Miten lievität masennusta ja ahdistusta?

Mitähän ihmettä tää ketju nyt sekoilee...

Säännöllisellä lääkityksellä ja palstailulla. terveellisillä elintavoilla (yritän ainakin) ja ystävien tapaamisella. mukavien asioiden tekemisellä.

Syön alaselkäkipuihin Tramalia noi 200mg päivässä. Ei ole masentanut, olen virkeä ja jaksan hoitaa kaikki juoksevat asiat. Ongelma on se, että lääke on tarkoitettu selkäkipuihin. Lääkäri jo ehdotti, että vaihdettaisiin lääke toiseen. En oikein voinut sanoa, että ei helvetissä vaihdeta. Vaihdoin lääkäriä. En nyt tiedä onko tämä hyvä neuvo, tuskin on. Mutta jos sinullakin on pahoja selkäkipuja niin siinähän menee kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

2

2

Inhottavaa. :( Yöllisessä paniikissa telkkari on tosiaan ihan maadoittava. 

Jos rauhoittava lääkitys ei tule kyseeseen, meditaatio tai mindfulness-harjoitukset ovat kyllä hyvä. Eivät ehkä kaikista pahimpiin oloihin, mutta säännöllisesti tehtynä auttavat saavuttamaan sellaisen itsensä ulkopuolinen tarkkailija -asenteen varsin helposti. Se on todella hyvä työkalu. Ikään kuin astuu askeleen taaksepäin itsestään ja kuulostelee neutraalin toteavasti, että tuollaiselta tuntuu tässä kehossa ja mielessä, nuo asiat pyörivät siellä, jaahas. Minun ahdistustani ja masennustani lievittää tuollainen. Omiin tunteisiinsa ei tarvitse samastua, ne tulevat ja menevät kuin luonnonvoimat.

Kovemmassa ahdistus/paniikkikohtauksessa ei minulla tosin auta kuin lääke. Kovasti parjataan bentsodiatsepiineja, mutta jos tarve ei ole säännöllinen eikä päihdekäyttö kiinnosta, ne ovat kyllä nykytarjonnan parhaita akuutin kohtauksen lievittämiseen.

Kirjoittaminen auttaa myös. Joillekin se voi olla maalaaminen, joillekin laulu tai soitto. Laulu on siitä hyvä, että se säätää hengityksen syväksi ja rauhalliseksi. Lauluäänen päänsisäinen resonaatio myös vaikuttaa miellyttävästi.

Jotkut vetävät rääkkitreenin. Olen joskus kokeillut. Vieras lähestymistapa, mutta rauhoittaa kyllä. Endorfiinit ovat ihan tervetulleita ja keho rento, levollinen. Jooga on myös hyvä, vaikkei rääkkääkään lihaksia. 

Runkkaamalla voi siirtää ajatukset hetkeksi muualle, jos kykenee ahdistukseltaan kiihottumaan.

Olen myös yrittänyt ottaa aina rennon ja avoimen asennon, kun saan itseni kiinni jännittämästä lysyssä. Jos se ei paranna täysin, ei se pahaakaan tee. Jossain määrin mieli on hakkeroitavissa tämän kaltaisilla jutuilla, se seuraa perästä.

Toisinaan on sitten aika kyhöttää sikiöasennossa pimeässä huoneessa ja vollottaa ihan kunnolla. Ei se väärin ole.

2

2

Mielikuvaharjoittelulla

2

Liikunta parasta huumetta. vaikka se tuntuuki raskaalta lähtee ulos. pienin askelin. kokemusta on paniikkihäiriöistä. Ajan kanssa lyödät työkalut ja vointi paranee.. t: Äijä
i

Liikunta parasta huumetta. vaikka se tuntuuki raskaalta lähtee ulos. pienin askelin. kokemusta on paniikkihäiriöistä. Ajan kanssa lyödät työkalut ja vointi paranee.. t: Äijä
i

2 >

Kuoleman kuvitteleminen, itsemurhafantasiat. Kuulostaa hätkähdyttävältä, mutta ei se ole sen vakavampaa tai vaarallisempaa kuin seksifantasiat, joita ei haluaisikaan toteuttaa. Kaiketi eräänlainen mukaelma muinaisesta buddhalaisesta kuolemameditaatiosta, jossa siis kuvitellaan seikkaperäisesti ensin oma kuoleman hetki ja sitten ruumiin vaiheittainen hajoaminen maatumisineen. 

Irrottaa mukavasti kamalasta olosta kuvitella omien tuntojen ja tunteiden katoaminen. Miksei myös läheisten järkytys, viha, suru ja elämän jatkuminen. Kauhean kivulias vääjäämättömyys muuttuukin yhtäkkiä levolliseksi, kaikki suru ja kuolema onkin vähän helpompi sulattaa myös ympärillään. Oman elämän asiat saavat mittasuhteita. Suosittelen.

Tavallaan lapsetkin tekevät tätä, kun vihaisina uhoavat itsekseen, että "kyllä te sitten surette ja kadutte kun minä olenkin kuollut!"

2

Itse en ehkä ole ollut varsinaisesti masentunut mutta vaikea elämäntilanne on vienyt tarmoni ja aloitekykyni ja mun on nyt vaikea iloita mistään. Mun ahdistusta helpottaa liikunta. Varsinkin kunnon hikoilu. Mutta uskon jos on tosi masentunut niin ei ehkä jaksa edes liikkua.

Ulkoilemalla. Lähden kävelylle aina kun ahdistus iskee. Kävely ja ulkoilma rauhoittaa.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 00:55"]

Ihan kamala olo...

[/quote]Kartonki tupakkaa, kori kossua ja Sentencediä soimaan niin kyllä se siitä lähtee..

Ei vaan muutosta elämään. Vaikka uusi harrastus? Lisäksi terveellinen syöminen ja sopivat noin 7-8h yöunet mikäli mahdollista helpottavat eikä liikuntakaan pahitteeksi ole. Eli terveelliset elämäntavat ja säännölliset rytmit oli töitä tai ei ovat avain jaksamiseen. Tosin niitä rytmejäkin täytyy joskus muuttaa, koska liian rutiininomainen elämä pidemmän päälle puuduttaa (ainakin omalla kohdalla.

2

Minulla oli puolitoistavuotta järkyttävä ahdistus kokoajan päällä. Olo oli niin kamala, että nukuin suurimman osan päivästä. Silloin pääsi rauhaan ahdistukselta. Monia lääkkeitä kokeiltiin, kunnes löytyi ratkaiseva lääkekombo, eli venlafaxin, ketipinor ja lyrica. Luulen että toi "pahamaineinen" lyrica oli se ratkaisevin lääke? Mutta se on mikä lääke sopii kellekin. Nyt pystyn elää aikalailla normaalia elämää, tosin sairaslomalla olen vielä toistaiseksi.