Useita ivf/icsejä läpikäyneet

Pahoitteluni, että olet näin monta hoitoa joutunut kahlaamaan läpi onnistumatta :(

Et maininnut PAS:seista....alkioita ei siis ole saatu pakkaseen eli niitä on ollut aina vähän? Ymmärsinkö oikein?

Itse olen läpikäynyt 7 icsiä ja viimeisessä käytimme jopa luovutettuja munasoluja, mutta raskaus EI vain alkanut kertaakaan....ei edes kiinnittymisyritystä ;(

Meillä vikaa ensisijaisesti miehessä, siittiöitä vähänlaisesti (siitä syystä aina icsi), mutta itselläni ikään nähden (30v.) laiskat munasarjat, munasoluja saatiin 6-10 kpl ja alkioita aina vain max 2 eli pakkaseen ei kertaakaan saatu yhtikäs mitään :(

Meillä lääkitystä koitettiin laidasta laitaan, tehtiin lyhyellä kaavalla, tehtiin pitkällä kaavalla,käytettiin lyhyttä(normaalia) viljelylä sekä pitkää viljelyä, söin kortisonia ja disperiiniä, käytin siirron jälkeen kaikkia mahdollisia tukilääkityksiä Lugesteronien lisäksi (estrogeenilaastaria, kortisonia, hcg:tä (samaa kuin irrotuspistos)...) Kohdun limakalvo oli monta kertaa paksu eli siitäkään ei kiikastanut, mutta raskaus ei vaan alkanut!

Lääkäri ei oikein enää nähnyt mitään järkeä jatkaa hoitoja, koska kaikki mahdollinen oli heidän mielestään tehty!

Alkionkuoren avausta ei tehty kertaakaan, lääkärit eivät ottaneet asiaa edes puheeksi eli se tuskin olisi tilannettamme parantanut..tai ken tietää?? Itse olisin ollut kyllä valmis ihan mihin tahansa!

Ei ollut siis oikein muita vaihtoehtoja kuin " antaa periksi" ja yrittää hyväksyä elämämme lapsettomina! Oli todella kova paikka myöntää itselleen, että hoidotkaan eivät suurista toiveista huolimatta antaneet meille kaipaamaamme lasta! Pikku hiljaa kuitenkin suru hellitti (mutta ei toki mennyt pois) ja löysimme elämästämme kaikkea muuta kivaa. Elämämme oli monta vuotta pyörinyt vain tuon yhden asian ympärillä karkeasti sanoen. Elämä alkoi maistua ihan mukavalta kaksistaankin ja

kun tuosta viimeisestä hoidosta oli kulunut 1.5 vuotta tulin kaikkien hämmästykseksi raskaaksi ihan yllättäen :) Emme harrastaneet seksiä tietoisesti ovulaation aikaan enkä laskenut kierron päiviä tai muuta..Kuukautiset vain jäivät pois ja meni 3 viikkoa ennen kuin vaivauduin testaamaan sillä olin 99.99% varma tuloksesta vaan kuinkas kävikään. Raskaana sitä oltiin ja ollaan edelleen vielä vähän aikaa. Nyt menossa rv 36.

Väestöliiton lääkäri sanoi, että näitä tapahtuu jonkin verran. Ehkä meissä se suurin vika oli sittenkin pääkopassa...?! Muita selityksiä en keksi. Valitettavasti tämä ns" luovuttaminen" ei kaikilla auta, mutta kannattaa miettiä milloin on aika pitää ainakin (iän niin salliessa) vuoden taikka kahden tauko ja yrittää tehdä tilaa muille asioille elämässä.



Tsemppiä kovasti matkaan ja toivotaan, jotta se haikara löytää tiensä teillekin...ja aina kannattaa muistaa, että ihmeitä tosiaan tapahtuu ja vieläpä silloin, kun sitä vähiten osaa odottaa :)



Terveisin: Je_Ni



P.s Ja tähän kaikkeen meni aikaa 6 piiiitkää vuotta!

eli kerronpa nyt meidän pitkän ja kivisen tien kulun, uskon että se antaa hieman toivoa eteenpäin.



Vauvaa yritetty heinäkuusta 2001 eli noin 5 vuotta. Tutkimukset tehtiin 1.5 v kuluttua; miehellä vain noin 5 % normaaleita siittiöitä ja itselläni kiinnikkeitä kohdussa ja oikea munatorvi vioittunut johtuen lapsuudessani sairastetusta puhjenneesta umpisuolesta. Näiden vuosien varrella tehty 2 kertaa laparoskopia, ensimmäisellä kerralla poistettiin kiinnikkeitä ja tutkittiin muuten tilanne ja toisella kerralla poistettiin oikea munatorvi koska epäiltiin sen vuotavan ja siten häiritsevän hoitoja. Hoidoissa ollaan oltu syksystä 2003 asti, ja tässä hoitohistoria:



*3x ivf/icsi julkisella puolella, kaikista NEGA ja pakkaseen EI mitään.

*4. icsi yksityisellä, PLUSSA mutta km rv 4+

-1xPAS, NEGA

*5.icsi, PLUSSA mutta km rv 5+

*6.icsi, NEGA

-1.PAS, NEGA

-2.PAS, PLUSSA JOSTA NYT RV 7+3!



Elikkäs kaikenkaikkiaan tehty 6 tuoresiirtoa ja 3 pas:sia. Julkisella puolella saatiin aina vain siirtoon 1 alkio jotka ei koskaan kiinnittyneet. yksityiselle kun siirryttiin noiden 3 hoidon jälkeen niin vaihdettiin lääkkeet ja useampi alkio on aina saatu. Joka kerta siirretty 2 alkiota ja pakkaseenkin saatu jotain. Yhtään vähättelemättä julkisen puolen hoitoa, mutta on väkisinkin miettinyt että missähän vika...



Nyt siis pakkanen tyhjä, mutta onnellisesti raskaana ainakin toistaiseksi. 9.siirto oli tämä elikäs aika monesti on jouduttu pettymään. Tämän viimeisen passin aikaan puheltiin lääkärille että itse olemme valmiit luovuttamaan ja hyväksymään (tai ainakin yrittämään) tappiomme, koska emme enää jaksa ja tuntuu että näin monen yrityksen aikana olisi varmasti jo tärpännyt jos ois tärpätäkseen. Lääkäri oli lähes samaa mieltä, että aika toivottamalta vaikuttaa. suosittele kuitenkin, etttä mikäli vain rahkeet riittää niin yhden hoidon voisi vielä yrittää koska kuitenkin kaksi plussaa on tullut. piina-aikana päätimme miehen kanssa, että tähän saa jäädä. Sovimme, että lähetään joskus vielä hoitoon mikäli siltä tuntuu, mutta EI PITKÄÄN AIKAAN.



tähän viimeiseen passiin sulatettiin viimeiset 2 alkiota, mutta toinen kuoli heti sulatuksessa. Toisestakin oli tippunut yksi solu pois, eli ei lainkaan mikään top-alkio, mutta niin se vain päätti jäädä kiinni.

Ultrassa kävin alkuvkosta kun oli rv6+5, löytyi vkoja vastaava toukka jolla sydän sykki kovasti.

Paljon on vielä matkaa jäljellä, kuten myös riskiviikkojakin, mutta olemme sentään tähän asti päässeet vaikka IKINÄ emme sitä ois uskoneet. Nyt vain päivä kerrallaan eteenpäin, toivoen että pieni jaksaisi elää.



Kovasti tsemppiä ja jaksamisia!! Hyvinkin on mahdollista vielä onnistua!!



terkuin

anniwilma rv 7+3



P.S. Tukilääkityksenä ollut aina luget ja passissa myö zumenon lisänä.

yksityisellä puolella tehty alkionkuoren avaus kaikkiin muihin alkioihin paitsi tähän viimeiseen. Ovat aina ennen siirtoa mitanneet kuoren paksuuden, ja aikaisemmissa alkioissa kuori ollut liian paksu joten avaus tehty

Minultakin pahoittelut kokemasi johdosta. Tiedän, miten raskasta tämä on.



Jouduimme suoraan ICSI-hoitoihin miehen huonon sperman takia. Parhaassa näytteessä oli yhteensä 9,6 miljoonaa siittiötä, niistä 4 % eteneviä ja 5 % normaalimuotoisia, huonoimmissa yhteensä 700 000 siittiötä eikä yhtään etenevää. Minusta ei löytynyt mitään lapsettomuutta aiheuttavaa tekijää, ellei ikääni (nyt 37-v.) ja lievää ylipainoa (+6 kg) lasketa sellaiseksi.



Hoidot sujuivat yleensä suhteellisen hyvin punktioon saakka, sitten alkoivat pettymykset. Munasoluja saatiin kerralla 9-14. Jakautumaan lähti 14 yhteensä 43:sta kerätystä munasolusta. Normaalisti jakautumaan lähtee kuulemma 60-70 % ja meillä lukema oli noin 30 %. Siirtoon asti alkioista kesti 5 kappaletta (12 %). Pakastimeen ei tosiaan saatu yhtään, kun aina ei alkioita riittänyt edes siirtoon. Tuloksena yksi raskaus, joka meni kesken 7+5.



Kokeilin pitkää ja lyhyttä kaavaa, eri lääkkeitä, mutta tilanne ei ainakaan parantunut. Pitkää viljelyä kokeiltiin kerran, mutta seuraus oli vain se, että alkioita menehtyi matkan varrella enemmän. Alkiokuoren avausta ei kokeiltu. Söin disperiiniä pari kertaa, kohdun limakalvoa parantamaan oli kerran Progynova-lääkitys ja kerran myös Pregnyl (hcg).



Lääkäri ei antanut meille paljon toivoa jatkon suhteen. Hän sanoi, että yleensä alkioiden kova kato johtuu munasolujen huonosta laadusta. Siittiöistä johtuvat ongelmat alkavat esiityä alkioissa kuulemma yleensä myöhemmässä vaiheessa. Hän lisäsi, että icsi (ivf)-hoidoissa huono munasolun laatu ei kerro paljon muuta kuin icsi (ivf)-hoidossa munasolun laadusta. Itse olin niin hyytynyt pettymyksiin, etten enää halunnut ajatella rankkoja hoitoja.



Siirryimme kokeilemaan luovutettuja siittiöitä. Inseminaatiossa lääkäri lupasi onnistumisen (=raskauden) keskimäärin kerran kuudessa hoidossa. Tulin raskaaksi jo toisella hoidolla, mutta sillä kertaa kyseessä oli tuulimuna. Seuraava raskaus alkoi neljännellä hoidolla keskenmenon jälkeen ja edelleen jännitetään sen puolesta (13+2).



Minua itseä hämmästyttää se, että insseissä tulokset (alkaneet raskaudet) ovat olleen noinkin hyviä, kun icseissä kaikki meni niin pieleen. Nyt saatiin seitsemästä rakkulasta / munasolusta kaksi raskautta, mikä on 23 %, kun icseissä vastaava luku oli 2 %. Tuntuu käsittämättömältä, että ilmeisesti olen nainen, joka ei voi saada lapsia hoitojen avulla ja löytänyt kumppanikseni miehen, joka ei voi saada lapsia kuin hoitojen avulla, mikäli lääkärin arvio pitää paikkansa.

Ikävää että käyt tätä läpi... Meillä on takana 5 vuoden lapsettomuus ja 5 IVF/ICSI hoitoan, nyt olen rv 23+6.



Meillä syynä on ollut sairastamani endometrioosi, jota leikattiin kolme vuotta sitten. Sen seurauksena tulin raskaaksi luonnollisesti mutta raskaus paljastui kohdunulkoiseksi rv 7, joten toinen torvi jouduttiin poistamaan. Siitä alkoivat hoidot, 5 IVF/ICSI hoitoa. Ensimmäiset kolme hoitoa (kuusi siirtoa) tehtiin pitkällä kaavalla reilun parin vuoden aikana. Soluja tuli hyvin 10-20, ja ne hedelmöittyivätkin hyvin mutta kato oli kamala jakautumisessa ja samoin pakastimessa. Alkioiden kuoret olivat kuulemma hauraat ja alkiot rikkoontuivat helposti.



Viime vuoden lopulla leikattiin taas endometrioosia ja kuivatettiin sitä Zoladex pistoksin. Keväällä menimme uudelle klinikalle, jossa tehtiin kaksi hoitoa lyhyellä kaavalla, pitkällä viljelyllä. Pitkässä viljelyssä paljastui, että ne alkiot jotka olivat hyviä vielä 3. päivänä, eivät jaksaneetkaan jakautua viidenteen päivään asti! Ne jotka olivat jakautuneet blastokystiksi, olivatkin 2/3 luokan alkioita. Toisesta pitkän viljelyn hoidosta meillä sitten tärppäsi ensimmäistä kertaa hoidoilla.



En osaa sanoa, kumpi meitä auttoi enemmän, endometrioosin hoitaminen vaiko tuo pitkä viljely. Varmaan molemmat. Tai sitten se oli vain sattumaa.... suuri lahja meille jokatapauksessa.



Toivon sinulle paljon voimaa jatkoon!

Hei!



Ohessa on lapsettomuuspuolelta kopioitu vanha pohdintani mahdollisesti meidän plussaan auttaneista asioista. Kannattaa lukea helmikuussa lapsettomuus -puolella avattu Plussa 2006 -ketjun? Sieltä voisi löytyä jotain vinkkejä.



Ikää mulla on 39 ja varsinaista lapsettomuuden syytä ei tutkimuksissa löytynyt. Sperma oli ok, mutta alkioiden laatu ei ollut kovinkaan häävi, vaikka alkioita tulikin kohtuullisesti. (Viidestä pakastetusta alkiosta vain 1 selvisi siirtoon.)



Itselläni alkaa huomenna äitiysloma eli aika pitkällä ollaan. Toivottavasti myös teitä onnistaa!



Terveisin

Kamu 34+6





- - - - - - - - - - - - - - - -

Tästä eteenpäin vanha tekstiä...



Ajattelin lohduttaa, että epätoivoon vaipuneidenkaan ei kannata vielä menettää toivoaan. Me onnistuimme reilun viiden vuoden yrittämisen ja 3 inssin jälkeen 5. ivf:stä.



Sitähän en tietenkään tiedä mikä loppujen lopuksi auttoi plussan saamiseen vai onko se monen sattuman summa. Mutta jokatapauksessa kauan on yritetty ja 9 alkiota aiemmin tuloksetta siirretty + 3 inssiä tehty.



Ohessa pohdintoja siitä mikä oli erilailla nyt kuin aikaisemmissa hoidoissani:



Ensinnäkin kohdussani oli pieni polyyppi (noin 1 cm), joka poistettiin ennen tätä ivf:ää. Tosin poiston jälkeen tehtiin nuo tuloksettomat inssit, joten ehkä polyyppi ei ollut ainoa syy.



Tähän hoitoon vaihdettiin lääkitystä. Kaikki aiemmat hoidot tehtiin Puregonilla, nyt käytössä oli Menopur (+Suprecur). Mene ja tiedä paransiko se alkioiden laatua.



Alkioille tehtiin VL:ssa pitkä (5 pv) viljely. 2 alkiota siirrettiin ja näistä toinen oli blastokysti ja toinen vähän vaille. Molemmat kiinnittyivät, mutta vain toinen alkoi kehittyä.



Omatoimisesti mulla oli käytössä tukilääkkeenä 5 mg kortisonia siksi, että mulla on autoimmuunitauti (crohnin tauti=suolistotulehdus). Kortisonia on kokeiltu lapsettomuushoidoissa tukihoitona, mutta lääkärin mielestä tutkimusnäyttöä sen hyödystä ei ole, joten he eivät sitä suositelleet, mutta sanoivat ettei siitä haittaakaan ole. Lääkärin mukaan on ajateltu, että kortisoni estää, että elimistö ei tuhoa hedelmöittynyttä alkiota vaan antaisi sen kiinnittyä rauhassa. Autoimmuunitaudissa elimistö hyökkää itseään vastaan ja kortisoni hillitsee tätä.



Muutaman kuukauden ajan olen päivittäin varmistanut E-vitamiinin saannin ottamalla alkuun rypsiöljyä ja nyttemmin vehnänalkioöljyä. Myös margariinin olen valinnut E-vitamiinin määrän perusteella (keltainen Becel) ja salaattikastikkeet tehnyt itse rypsiöljystä ja valmiista maustesekoituksista. Aiemmin olen kartellut rasvoja kaloreiden vuoksi, mutta Paula Heinonen sai minut luennollaan vakuuttuneeksi E-vitamiinin tärkeydestä etenkin raskaudelle.



Kalaa olen syönyt vähintään 2 kertaa viikossa, yleensä useamminkin. Suositus tuli myös tuolta luennolta ja onhan kalan tärkeyttä korostettu vähän joka paikassa.



HyväTerveys-lehden ja Akuutin suosittelemana olen juonut kahvia max. 3 kuppia päivässä (tosin en ole aiemminkaan juonut juuri enempää). Ennen punktiota sain myös miehen vähentämään kahvinjuontia muutamaksi päiväksi. Hän kun juo normaalisti varmaan noin 10 kuppia päivässä (sperma on silti ollut aina ok).



Piina-aikana otin joka ilta nukkumaan mennessä vähän konjakkia. Aiemmin olin ottanut reilun desin punaviiniä.



Henkisestä puolesta on vaikea sanoa, mutta paikkakuntaa vaihdoimme syksyllä, jolloin työmatkani lyheni ja liikenneyhteydet paranivat. Samalla pääsimme vähän kauemmas miehen ex-vaimosta ja murrosikäisistä lapsista.



Tässäpä näitä pohdintoja mahdollisista plussaan auttaneista asioista. Toivottavasti näistä on apua teille, joita ei ole vielä onnistanut.

Tervehdys!



Meilläkin näytti alkuun siltä, että alkiot eivät ota sitten millään kiinnittyäkseen. Kolmanteen ICSI-hoitoon lisättiin metformiini tukihoidoksi ja sen jälkeen ovat kaikki siirretyt alkiot kiinnittyneet. Tässä kolmannessa ICSI:ssä siirrettiin kaksi alkiota, seurasi kaksosraskaus, joka kuitenkin päättyi ikävästi rv 11+. Pakkasalkiot eivät meillä ole yleensä kestäneet siirtoon asti kuin kerran yksi alkio. Neljännessä ICSI:ssä oli jälleen metformiini-lääkitys mukana ja siirrettiin tällä kertaa vain yksi alkio. Tämä " alkio" potkii parhaillaan masussa, raskausviikkoja 33+. Metformiinia söin rv 12 asti keskenmenoriskin vähentämiseksi.

Metformiinia käytettiin alunperin lapsettomuushoidoissa vain ylipainoisilla PCO-potilailla, mutta siitä saattaa olla hyötyä myös muissa tapauksissa. Esim. minulla ei ole PCO:ta, olen hoikka, eikä minulla ole sokeriongelmia. Minun munasarjani ovat kuitenkin reagoineet PCO-tyyppisesti stimulaatiohoitoihin ja hyperstimulaatioriski on ollut aina suuri, siksi kokeiltiin metformiinia ja se toimi ainakin minun kohdallani.

Kaikki gynekologit eivät välttämättä ole tottuneet käyttämään metformiinia tukihoitona, minulle metformiinia suositellut gyne on perehtynyt endokrinologiaan.

Usein joudutaan kokeilemaan monia erilaisia hoitokaavoja, ennen kuin tärppää. Toivon, että sinulle löytyy toimiva hoitokaava ja ennen pitkää saatte miehesi kanssa kauan toivotun lapsen.

Kiitokset teille kaikille vastanneille! Eli tarkennuksena vielä että meille on lisäksi tehty melkein jokaisesta hoidosta parit pakkassiirrot eli alkioita siirretty kaiken kaikkiaan 13. Meillä vikaa simpoissa, jotka ovat huonolaatuisia. Alkiot ovat usein lähteneet jakautumaan siirtovaiheessa, mutta epäilen että jakautuminen pysähtyy siirron jälkeen. Kerran on päästy siirtämään jopa 8-soluinenkin..Tämä tilanne on nyt aivan sietämätön, toivo alkaa hiipua pahemman kerran, pelottaa ajatuskin siitä ettemme koskaan saa biologisia lapsia. Luovutettujen siittiöiden mahdollisuuskin on käynyt mielessä, mutta sekin tuntuu pahalta. Osaisiko vielä joku kertoa tarkalleen mitä tarkoittaa pitkä viljely? Voi kumpa itsekin joskus olen teidän asemassa ja että nämä hoidot olisi jo vihdoin ohi..

Normaalisti hedelmöittyneet alkiot siirretään kohtuun 2 tai 3 päivän ikäisenä, jolloin soluja on yleensä 4-8. Pitkässä viljelyssä alkioita viljellään laboratoriossa 5 tai 6 päivää, jolloin niiden tulisi olla jakautuneita blastokysti -vaiheeseen (soluja muistaakseni noin 100). Siirto tehdään vasta silloin. Tämä vaihe on hetki ennen alkion kiinnittymistä. Läheskään kaikki alkiot eivät kehity niin pitkälle eli viljelyyn tarvitaan useita alkioita (meillä on siirretty pitkään viljelyyn yleensä 6 alkiota, joista 2 siirretty). Pitkällä viljelyllä on tarkoitus saada parhaat alkiot esiin ja siirtää se/ne. Blastokystien onnistumismahdollisuudet ovat suuremmat kuin lyhyemmän aikaa viljellyillä alkioilla sen vuoksi, että ne ovat jakautuneet pidemmälle.



Myös blastokystejä voi pakastaa, jos hyviä alkioita tulee useampia, mutta pakastusmahdollisuus riippuu viikonpäivästä. Meillä siirto oli lauantaina ja silloin pakastus ei ollut mahdollista. Tosin ei meiltä jäänyt mitään pakastettavaakaan.



Hinnallisesti ainakin Väestöliitossa pitkä viljely on muistaakseni kaksi kertaa normaalin viljelyn hintainen. Pitkässä viljelyssä alkiot vaihdetaan loppuajaksi toiseen " elatusliemeen" . Lisähinta pitkästä viljelystä oli muistaakseni jotain noin 150 euroa.



Toivottavasti tämä selvensi asiaa ja joku toinen voi jatkaa tai korjata jos on parempaa tietoa...