Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä miehienne kanssa puhuttavaa?
28.09.2021 |
Tällaiseen vaan havahduin.
Oltu 12 v yhdessä.
Muistan sen alkuhuuman mitä kesti ekat 2 vuotta, yhtä pussailua ja ihan sama mitä toinen selitti oli niin mielenkiintoista kaikki.
Vuodet vierineet (minne?? )
Ruuhkavuodet , kun yhteistä aikaa on kahden havahdun siihen että enimmäkseen olemme hiljaa.
Tai jos puhumme, aiheet liittyvät lapsiemme asioihin tai kaveripariskuntiemme kuulumisiin. Tai mies puhuu työasioitaan.
Sellaista yhtenevää keskustelua ei oikein ole.
En nyt tarkalleen tiedä mitä edes pitäisi olla mutta nyt viimeaikoina kun enemmän ollut yhteistä aikaa olen miettinyt että onko tämä normaalia? 😁
Millaisia keskusteluja muut käyvät puolisoiden kanssa kahden? Onko paljon yhteisiä Mielenkiinnon kohteita tms?
Kyllä meillä yhtenevää on ajatusmaailmassa arvomaailma ja lasten kasvatukseen liittyvät asiat.
Myös kiinnostus esim luontoon on yhteinen ja usein lähdemmekin luontoon kulkemaan. Toisaalta, ei siellä kyllä mitään erikoisia juttuja edes kaipaa. Luonnon hiljaisuus rentouttaa.
Mutta paljon tätä havahdun kuitenkin olevan luontopolkujen ulkopuolellakin ja mietin onko normaalia.
Kommentit (26)
Kun olin ollut avioliitossa jokusen vuoden, huomasin että meillä ei ole miehen kanssa enää paljoa puhuttavaa. Lähinnä lasten ja kodin asioista. En muista mistä ensin alkuun juteltiin, kun kuitenkin jotain puhuttavaa oli. Sanoinkin monta kertaa, että kun lapset muuttavat pois kotoa, meillä ei ole enää mitään puhuttavaa keskenämme, ja pelkäsin miten sitten käy.
No, nyt on jo jonkin aikaa oltu kahdestaan, ja varsin mukavaa on. Kumpikaan ei ole mikään kovin suulas ihminen, ja suorastaan nautin hiljaisista koti-illoista, jolloin kumpikin touhuaa omiaan. On läsnä ja kuuntelee, jos toisella on asiaa, mutta ei lääryä tyhjän päiten joutavista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso osa ihmisistä on tylsämielisiä möllejä, mutta joidenkin kanssa niidenkin on pariuduttava. Itse en osaisi elää ilman monipuolisia, syvällisiä ja usein aika yllättäviäkin keskusteluja. Parisuhteiden parhaat hetket ovatkin olleet jotain yöllisiä pitkiä juttelusessioita jyystöjen sijaan.
Me ollaan oltu kymmenen vuotta naimisissa ja vaikka välillä on tuntunut että on huonompiakin kausia niin ikinä, koskaan ei ole tullut hetkeä että ei ole ollut mitään puhuttavaa. Tai siis sellaista tunnetta. Tämä varmaan johtuu pitkälti omasta luonteestani myös, johon mieheni lähtee helposti mukaan. Olen melko luova ja taiteellinen ja kehittelen aina monenlaista projektia, samoin mieheni. Meillä tuntuu ideat lentävän asiasta sun toisesta, josta päästään seuraavaan asiaan, jota sitten pohditaan käytännön ja toteutuksen kannalta, ja kohta ollaan jo miettimässä suurinpiirtein yritystoimintaa sen ympärillä. Osa on lennokasta haaveilua, osa on tiukkaa käytännön suunnittelua. Yhteistä on vaan se, että maailma tuntuu olevan täynnä kaikkea kiinnostavaa ja puhuttavaa.
Tosi jännä kuulla, että tällaistakin voi olla jossain suhteessa. Luulen että itse olisin samanlainen kenen kanssa tahansa, mutta todennäköisesti ahdistuisin suunnattomasti todella hiljaisesta kumppanista joka ei osaa kommentoida asioita tai ei lähde koskaan mukaan juttuihini.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu kymmenen vuotta naimisissa ja vaikka välillä on tuntunut että on huonompiakin kausia niin ikinä, koskaan ei ole tullut hetkeä että ei ole ollut mitään puhuttavaa. Tai siis sellaista tunnetta. Tämä varmaan johtuu pitkälti omasta luonteestani myös, johon mieheni lähtee helposti mukaan. Olen melko luova ja taiteellinen ja kehittelen aina monenlaista projektia, samoin mieheni. Meillä tuntuu ideat lentävän asiasta sun toisesta, josta päästään seuraavaan asiaan, jota sitten pohditaan käytännön ja toteutuksen kannalta, ja kohta ollaan jo miettimässä suurinpiirtein yritystoimintaa sen ympärillä. Osa on lennokasta haaveilua, osa on tiukkaa käytännön suunnittelua. Yhteistä on vaan se, että maailma tuntuu olevan täynnä kaikkea kiinnostavaa ja puhuttavaa.
Tosi jännä kuulla, että tällaistakin voi olla jossain suhteessa. Luulen että itse olisin samanlainen kenen kanssa tahansa, mutta todennäköisesti ahdistuisin suunnattomasti todella hiljaisesta kumppanista joka ei osaa kommentoida asioita tai ei lähde koskaan mukaan juttuihini.
Meillä on samanlainen suhde. Höpötellään joka päivä esim kahvikupin ääressä. Mitä uutisissa on, mitä työkaveri kertoi, mitä telkasta tuli, mitä jossain pelissä tapahtui. Suunnitellaan lomaa, sisustusta, puutarhaa, mitä tehdään viikonloppuna, mitä katsotaan illalla, mitä tehdään ruuaksi.
Ollaan molemmat luovia ja mielikuvituksekkaita ihmisiä, ja meidän arkiset keskustelut rönsyää milloin minnekin.
Exän kanssa puhuin suunnilleen vain kerran vuodessa kun olin humalassa. Hän oli jotenkin niin tuomitseva ja ankara, että olin aika vähän oma itseni tai avoin. Meillä oli yhä vähemmän mukavaa puhuttavaa tai mitään yhteisiä suunnitelmia.
Ei mulla ole kuin yksi mies, joten en osaa kommentoida riittäisikö sitten useamman kanssa keskusteltavaa.
Kun tapasin nykyisen mieheni niin yksi ensimmäisistä asioista johon hänessä ihastuin oli se että keskustelumme sujuivat todella vaivattomasti ja ajatukset menivät todella hyvin yhteen. Kumpikin ymmärsi toisen ajatusmaailmat ja elämänkokemukset jotenkin intuitiivisesti heti oikein. Tunteja käytettiin vain kävellessä ja jutellessa. Tuntui että muutamassa viikossa opin miehestä enemmän kuin edellisistä seurustelukumppaneista kuukausien tai vuosien aikana.
Nyt jo 25 vuotta yhdessä eikä tuo ole siitä kauheasti muuttunut. Toki alun intensiivisyys puuttuu mutta edelleen puhumme paljon, välillä syvällisiä ja välillä ihan vain päivän asioita. Mutta juuri eilen kävimme aika "ison" keskustelun siitä mitä haluamme elämältä seuraavan 5-10 vuoden aikana ja millaisia ratkaisuja se vaatii.
Toki emme höpötä koko ajan vaan sellainen luonnollinen hiljaisuuskiin on meillä luontevaa. Mutta en usko että voisin olla sellaisen miehen kanssa jota en kokisi myös keskustelujen tasolla läheisemmäksi ihmiseksi jota minulla on.