Mistä tunnistaa tunnevammaisen naisen?

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:06"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:03"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 10:58"]Tässä kulttuurissa ja ajassa naisen on helppoa olla skitso. Aina löytyy joku mies, joka ottaa kainaloonsa ja ryhtyy hoivaamaan. Tämäkin ketju on täynnä oppikirjaesimerkkejä neuroottisista naisista, joiden diagnoosina on todennäköisesti epävakaa tai vaativa. On turvattomuutta ja kohtuuttomia odotuksia miehien suhteen. Että löytyisi mies, joka turvallisuudellaan parantaisi kaiken. Ja jos mies ei olekaan naisen omien fantasioiden kaltainen, sitten petetään ja hypätään uuteen suhteeseen. Silkkaa fantasiaa. Tosielämässä onnellisuus ja turvallisuus löytyvät omasta sydämestä. Sitten kun on itse parantunut itsensä, voi vasta kyetä oikeaan parisuhteeseen. [/quote] Muuten hyvä mutta "vaativa"? Kyllä jonkinlainen vaatimustaso on pakko olla, muuten tekee hallaa itselleen ja toisille. Esim. mieheni on älykäs, hauska, tasapainoinen ja käy töissä. Olen mieluummin yksin kuin joustan noista. Onko se mielestäsi "liikaa vaadittu"? Ihan vain siksi kysyn, koska tämäntyylisissä ketjuissa käy usein ilmi, ettei naisilla saisi olla mitään vaatimuksia miehelle, vaan kaikille naisille pitäisi kelvata joku rasvainen creep

[/quote]

Sinä ylireagoit ja provosoiduit. Vaativasta kirjoittaessani mielessäni oli tuo nainen, joka kirjoitti että "yksikään mies ei ole tarjonnut riittävää emotionaalista turvaa".

Itse miehenä pitää kyllä sanoa, että kyllä meitä emotionaalista turvaa tarjoavia rauhallisia ja syvällisiä miehiä on.

Kokemus on vain osoittanut, että tunnevammaisuus on sellainen asia joka ei puhumalla tai ymmärtämällä ratkea.

Se vaatii ammattiapua.
[/quote]

Olet kyllä aivan oikeassa, tiedän kokemuksesta. Yritin vuosia seurustella tunnevammaisen miehen kanssa kun kuvittelin että hän voi "parantua"...ei voinut ja olen nyt erottuamme kuullut että sama meno jatkuu uusissa suhteissaan. Tunnevammaiselle on tyypillistä myös "teeskennellä" parantumista, kun se tukee hänen tavoitteitaan. Mieheni ei ollut tarpeeksi älykäs tai supliikki jotta häntä olisi voinut kuvata narsistiksi mutta narsismi on varmasti se näkyvin tunnevammaisuuden piirre. -32

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 10:49"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 09:56"]

Mä olen ehkä tunnevammainen nainen. Olen älykäs, lyhytjännitteinen, yliherkkä ja pitkävihainen. Kuulostaa kevyeltä, mutta pitemmässä suhteessa menee keskimäärin muutama kuukausi siihen, että olen jo tunnetasolla irtautunut kumppanista, koska en pysty syviin tunteisiin kuin äärimmäisen turvallisessa ja luottavaisessa suhteessa (toivottavasti!), eikä yksikään mies tähän mennessä ole pystynyt tarjoamaan sellaista emotionaalista turvaa, jossa minä pystyisin tuntemaan esim. rakkautta ja sitoutumista. En pysty antamaan anteeksi loukkauksia tai huutoa, en vaikka miten yritän. Siksipä sitten sitoutuminen suhteeseen on aina heikkoa ja pettäminen helppoa.

[/quote]

Niin. Ei se miehien vika ole vaan omasi. 
[/quote]

Jep turha syyttää miehiä omasta käytöksestä. Tunnevammaiset tekee aina juuri niin että syyttää muita.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:11"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:06"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:03"] [quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 10:58"]Tässä kulttuurissa ja ajassa naisen on helppoa olla skitso. Aina löytyy joku mies, joka ottaa kainaloonsa ja ryhtyy hoivaamaan. Tämäkin ketju on täynnä oppikirjaesimerkkejä neuroottisista naisista, joiden diagnoosina on todennäköisesti epävakaa tai vaativa. On turvattomuutta ja kohtuuttomia odotuksia miehien suhteen. Että löytyisi mies, joka turvallisuudellaan parantaisi kaiken. Ja jos mies ei olekaan naisen omien fantasioiden kaltainen, sitten petetään ja hypätään uuteen suhteeseen. Silkkaa fantasiaa. Tosielämässä onnellisuus ja turvallisuus löytyvät omasta sydämestä. Sitten kun on itse parantunut itsensä, voi vasta kyetä oikeaan parisuhteeseen. [/quote] Muuten hyvä mutta "vaativa"? Kyllä jonkinlainen vaatimustaso on pakko olla, muuten tekee hallaa itselleen ja toisille. Esim. mieheni on älykäs, hauska, tasapainoinen ja käy töissä. Olen mieluummin yksin kuin joustan noista. Onko se mielestäsi "liikaa vaadittu"? Ihan vain siksi kysyn, koska tämäntyylisissä ketjuissa käy usein ilmi, ettei naisilla saisi olla mitään vaatimuksia miehelle, vaan kaikille naisille pitäisi kelvata joku rasvainen creep [/quote] Sinä ylireagoit ja provosoiduit. Vaativasta kirjoittaessani mielessäni oli tuo nainen, joka kirjoitti että "yksikään mies ei ole tarjonnut riittävää emotionaalista turvaa". Itse miehenä pitää kyllä sanoa, että kyllä meitä emotionaalista turvaa tarjoavia rauhallisia ja syvällisiä miehiä on. Kokemus on vain osoittanut, että tunnevammaisuus on sellainen asia joka ei puhumalla tai ymmärtämällä ratkea. Se vaatii ammattiapua. [/quote] Olet kyllä aivan oikeassa, tiedän kokemuksesta. Yritin vuosia seurustella tunnevammaisen miehen kanssa kun kuvittelin että hän voi "parantua"...ei voinut ja olen nyt erottuamme kuullut että sama meno jatkuu uusissa suhteissaan. Tunnevammaiselle on tyypillistä myös "teeskennellä" parantumista, kun se tukee hänen tavoitteitaan. Mieheni ei ollut tarpeeksi älykäs tai supliikki jotta häntä olisi voinut kuvata narsistiksi mutta narsismi on varmasti se näkyvin tunnevammaisuuden piirre. -32

[/quote]

Se on ihan totta. Mutta muuttuminen ihmisenä ei onnistu päättämällä, älyllisesti. Se voi ehkä kantaa jonkin aikaa, mutta sitten todellisuus lyö taas vasten kasvoja.

Muutos on hidas prosessi. Siihen liittyy olennaisesti tunteiden prosessointi ja oman problematiikan oivaltaminen.

Vaikea tie jota harva ihminen suostuu kulkemaan.

T. 30, 33, 35

Tunnevammaiset ja epävakaat on eri asia. Tunnevammainen ei osaa tunnistaa omia eikä toisten tunteita, ei välttämättä tunne empatiaa tms. Perinteiset koulukiusaajatyypit on näitä. Epävakaat on toisena päivänä iloisia ja energisia, yhtäkkiä masentuneita ja väsyneitä, ero on huomattava. Ei siis sellaista "normaalia" ajoittaista väsymistä. Epävakaat antaa ymmärtää joka ukolle, jotkut jopa ymmärtää antaa. Mutta miehiä on siis useita varalla koko ajan. Ovat myös aika äksyjä ja teräväkielisä, toisinaan taas erittäin hurmaavia ja flirttailevia. Epävakaan naisen erottaa kyllä aika äkkiä, jos hiemankin viettää aikaa naisen seurassa, joten ei huolta.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:00"]

Tunnevammaisuutta on se, että pitää esim hauskana jotain asiaa mikä muiden mielestä on surullinen tai vastenmielinen. Sellaisia ihmisiä ei välttämättä tunnista helposti, koska he naamioivat tunteensa ronskiksi läpänheitoksi. Jos sinulla on jatkuvasti tunne, että nainen halveksii sinua ja ivailee jutuille joist oikeasti välität, kannattaa pysyä kaukana.

[/quote]

Kivasti tässä niputetaan kaikki tunne-elämän häiriöt taas yhdeksi ja ainoaksi ongelmaksi. Meitä on moneen lähtöön. Esimerkiksi minä en vaivautuisi ivailemaan jollekin tuntemattomalle saati jaksa halveksia ketään. Varsinkaan mitään hyvänpäivän tuttuja tai muita. Töräytän täysin suoraan ja saivartelematta, että "seurasi on pitkästyttävää" tai " Saisinko olla rauhassa, kiitos", mikäli jonkun seura ei minua kiinnosta. t. 12& 17

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:23"]

Tunnevammaiset ja epävakaat on eri asia. Tunnevammainen ei osaa tunnistaa omia eikä toisten tunteita, ei välttämättä tunne empatiaa tms. Perinteiset koulukiusaajatyypit on näitä. Epävakaat on toisena päivänä iloisia ja energisia, yhtäkkiä masentuneita ja väsyneitä, ero on huomattava. Ei siis sellaista "normaalia" ajoittaista väsymistä. Epävakaat antaa ymmärtää joka ukolle, jotkut jopa ymmärtää antaa. Mutta miehiä on siis useita varalla koko ajan. Ovat myös aika äksyjä ja teräväkielisä, toisinaan taas erittäin hurmaavia ja flirttailevia. Epävakaan naisen erottaa kyllä aika äkkiä, jos hiemankin viettää aikaa naisen seurassa, joten ei huolta.

[/quote]

No eipä se epävakaankaan ihmisen empatiakyky kovin kummoinen ole. Vai mitä mieltä olet? Ottaako epävakaa kukasta kukkaan lentävä nainen huomioon pyörittelemiensä miesten tunteet?

Ottaako?

Ei ota.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:24"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:00"]

Tunnevammaisuutta on se, että pitää esim hauskana jotain asiaa mikä muiden mielestä on surullinen tai vastenmielinen. Sellaisia ihmisiä ei välttämättä tunnista helposti, koska he naamioivat tunteensa ronskiksi läpänheitoksi. Jos sinulla on jatkuvasti tunne, että nainen halveksii sinua ja ivailee jutuille joist oikeasti välität, kannattaa pysyä kaukana.

[/quote]

Kivasti tässä niputetaan kaikki tunne-elämän häiriöt taas yhdeksi ja ainoaksi ongelmaksi. Meitä on moneen lähtöön. Esimerkiksi minä en vaivautuisi ivailemaan jollekin tuntemattomalle saati jaksa halveksia ketään. Varsinkaan mitään hyvänpäivän tuttuja tai muita. Töräytän täysin suoraan ja saivartelematta, että "seurasi on pitkästyttävää" tai " Saisinko olla rauhassa, kiitos", mikäli jonkun seura ei minua kiinnosta. t. 12& 17

*haluan painottaa, ettet toki ole ainoa, joka tämän oletuksen teki, mutta quotesin nyt yhtä näistä " niin tietoisista"-tahoista, koska uteliaisuuden vuoksi muutkin tämän tulevat lukemaan* -lisäys

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 05:21"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 05:10"]

Kun kysyt asiaa arkipäivän vastaisena yönä klo 4:47 anonyymipalstalla niin olisin pikemminkin huolissani omasta tilanteestasi. 

[/quote]

Kiitos huolenpidosta, mutta minulla on kaikki hyvin. Ei tarvitse olla huolissaan.

[/quote]

Nonni, eli sun kysymys oli täysin turha. Jos sulla ei ole mitään hätää, niin luultavasi naisesi ei myöskään ole mielenvikainen sekopää. 

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 05:57"]

Vastaus: ilkeily, pahansuopuus, ja vittuileva teräväkielisyys. Käsitteen "feminismi" ottaminen edes puheenaiheeksi. Siittimen koon arvottaminen niin, että pääset sen kuulemaan. Yleensäkin se, että nainen niputtaa kaikki miehet yhteen nippuun tajuamatta heitä yksilöiksi. Siis että miehet sitä tai miehet tätä... myöskään muista miehistä katkeroitunutta naista ei kannata kovin pitkään katsella. Miksipä sitä, jos ei ole pakko? Niinpä.

[/quote]

Te miesasiamiehethän ette niputa naisia yhteen nippuun, ettehän :'D Mitä nyt olette muuten vaan sitä mieltä että "kaikki naiset ovat keskenään samanlaisia".

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:23"]

Tunnevammaiset ja epävakaat on eri asia. Tunnevammainen ei osaa tunnistaa omia eikä toisten tunteita, ei välttämättä tunne empatiaa tms. Perinteiset koulukiusaajatyypit on näitä. Epävakaat on toisena päivänä iloisia ja energisia, yhtäkkiä masentuneita ja väsyneitä, ero on huomattava. Ei siis sellaista "normaalia" ajoittaista väsymistä. Epävakaat antaa ymmärtää joka ukolle, jotkut jopa ymmärtää antaa. Mutta miehiä on siis useita varalla koko ajan. Ovat myös aika äksyjä ja teräväkielisä, toisinaan taas erittäin hurmaavia ja flirttailevia. Epävakaan naisen erottaa kyllä aika äkkiä, jos hiemankin viettää aikaa naisen seurassa, joten ei huolta.

[/quote]

No eipä se epävakaankaan ihmisen empatiakyky kovin kummoinen ole. Vai mitä mieltä olet? Ottaako epävakaa kukasta kukkaan lentävä nainen huomioon pyörittelemiensä miesten tunteet?

Ottaako?

Ei ota.

[/quote]

Totta, ei ota. Mutta epävakaat osaa ainakin esittää olevansa todella empaattisia, vaikka meno voi muuttua aika pian. Siksi en laittanut empatiakyvyn puutetta tuohon epävakaan persoonan tunnistamiseen. Epävakaat on usein kuitenkin aika tunneihmisiä, sellaisia fiiliksen mukaan menijöitä. Joten ehkä niillä tuo empatiakykykin on.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 05:57"]Vastaus: ilkeily, pahansuopuus, ja vittuileva teräväkielisyys. Käsitteen "feminismi" ottaminen edes puheenaiheeksi. Siittimen koon arvottaminen niin, että pääset sen kuulemaan. Yleensäkin se, että nainen niputtaa kaikki miehet yhteen nippuun tajuamatta heitä yksilöiksi. Siis että miehet sitä tai miehet tätä... myöskään muista miehistä katkeroitunutta naista ei kannata kovin pitkään katsella. Miksipä sitä, jos ei ole pakko? Niinpä. [/quote] Onneksi sinä et koskaan niputa "naisia" yhteen. Juttele sinä vaan, kyllä sinut tunnetaan...

[/quote]

asia vaan sattuu olemaan niin että miehet ovat ihmisiä mutta naiset eivät. Miehet ovat ihmisyytensä vuoksi yksilöitä, naiset eivät. Yksinkertainen asia, mutta ei riittävän yksinkertainen että nainenkin sen ymmärtäisi. Totuus kirpaisee, valitan.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 09:56"]

Mä olen ehkä tunnevammainen nainen. Olen älykäs, lyhytjännitteinen, yliherkkä ja pitkävihainen. Kuulostaa kevyeltä, mutta pitemmässä suhteessa menee keskimäärin muutama kuukausi siihen, että olen jo tunnetasolla irtautunut kumppanista, koska en pysty syviin tunteisiin kuin äärimmäisen turvallisessa ja luottavaisessa suhteessa (toivottavasti!), eikä yksikään mies tähän mennessä ole pystynyt tarjoamaan sellaista emotionaalista turvaa, jossa minä pystyisin tuntemaan esim. rakkautta ja sitoutumista. En pysty antamaan anteeksi loukkauksia tai huutoa, en vaikka miten yritän. Siksipä sitten sitoutuminen suhteeseen on aina heikkoa ja pettäminen helppoa.

[/quote]

Muutaman kuukauden mittaisessa suhteessa ei kuuluisi olla vielä huutoa ja loukkauksia. (ei kyllä pidemmässäkään, mutta tuo muutama kk pitäisi olla vielä "huumaa") Yrität vierittää syyn vastapuolelle "Ei pysty tarjoamaan emotionaalista turvaa". Siis mitä vittua tuo on tarkoittavinaan? Sä olet hankala tyyppi ja miehen pitäisi tarjota jotain vitun emotionaalista turvaa? Kannattaisi varmaan hoidattaa se oma pää kuntoon, ennen kuin yritätkään minkäänlaista suhdetta.

T. Ei-tunnevammainen nainen

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 10:58"]

Tässä kulttuurissa ja ajassa naisen on helppoa olla skitso. Aina löytyy joku mies, joka ottaa kainaloonsa ja ryhtyy hoivaamaan.

Tämäkin ketju on täynnä oppikirjaesimerkkejä neuroottisista naisista, joiden diagnoosina on todennäköisesti epävakaa tai vaativa.

On turvattomuutta ja kohtuuttomia odotuksia miehien suhteen. Että löytyisi mies, joka turvallisuudellaan parantaisi kaiken.

Ja jos mies ei olekaan naisen omien fantasioiden kaltainen, sitten petetään ja hypätään uuteen suhteeseen.

Silkkaa fantasiaa.

Tosielämässä onnellisuus ja turvallisuus löytyvät omasta sydämestä. Sitten kun on itse parantunut itsensä, voi vasta kyetä oikeaan parisuhteeseen.

[/quote]

Nimenomaanhan tässä keskustelussa on ollut naisia, jotka ovat itsekin tajunneet tunnevammaisuutensa. Ehkei kaikki vammat parane vaan sillä, että niistä on tietoinen. Vamma on nimenomaan vamma, eikä tahdon asia. Esim. turvattomuus on sellainen ongelma, että vuosien terapiakin voi mennä sen hoidossa hukkaan. Miten tällaisen ihmisen sitten tunnistaa? Näköjään aika moni osaa itsekin kertoa tunnevammoistaan, eli ehkäpä ihan kysymällä?

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 12:36"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 09:56"]

Mä olen ehkä tunnevammainen nainen. Olen älykäs, lyhytjännitteinen, yliherkkä ja pitkävihainen. Kuulostaa kevyeltä, mutta pitemmässä suhteessa menee keskimäärin muutama kuukausi siihen, että olen jo tunnetasolla irtautunut kumppanista, koska en pysty syviin tunteisiin kuin äärimmäisen turvallisessa ja luottavaisessa suhteessa (toivottavasti!), eikä yksikään mies tähän mennessä ole pystynyt tarjoamaan sellaista emotionaalista turvaa, jossa minä pystyisin tuntemaan esim. rakkautta ja sitoutumista. En pysty antamaan anteeksi loukkauksia tai huutoa, en vaikka miten yritän. Siksipä sitten sitoutuminen suhteeseen on aina heikkoa ja pettäminen helppoa.

[/quote]

Muutaman kuukauden mittaisessa suhteessa ei kuuluisi olla vielä huutoa ja loukkauksia. (ei kyllä pidemmässäkään, mutta tuo muutama kk pitäisi olla vielä "huumaa") Yrität vierittää syyn vastapuolelle "Ei pysty tarjoamaan emotionaalista turvaa". Siis mitä vittua tuo on tarkoittavinaan? Sä olet hankala tyyppi ja miehen pitäisi tarjota jotain vitun emotionaalista turvaa? Kannattaisi varmaan hoidattaa se oma pää kuntoon, ennen kuin yritätkään minkäänlaista suhdetta.

T. Ei-tunnevammainen nainen

[/quote]

Emotionaalinen turva on tunne siitä, että uskaltaa olla oma itsensä niin ettei tarvitse pelätä miehen reaktioita. Itselläni on kokemusta vain enemmän ja vähemmän epätäydellisistä miehistä, koska ilmeisesti ne fiksummat osaavat kartella kaltaistani tunnevammaista ääliötä. En tosin koe, että olisin koskaan suhteen alussa ollut tunnevammainen, vaan vasta siinä vaiheessa kun pitäisi sitoutua. En vaan pysty hyväksymään, että rakastamani mies esim. väheksyy, huutaa, jne. Olen silti järjellä tajunnut, että minun pitäisi antaa anteeksi ja ongelma on minun, joten olen esim. tehnyt lapset järjellä ajatellen hyvän miehen kanssa. Tunnetasolla en kuitenkaan koe tätäkään miestä luotettavaksi, koska olen saanut paskaa niskaan liian usein ja juuri silloin kun itse olisin ollut tarvitsevimmillani. Niinpä olen pettänyt helposti monta kertaa, koska kannan kaunaa. Jos omatunto alkaisikin kolkuttaa, muistan helposti kaikki miehen loukkaavat käytökset vuosien varrelta ja kaikki itkut jotka olen yksin itkenyt kun miehestä ei ole ollut mitään tukea. Helppohan tuolta pohjalta on esim. pettää tai tehdä mitä hyvänsä ikävää. Tajuan kyllä, että jos vaihtaisin miestä, tuskinpa tilanne pitkälla aikavälillä olisi sen parempi kuin nykyisenkään kanssa. Vaatimukseni ovat varmasti liian korkeat ja yritän toteuttaa jotain lapsuudessa tyydyttymättä jäänyttä symbioosisuhdetta, jossa toinen osapuoli olisi vilpittömästi aina valmis tukemaan minua samoin kuin mihin itse olen valmis. Jostain syystä vaan minä olen aina se, jolla on paljon enemmän annettavaa.

Minua on useasti kuvailtu kylmäksi ja tunnevammaiseksi. Sen takia minusta ajatellaan noin, kun en mene mukaan toisten ihmisten tunteisiin, esim. joku kertoo mulle tippa linssissä nyyhkytarinaansa, niin mulla ei vaan kertakaikkiaan tule mitään lohdutus- tai myötätuntoreaktiota.

Siihen liittyy myös seksuaalinen kylmyys. Melkeinpä nautin siitä, kun käsken miehen lopettaa koskettelun tai jos muuten saan torjua sen. Kaikki hellyydenosoitukset vituttaa mua aivan suuresti, tuli se aloite sitten mieheltä tai joltain lapselta. Kun joku on tunnustanut mulle rakkautta sun muuta, niin en minä ole saanut henkisesti yhtään mitään siitä vaan automaattisesti ajattelen että höpölöpö mitä paskaa.

Minun persoonaa kuvastaa hyvin se, että jos sanon porukassa jotakin, niin siitä seuraa pitkä ja syvä hiljaisuus. Minkäs diagnoosin tekisitte musta kertomani perusteella? :D

Uo

Mä olen tietyllä tavalla tunnevammainen, mutta silti empaattinen ja kaikkea muuta kuin narsisti. Kaikki suhdetoiveet ja ihastukset muiden suunnalta on se asia, minkä kohdalla mun tunnevammaisuus tulee ilmi. Mä en osaa ihastua, enkä tiedä mitä pitäisi sanoa kun joku toinen kertoo ihastuneensa muhun, monesti sanon jotain tyyliin "joo selvä ei se mitään". Ennen ymmärsin vasta tunnustusvaiheessa sen toisen ihmisen ihastuksen, mutta olen oppinut myöhemmin kokemuksen kautta huomaamaan ilmassa ne samat merkit ennen kuin kukaan sanoo mitään.
Tää koko tunnevammaisuus saattaa olla yhden mun sairauden sivuoire, en välttämättä ymmärrä muutenkaan ihmisten tunteita aina kuten pitäisi. En osaa lohduttaa ihmisiä vaikka ymmärrän, että joku tarvitsee sitä.

Sil on pillu.

Sil on pillu.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 10:58"]

Tässä kulttuurissa ja ajassa naisen on helppoa olla skitso. Aina löytyy joku mies, joka ottaa kainaloonsa ja ryhtyy hoivaamaan.

Tämäkin ketju on täynnä oppikirjaesimerkkejä neuroottisista naisista, joiden diagnoosina on todennäköisesti epävakaa tai vaativa.

On turvattomuutta ja kohtuuttomia odotuksia miehien suhteen. Että löytyisi mies, joka turvallisuudellaan parantaisi kaiken.

Ja jos mies ei olekaan naisen omien fantasioiden kaltainen, sitten petetään ja hypätään uuteen suhteeseen.

Silkkaa fantasiaa.

Tosielämässä onnellisuus ja turvallisuus löytyvät omasta sydämestä. Sitten kun on itse parantunut itsensä, voi vasta kyetä oikeaan parisuhteeseen.

[/quote]

Nimenomaanhan tässä keskustelussa on ollut naisia, jotka ovat itsekin tajunneet tunnevammaisuutensa. Ehkei kaikki vammat parane vaan sillä, että niistä on tietoinen. Vamma on nimenomaan vamma, eikä tahdon asia. Esim. turvattomuus on sellainen ongelma, että vuosien terapiakin voi mennä sen hoidossa hukkaan. Miten tällaisen ihmisen sitten tunnistaa? Näköjään aika moni osaa itsekin kertoa tunnevammoistaan, eli ehkäpä ihan kysymällä?

[/quote]

Nii-in, mistä tosiaan taiotaan tunteita jos niitä ei vain ole? Voin tiedostaa sen, että muut odottaisivat minun reagoivan tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla, mutta spontaani reaktioni on erilainen. Voisin ehkä esittää (ja ainakin joskus teenkin niin) että reaktioni on "sopiva", mutta oikeasti minulla ei sellaisia tunteita tule.
Esimerkiksi sain kuulla juuri kehuja jostain sanomastani asiasta ja yleisestä fiksudeestani, jonka ansiosta sen sanoin. En kuitenkaan kokenut mitään kiitollisuuden tai tyytyväisyyden tunnetta kuten kai moni muu samassa tilanteessa. Ehkä jotenkin ajattelen, että totta kai olen fiksu, kun tunnen itseni ja olen itseni kanssa aina elänyt, joten jonkun muun huomioidessa minulle itsestäänselvän asian reaktioni on laimea.
Aika esittämistähän tämä on jos ei halua vaikuttaa töykeältä.