Dokaamisesta
Olen nyt ollut noin kaksi kuukautta juomatta alkoholia ja tässä havaintoja:
- Rahat säästyvät
- Ei morkkista aamulla
- Enemmän aikaa tehdä kaikenlaista
- Vireystaso korkea
- Turvotus laskenut, kiloja pudonnut
- Pää toimii skarpimmin
- Työt luistaa
- Pelit ja treenit menee loistavasti, olen niinsanotusti liekeissä
- Minun normaali positiivinen ja iloinen luonne tulee paremmin esiin
Tiedän, että pari kuukautta on lyhyt aika, mutta jo noinkin lyhyt aika tekee ihmeitä :) En ole mikään alkoholisti aikaisemmin ollut, ihan perusäijä joka ottaa viikonloppuisin monta kertaa. Aikamoiset vaikutukset oluen juonnilla, tuntuu että mitä vanhemmaksi tulee, niin vaeltaa dokaamisen jälkeen monta päivää kuin zombie, eikä ole oma itsensä.
Olen päättänyt vähentää juomistani rajusti.
Kommentit (57)
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 00:41"]
Olipas itsestäänselvin lukemani teksti ikinä.
[/quote]
Joskus on hyvä kirjoittaa itsestäänselvyyksiä tai lausua niitä ääneen, se on hyvin terapeuttista. Minullakin meni tosiaan vuoden päivät dokatessa lähes joka viikonloppu ennenkuin tein päätöksen olla dokaamatta. Sitä kun ajatteli, että se on normiolotila missä vaeltaa aina viikosta toiseen, hyvä huomata että moni asia johtuikin pelkästään alkoholista.
Eli jättämällä yhden asian pois, voit huomata valtavia muutoksia lyhyessä ajassa. Olen itseasiassa helpottunut, että paskat fiilikset ja moni asia johtui pelkästään alkoholista, eikä minussa ole pysyvämpiä vaurioita ei henkisesti eikä fyysisesti.
ap
Itellä on molempien vanhenpien puolelta alkoholismia varmaan geeneissä asti. Isän sisko itse asiassa jonkun aikaa sitten pääsi ihan valtakunnan ykkösuutiseksi kun perseili nuppi turvoksissa. Äiti ei niinkään ryypännyt, mutta sisaruksista muutamalla on ihan selkeä alkoholiongelma. Sukulaisia kun kattoo niin aika yksi yhteen kulkee kouluttamattomuus ja alkoholin väärinkäyttö.
Viisasten juomahan se on, itse olen nähnyt tarpeeksi paljon tuota touhua ja ei mieleenkään tulisi ottaa joka päivä tai edes joka viikko. Juon kyllä silti noin kerran kuussa itseni humalaan, sekin kyllä jäisi pois jos kannabis laillistettaisi.
Sinä sen sanoit ap. AA se on minulla se jonka avulla olen pysynyt raittiina, en vain ole siitä maininnut. En ole maininnut siksi, että usein se saa ihmiset takajaloilleen, pillastumaan, että sehän on uskovaisten, hihhulien ja muiden kummajaisten kokoontumispaikka, niin olen kuullut naapurin kallelta jonka työkaveri kävi siellä kerran mutta kuoli viinaan. Perkele minä ainakaan ole siellä ikinä nähnyt edes yhtä uskovaista, hihhuleista puhumattakaan, kummajaisia löytyykin sitten joka lähtöön, itse ehkä kaikkein kummallisin. Minä käyn siellä istuskelemassa, juomassa kahvia ja puhumassa jätkien kanssa paskaa.
Mä join aikasemmin joka viikonloppu. Join paljon, mutten ongelmaksi asti. Sitten pidin kokeeksi vuoden tauon. Tauon jälkeen päätin juoda pitkästä aikaa. Ei hitto mulle tuli niin väsynyt ja epämiellyttävä olo ja otti päähän oikeestaan ihan kaikki mitä siihen juomiseen liitty. Mietin että aika vissiin ajanut mun kohdalla koko touhun ohi. Siis tuntu todella ajantuhlaukselta koko juominen. Puhumattakaan laskuhumalasta ja krapulasta. Jos joskus innostun, niin kokeilen uudestaan. Siihen saakka vanhat juomakaverit kuiskutelkoot selän takana uskoon tulostani.. hahahaah! Oli mulla ollu semmonen harha, että KAIKKI juo viikonloppusin. Nyt ku ollu juomatta, ni tajunnu ettei suurin osa todellakaan juo kuin korkeintaan silloin tällöin. Enkä mä kerkee edes enää oikein juomaan, ku vapaa-ajalla haluun tehdä jotain mielekästä. Ihan hullua ajatella, että vuosikaudet melkein kaikki vapaat meni juomiseen ja siitä toipumiseen.
Tätäkin aloitusta pari ihmistä alapeukutti. :D
Perinnöllistä kai se on. Isäni oli kuulemma juoppo, minulla ei ukosta paljon muistikuvia ole, meni nimittäin kännipäissään hirteen ennekuin täytin 4 vuotta. Itse join sellaiset määrät, että väitän monen miehen olevan mullan alla puolta pienemmillä viinamäärillä. Olen huolissani pojastani, joka tekee viikot hulluna töitä, niin tein minäkin nuorena, menee perjantai-iltana kapakkaan ja vetää perseet olalle aivan kuin minä nuorena tein. Lauantaina kaljaa kankkuseen ja illalla ollaan kännissä, tuttua minulle kuin myös sunnuntain loivennus. Maanantaina vähän ohkainen olo työmaalla mutta kyllä tämä taas tästä lähtee. Siitä se lähti salakavalasti lisääntymään, työttömänä olikin sitten hyvää aikaa toteuttaa itseään pullon kanssa kotona jurottaen.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 01:12"]
Mä join aikasemmin joka viikonloppu. Join paljon, mutten ongelmaksi asti. Sitten pidin kokeeksi vuoden tauon. Tauon jälkeen päätin juoda pitkästä aikaa. Ei hitto mulle tuli niin väsynyt ja epämiellyttävä olo ja otti päähän oikeestaan ihan kaikki mitä siihen juomiseen liitty. Mietin että aika vissiin ajanut mun kohdalla koko touhun ohi. Siis tuntu todella ajantuhlaukselta koko juominen. Puhumattakaan laskuhumalasta ja krapulasta. Jos joskus innostun, niin kokeilen uudestaan. Siihen saakka vanhat juomakaverit kuiskutelkoot selän takana uskoon tulostani.. hahahaah! Oli mulla ollu semmonen harha, että KAIKKI juo viikonloppusin. Nyt ku ollu juomatta, ni tajunnu ettei suurin osa todellakaan juo kuin korkeintaan silloin tällöin. Enkä mä kerkee edes enää oikein juomaan, ku vapaa-ajalla haluun tehdä jotain mielekästä. Ihan hullua ajatella, että vuosikaudet melkein kaikki vapaat meni juomiseen ja siitä toipumiseen.
[/quote]
Ei tosiaan ryyppyseuraa puutu meikäläiseltäkään, voisi varmaan vetää vaikka joka päivä niin aina löytyisi kaveri. Jotkut on ihmetelly, suurin osa kuitenkin kehunu että hyvä ratkaisu, eikä sitä tartte aina vetää viinaa. En ole kokonaan lopettamassa ja tulee jossain vaiheessa juotua, mutta en aio palata mihinkään viikonlopputahtiin enää ikinä. Eiköhän tuo nyt ole jo nähty, kuitenkin haluaa olla oma itsensä ja jos vetää keittoa tota tahtia, niin ei näin tapahdu eli vkl kännissä, krapula senjälkeen ja loppuviikko vaelletaan zombiena, ei jaksa enää tuota olotilaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 01:12"]Mä join aikasemmin joka viikonloppu. Join paljon, mutten ongelmaksi asti. Sitten pidin kokeeksi vuoden tauon. Tauon jälkeen päätin juoda pitkästä aikaa. Ei hitto mulle tuli niin väsynyt ja epämiellyttävä olo ja otti päähän oikeestaan ihan kaikki mitä siihen juomiseen liitty. Mietin että aika vissiin ajanut mun kohdalla koko touhun ohi. Siis tuntu todella ajantuhlaukselta koko juominen. Puhumattakaan laskuhumalasta ja krapulasta. Jos joskus innostun, niin kokeilen uudestaan. Siihen saakka vanhat juomakaverit kuiskutelkoot selän takana uskoon tulostani.. hahahaah! Oli mulla ollu semmonen harha, että KAIKKI juo viikonloppusin. Nyt ku ollu juomatta, ni tajunnu ettei suurin osa todellakaan juo kuin korkeintaan silloin tällöin. Enkä mä kerkee edes enää oikein juomaan, ku vapaa-ajalla haluun tehdä jotain mielekästä. Ihan hullua ajatella, että vuosikaudet melkein kaikki vapaat meni juomiseen ja siitä toipumiseen.
[/quote]
Niinpä, yksi krapulapäivä viikossa tekee vuoden mittaan 52 päivää, suunnilleen viikkoa vaille 2 kuukautta. Kankkusessa.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 01:22"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 01:12"]Mä join aikasemmin joka viikonloppu. Join paljon, mutten ongelmaksi asti. Sitten pidin kokeeksi vuoden tauon. Tauon jälkeen päätin juoda pitkästä aikaa. Ei hitto mulle tuli niin väsynyt ja epämiellyttävä olo ja otti päähän oikeestaan ihan kaikki mitä siihen juomiseen liitty. Mietin että aika vissiin ajanut mun kohdalla koko touhun ohi. Siis tuntu todella ajantuhlaukselta koko juominen. Puhumattakaan laskuhumalasta ja krapulasta. Jos joskus innostun, niin kokeilen uudestaan. Siihen saakka vanhat juomakaverit kuiskutelkoot selän takana uskoon tulostani.. hahahaah! Oli mulla ollu semmonen harha, että KAIKKI juo viikonloppusin. Nyt ku ollu juomatta, ni tajunnu ettei suurin osa todellakaan juo kuin korkeintaan silloin tällöin. Enkä mä kerkee edes enää oikein juomaan, ku vapaa-ajalla haluun tehdä jotain mielekästä. Ihan hullua ajatella, että vuosikaudet melkein kaikki vapaat meni juomiseen ja siitä toipumiseen. [/quote] Niinpä, yksi krapulapäivä viikossa tekee vuoden mittaan 52 päivää, suunnilleen viikkoa vaille 2 kuukautta. Kankkusessa.
[/quote]
Niin tekee ja kun itse join esim pe-la ja su-ma olin kankkusessa, niin aikaa alkoiki menemään jo huomattavasti enemmän. Lomat ja muut tietysti päälle.. ei saatana. En mä enää edes kerkee tommosta puuhaamaan. Tuntu se juominenkin jo niin tylsältä loppuaikoina, että melkein yhtä hukattua aikaa kun jälkimainingitkin. Juomakavereitten jutut kuultu pari sataa kertaa liikaa, eikä niille paljon muuta uutta tunnu tapahtuvan, ku mitä juomiseen liittyy. Hyviä tyyppejä kyllä, että hauska ois nähdä joskus muunkin ku kupituksen merkeissä. Vaan nauranut oisin ennen itekki, jos joku olis ehdottanu jotain raitistelua/muuta puuhaa.
Minä juopottelin yksin. Ja oikeasti loppuvuosina tahti oli pullo päivässä. Väitän, ettei minulla tullut tuota 52 päivää vuodessa ilman känniä tai kankkusta. Oli se puuhaa, voi jumalauta.
Enkä minäkään nähnyt mitään hauskaa juomisessa enää pitkiin aikoihin, oli vain juotava koska oli pakko. Sitä ei kukaan tervejärkinen voi ymmärtää vaikka olisi kuinka kouluja käynyt. Vapisevin käsin korkki auki ja eka huikka naamariin, kivasti lämmitti sisäkaluja ja oikein erityisesti tuntui kuinka maksa kiitteli. Maksa-arvot minulla olikin parin ensimmäisen selvän päivän jälkeen sellaisissa lukemissa, että soittaessani kokeiden vastauksista terkkariin hoitajakin sanoi ensimmäisenä ohhoh. Kolmessa viikossa sitten tippui lähes normaaliksi.
Kuten olen aiemmin kertonut, lopetin juomisen joka päivä, seuraavana päivänä aloitin taas, mutta kun se mitta tuli täyteen niin se tuli. Koko alkuajan minulla oli tunne, että nyt onnistun. Olenkin ajatellut, että raittiiksi tullaan juomalla. Juomalla niin paljon, että enempää ei kerta kaikkiaan halua, että kiintiö on tullut täyteen. Valitettavan usein viikatemies viheltää pelin poikki kesken kaiken niinkuin faijalle teki.
Tuskin oli viikatemies kaukana minustakaan, maksa-arvot tosiaan pilvissä, fyysinen kunto kuralla ja henkisestä kunnosta enää rippeet jäljellä. Usein kännissä touhusin mitä touhusin, yleensä jotakin järjetöntä. Kerran teloin polveni kokeillessani poikani polkupyörää, klenkkaan lopun ikääni, sain ainakin yhden sähköiskun, joskus taisin lähteä autolla hakemaan toista pulloa kun ei ensimmäinen muka tuntunut missään. Korkeanpaikan kammoni helpotti kännissä, siispä teinkin kaikki kiipelyä vaativat hommat kännissä, muutenhan ne olisivat jääneet tekemättä, ammuskelin haulikolla harakoita, kaikkea en muista enkä haluakaan.
Viina oli minulle koko elämän ykkösasia, niin paljon kuin sitä vihasinkin. Se meni kaiken muun edelle. Jos oli ostettava vaikkapa lapsille jotakin, uusia vaatteita tai mitä milloinkin, niin toki sellaiset hoidin. Tosin pidin huolen, ettei ostettu niin paljoa tai niin kallista, ettei minulle olisi jäänyt viinarahaa. Yritin pitää kulisit kunnossa ja monelle tutulle olikin yllätys kun raitistuttuani kerroin juomishistoriastani, jotkut eivät olleet huomanneet mitään.
Minulla oli juomiseen aina syy. Jos vitutti niin viinalla nostin mielialaani, jos ei vituttanut, niin silloin täytyi ottaa kun on niin kivaa.
Kerran päätin säästää rahaa ja tehdä kotiviiniä valmispakkauksesta, silloin oli kaupoissa jotakin turbohiivaa tms. jolla satsi kävi muutamassa päivässä valmiiksi, tai ainakin melkein. Pitihän sitä heti käymisen hiljenyttyä maistaa, ties kuinka hyvää olisi. Vesilukko pöntön päältä irti ja pillillä imemään reiästä, ja kun pilli ei enää ylettynyt niin teippaamalla toinen jatkoksi, ja kolmas. Lopulta oli jäljellä pohjakurat eikä yhtäkään tippaa viiniä ollut ehtinyt edes pulloon saakka. Niihin aikoihin en muuten kärsinyt ummetuksesta.
Nostan, erittäin tärkeä aihe ja mielenkiintoisia tarinoita!
Kyllä on muuten terapeuttinen ketju tämä. Sinulle, joka mainitsit, että itsestäänselvyyksiä ap:n avaus täynnä; ei ole juomattomuus kaikille itsestäänselvää, ei todellakaan.
Minulle oli itsestäänselvää juoda. Viimeiset 15 vuotta join melkein joka päivä, ei ollut selvät päivät vuodessa kuin yhdellä kädellä laskettavissa.
Inhosin jokaista känniä viimeisten vuosien aikana, inhosin mutta silti join ja siinäpä tuli sitten minunkin mittani täyteen, tunne että tämä on nyt nähty ja nyt on aika nähdä miltä selvä elämä maistuu. Ja maistuuhan se. Voi kiesus, miten hyvältä maistuukaan! =)
Täytän tänään 41. Viime kerralla, kun olin synttäreilläni selvinpäin, täytin 14.
-4
Nostetaanpas tämä ketju näin perjantai-illan kunniaksi.
Onpas tullut mukavasti viestejä, mielenkiintoista luettavaa muiden kokemukset. Laittakaa ihmeessä vaikka tähän ketjuun kommentia jos haluatte purkaa tuntoja, se voi helpottaa kun ne kirjoittaa ja siitä voi olla apua.
Meikäläinen pistää nyt saunan lämpimäksi ja rupee katsomaan telkkua, pizzat on tilattu eikä ole pisaaraakaan alkoholia jääkaapissa, tämäkin viikonloppu menee selvinpäin :)
Ap
Jos joku luki avauksen ja miettii, että tarvitsee apua juomiseen, niin tossa linkki. Löytyy auttavan puhelimen puh.numero ja paljon muuta.
http://www.aa.fi/
ap