Mistä voimia erota miehestä, jota rakastaa?

Been there, done that. Tai oikeastaan mies jätti minut ja hyvä niin, en olisi itse kai pystynyt siihen. Elämänlaatu kyllä parani kun pääsin yli siitä menetyksestä. Aluksi tyhjä olo kun ei sitä tukiverkkoa ole, mutta parempi siltä yksin kuin sen miehen kanssa.

Ei mulla muuta oo antaa kun tsemppiä. Itse olen myös tuossa tilanteessa epäluotettavan miehen kanssa ja lapsiakin on. Se ei ole helppo päätös erota enkä ainakaan tällä hetkellä pysty siihen. Rakastan kuitenkin miestä vaikka loukkaa mua. Oikeastaan ei kuitenkaan tee mitään tarpeeksi"vakavaa", on ollut pettämistä ja viestittelyä muiden naisten kanssa. Ajattelen ettei se satuta lapsia, minä kyllä kestän vielä nämä iskut. Ja se että mies aina vakuuttaa mut että haluaa jatkaa jne. En pysty tekemään sitä hyppyä ainkaan nyt vaiko tiedän toki ettei miehen käytös minua kohtaan ole ok.

Voimia sinulle! Itse jätin vastikään miehen jonka kanssa seurustelin kuusi vuotta. Rakastin kovaa ja korkealta. Lopulta täytyi vaan alkaa uskoa sitä minne oma mieli menee kun se vaeltelee, tuli niin paha olla suhteessa. Nyt oon siis sinkku.

Itse erosin hyvinkin helposti, kun ajattelin, että suhteen jatkaminen vahingoittaa rakastamaani ihmistä. Se olisi vahingoittanut itseäni, ja jos rakkaus on minkään väärti, se toinenkin olisi lopulta kärsinyt. Erosin, koska mies oli patologinen mammanpoika ja koko perhe oli vähintään puolihullu. Mies ei kestänyt aikuistumispainetta vaan ahdistui parisuhteessa aina pahemmin, ja äitinsä heitti löylyä minkä ehti.

Nyt vuosia myöhemmin pidän ratkaisuani erittäin viisaana. Tosissaan pahalta tuntui vasta sitten jonkin aikaa eron jälkeen, kun aloin kokea vihaa tajutessani, että rakastin edelleen ihmistä,  joka ei itse kyennyt rakastamaan aidosti ketään, mutta rakasti rakastuneisuudentunnettaan ja vaihtoi sen kohdetta kuin toiset paitaa.

Jos rakastuneisuudenkin läpi järki käskee lähteä, silloin on tosiaan syytä lähteä.