Saatteko itse päättää kummilapsenne lahjat, vai päättääkö lapsen äiti?
Saatteko itse päättää kummilapsenne lahjat, vai päättääkö lapsen äiti? Täälläpäin lapsen äiti antaa kaikille aina listat, että sitä ja tätä ja tuota, ostakaa. Onko tämä joku yleinen käytäntö?
Kommentit (12)
Kysyn vanhemmilta lahjatoiveita, joskus tulee ihan tarkasti joku tietty toive, joskus vain suuntaviivat tyyliin "110-senttisiä t-paitoja". Mutta ei ole koskaan ollut mitään määräilyä, että ehdottomasti pitää ostaa sellainen tai tällainen, ainakaan ilman että olisin itse kysynyt toiveita.
Mä kysyn yleensä äidiltä mitä kummityttö on toivonut mutta loppujen lopuksi itse päätän.
Minä päätän. Toki aina kyselen vanhemmilta että onko jotain toivomuksia lahjan suhteen ja pyrin toteuttamaan sen. Ikinä ei ole ollut mitään kohtuuttomia ehdotuksia.
Minun kummipojan äiti kertoi aina hyvin selkeästi: osta 98 cm kura-asut / anna rahaa haalariin.
En koskaan noudattanut noita, vaan ostin lapselle jotakin mitä hän halusi tai mistä ilahtui. Jos tarvitsee rahaa (ei tarvinnut oikeasti) niin isovanhemmat varmaan tukee haalarihankinnoissa.
Nyt tuo kummilapsi 16 v. ja ikinä en yhtään kiitosta ole lahjoista (joulu- tai synttäri) saanut. Ehkä siksi kun en niitä kurahousuja sitten ostanut..... :/
En oo kysynyt koskaan mitään vaan jotain pientä oon antanut ja nyt en oo antanut enää vuoteen ku n joskus 20-30 eu. Tulevaisuudessa en anna mitään ellei oo jotain merkittävää.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:50"]
Minun kummipojan äiti kertoi aina hyvin selkeästi: osta 98 cm kura-asut / anna rahaa haalariin.
En koskaan noudattanut noita, vaan ostin lapselle jotakin mitä hän halusi tai mistä ilahtui. Jos tarvitsee rahaa (ei tarvinnut oikeasti) niin isovanhemmat varmaan tukee haalarihankinnoissa.
Nyt tuo kummilapsi 16 v. ja ikinä en yhtään kiitosta ole lahjoista (joulu- tai synttäri) saanut. Ehkä siksi kun en niitä kurahousuja sitten ostanut..... :/
[/quote]
Tämä on niiin rasittavaa! Ei lapselle opeteta, että laittaa vaikka tekstarilla sen kiitoksen! Mun äiti aina niin kauan kärtti ja muistutti että onhan se kiitos jo sanottu lahjan antajille, joten kyllä siitä on jo tullut tapa ja tuntuisi kamalan epäkohteliaalta olla kiittämättä..
Kysyn mitä tarttee ja ostan sen. Jos en kysyis, ostaisin varmaan sen mikä tuntuu hyvältä idealta. En ole ikinä saanut mitään listoja/ pyyntöjä/ vaatimuksia.
Kysyn yleensä onko jotain mitä tarvitsee, ja ostan siihen lisäksi jotain mitä itse haluan.
Vaatteita yleensä tarvii ja niihin tarvin aina koon.
Vaatteet nyt vielä ymmärtää, äitihän sen parhaiten tietää mitä kokoa tarvitaan, mutta tämä äiti antaa kummeille aina listat, että kuka ostaa mitkäkin leegot ja palikat.
Ap
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 18:00"]
Vaatteet nyt vielä ymmärtää, äitihän sen parhaiten tietää mitä kokoa tarvitaan, mutta tämä äiti antaa kummeille aina listat, että kuka ostaa mitkäkin leegot ja palikat.
Ap
[/quote]
Onhan tuossa tietysti se logiikka, että samaa tavaraa ei tule montaa, kun äiti (tai isä) pysyy selvillä, keneltä mitäkin on toivottu. Nimenomaan toivottu, ei tilattu.
Kyllä minäkin toisaalta ymmärrän toiveet. Meillä vastasyntynyt sai kastelahjaksi kaksi kastetodistuksen"kääröä". Onneksi toinen oli hoksannut jättää kaivertamatta.
Minä päätän mitä annan. Aika junttia antaa jotain listoja.