Lapsuusperheelläni oli kesämökki kun olin lapsi.

Kerran isä kävi siellä jostain syystä yksin ja kotiin tullessaan hänellä oli mukanaan yllätys. Nimittäin kaksi selvästi orvoksi jäänyttä sudenpentua jotka hän toi kotiin. Ne olivat kovin laihoja, heikkoja ja täynnä kirppuja. Niitä alettiin hoitamaan. Ne saivat ruokaa ja niiden kirput häädettiin. Ne myös saivat matokuurit ja ne pestiin kunnolla. Valitettavasti toinen niistä ei selvinnyt mutta toinen selvisi ja se kesyyntyi täysin. Se oppi luottamaan ihmisiin ja pitämään perhettämme laumanaan. Se eli perheessämme pitkään ja sitä ulkoilutettiin säännöllisesti. Usein kuultiin ihmettelyä siitä, että onpa meillä erikoisen näköinen koira kun ihmiset eivät tajunneet, että se on oikeasti susi. Joku tosin saattoi epäillä, että se oli susi mutta ajatteli, että tuskin kukaan kaupungissa sutta pitää lemmikkinä eli sen on pakko olla koira. Meillä oli myös koiria ja tämä susi sai niiden kanssa poikasia. Niitä myytiin ihmisille sekarotuisina koirina ja ihmiset luulivat ostavansa koiran tajuamatta ostaneensa koirasuden eli puoliksi koiran, puoliksi suden.