Lue keskustelun säännöt.
Pojan hoito vinksahtanutta silloin, kun mies hoitaa :(
20.11.2014 |
Ongelmana on poikani hoitaminen. Mieheni on halunnut ottaa päävastuun 2-vuotiaan pojan hoidosta ja nyt pojalla onkin sitten ilmeisesti kehitysviivästymä, jollaista ei ole tiettävästi kellään omalla sukulaisellani tai miehen sukulaisella. Olen yrittänyt pyytää, että toimintatapoja muutettaisiin, mutta mies ei vain suostu. Hän et myöskään anna minun ottaa vastuuta pojan hoidosta.
Meillä on täysin terve pienempi lapsi, jonka hoidosta puolestaan minä vastaan; poikammekin tosin kehittyi täysin normaalisti niin kauan, kun vastasin hänen hoidostaan. Kun menin töihin, mies alkoi hoitaa poikaamme päivisin ja samoihin aikoihin alkoivat ongelmat ja myöhemmin hän ei ole suostunut enää luopumaan hoitovastuustaan.)
Poika mm. nukkuu yöt mieheni vieressä, kun itse nukun lastenhuoneessa pienemmän lapsen lähistöllä (pienempi nukkuu pääosin pinnasängyssä lähistölläni). Mies antaa pojan leikkiä kodinkoneilla (mm. robotti-imurilla) jopa tuntikausia päivässä sekä hän antaa pojan mennä katsomaan pesukonetta itsekseen kylpyhuoneeseen. Mies ei välitä pojan hampaidenhoidosta ja joudun itse nalkuttamaan, jotta saan pestyä pojan hampaat sekä huolehtimaan muutenkin puhtaudesta sekä siisteistä vaatteista. Mies itse kotosalla ollessaan pääosin tekee etätöitä tai pelaa konsolilla ja kun poika toivoisi huomiota, mies laittaa jonkun koneen pyörimään, jotta poika pysyisi keskittyneenä muuhun kuin mieheeni.
Mies myös ostaa pojalle isompien lasten leluja, jotka mielestäni eivät tue lapsen kehitystä. Sen sijaan nuppipalapelit, palikat, palikkalaatikot ja pulmapelit kuulemma ovat "pienten lasten juttuja" ja pojalleni kuulemma tylsiä, vaikka itse olen huomannut, että poika pienellä opastuksella nauttii niistä. Sen sijaan mies ostaa isompien lasten sinänsä hienoja ja kalliita leluja, joilla lapsi päätyy leikkimään melko monotonisesti tai väärin (lapsi viskelee lelua tai rikkoo sen). Miehen mielestä pojan ilmeisesti pitäisi leikkiä itsekseen tarpeeksi intensiivisesti, jotta lelu olisi miehen mielestä hyvä. Mies edelleen syöttää poikaa eikä tue syömisen opettelua itse. Saan itse opettaa yksin kaiken ruokailuun liittyvän silloin, kun syötän itse poikaa.
Tuntuu kuin yrittäisin taistella tuulimyllyjä vastaan, kun mies ei hyväksy ajatuksiani lapsen hoidosta. Lisäksi miehen mielestä pojalla ei juurikaan pitäisi olla rajojakaan, vaan kaikkea mukamas saisi tehdä. Sitten joskus kyläillessä poika raapii vieraiden kasvoja ja viskelee tavaroita kylässäkin, kun mieheni ei kasvata poikaa ja minun kasvattamiseni yksinään ei riitä, kun kotona ollessaan mies pääosin sallii kaiken pojalle. Lisäksi mieheni mitätöi kasvatussääntöni ja ohjeeni silloin, kun hän itse on kotona. Mitä teen?
Kommentit (53)
Jos tämä on totta, niin mietipä mikä on perhekäsityksesi.
Perheessä eletään ihan tavallisesti, varmaankin aikuisilla on vastuualueensa, mutta lapsia ei tuolla lailla vaan jaeta! Mä kasvatan tämän, kasvata sä tuo.
Ei... Perheessä voidaan sopia, että tee sä ruoka, mä siivoan. Tai laitatko lapset nukkumaan tänään, mä käyn lenkillä, sulla on huomenna se salivuoro. Mulle perhe on toimiva yksikkö, ei mikään... en edes keksi sanaa tuolle teidän järjestelyllenne.
Perhe ei ole tietty määrä aikuisia (sopivaa sukupuolta) ja tiettyä määrää lapsia. Se ei tarkoita edes yhteistä jääkaappia välttämättä.
Mitä perhe sinulle tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mies saattoi esim. kesken imetyksen vain kylmästi nostaa pojan rinnalta pois ja nostaa sivuun sekä laittaa tuttipullon pojan suuhun"
MITÄ MÄ JUST LUIN??? Naurattais jollei itkettäisi. Ota HETI vastuu äitinä ja pelasta lapsesi tuollaiselta kusipäältä. Taitaa olla niin, että isällä on itsellään ollut paska lapsuus, kun pitää noin se kostaa omalle lapselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omituista. En ole ikinä kuullutkaan tälläisestä. Kyllä kasvatusmetodit pitäisi olla yhtenevät, hämmentää muuten lasta.
Tässä osittainen syy miksi miehet (tälläkin palstalla) ihmettelevät miksi kotiäitiys on raskasta.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:01"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 07:15"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 06:56"]
Tuo kuulostaa jo minun korvaani todella erikoiselta. Ihan kuin mies yrittäisi vierottaa poikasi irti sinusta. Ymmärrän sen, että hänkin haluaa osallistua kasvatukseen, mutta tuo kuulostaa sairaalta. Sinuna tekisin jotain radikaalia, koska pojasta voi kasvaessaan tulla erikoinen...
[/quote]
Tätä pelkään itsekin. Ei toki varmaan kukaan maailmassa ole täydellinen, mutta pitää olla ns. riittävän hyvä sekä tehdä parhaansa. Mielestäni lapsen kasvatus pitää ottaa sillä tavalla tosissaan, että aidosti tekee kaikkensa lapsen parhaaksi itsekkäiden valintojen sijaan. Mieheni käytös on itsekästi, impulsiivista ja lyhytnäköistä, sillä hän ei mielestäni ajattele kokonaiskuvaa tyrmätessään minun kasvatusmallini sekä ohjeeni. Mielestäni lapsi tarvitsee aikuisen seuraa ja ikätasolleen sopivia leluja sen sijaan. Lisäksi pitää olla rajat ja rakkautta. Mutta mieheni ei oikein osaa pitää niitä rajoja, vaan poika käyttäytyy aivan villisti.
Mies vetoaa siihen, että hänkin on saanut lapsena toimia oman päänsä mukaan. Mutta mielestäni pitää osata erottaa oma lapsuus nykytilanteesta ja skarpata sekä ottaa huomioon nykyaikana tiedossa olevat faktat lapsen kehitykseen ja kasvuun liittyen. Kaiken huippuna tässä vieläpä anoppini peesaa miestäni pojan hoidon oudoissa käytännöissä osittain. Niinpä mummolassa poika saa sotkea, riehua ja ottaa melkein mitä vain kodin tavaroita leikkiinsä. Ilmeisesti mieheni on kasvatettu ko. tyylillä ja sen vuoksi luulee, että se on ainoa tapa. Anoppikin aina kommentoi pojan vauva-aikana ruokintaankin ja hänkin aluksi peesasi miestäni siinä, että imetys olisi syytä lopettaa "ajoissa" 70-80-luvun tyyliin. T. AP
[/quote]
Tuli mieleen, jos miehellä on epävakaa persoonallisuushäiriö (ennen nimitettiin rajatilapersoonaksi). Lukion psykologian kirjassa oli, että 1800-luvulla oli neuroosit yleisiä viktoriaanisen (todella tiukka) kasvatuksen vuoksi ja nykyisin rajatila-tyyliset persoonallisuushäiriöt liian vapaan (= rajaton) kasvatuksen vuoksi.
googleta "epävakaa persoonallisuushäiriö". Voi olla muitakin persoonallisuushäiriöitä.
[/quote]
en ole ap. Ei kaikilla oudoilla ihmisillä ole jotain diagnoosia. Normaalitkin voi olla laisloja, itsekkäitä ja kusipäitä.
Laiska itseriittoinen mies jonka kasvatusohjeet äidiltä kuultuja. Helpommalla pääsee kun ei kiellä lastaan, syöttää itse ja antaa tuijottaa tv:tä mts
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki alkoi alunperin siitä, kun pojan ollessa viikon ikäinen, mies ei antanut minun enää imettää poikaani, vaan pakotti mut pulloruokkimaan korvikkeella. Mies saattoi esim. kesken imetyksen vain kylmästi nostaa pojan rinnalta pois ja nostaa sivuun sekä laittaa tuttipullon pojan suuhun. Siitä lähtien mies enenevässä määrin riisti pojan hoidon minulta pois ja pahemmaksi on vain mennyt. Nyt sitten pojalla on epäily kehitysviivästymästä, emmekä juuri kehtaa kyläillä, kun poika ei osaa käyttäytyä. Kotona ei ole mitään absoluuttisia ohjeita, sillä kaikki minun ohjeeni voidaan milloin tahansa kumota miehen toimesta.
Esim. jos kylpyhuoneen lattia on juuri pesty ja hieman kostea ja samaan aikaan pesukone linkoaa, jolloin poika innostuisi menemään seuraamaan pesukoneen linkoamista, mies avaa kylpyhuoneen oven ja päästää pojan sinne touhuamaan itsekseen sillä seurauksella, että hetken päästä on pesuaineet vja pyyhkeet iskeltyinä pitkin lattiaa ja joudun siivoamaan varttitunnin, jotta kylpyhuone olisi taas siisti. Ja se, että huomautan asiasta, ei auta, vaan sama toistuu joskus montakin kertaa päivässä. Mies myös antaa epäterveellisiä ruokia, kuten ranskanperunoita ja karkkia pojalle, vaikka omasta mielestäni moiset eivät vielä sopisi niin pienelle, vaan pojan olisi syytä syödä kunnon kotiruokaa. Mikään ohjeeni ei ole miehen mielestä kunnioittamisen arvoinen, vaan mies kumoaa tarvittaessa kaikki sääntöni (vaikka ne ovat lapsen parhaaksi mielestäni). T. AP
Kehitysviivästymä ei välttämättä johdu kasvatustavasta. Jos on kyse muutenkin vammaisesta lapsesta, voi olla että on ollut raskauden aikana tapahtuneesta, esim. virus. Toki lapset tarvitsevat virikkeitä, mutta vähempikin riittää. Itse pidin itseäni syyllisenä lapseni vammaan monta vuotta, vaikkei niin ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kirjoittanut tänne ennenkin tuosta ettei mies anna imettää?
Tekisin sinuna kylmästi lastensuojeluilmoituksen esikoisesta ja panisin eron vireille. Miksei mies dominoi pienemmän hoidossa?
mitä hel"""iä mä just luin???? miksi sä olet vielä ton miehen kanssa???? vai onko taas niin että on muuten hyvä mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 06:44"]
Kehitysviivästymä ei välttämättä johdu kasvatustavasta. Jos on kyse muutenkin vammaisesta lapsesta, voi olla että on ollut raskauden aikana tapahtuneesta, esim. virus. Toki lapset tarvitsevat virikkeitä, mutta vähempikin riittää. Itse pidin itseäni syyllisenä lapseni vammaan monta vuotta, vaikkei niin ollutkaan.
[/quote]
Tämä on toki totta. Tosin ainakin pojan ollessa pienempi itselläni oli isompi kasvatusvastuu ja vielä tuolloin ei mitään viivästymää ollut havaittavissa, vaan poika oli jopa ikäisiään edellä. Tiettävästi viivästymä (tämän hetken tiedon mukaan) olisi melko kapea-alainen. Lisäksi pojalla on lievää asperger-piirteisyyttä, mutta mielestäni mies suorastaan tukee sitä pojan jumiutumista koneen tai elektronisen lelun katselemiseen sen sijaan, että poikaa tuettaisiin kommunikoimaan ihmisten kanssa ja olemaan sosiaalisempi.
Olen tässä miettinyt myös, olisiko jokin vaikuttanut raskauden tai synnytyksenkin aikana ja voi olla, että mahdollinen viivästymä ei vain pienempänä erottunut vielä. Mutta itse olen myös ajatuksissani syyttänyt mieheni hoitotapoja ongelmista (olen toki omiakin käytäntöjä miettinyt, mutta olen ainakin itse tsempannut täysillä, jotta virikkeitä olisi riittävästi jne. - mieheni sen sijaan ottaa mielestäni liiankin rennosti noissa asioissa). T. AP
Tuo kuulostaa jo minun korvaani todella erikoiselta. Ihan kuin mies yrittäisi vierottaa poikasi irti sinusta. Ymmärrän sen, että hänkin haluaa osallistua kasvatukseen, mutta tuo kuulostaa sairaalta. Sinuna tekisin jotain radikaalia, koska pojasta voi kasvaessaan tulla erikoinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se mies. Hänen kasvatustapansa on vinksahtanut ja varmasti lapselle haitallinen vaikkei mitään varsinaista kehitysviivästymää olisikaan.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 06:53"]
mitä hel"""iä mä just luin???? miksi sä olet vielä ton miehen kanssa???? vai onko taas niin että on muuten hyvä mies
[/quote]
Ap asuu porvoossa ;)
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 06:34"]
Ongelmana on poikani hoitaminen. Mieheni on halunnut ottaa päävastuun 2-vuotiaan pojan hoidosta ja nyt pojalla onkin sitten ilmeisesti kehitysviivästymä, jollaista ei ole tiettävästi kellään omalla sukulaisellani tai miehen sukulaisella. Olen yrittänyt pyytää, että toimintatapoja muutettaisiin, mutta mies ei vain suostu. Hän et myöskään anna minun ottaa vastuuta pojan hoidosta.
Meillä on täysin terve pienempi lapsi, jonka hoidosta puolestaan minä vastaan; poikammekin tosin kehittyi täysin normaalisti niin kauan, kun vastasin hänen hoidostaan. Kun menin töihin, mies alkoi hoitaa poikaamme päivisin ja samoihin aikoihin alkoivat ongelmat ja myöhemmin hän ei ole suostunut enää luopumaan hoitovastuustaan.)
Poika mm. nukkuu yöt mieheni vieressä, kun itse nukun lastenhuoneessa pienemmän lapsen lähistöllä (pienempi nukkuu pääosin pinnasängyssä lähistölläni). Mies antaa pojan leikkiä kodinkoneilla (mm. robotti-imurilla) jopa tuntikausia päivässä sekä hän antaa pojan mennä katsomaan pesukonetta itsekseen kylpyhuoneeseen. Mies ei välitä pojan hampaidenhoidosta ja joudun itse nalkuttamaan, jotta saan pestyä pojan hampaat sekä huolehtimaan muutenkin puhtaudesta sekä siisteistä vaatteista. Mies itse kotosalla ollessaan pääosin tekee etätöitä tai pelaa konsolilla ja kun poika toivoisi huomiota, mies laittaa jonkun koneen pyörimään, jotta poika pysyisi keskittyneenä muuhun kuin mieheeni.
Mies myös ostaa pojalle isompien lasten leluja, jotka mielestäni eivät tue lapsen kehitystä. Sen sijaan nuppipalapelit, palikat, palikkalaatikot ja pulmapelit kuulemma ovat "pienten lasten juttuja" ja pojalleni kuulemma tylsiä, vaikka itse olen huomannut, että poika pienellä opastuksella nauttii niistä. Sen sijaan mies ostaa isompien lasten sinänsä hienoja ja kalliita leluja, joilla lapsi päätyy leikkimään melko monotonisesti tai väärin (lapsi viskelee lelua tai rikkoo sen). Miehen mielestä pojan ilmeisesti pitäisi leikkiä itsekseen tarpeeksi intensiivisesti, jotta lelu olisi miehen mielestä hyvä. Mies edelleen syöttää poikaa eikä tue syömisen opettelua itse. Saan itse opettaa yksin kaiken ruokailuun liittyvän silloin, kun syötän itse poikaa.
Tuntuu kuin yrittäisin taistella tuulimyllyjä vastaan, kun mies ei hyväksy ajatuksiani lapsen hoidosta. Lisäksi miehen mielestä pojalla ei juurikaan pitäisi olla rajojakaan, vaan kaikkea mukamas saisi tehdä. Sitten joskus kyläillessä poika raapii vieraiden kasvoja ja viskelee tavaroita kylässäkin, kun mieheni ei kasvata poikaa ja minun kasvattamiseni yksinään ei riitä, kun kotona ollessaan mies pääosin sallii kaiken pojalle. Lisäksi mieheni mitätöi kasvatussääntöni ja ohjeeni silloin, kun hän itse on kotona. Mitä teen?
[/quote]
Sinä et määrää miten mies hoitaa poikaansa.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 06:47"]
Oletko kirjoittanut tänne ennenkin tuosta ettei mies anna imettää?
Tekisin sinuna kylmästi lastensuojeluilmoituksen esikoisesta ja panisin eron vireille. Miksei mies dominoi pienemmän hoidossa?
[/quote]
Ero on harkinnassa ja mietin jopa, että tekisin itse ls-ilmoituksen esikoisesta, jos tilanne menisi hankalammaksi. Tosin uskoisin, että tilanteeseen auttaisi se "pelkkä" erokin, jos vain itse saisin huoltajuuden ja poika voisi vain vierailla miehen luona TAI sitten se, että mies viimein tajuaisi oman lyhytnäköisen käyttäytymisensä ja ottaisi asiat vakavasti. Olen yrittänyt puhua aiheesta miehelleni, mutta hän ei ota juttujani tosissaan. Taidan kirjoittaa kaikki ajatukseni hänelle kirjeessä / sähköpostissa, niin hän ymmärtää, että olen oikeasti tosissani. Nyt hän pitää juttujani "akkojen nalkutuksena".
Jos hän ei senkään jälkeen ymmärrä, ei minulla ole enää vaihtoehtoja. Sinänsähän se imetysongelma ei liene ollut varmastikaan lapsen näkökulmasta niin ongelmallista, mutta tokihan se olisi ollut hänelle parhaaksi saada äidinmaitoa osittaisen korvikkeen sijaan. Ja itselleni tilanne oli todella raastava ja kiusallinen ja aiheutti synnytyksen jälkeisessä herkässä tilassa _itselleni_ paljon surua ja huolta. Sen sijaan nämä kasvatukseen liittyvät erimielisyyden voivat olla vakavampi asia. Varsinkin kun itse huomaan levotonta käytöstä ja lapsella on kehitysviivästymää. Toki nekin voivat aiheutua jostain muustakin; lääkärin diagnoosiahan ei vielä ole ja toisaalta on edelleen mahdollista, että kehitys hypähtääkin ikätasolle, sillä lapsi on vielä niin pieni. Mutta haluan lapselle mahdollisimman tasapainoisen ja kehittävän ympäristön miehen itsekkään egoilun sijaan. T. AP
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 07:02"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 06:34"]
Tuntuu kuin yrittäisin taistella tuulimyllyjä vastaan, kun mies ei hyväksy ajatuksiani lapsen hoidosta. Lisäksi miehen mielestä pojalla ei juurikaan pitäisi olla rajojakaan, vaan kaikkea mukamas saisi tehdä. Sitten joskus kyläillessä poika raapii vieraiden kasvoja ja viskelee tavaroita kylässäkin, kun mieheni ei kasvata poikaa ja minun kasvattamiseni yksinään ei riitä, kun kotona ollessaan mies pääosin sallii kaiken pojalle. Lisäksi mieheni mitätöi kasvatussääntöni ja ohjeeni silloin, kun hän itse on kotona. Mitä teen?
[/quote]
Sinä et määrää miten mies hoitaa poikaansa.
[/quote]
Näin mieheni juuri kommentoikin. Hänen mielestään hän saa kasvattaa poikaamme juuri niinkuin hän itse haluaa, välittämättä minun mielipiteistäni. Tosin mielestäni mieheni kasvatusmetodit ovat osittain hieman erikoisia ja vastuuttomiakin pojan kehityksen kannalta. Se tässä on se ongelma. T. AP
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 07:06"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 07:02"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 06:34"]
Tuntuu kuin yrittäisin taistella tuulimyllyjä vastaan, kun mies ei hyväksy ajatuksiani lapsen hoidosta. Lisäksi miehen mielestä pojalla ei juurikaan pitäisi olla rajojakaan, vaan kaikkea mukamas saisi tehdä. Sitten joskus kyläillessä poika raapii vieraiden kasvoja ja viskelee tavaroita kylässäkin, kun mieheni ei kasvata poikaa ja minun kasvattamiseni yksinään ei riitä, kun kotona ollessaan mies pääosin sallii kaiken pojalle. Lisäksi mieheni mitätöi kasvatussääntöni ja ohjeeni silloin, kun hän itse on kotona. Mitä teen?
[/quote]
Sinä et määrää miten mies hoitaa poikaansa.
[/quote]
Näin mieheni juuri kommentoikin. Hänen mielestään hän saa kasvattaa poikaamme juuri niinkuin hän itse haluaa, välittämättä minun mielipiteistäni. Tosin mielestäni mieheni kasvatusmetodit ovat osittain hieman erikoisia ja vastuuttomiakin pojan kehityksen kannalta. Se tässä on se ongelma. T. AP
[/quote]
Sinä olet ongelma
Nyt muutto erilleen ja vähän äkkiä, tai muuten voi käydä pian niin, että lapsi/lapset otetaan teiltä molemmilta pois, jos ei edes toinen vanhempi ymmärrä lastensa parasta ja todella toimi ihan konkreettisesti lasten edun mukaisesti!
Mutta tuo miehesi kuulostaa jotenkin niin kahjolta, että ensin hommaisin asunnon jo valmiiksi jne. ennen kuin mies saisi tietää muuttosuunnitelmista mitään. Ja ottaisin yhteyttä vaikka useampaankin viranomaiseen muuton onnistumiseksi.