Onko minulla velvollisuus käydä äidilläni usein kylässä jos hän asuu lähellä?

Vaistoaako äitisi, että tarvitset hänen tukeaan.

Yhtään vähättelemättä samassa perheessä voi olla hyvinkin erilaisia sisaruksia sekä elämän kokemukseltaan että luonteeltaan.

Vierailija kirjoitti:

Äitisi tarvitsee omia ystäviä.

Äiidilläni on vain naapureita ystävinä, joita hän joskus myös haukkuu selän takana kun olen kylässä... Hänellä ei ole aitoja ystäviä tai miesystävää 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta tarvitse. Tehän voitte sopia, että käyt kahvilla aina sunnuntaisin ja tuot leivokset mukana. Sinä saat rauhan viikoksi ja äitisi on tyytyväinen, kun tietää, milloin olet tulossa.

Tuntuu että tämä ei riitä hänelle, olen käynyt suunilleen kerran viikossa nyt ja hän usein sanoo " et koskaan jää pidemmäksi aikaa" Haluaa kai että yöpyisin, mutta minusta on outoa yöpyä äitini luona yli 30-vuotiaana.... TUntuu että hän on riippuvainen minusta. ja se ahdistaa joskus.

Ehkä hän on yksinäinen.   

Yöpymisestä en tiedä, mutta ehkä kaipaisi vain seuraksi pidempään istuskelua.

Itse en kyllä ryhtyisi yöpymään, jos kerran lähellä asutaan.  Jos kysyisi koska tulen, niin ilmoittaisin, jonkun sopvan päivän ja mihin aikaan.   Siinä olisi selkeä vastaus ja vastaus juuri siihen mitä kysyttiin.

Kun elämä toivottavasti normalisoituu, niin ehkä hän löytää jonkin harrastuksen tai jonkun paikan jossa voisi käydä vakituisesti "tuulettumassa".    Työväenopisto, kuntosali, ja sitten on näitä paikkoja, joiden nimeä en tiedä, mutta jossa iäkkäämmät voivat käydä edullisesti syömässä ja siellä on sitten tätä harrastustoimintaakin tarjolla (Hgissä mm Kampissa eli kätevässä paikassa, ja siellä oli ennen koronaa vielä päivätanssejakin).   Jos se että olisi se säännöllinen syömässä käyminen, saisi elämään tapahtumaa ja vaihtelua.

Hän ei harrasta mitään , varsinkaan mitään sellaista missä muita ikäisiään ihmisiä. On todella itsepäinen ja ei suostu menemään minnekään missä muita ihmisiä. 

Miksi pitäisi aina vierailla? Voisithan kuitata osan vierailuista vaikka lähtemällä hänen kanssaan lenkille. Tai/ja elokuviin, syömään tai jotain. Voisi piristää, eikä hänellä ehkä olisi niin paljon aihetta märistä turhasta, ja pysyisi kunnossa.

Joka tapauksessa puhuisin asiasta, että tuntuu kontrolloinnilta ja painostamiselta, kun koko ajan pommitetaan viesteillä, milloin tulet. Että muutakin elämää ja asioiden hoitamista on.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi aina vierailla? Voisithan kuitata osan vierailuista vaikka lähtemällä hänen kanssaan lenkille. Tai/ja elokuviin, syömään tai jotain. Voisi piristää, eikä hänellä ehkä olisi niin paljon aihetta märistä turhasta, ja pysyisi kunnossa.

Joka tapauksessa puhuisin asiasta, että tuntuu kontrolloinnilta ja painostamiselta, kun koko ajan pommitetaan viesteillä, milloin tulet. Että muutakin elämää ja asioiden hoitamista on.

No joo, äitini ei tykkää käydä missään " paikoissa" ei esim. lähde syömään minnekään ja keksii aina tekosyitä joten vähän vaikeaa toikin. Lenkillä hän käy joskus mutta ei usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ei ole mitään tarvetta eikä tietenkään velvollisuuttakaan kyläillä viikoittain. Harva ehtii tai haluaa ystäviäänkään saati vanhempiaan näkemään noin usein. Enkä lähtisi sitoutumaan mihinkään vakituiseen vierailupäivään ellen aidosti tahtoisi.

Kerran kuussa on ihan sopiva tahti nähdä aikuisena perhettään, harvemminkin. Mielestäni "velvollisuuskäynnit" tarkoittaisi paria tapaamista vuodessa, sen verran voi ehkä olettaa normaalissa perhesuhteessa ja kaikki muu on plussaa. Ellei tietysti molemmin puolisesti toisin tahdota. Lähekkäin asuminen ei ole syy toimia toisin. Pidä kiinni sellaisesta tahdista joka oikeasti sopii sinulle!

Huh huh, siinäpä oli tunnekylmän ihmisen mielipide. Puistattaa.

Heh, kaikki tutut sanovat aivan päinvastaista! Mutta: olen omassa liiassa kiltteydessäni vuosien varrella joustanut ihan turhan paljon omista haluamisistani, mennyt kylään vaikken jaksaisi ja sukulaisten painostuksesta sukujuhliin vaikken olisi halunnut. Ei jäänyt hyvä olo, vaan tajusin että omat rajat on pidettävä. Jos ei halua ravata viikottain äidillään niin ei ole pakko! Valitsee sen määrän minkä hyvillä mielin on valmis tekemään, ei tarvitse enempää. Jokainen aikuinen vastaa itse omasta vapaa-ajastaan, niin ne kuusikymppiset vanhemmatkin. Velvollisuuskäynnit on mielestäni "minimitaso" jota on oikeus odottaa, ja tietysti normaalit ihmiset puolin ja toisin keksivät sopivia tapoja pitää halutessaan yhteyttä enemmänkin. Mutta kyllä kannustaisin kuuntelemaan tarkasti omaa fiilistään siitä mihin vapaa-aikansa haluaa käyttää ja toimimaan sen mukaan, ei velvollisuudentunnon jos se käskee viihdyttämään toista aikuista ihmistä monta kertaa viikossa...

Koska laki ei määrä, vaan tämä on moraalinen kysymys, MiKSI KYSYT MUILTA? Sinun päätökseaihän se on!

Jos äitisi asuu lähellä, pyydä kahvittelun sijaan lenkille. Tekisi äidille hyvää ja mahd piristäisi. pidemmällä tähtäimellä. Jos kieltäytyy, kieltäydy sinä menemäwtä kylää. Sanot, että lenkille voit lähteä. Samalla saat itse hoidettu 2 kärpästä yhdellä kertaa, lenkin ja äidin.

Joskus tuollainen ihminen vaatii herättelyn, kuten oletko itse koskaan huomannut, kuinka negatiivinen ihminen olet? Et halua lähteä mihinkään, et harrasta mitään, istut vain kotona marisemassa ja oletat, että on toisten tehtävä tulla sinua viihdyttämään, tervettä ihmistä.

Omalle äidille on tietysti vaikeampi sanoa, ellei siihen ole tottunut, mutta ei tuo tilanne ainakaan parempaan päin mene, mitä vanhemmaksi äitisi tulee. Valitus, kitinä ja vaatimukset vain kasvavat, kunnes pääsi räjähtää. Asia olisi vielä korjattavissa sillä, että äitisi asenne muuttuu. Kuinka valmis olet palvelemaan sitten, kun hänen kuntonsa rapistuu?