Ominaishaju ja parinvalinta
Lueskelin netistä että ominaishaju vaikuttaa parinvalintaan ja että alitajuisesti tai tiedostaen nainen/mies valitsee kumppanin jonka tuoksusta pitää. Ominaishaju tulee geeneistä.
Rupesin sitten miettimään että minä en kyllä haista miehessäni yhtään mitään. Siis hiki kyllä haisee jos on hikoillut mutta OMINAISHAJUA en havaitse ollenkaan. Hänen vaatteensa eivät haise miltään, hänen ihonsa ei haise miltään. Aivan kuin omiltani. Hän myös sanoi etten minä haise hänen nenäänsä yhtään miltään.
Tarkoittaako hajuttomuus toisillemme sitä että meidän ominaishaju on sama? Ja se sitten sitä että geenimme eivät olekaan tarpeeksi erilaiset?
Kertokaa kokemuksianne ominaishajuista! Ja jos joku tietää enemmän niin valistakoot tyhmempää!
Kommentit (21)
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 22:23"]
Se haju voi olla niin olematon mutta silti tieto kulkeutuu aivoihin se " hajutieto". Puunaako mies itseään liikaa?
[/quote]
ei puunaa.. tämä on kyllä minusta omituista kun nyt mietin niin kaikista muista läheisistä ihmsistäni kyllä haistan ominaishajun, siis tunnistan mikä on kenenkin vaate hajun perusteella jne. mutta mieheni ei haise ei niin millekään
Minä koin, että olisimme geeneiltämme hyvin erilaisia, kun miehen perushajussa ei ollut mitään häiritsevää, eli tuoksu tuntui hyvin neutraalilta, mutta kun mies hikosi, hän alkoi tuoksumaan seksikkäältä. Hiki tuksui puhtaalta ja terveeltä ei yhtään eltaantuneelta tai stressaantuneelta.
Joidenkin miesten huulten ympäristö hikoaa epämiellyttävän hajuisesti. Kainalot haisevat eltaantuneelle rasvalle ja liikunnanpuutteelle. Hikirauhaset toimivat liian hitaasti, jos on sohvaperunana?
Minua on jäänyt sama asia vaivaamaan. Tapasin pari vuotta sitten miehen, joka on koko ajan voimakkaammin tuntunut un sielunveljeltä. Siis niin hämmentävissä määrin, että olen alkanut uskomaan sielunvaellukseen, ja että tää mies on ollut edellisessä elämässä mun kaksoisveli. Tässä elämässä tuo kaveri tuntuu paljon enemmän veljeltä kuin mun oikeat veljet.
Jokin aika sitten tein jotain vähän omitusta. Kaverin hattu oli naulakossa, niin haistoin sitä. Käytetty hattu, joka oli ollut sen päässä aiemmin. Ja se hattu ei haissut miltään. Muistan miettineeni, että miten on mahdollista, ettei hattu haise miltään. Se hattu päässä oli tehty töitäkin.
Olisi tavallaan kiva uskoa, että syynä olisi ap:n teoria.
Itse koen, että poikaystäväni ominaishaju on ihana ja parhaimmillaan vaikka aamulla, nukutun yön jälkeen :D hassua
Mieheeni tuli vuosien varrella paha ominaishaju ja erosimme. Tämä tarina on tosi, vaikkei kyseessä ole syy-seuraus-suhde.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 22:35"]mutta kun mies hikosi, hän alkoi tuoksumaan seksikkäältä
[/quote]
Tuttu tuoksu, mikään ei ole seksikkäämpää kuin hieman hikinen mies.
Mutta mun miehessä on kyllä tuoksu. Hyvin mieto. Tunnistan se neulepaidoista ja muista mitä ei pestä joka käytön jälkeen. Jos tyynyt menee sekaisin, haistamalla selviää kumman se on, tyynyliinaan tulee kyllä sellainen tunkkaisempi ei niin mukava haju.
Mulla oli teininä poikaystävä, jonka ominaishajusta en pitänyt. Todennäköisesti tässä oli kyse juuri siitä että emme olisi sopineet geneettisesti toisillemme. Nykyinen aviomieheni tuoksuu mielestäni hyvälle tai neutraalille eli ei millekään.
Oma naiseni tuoksui hyvältä. Sellaiselta puhtaalta ja lämpöiseltä. :) Nyt ei olla tavattu aikoihin niin en osaa sano, mille tuoksuu...
Muistakaa että hormonaalinen ehkäisy muuttaa naisen ominaistuoksua ja sen vuoksi naiset pariutuvat väärän miehen kanssa.
Tää on kyllä jännää. Joidenkin miesten hiki haisee tuoreenakin pahalta, joidenkin tuoksuu hyvältä. Entisen poikaystäväni hiki oli jees, mutta sen mielestä mun hiki ei haissut hyvältä. Yhden miehen mielestä taas mun hiki tuoksui hyvältä, mutta mä en ollut samaa mieltä siitä.
Mun vaatteisiin tarttunutta ominaishajua on jotkut myös kehuneet. Itse kun haistan samaa vaatetta, nenään tulee vaan joku ummehtunut haju.
Ehkä olet tottunut miehesi hajuun jo, ettet enää huomaa sitä? Itselläni kävi näin, enää en erota sitä, enkä kyllä huomaa omaani hajuakaan, koska onhan sitä haistellut koko elämänsä
Vitonen ei ainakaan ole tottunut, kun kerran vain haistoin hattua, ja toisen kerran halasin ja samalla vähän nuuhkaisin. Me ollaan vain kavereita, jotka viettää aikaa jutellen.
Minun naisystäväni tuoksuu hyvältä, en osaa sanoa muuta kuin hyvältä, en voi verrata mihinkään. Muutenkin suhteemme ja sen synty ovat jotenkin sanoisinko erikoinen, joku runollisempi voisi vaikka kohtalostakin puhua. Olin tuota naista ihaillut kauan, vuosikymmeniä, enkä olisi ikinä kuvitellut minulla olevan mahiksia tuollaiseen naiseen. Seurustelumme alkuvaiheessa hän näytti minulle nuorena pitämästään päiväkirjastaan sivun, jossa oli nimeni, en ollut uskonut hänen edes tietävän sitä. Tämä meni nyt vähän överiksi, mutta kuten sanoin, hyvältä tuoksuu, oikein hyvältä.
Minä menin nuorena naimisiin väärän miehen kanssa, kun käytin e-pillereitä. Tavatessani nykyisen mieheni olin ollut jo vuosia ilman pillereitä ja aika pian selvisi, että tämä on minun mies.
Älkää hyvät ihmiset sotkeutuko niihin pillereihin ennen kuin olette naimisissa! Ja sittenkin kannattaa harkita tarkkaan.
Olet varmasti tottunut jo hajuun. Pitää olla muutama viikko erossa niin sen huomaa taas. Sama kun tupakoisit ja et huomaa sitä röökinhajua asunnossa. Normaalisti se luontainen haju peitetään tuoksuilla. Ihmisiä kiihottaa luontaiset tuoksut. Eräs mies teki omasta kakasta tuoksun ja se myytiin loppuun. Näitä feromoneja saa ostettua kaupasta, houkuttavat seksuaalisesti.
Sotkeutuu kaikki. Sitten tulee suhteessa ongelmia, ehkä ero. Ja pillereiden takia.
Se haju voi olla niin olematon mutta silti tieto kulkeutuu aivoihin se " hajutieto".
Puunaako mies itseään liikaa?