raivosin lapsena ja hali olisi sen lopettanut. Mulle jäi trauma kun mutsi sano noin. Tunnevamma.