Milloin lasten kotona hoitamisesta tuli "trendikästä downshiftausta" ja miksi?

Minun urakehitykseni ei stoppaa siihen kun jään lapsen kanssa kotiin pariksi vuodeksi. Olen sairaanhoitaja, siihen ei kuulu uralla eteneminen. Tai jos kouluttautuu ja etenee esim osastonhoitajaksi niin hommat ei ainakaan parane.

Mun mielestä olis outoa, jos hoiva-alalla työskentelevä ei olis vähintään sitä 3-vuotta lapsen kanssa kotona.. Siis jos työskentelee itse vaikka lastenhoitajana, henkilökohtaisen avustajana, lähihoitajana tms. Missä työn pääpainona on ihmisten hoitaminen.

En myöskään ottaisi muiden lapsia hoitoon 3-vuoteen, jos olisin itse perhepäivähoitaja.

Olen korkeasti koulutettu ja menen töihin huhtikuussa kun äitiysloma loppuu, isä jää lapsen kanssa isyyslomalle, jonka jälkeen kesälomat pidämme eri aikaan. Lapsi menee hoitoon 1v 3 kk vanhana enkä pode asiasta minkäänlaista huonoa omaatuntoa. Rakastan lastani ja pidän työstäni. En ole huono äiti, vaikka haluan mennä töihin.

Mä en ymmärrä sitä että miksi äiti ei saisi itse päättää asioista. Jos menee töihin, huono ja jos ei mene töihin sekin on huono. Kun kaikki ei halua tai voi samanlailla tehdä.

Itse en koe että olisin jäänyt kotiin lepäilemään ollessani kotiäiti kohta 4v. Olisin päässyt paljon vähemmällä jäämällä työttömäksi ja saisin enemmän rahaakin, aikaa olisi lepäillä. Enkä todellakaan koe että kaikki työttömät lepäilisivät, tunnen moniakin jotka todella töihin haluaisivat ja ympärivuotisesti vaikka tunnen muutamia niitäkin joille työttömyys on vaan kivaa lomaa.

Itse koen että haluan elää lasteni kanssa ja nähdä heidän kasvavan, koen (koti)äitinäolon muutakin kuin vaipanvaihdoksi, sitä on kyllä ihan vähimmässä määrin ja enemmän kaikkea muuta. Meille on toki tässä vuosien kuluessa syntynyt 3 lasta 3 vuodessa ja nuorimmainen on vasta 8kk. Kiirettä töihin ei ole ja lapsi/lapsia saattaa olla lisääkin tulossa, isosta perheestä haaveillaan.

Mitään uraa en halua mutta toki haluaisin päästä töihin jossain vaiheessa, en jaksais ainakaan kokoikääni kotona olla ja joku rajakin minulla tulee varmasti vastaan. Toivon että hoitoalalla työt ei lopu...

Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, en millään lailla paheksu niitäkään äitejä jotka menevät pian töihin, se on heidän ratkaisunsa ja lapset ovat varmasti yhtä onnellisia kuin kaikki muutkin :-) Eikä töihin menosta pidä huonoa omaatuntoa ollakaan.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 15:03"]
Minulle on ainakin koko ikäni ollut itsestäänselvyys, että pienet lapset hoidetaan kotona. Ja olen korkeasti koulutettu, asiantuntijatehtävissä työskennelyt alle nelikymppinen nainen.
[/quote]

Sittenhän olet osa sitä ongelmaa, josta jutussa kirjoitettiin.

No näillä naisilla tuskin on mitään käsitystä siitä, millaista on hoitaa esim. kahta alle 4-vuotiasta kotona. Aika kaukana on downshiftaus ainakin minun elämästäni. Sitäpaitsi töitä ehtii tehdä koko loppuelämän. Lapset taas ovat hyvin vähän aikaa pieniä.

Kaikille ei urakehitys ole elämässä se pääasia. Se tuntuu monilta kiipijöiltä tässä itsekeskeisessä maailmassa unohtuvan. Tuijotetaan vain sitä omaa napaa ja surraan sitä "menetettyä 20-senttistä."

Siinä vaiheessa, kun tajuttiin, ettei työnantajia kiinnosta paskaakaan työntekijänsä. Ulkoistaminen tapahtuu välittömästi, kun yritys ei tuota enää voittoa yhtä paljon kuin ennen. Sama sitten alusta asti elää perheelleen.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 15:14"]

Kaikille ei urakehitys ole elämässä se pääasia. Se tuntuu monilta kiipijöiltä tässä itsekeskeisessä maailmassa unohtuvan. Tuijotetaan vain sitä omaa napaa ja surraan sitä "menetettyä 20-senttistä."

[/quote]

Niinpä. Itse olen nelikymppinen korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen nainen, ja olen kyllä jutun ohjeiden vastaisesti aikomassa downshiftata. Minulle on lopulta tärkeämpää elämän henkiset arvot ja oma onnellisuuteni kuin rahan kerääminen. En ole toisten loiseksi ryhtymässä, itse aion tienata elantoni jatkossakin, mutta se elanto saa olla paljon nykyistä niukempi, jos vastapainoksi saan tyydyttävämpää elämänlaatua.

Minullekin oli päivänselvää, että hoidan lapseni kotona. Elämä on elämistä varten, ja ihmissuhteet ovat minulle tärkeintä elämässä. Voin sanoa, että nuo vuodet olivat elämäni parhaimpia vuosia, niitä olisi mahdoton millään korvata. 

Mutta, siis omiin arvoihini vaikuttaa se, että olin pätkätyöläinen. Olin pelkkä resurssi, hyvin helposti korvattavissa. Se ainoa asia, joka elämässäni on pysyvää, on perhe. Kaikki mitä siihen panostin, on tullut moninkertaisena takaisin.

Juuri näin, tutulta kuulostaa. Lapsia varten täällä eletään! Itsekin olin korkeastikoulutettu pätkätyöläinen, jolla työt loppuivat sopivasti ennen lasten tuloa. Työnteon aika on sitten, kun en ole enää lapsilleni korvaamaton. Kyllä etsivä työtä löytää, jos ei heti johtajapestiä ole tavoittelemassa, ja maine, kunnia tai rikkaus ei minulle ole elämässä tärkeintä.

Kannattaa huomioida se että artikkelissa Kullas ja Myllyoja molemmat ennakoivat hyvinvointiyhteiskunnan rappeutumista 20 vuoden kuluttua ja puhuvat paljon siitä, että naisten pitää säästää oman vanhuutensa varalle ja lapsiensa tulevaisuuteen. Molemmat onnistuvat helpommin kun on töissä ja saa palkkaa. 

Hyvä vanhempi huolehtii lapsistaan 20 vuotta, ei vain 3 ensimmäistä vuotta. 

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 15:42"]

Kannattaa huomioida se että artikkelissa Kullas ja Myllyoja molemmat ennakoivat hyvinvointiyhteiskunnan rappeutumista 20 vuoden kuluttua ja puhuvat paljon siitä, että naisten pitää säästää oman vanhuutensa varalle ja lapsiensa tulevaisuuteen. Molemmat onnistuvat helpommin kun on töissä ja saa palkkaa. 

Hyvä vanhempi huolehtii lapsistaan 20 vuotta, ei vain 3 ensimmäistä vuotta. 

[/quote]

Se oli ehkä jutun pointti, mutta koko kirjoitus oli hyvä esimerkki siitä ajattelutavan muutoksesta, jossa kotona pienistä lapsistaan huolehtivat naiset on alettu nähdä "downshiftaajina" ja yhteiskunnan loisina kun taas isät vastaavasti edelläkävijöinä ja sankareina.

Niin, mutta tottahan on, että 6 vuotta pois työelämästä vaikuttaa uraan. Ihan ok jos ei uraa halua. Mutta sitten on turha itkeä pieniä tuloja. Ja nuo sijoitusvinkitkin on ok. Minä etenin päällikkötehtäviin ennen lasta. Kotona aion olla 1,5 vuotta ja sitten tehdä vuoden osa-aikaista. Jos toinen lapsi tulee, sama kaava. Mutta tämä onkin mun valinta.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 15:57"]

Niin, mutta tottahan on, että 6 vuotta pois työelämästä vaikuttaa uraan. Ihan ok jos ei uraa halua. Mutta sitten on turha itkeä pieniä tuloja. Ja nuo sijoitusvinkitkin on ok. Minä etenin päällikkötehtäviin ennen lasta. Kotona aion olla 1,5 vuotta ja sitten tehdä vuoden osa-aikaista. Jos toinen lapsi tulee, sama kaava. Mutta tämä onkin mun valinta.

[/quote]Arvovalintojahan nämä ovat. Ura tai perhe. Olisi kuitenkin kiva, etteivät urasuuntautuneet naiset alkaisi työuupumukseensa katkeroituneena vähätellä niitä naisia, joille ura ei elämässä ole tärkeintä tai jotka vapaaehtoisesti elävät miehensä tuloilla. Hyvätuloisissa perheissä pystytään pienellä arjen säästäväisyydellä elämään yksillä tuloilla. Usein perheen hyvätuloisilla osapuolilla työtaakka on sellainen, että arjen pyöritys jää täysin pienempituloisen puolison vastuulle. Tällöin houkutus jäädä kokonaan kotiin on melko suuri, etenkin jos oma työ ja siitä saatavat tulot eivät kompensoi perheen parissa menetettyä aikaa.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 15:57"]

Niin, mutta tottahan on, että 6 vuotta pois työelämästä vaikuttaa uraan. Ihan ok jos ei uraa halua. Mutta sitten on turha itkeä pieniä tuloja. Ja nuo sijoitusvinkitkin on ok. Minä etenin päällikkötehtäviin ennen lasta. Kotona aion olla 1,5 vuotta ja sitten tehdä vuoden osa-aikaista. Jos toinen lapsi tulee, sama kaava. Mutta tämä onkin mun valinta.

[/quote]

Useimmilla naisilla ei ole sen kummempaa uraa. Esimerkiksi hoitotyössä palkka ja tehtävät ovat melko vakiintuneita, jos ei halua lähteä opiskelemaan lisää. Ja aika moni ei halua esimerkiksi esimiestehtäviin, koska kokee että kuormitus on suurempi kuin siitä saatu korvaus.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 15:42"]

Kannattaa huomioida se että artikkelissa Kullas ja Myllyoja molemmat ennakoivat hyvinvointiyhteiskunnan rappeutumista 20 vuoden kuluttua ja puhuvat paljon siitä, että naisten pitää säästää oman vanhuutensa varalle ja lapsiensa tulevaisuuteen. Molemmat onnistuvat helpommin kun on töissä ja saa palkkaa. 

Hyvä vanhempi huolehtii lapsistaan 20 vuotta, ei vain 3 ensimmäistä vuotta. 

[/quote]

Hyvä vanhemmuus rakennetaan aivan niistä ensimmäisistä hetkistä lähtien. En tiedä yhtään vanhempaa, joka olisi ollut hyvä vanhempi vain sielle pienelle lapselleen ja sitten mystisesti muuttunut huonoksi. Toisin päin näyttää käyvän vielä harvemmin; sitä jota ei kiinnostanut sen tarvitsevan pienen lapsen tarpeet ja seura ensimmäisinä vuosina, on hyvin harvoin kiinnostunut lapsestaan myöhemminkään.

Uraa ei voi koskaan saada, jos ei tee koskaan töitä sen eteen. ;) Myös uran voi tehdä sen jälkeen kun on tehnyt lapset, mutta myös sitä ennen! Se on ihan itsestä kiinni, mitä omasta elämästä haluaa. Ei siitä, mitä joku muu olettaa sinun elämän olevan.

Lapsista huolehtiminen on "loppuelämän pesti" vaikka lapset kasvavat aikuisiksi, ja muuttavat pois kotoa. Kuuluvat he silti aina elämääsi. Se ei rajoitu vain kolmeen ensimmäiseen vuoteen.. Eikä tämä aika määrittele oletko "hyvä vai huono äiti". Sillä elämä on pidempiaikainen prosessi, kuin kolme vuotta. 

Itse laitoin lapset vauva-taapero ikäisenä hoitoon. Nyt olen ottanut rennommin, kun lapset aloitti koulun sillä haluan olla tukena, auttaa läksyissä jne. En koe, että lapsille olisi tullut "traumoja" siitä, että joku muu vaihtoi vaippoja.