Avomiehen alkoholinkäyttö ahdistaa...

Kaipaisin vinkkejä ja vertaistukea, mitä voisin tehdä tässä tilanteessa... Hirveä romaani tulossa, olen tosi kiitollinen jos joku jaksaisi lukea!

Ongelmana siis on 24-vuotiaan avomieheni alkoholinkäyttö. Hän ei tähän asti ole juonut mitenkään erityisen usein, mutta silloin kun olemme viihteellä yhdessä tai erikseen, hän juo aivan liikaa niin ettei kenelläkään seurueessa ole enää hauskaa. Humalassa hänen käytöksensä muuttuu todella lapselliseksi ja joskus aggressiiviseksi, hän myös katselee muita naisia enemmän kuin olisi sopivaa... (Ei ainakaan tietääkseni ole koskaan vaikkapa suudellut ketään toista, mutta esimerkiksi sellainen tilanne on sattunut usein, että tanssilattialla ottaa varattuja kavereitani lanteilta kiinni muka "suojellakseen" heitä muilta miehiltä, mikä on kavereistani tuntunut tosi epämiellyttävältä.) Ja tän viimeisen kohdan vuoksi en myöskään haluaisi päästää häntä yksin viihteelle, sillä jos jo mun kanssa käytös on tuollaista, niin mitenköhän osaa sit hillitä itsensä muiden naisten suhteen kun en ole edes mukana :/ Alkoholi ei siis sovi hänelle ollenkaan ja hänestä tulee yksinkertaisesti tosi vastenmielinen urpo humalassa, minua aina hävettää hänen puolestaan.

Riitelemme aiheesta melkein joka kerran kun hän on taas juonut liikaa, mutta parannusta ei ole havaittavissa, pikemminkin pahemmaksi mennyt viime aikoina. Omasta mielestään hän ei käyttäydy mitenkään erityisen huonosti, vaikka on onnistunut aikojen saatossa humalassa suututtamaan mm. omat kaverinsa, minun kaverini ja jopa mun työkavereidenkaan kanssa ei osannut hillitä itseään, vaikka pyysin ettei nolaisi minua tällä kertaa :( Kun tivaan häneltä syitä käytökseen, hän saattaa sanoa, että "no joo kyllä mä ehkä vähän hölmösti käyttäydyin", mutta ei suostu uskomaan että ihan oikeasti juuri hänen humalainen käytöksensä oli se suurin syy, miksi tunnelma latistui ja ilta meni taas kerran persiilleen.

Hänen on vaan päästävä vetämään kunnon kännit milloin minkäkin syyn varjolla: pääsykoelukemiset, armeija, kesätyöt, "ainoa viikonloppu koko kesässä kun voi mennä mökille kavereiden kanssa" (ja tuollakaan kerralla ei edes ollut ainoa viikonloppu, hyvin sinne näköjään pääsi muinakin viikonloppuina) jne... Aina on jokin syy miksi on "pakko päästä nollaamaan", ja sitä nollausta ei voi tehdä juomatta todella paljon, vähintään n. 15-20 annosta illan aikana. Silloin kun joskus harvoin ottaa kohtuudella, hän itsekin aina kehuu miten kiva ilta oli, mutta ei kai nyt sitten oikeasti tajua syy-seurausta kohtuullisen alkoholinkäytön ja kivan illan välillä!

Selvin päin hän on ihan fiksu tapaus, mitä ei humalaisesta käytöksestä uskoisi. Jostain syystä vaan ei suostu uskomaan minua, kun sanon että hän oikeasti juo liikaa ja hänen humalainen käytöksensä ahdistaa. Hän sulkee silmänsä koko ongelmalta eikä suostu uskomaan, että hänen alkoholinkäyttönsä on pielessä. Uskon kuitenkin, että kyllä hän varmaan jollain tasolla itsekin kokee ettei pysty hallitsemaan juomistaan, sillä silloin kun aloimme seurustella hän ei kahteen vuoteen halunnut minun näkevän häntä humalassa. Juu en enää ihmettele miksi...

Mikä tuohon voisi auttaa? Aikaisemmin tämä ei ole häirinnyt niin paljon, koska emme ole olleet viihteelläkään niin usein, mutta nyt olosuhteiden takia mies on viikot muualla töissä ja viikonloppuisin on tosiaan sitten "pakko nollata". Siispä nyt kun näemme vain viikonloppuisin, niin siinähän menee aina viikonloppu ihan pieleen kun saa taas olla pettynyt tuon alkoholinkäyttöön. Oisko kellään mitään ehdotuksia, miten ottaa asia puheeksi miehen kanssa, että hän oikeasti ymmärtää mun olevan huolissaan hänestä ja meidän suhteesta? Ehkä näytän tän keskustelun hänelle, jos se vähän avaisi silmiä? Todennäköisesti nyt kun koitan ottaa asian puheeksi, hän alkaa syyllistää minua tyyliin "hei ei nyt ihan oikeasti jaksaisi taas riidellä kun mulla on viikolla niin raskasta, viikonloppuna olis kiva vaan olla ihan rauhassa sun kanssa"... Niin ja vetää ne perseet joita saan hävetä taas kerran.