mistä syystä äidit palaavat töihin hoitovapaalta?

Ap kiittää kommenteista :) Meillä on mieheni kanssa yhteiset rahat, joten esim "omia säästöjäni" (eli tässä tapauksessa yhteisiä) en käytä tässä hoitovapaalla. Siihen en uskoisi suostuvani, että mies käyttäisi palkkansa miten lystää ja minä näistä hoitovapaa-rahoista (500e) ostaisin lapselle talvihaalarit yms. Meille ainakin paras ratkaisu on yhteiset rahat, onhan meillä yhteinen lapsikin :) 

[/quote]

Ja ap, jos opiskelet ja teet gradua "samalla" kun hoidat 2-vuotiasta, niin taidat hieman kaunistella tilannettasi. Ettei vai olisi mummo ilmaiseksi käytettävissä lastenhoitajaksi tarvittaessa?  

[/quote]

No se on totta, että mummo on käytettävissä ilmaisena lastenhoitajana tarvittaessa. 

Kai myös asenne ratkaisee. Voisinhan laittaa 2-vuotiaan hoitoon ja tehdä gradun nopeammalla aikataululla. Kuitenkin haluan lasta vielä kotihoidossa pitää ,joten mielummin käytän esim iltoja gradun kirjoittamiseen, kun lapsi nukkuu yms. 

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:04"]Ovatko ne syyt taloudellisia, painostetaanko töistä vai mitä?

Itselläni 2v lapsi ja opiskelen tässä ohella. Tarkoitus olisi pitää lasta kotihoidossa n.3-vuotiaaksi, aloittelen tässä gradua ja siinä kestää vuosi, voisin valmistua kun lapsi on n. 3v.

Ajattelen niin, että lapsi on vain kerran pieni ja tästä ajasta haluan nauttia. Ja nautinkin kotona olosta.

Leikkipuistossa kun törmää äiteihin, he usein sanovat, että ei kiinnostaisi mennä töihin, mutta pakko on mennä takaisin (lapset n. 1,5vuotiaita). 

Pohdin sitä, mitkä syyt vievät äidit takaisin töihin ja lapset hoitoon?

Jossain vaiheessa haluaisin nimittäin toisen lapsen. Mietin, eikö työelämässä ole "sallittua" olla 3 vuotta kotona hoitamassa lastaan? 

Jos vuoden päästä valmistun, vien lapsen hoitoon ja menen töihin... Ja haluan toisen lapsen työelämässä, niin onko mahdotonta edes kuvitella olevansa poissa työelämästä 3 vuotta lapsen takia?
[/quote]
No eikös lähtökohtana ole, että töihin palataan, so what, onko kotona 2 vai 3 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:04"]

Ovatko ne syyt taloudellisia, painostetaanko töistä vai mitä?[/quote]

Oman vakaan harkintansa perusteella, kuten kypsien aikuisten kuuluukin.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:11"]

No joo, kaikilla äideillähän on tietysti vakituinen työ, johon palata? Raha voi olla yksi syy. Jos on muutama tonni säästöjä, hyvät "hoitorahat" ja antelias mies, niin mikäs siinä kotona ollessa. Minä olin kotona sen 3 vuotta, mutta se oli mahdollista lähinnä säästöjeni takia. Kolmessa vuodessa meni noin 5000 euroa säästöjä muiden tulojen lisäksi. Mietipä sitä.

[/quote]

Meillä ei ole säästöjä, eikä mitään anteliasta rikasta miestä, mutta olen silti kotihoidontuella kotona.. 

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:20"]

Jos on ollut jo pitkään pois työelämästä (tai aloittanut työnteon myöhään), niin äitiysloma voi olla aikamoinen naula arkkuun. Esim. Nainen töissä ikävuodet 18-23v (ei kertynyt mun ikäpolvelle eläke) Opiskelua 5v eli 23-28v Vuosi töissä, sitten 30v eka lapsi, toka 32v ja kolmas 35v Töihin takas 35v - eläkettä kertynyt - öööh....

[/quote]

Miksi ensin töissä ja sitten opiskelua? Yleensä ensin opiskellaan ja sitten ollaan töissä? Vai enkö vaan tajunnut jotain :D ja nykyisin kertyy eläke 18-23v myös.

No tilanteethan ovat erilaisia! Toisella se on taloudelliset, toisella ehkä pään sisäiset ne syyt. Itse olin 4 vuotta kotona enkä kadu hetkeäkään. En kadu myöskään sitä että vein 2-vuotiaan hoitoon koska halusin töihin. Oli siinä tosin rahakin syynä, ei kotihoidontuella herkästi elele pk-seudulla. Säästötkin käytin. Lapset sopeutuivat aikoinaan tosi hyvin, nyt jo reippaita koululaisia.

No joo, kaikilla äideillähän on tietysti vakituinen työ, johon palata?

Raha voi olla yksi syy. Jos on muutama tonni säästöjä, hyvät "hoitorahat" ja antelias mies, niin mikäs siinä kotona ollessa. Minä olin kotona sen 3 vuotta, mutta se oli mahdollista lähinnä säästöjeni takia. Kolmessa vuodessa meni noin 5000 euroa säästöjä muiden tulojen lisäksi. Mietipä sitä.

Jokainen pohtii asiaa omista lähtökohdistaan.

Mahdollisia syitä mennä töihin:

- ei ole varaa olla kotona (vaikka iso asuntolaina)

- ei olla valmiita pudottamaan elintasoa

- pelätään urakehityksen kärsivän

- pelätään, että pitkän hoitovapaan jälkeen ei ole enää töitä, nykyään kun kokoajan on organisaatiomuutoksia ja ihmisiä potkitaan pihalle yms.

- pidetään työstä tai ollaan kunnianhimoisia ja halutaan aidosti mennä töihin, kaivataan älyllisiä haasteita, joita kotona olo ei oikein tarjoa

- kaivataan työtä ja aikuisia ihmisiä ja työpaikan sosiaalisia kuvioita ja sitä, ettei tarvitse olla vain kotona

- mietitään sitä, että tuleva eläke jää pieneksi, jos on pitkiä aikoja kotona

- pelätään, että "tiputaan ammatillisesti kärryiltä", joillakin aloilla mennään niin huimaa vauhtia eteenpäin, että muutaman vuoden poissaolon jälkeen on ihan pihalla

Mulla syy osittaiseen paluuseen on se, että työni on intohimoni. Lisäksi alani on sellainen, että jos olisin 3-5 vuotta täysin poissa, putoaisin kelkasta ja taidot vanhentuisivat. Kun lapsi on 1v8kk, palaan tekemään aluksi 20h/vko. Mukavaa saada rahaa ja päästä tekemään aivotyötä. Mutta mukavaa sekin, että saan hakea lapsen ajoissa tarhasta kotiin ja pitää pidennettjä viikonloppuja. Hyvä kompromissi.

Minulla on vielä 5 vuotta erikoistumista edessä. En halua olla 40-vuotias valmistuessani erikoislääkäriksi. Taloudellista pakkoa säännöllisiin päivätöihin menemiselle ei olisi, hoitovapaallakin yllän ihan mukaviin tuloihin keikkatöitä tekemällä.

Jos vaihtoehdot ovat eläminen kotihoidontuella tai 5000e/kk palkkaa niin ei siinä tarvitse kauaa miettiä. Liian kauan työelämästä poissa vaikuttaa myös urakehitykseen

Jos on ollut jo pitkään pois työelämästä (tai aloittanut työnteon myöhään), niin äitiysloma voi olla aikamoinen naula arkkuun.

Esim. Nainen töissä ikävuodet 18-23v (ei kertynyt mun ikäpolvelle eläke)

Opiskelua 5v eli 23-28v

Vuosi töissä, sitten 30v eka lapsi, toka 32v ja kolmas 35v

Töihin takas 35v - eläkettä kertynyt - öööh....

Rehellisesti - syyllistäminen työpaikalla. Kaikkia yli 1v kotona olleita pidetään täällä lusmuina ja vastuun pakoilijoina. Mies taas on sellaisissa tehtävissä, missä oman osaamisen ja itsensä kehittäminen sekä jatkuva esilläolo on kaiken A ja O, muuten kilpailijat vievät asiakkaat. 

Säästöjen puolesta minä tai mieheni olisimme voineet jäädä kotiin vaikka lapsen 6v synttäreihin asti. Kyllä teki pahaa viedä lapsi päiväkotiin kun olisi voinut hoitaa kotonakin.

Opintolainaa jäljellä, töissä jatkuvat yt:t, eläkkeet eivät kartu hoitovapaalla.

Työ sinänsä vain juuri ja juuri keskipalkkaista eikä niin kunnianhimoista, mutta siltikin töihinpaluu oli ainoa vaihtoehto.

Meillä isä halusi myös jäädä töistä pois. Ja sitä ei enää talous kestä että molemmat on kotonsa sillä yhdellä kolmesatasella.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:20"]Jos on ollut jo pitkään pois työelämästä (tai aloittanut työnteon myöhään), niin äitiysloma voi olla aikamoinen naula arkkuun.

Esim. Nainen töissä ikävuodet 18-23v (ei kertynyt mun ikäpolvelle eläke)

Opiskelua 5v eli 23-28v

Vuosi töissä, sitten 30v eka lapsi, toka 32v ja kolmas 35v

Töihin takas 35v - eläkettä kertynyt - öööh....

[/quote]

Tämä tulisi ihan jokaisen naisen ymmärtää! Ei riitä, että nyt tulee toimeen, omaa tulevaisuutta pitäisi miettiä edes vähän.

Nykymiehethän eivät suostu elättämään laiskoja kotona makoilevia syöttiläitä. Sehän on käynyt selväksi tälläkin palsatalla, perheessäkin jokaisen on elätettävä itse itsensä. Se, että mies huolehtisi perheen elatuksesta, on mennyttä aikaa, joka ei palaa. Asennehan on vielä usein se, että vaimon pienemmästä palkasta elätetään koko perhe ja mies käyttää rahansa, mihin sitten käyttääkään, noin hiukan kärjistetysti sanottuna.

Riippuu millaista työtä tekee. Toisista työpaikoista voi olla helposti pois 3 vuotta, toisista ei. Etenkin asiantuntijatöissä voit palattuasi huomata, että juuri omaa työtäsi ei enää olekaan. Työnantajan kun ei tarvitse antaa sinulle juuri sitä samaa työtehtävää takaisin. Monissa töissä 3 vuotta on liian pitkä aika, tiput kärryiltä ja pian olet kokonaan ulkona. Suorittavaa työtä tekevien yleensä on helpoin jäädä pitkäksikin aikaa pois ja palata taas jatkamaan samaa hommaa. 

Monet myös haluavat palata takaisin työelämään. Kotiäidin työ ei vaan sovi kaikille. Itse pidän työstäni (taloushallinnon alalla, asiantuntijatehtävissä). Kolme vuotta pois olisi tarkoittanut siirtymistä toisiin tehtäviin (käytännössä alempiin). Palasin molemmilta äitiyslomiltani töihin n. vuoden jälkeen, tätä kyllä pidettiin itsestäänselvyytenä työpaikallanikin. En olisi jaksanut enää kauempaa kotona, tämä oli meidän perheellemme paras ratkaisu. Alkuun tein vähän lyhyempää päivää. Jos olisin ollut putkeen molemmat äitiyslomat + hoitovapaat = 6 vuotta niin en kyllä tiedä mitä tekisin nykyään. Työpaikkaa ei ainakaan olisi ollut enää jäljellä.

Mulla ei ole työpaikkaa odottamassa, joten jos töitä saan tässä lamassa, en todellakaan uskalla jäädä kotiin ja toivoa, että niitä töitä löytyy vielä sitten joskus kun lapsi on 3 v.

Joku tietty sanoo, ettei pidä tehdä lapsia, jos ei ole vakityötä. Mulla oli sellainen, mutta yt:t veivät työpaikan ennen kuin ehdin tulemaan raskaaksi, Ikää kuitenkin sen verran, ettei uskallettu enää lapsen hankintaakaan lykätä.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:30"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:20"]Jos on ollut jo pitkään pois työelämästä (tai aloittanut työnteon myöhään), niin äitiysloma voi olla aikamoinen naula arkkuun. Esim. Nainen töissä ikävuodet 18-23v (ei kertynyt mun ikäpolvelle eläke) Opiskelua 5v eli 23-28v Vuosi töissä, sitten 30v eka lapsi, toka 32v ja kolmas 35v Töihin takas 35v - eläkettä kertynyt - öööh.... [/quote] Tämä tulisi ihan jokaisen naisen ymmärtää! Ei riitä, että nyt tulee toimeen, omaa tulevaisuutta pitäisi miettiä edes vähän.

[/quote]

Minä säästän eläkettä tälläkin hetkellä äiriyslomalla, vaikka olenkin ollut suht hyvin töissä ennen lapsiakin.