Lue keskustelun säännöt.
Pojan hoito vinksahtanutta silloin, kun mies hoitaa :(
20.11.2014 |
Ongelmana on poikani hoitaminen. Mieheni on halunnut ottaa päävastuun 2-vuotiaan pojan hoidosta ja nyt pojalla onkin sitten ilmeisesti kehitysviivästymä, jollaista ei ole tiettävästi kellään omalla sukulaisellani tai miehen sukulaisella. Olen yrittänyt pyytää, että toimintatapoja muutettaisiin, mutta mies ei vain suostu. Hän et myöskään anna minun ottaa vastuuta pojan hoidosta.
Meillä on täysin terve pienempi lapsi, jonka hoidosta puolestaan minä vastaan; poikammekin tosin kehittyi täysin normaalisti niin kauan, kun vastasin hänen hoidostaan. Kun menin töihin, mies alkoi hoitaa poikaamme päivisin ja samoihin aikoihin alkoivat ongelmat ja myöhemmin hän ei ole suostunut enää luopumaan hoitovastuustaan.)
Poika mm. nukkuu yöt mieheni vieressä, kun itse nukun lastenhuoneessa pienemmän lapsen lähistöllä (pienempi nukkuu pääosin pinnasängyssä lähistölläni). Mies antaa pojan leikkiä kodinkoneilla (mm. robotti-imurilla) jopa tuntikausia päivässä sekä hän antaa pojan mennä katsomaan pesukonetta itsekseen kylpyhuoneeseen. Mies ei välitä pojan hampaidenhoidosta ja joudun itse nalkuttamaan, jotta saan pestyä pojan hampaat sekä huolehtimaan muutenkin puhtaudesta sekä siisteistä vaatteista. Mies itse kotosalla ollessaan pääosin tekee etätöitä tai pelaa konsolilla ja kun poika toivoisi huomiota, mies laittaa jonkun koneen pyörimään, jotta poika pysyisi keskittyneenä muuhun kuin mieheeni.
Mies myös ostaa pojalle isompien lasten leluja, jotka mielestäni eivät tue lapsen kehitystä. Sen sijaan nuppipalapelit, palikat, palikkalaatikot ja pulmapelit kuulemma ovat "pienten lasten juttuja" ja pojalleni kuulemma tylsiä, vaikka itse olen huomannut, että poika pienellä opastuksella nauttii niistä. Sen sijaan mies ostaa isompien lasten sinänsä hienoja ja kalliita leluja, joilla lapsi päätyy leikkimään melko monotonisesti tai väärin (lapsi viskelee lelua tai rikkoo sen). Miehen mielestä pojan ilmeisesti pitäisi leikkiä itsekseen tarpeeksi intensiivisesti, jotta lelu olisi miehen mielestä hyvä. Mies edelleen syöttää poikaa eikä tue syömisen opettelua itse. Saan itse opettaa yksin kaiken ruokailuun liittyvän silloin, kun syötän itse poikaa.
Tuntuu kuin yrittäisin taistella tuulimyllyjä vastaan, kun mies ei hyväksy ajatuksiani lapsen hoidosta. Lisäksi miehen mielestä pojalla ei juurikaan pitäisi olla rajojakaan, vaan kaikkea mukamas saisi tehdä. Sitten joskus kyläillessä poika raapii vieraiden kasvoja ja viskelee tavaroita kylässäkin, kun mieheni ei kasvata poikaa ja minun kasvattamiseni yksinään ei riitä, kun kotona ollessaan mies pääosin sallii kaiken pojalle. Lisäksi mieheni mitätöi kasvatussääntöni ja ohjeeni silloin, kun hän itse on kotona. Mitä teen?
Kommentit (53)
Onko nuo as-oireet mahdollisesti peritty mieheltäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 06:56"]
Tuo kuulostaa jo minun korvaani todella erikoiselta. Ihan kuin mies yrittäisi vierottaa poikasi irti sinusta. Ymmärrän sen, että hänkin haluaa osallistua kasvatukseen, mutta tuo kuulostaa sairaalta. Sinuna tekisin jotain radikaalia, koska pojasta voi kasvaessaan tulla erikoinen...
[/quote]
Tätä pelkään itsekin. Ei toki varmaan kukaan maailmassa ole täydellinen, mutta pitää olla ns. riittävän hyvä sekä tehdä parhaansa. Mielestäni lapsen kasvatus pitää ottaa sillä tavalla tosissaan, että aidosti tekee kaikkensa lapsen parhaaksi itsekkäiden valintojen sijaan. Mieheni käytös on itsekästi, impulsiivista ja lyhytnäköistä, sillä hän ei mielestäni ajattele kokonaiskuvaa tyrmätessään minun kasvatusmallini sekä ohjeeni. Mielestäni lapsi tarvitsee aikuisen seuraa ja ikätasolleen sopivia leluja sen sijaan. Lisäksi pitää olla rajat ja rakkautta. Mutta mieheni ei oikein osaa pitää niitä rajoja, vaan poika käyttäytyy aivan villisti.
Mies vetoaa siihen, että hänkin on saanut lapsena toimia oman päänsä mukaan. Mutta mielestäni pitää osata erottaa oma lapsuus nykytilanteesta ja skarpata sekä ottaa huomioon nykyaikana tiedossa olevat faktat lapsen kehitykseen ja kasvuun liittyen. Kaiken huippuna tässä vieläpä anoppini peesaa miestäni pojan hoidon oudoissa käytännöissä osittain. Niinpä mummolassa poika saa sotkea, riehua ja ottaa melkein mitä vain kodin tavaroita leikkiinsä. Ilmeisesti mieheni on kasvatettu ko. tyylillä ja sen vuoksi luulee, että se on ainoa tapa. Anoppikin aina kommentoi pojan vauva-aikana ruokintaankin ja hänkin aluksi peesasi miestäni siinä, että imetys olisi syytä lopettaa "ajoissa" 70-80-luvun tyyliin. T. AP
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 07:15"]
Onko nuo as-oireet mahdollisesti peritty mieheltäsi?
[/quote]
Tätäkin olen epäillyt. Itse asiassa mieheni on hieman erikoinen tapaus muutenkin, vaikka menestyykin esim. hyvin töissään ja hän on melko sosiaalinenkin. Mutta mieheni on jotenkin pakkomielteinen ja jumiutunut joissain asioissa sekä impulsiivinen ja samanaikaisesti kontrollifriikki. Muuten hän on ainakin pinnallisesti aivan normaali, työelämässä menestynyt suomalainen mies. T. AP
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 07:08"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 07:06"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 07:02"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 06:34"]
Tuntuu kuin yrittäisin taistella tuulimyllyjä vastaan, kun mies ei hyväksy ajatuksiani lapsen hoidosta. Lisäksi miehen mielestä pojalla ei juurikaan pitäisi olla rajojakaan, vaan kaikkea mukamas saisi tehdä. Sitten joskus kyläillessä poika raapii vieraiden kasvoja ja viskelee tavaroita kylässäkin, kun mieheni ei kasvata poikaa ja minun kasvattamiseni yksinään ei riitä, kun kotona ollessaan mies pääosin sallii kaiken pojalle. Lisäksi mieheni mitätöi kasvatussääntöni ja ohjeeni silloin, kun hän itse on kotona. Mitä teen?
[/quote]
Sinä et määrää miten mies hoitaa poikaansa.
[/quote]
Näin mieheni juuri kommentoikin. Hänen mielestään hän saa kasvattaa poikaamme juuri niinkuin hän itse haluaa, välittämättä minun mielipiteistäni. Tosin mielestäni mieheni kasvatusmetodit ovat osittain hieman erikoisia ja vastuuttomiakin pojan kehityksen kannalta. Se tässä on se ongelma. T. AP
[/quote]
Sinä olet ongelma
[/quote]
Perustelepa hieman.
Nyt oli kyllä kahjoa tekstiä. Miehesi on sairas, ehkä hänellä tosiaan on asperger (ja liuta muita juttuja...) Ei kukaan normaali tieten tahtoaan kasvata lastaan ihan vinksahtaneesti, kun kerran selvät merkit on siitä, ettei se ole hyväksi skidille. Ja minulla itsellänikin on aspergerpiirteitä ja vähän muutakin, enkä silti pidä tuota normaalina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varatkaa aika lasten psykologille perhe keskusteluun. Vuorovaikutus lapsen kanssa vaikuttaa hänen sosiaaliseen asemaansa ja ennenkaikkea mielenterveyteen. Olisiko päivähoito teidän kohdallanne järkevintä? Yleensä kehitysviimästymät johtuvat kasvatuksesta, harvoin on kyse jostain neurologisesta sairaudesta, toki sekin on mahdollista. Monet lasten ongelmat johtuvat aikuisten tietämättömyydestä mikä on lasten paras, kuten mainitsemani vuorovaikutus, sitä ei voi korostaa liikaa koska se on kaiken alku.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 07:22"]
Nyt oli kyllä kahjoa tekstiä. Miehesi on sairas, ehkä hänellä tosiaan on asperger (ja liuta muita juttuja...) Ei kukaan normaali tieten tahtoaan kasvata lastaan ihan vinksahtaneesti, kun kerran selvät merkit on siitä, ettei se ole hyväksi skidille. Ja minulla itsellänikin on aspergerpiirteitä ja vähän muutakin, enkä silti pidä tuota normaalina.
[/quote]
Olen samaa mieltä kanssasi. Tässä on se ongelma, että en tiedä, miten saisin miehen ymmärtämään tilanteen vakavuuden, sillä hän ei usko minun sanaani eikä oikein kenenkään muunkaan mielipiteitä. Mun pitää tosiaan yrittää sitä kirjettä (kirjoitan ajatukseni miehelle kirjeessä, jotta hän tajuaa olevani tosissaan) tai sitten otan neuvolassa yhdessä käydessämme asian puheeksi suoraan, esimerkiksi lääkärikäynnillä, sillä mies ehkä uskoo edes lääkärin tai muun asiantuntijan mielipidettä.
Ehkä kaikkein voimakkain keino olisi ls-ilmoitus, sillä sitten miehellä ei olisi enää mitään vaihtoehtoja pullikoida viranomaisia vastaan. Mutta siinä vaiheessa omasta mielestäni olisi jo muutenkin eron paikka, jos mies ei oikeasti tajua niinkin perustavaa laatua olevia asioita ja jos hän ei sen vertaa arvosta mielipiteitäni, että ilman viranomaisen puuttumista ei muuta toimintatapojaan. En nimittäin halua asua yhdessä ihmisen kanssa, jonka kanssa ei pysty kommunikoimaan rakentavasti perheen ja perheenjäsenten asioista ilman viranomaisten asiaan puuttumista.
T. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mee nyt ap muualle valittamaan tai tee ITSE asialle jotain. Ota vastuu, jos pystyt.
Ihan normaali on miehesi mutta mielestäni hän toimii noin koska haluaa päästä mahdollisemman helpolla ja etätyö ja lapsi ei sovi yhteen.
Lapsen paikka on päiväkodissa ja joka tulee lapsen kehitystä ja kommunikointia. Kehitysviivästymä kyllä tulee jos lapsen kanssa ei kommunikoida riittävästi ja tueta hänen kehitystä oikealla leikkitoiminnalla. Lastensuojelu myös laittaisi lapsen päiväkotiin! Olet sinäkin tästä asiasta vastuussa vaikka olet töissä. Selkeesti teillä näkyy pienen lapsen luonnollinen kehityksen tukemisen puute. Lisäksi kun asiat tolla mallilla niin ei voida tietää mistä lapsellasi on kyse. Toisella lapsellani on lievä kehitysvamma ja niin paljon lapsen kehityksestä tiedän ja lääkäreiden mielipiteestä on normi lapsenkin kehityksen voi torperoida.
Mikset itse osta lapselle ikätasoisia leluja????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 07:03"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 06:47"]
Oletko kirjoittanut tänne ennenkin tuosta ettei mies anna imettää?
Tekisin sinuna kylmästi lastensuojeluilmoituksen esikoisesta ja panisin eron vireille. Miksei mies dominoi pienemmän hoidossa?
[/quote]
Ero on harkinnassa ja mietin jopa, että tekisin itse ls-ilmoituksen esikoisesta, jos tilanne menisi hankalammaksi. Tosin uskoisin, että tilanteeseen auttaisi se "pelkkä" erokin, jos vain itse saisin huoltajuuden ja poika voisi vain vierailla miehen luona TAI sitten se, että mies viimein tajuaisi oman lyhytnäköisen käyttäytymisensä ja ottaisi asiat vakavasti. Olen yrittänyt puhua aiheesta miehelleni, mutta hän ei ota juttujani tosissaan. Taidan kirjoittaa kaikki ajatukseni hänelle kirjeessä / sähköpostissa, niin hän ymmärtää, että olen oikeasti tosissani. Nyt hän pitää juttujani "akkojen nalkutuksena".
Jos hän ei senkään jälkeen ymmärrä, ei minulla ole enää vaihtoehtoja. Sinänsähän se imetysongelma ei liene ollut varmastikaan lapsen näkökulmasta niin ongelmallista, mutta tokihan se olisi ollut hänelle parhaaksi saada äidinmaitoa osittaisen korvikkeen sijaan. Ja itselleni tilanne oli todella raastava ja kiusallinen ja aiheutti synnytyksen jälkeisessä herkässä tilassa _itselleni_ paljon surua ja huolta. Sen sijaan nämä kasvatukseen liittyvät erimielisyyden voivat olla vakavampi asia. Varsinkin kun itse huomaan levotonta käytöstä ja lapsella on kehitysviivästymää. Toki nekin voivat aiheutua jostain muustakin; lääkärin diagnoosiahan ei vielä ole ja toisaalta on edelleen mahdollista, että kehitys hypähtääkin ikätasolle, sillä lapsi on vielä niin pieni. Mutta haluan lapselle mahdollisimman tasapainoisen ja kehittävän ympäristön miehen itsekkään egoilun sijaan. T. AP
[/quote] Siis sehän on ihan sairasta, että mies määrää imetätätkö vai et!!! Nuo miehesi ja perheenne käyttäytymismallit, tavat ja jaottelut ovat muutenkin sairaita. Ei varmaan useimissa perheissä ole ns. päätetty kummallako on kasvatusvastuu. Molemmat vanhemmat kasvattavat lapsiaan. Toiselle saattaa erinäisten ulkoisten (työ, ura jne.) syiden takia tulla hiukan suurempi osa, mutta kuitenkaan ei tarkkoja kasvatusvastuu-rajoja voida määritellä. mihinkähän oman egon/persoonan tms. jatkeeksi mies poikaa käyttää, kun hän on jo rinnaltasi hänet riistänyt ja ominut? Ei ole normaalia, mutta ethän sinä asiaa asian sisältä näekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 07:15"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 06:56"]
Tuo kuulostaa jo minun korvaani todella erikoiselta. Ihan kuin mies yrittäisi vierottaa poikasi irti sinusta. Ymmärrän sen, että hänkin haluaa osallistua kasvatukseen, mutta tuo kuulostaa sairaalta. Sinuna tekisin jotain radikaalia, koska pojasta voi kasvaessaan tulla erikoinen...
[/quote]
Tätä pelkään itsekin. Ei toki varmaan kukaan maailmassa ole täydellinen, mutta pitää olla ns. riittävän hyvä sekä tehdä parhaansa. Mielestäni lapsen kasvatus pitää ottaa sillä tavalla tosissaan, että aidosti tekee kaikkensa lapsen parhaaksi itsekkäiden valintojen sijaan. Mieheni käytös on itsekästi, impulsiivista ja lyhytnäköistä, sillä hän ei mielestäni ajattele kokonaiskuvaa tyrmätessään minun kasvatusmallini sekä ohjeeni. Mielestäni lapsi tarvitsee aikuisen seuraa ja ikätasolleen sopivia leluja sen sijaan. Lisäksi pitää olla rajat ja rakkautta. Mutta mieheni ei oikein osaa pitää niitä rajoja, vaan poika käyttäytyy aivan villisti.
Mies vetoaa siihen, että hänkin on saanut lapsena toimia oman päänsä mukaan. Mutta mielestäni pitää osata erottaa oma lapsuus nykytilanteesta ja skarpata sekä ottaa huomioon nykyaikana tiedossa olevat faktat lapsen kehitykseen ja kasvuun liittyen. Kaiken huippuna tässä vieläpä anoppini peesaa miestäni pojan hoidon oudoissa käytännöissä osittain. Niinpä mummolassa poika saa sotkea, riehua ja ottaa melkein mitä vain kodin tavaroita leikkiinsä. Ilmeisesti mieheni on kasvatettu ko. tyylillä ja sen vuoksi luulee, että se on ainoa tapa. Anoppikin aina kommentoi pojan vauva-aikana ruokintaankin ja hänkin aluksi peesasi miestäni siinä, että imetys olisi syytä lopettaa "ajoissa" 70-80-luvun tyyliin. T. AP
[/quote]
Tuli mieleen, jos miehellä on epävakaa persoonallisuushäiriö (ennen nimitettiin rajatilapersoonaksi). Lukion psykologian kirjassa oli, että 1800-luvulla oli neuroosit yleisiä viktoriaanisen (todella tiukka) kasvatuksen vuoksi ja nykyisin rajatila-tyyliset persoonallisuushäiriöt liian vapaan (= rajaton) kasvatuksen vuoksi.
googleta "epävakaa persoonallisuushäiriö". Voi olla muitakin persoonallisuushäiriöitä.
No eihän tuollaiseen mieheen jonkin kirjeen kirjoittaminen mitään tehoa! Miehesi kuulostaa ainakin narsistilta, jos ei jotain muutakin. Kummasta sinä välität enemmän, miehestäsi vai lapsestasi, kun olet antanut tilanteen riistäytyä tuollaiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin tuo kirjeen kirjoittaminen kuulostaa lähinnä siltä, että sen jälkeen voit lähinnä uskotella itsellesi yrittäneesi tehdä jotain. Jos olette jo yrittäneet keskustella, ei mikään kirjelmä muuta miehen mieltä. Nyt käytännön neuvot käyttöön. Miten kauan siihen 3-vuotisneuvolaan on aikaa? Jos kuukausia, toimisin sinuna ap nopeammin.
Itse asiassa lastensuojeluilmoitus pitäisi tehdä koko teidän perheestä, koska sinä et äitinä selvästikään ole pitänyt lapsesi puolta isänsä touhuja vastaan, vaan olet antanut kaiken tapahtua imetyksen lopettamisesta lähtien.
Olet tainnut lukea liikaa niitä parisuhdeasioihin liittyviä vinkkejä, missä neuvotaan kirjoittamaan puolisolle kirje mieltä painavista asioista. Tajua jo, että kirje on yhtä tyhjän kanssa miehesi tapauksessa!
Tulin nyt vielä palaamaan asiaan sen verran että jos lapsellasi on kuitenkin jokin neurologinen sairaus kuten autismi tulee hoito aloittaa mahdollisimman pian, mitä pienempänä hoito aloitetaan sitä paremmat ovat hoitotulokset. Hoitoon pääsee jopa 1,5vuotiaat.
Voihan olla että miehesi kasvattaa lasta tavallisen laiskasti, muttei olekkaan syypää kehityksen vivästymiseen, toisaalta ei myöskään tue kehitystä jos lapsi tarvitsisi kaiken lisäksi tehostettua tukea ja vuorovaikutusta. Se miksi ajattelin heti että miehesi on syypää lapsenne kehitykseen johtui siitä että miehesi ei ole normaali jos evää sinulta imetyksen ja kasvatuksen. Mutta voihan tosiaan olla että narsistinen miehesi ei silti ole syypää tähän ongelmaan, muttei tosiaan myöskään edesauta asiaa.
Hoida lapselle apua, varaa aika neuvolaan! Lääkärille, psykologille, jonnekkin mistä saatte nyt neuvoa ja lapsi saa tarvitsemansa hoidon.
No mietin että mun sylistä ei olis kyllä tasan tarkkaan mies vienyt lasta kun imetän. Ei olis muutenkaan eikä olis tullu mieleenkään antaa viedä. Miksi annat tuollaista tapahtua? Mies teillä vain päättää ja sinä vikiset? Huh. Mikset pistä miestä siivoamaan lapsen tekemiä sotkuja? Kuulostaa että teillä on kolme lasta..ja sinä kiltisti suostut kaikkeen. Hitto mitä tossukoita sitä onkin..
Ap:n mies taisi tulla linjoille.