Lue keskustelun säännöt.
Sain töitä, mutta työttömyyden traumat kummittelevat. Olenko rikki?
17.11.2014 |
Olin puoli vuotta työttömänä (olen akateeminen), kunnes sain työpaikan jossa aloitin viime kuun alussa.
Työpaikka on alan töitä, vuoden määräaikaisuus mutta erittäin todennäköistä päästä talon kirjoille. Palkka on hyvä ja työpaikka on todella hyvällä paikalla PK-seudulla. Työmatka ovelta ovelle on noin puolisen tuntia. Työtehtävät ovat mielekkäitä, sopivan haastavia mutta suoriudun niistä stressaamatta, ja työkaverit ovat todella mukavia (melkein kaikki miehiä). Eli kaiken pitäisi olla hyvin?
Asiat eivät kuitenkaa ole hyvin. Töihin meno tuntuu ahdistavalta, enkä osaa yksilöidä mitään syytä siihen :(
En ole laiska ja ennen työttömyysjaksoa tein työtä mielelläni, vaikka työ oli vähemmän mielekästä kuin tämä nykyinen. Tuntuu että työttömyysjakso joten rikkoi minut. En kehtaa oikeassa elämässä kertoa tästä kenellekkään, moni ystävä on työtön ja kaikki olivat niin iloisia puolestani kun sain tämän työn.
Tiedän olevani onnekas joten turha tulla haukkumaan minua, ihan typerä olo jo valmiiksi tällä tavoin valittaa "tyhjästä".
Kukaan kokenut samanlaista? Mistä ahdistus johtui teillä? Kumpa löytyisi jokin syy niin tietäisi mitä korjata :/
Kommentit (9)
Itselläni samanlainen tunne, joskaan määräaikaisuuden takia en voi muutenkaan olla täysin rennosti töissä kun koko ajan saa pelätä, ettei jatkukaan. Mua vahingoitti paitsi työttömyys myös se tapa jolla jouduin ex-duunipaikasta kortistoon. Jäi ikuisiksi ajoiksi haava sieluun juonitteluista rekrytoinneissa ym. En varmasti tule koskaan luottamaan esimiehiin 100-prosenttisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm... annas kun analysoin.. ummm... Kyllä! Olet rikki. Mikäs asia seuraavaksi ratkaistaan?!
Sulla kestää nyt jokunen kuukausi ennen kuin saat uudet rutiinisi luontevasti osaksi elämääsi. Sama juttu kuin jos on vaikka opinnoista pitkään poissa ja sitten aloittaa uudelleen, niin alku voi olla todella tahmeaa vaikka kuinka olisi periaatteessa kiinnostunut asiasta. Kunhan nyt kitkutat eteenpäin tahdonvoimalla, niin jossain vaiheessa huomaat taatusti, että ihan vaivihkaa työt ja töissäkäynti ovatkin muuttuneet helpommiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tiedä oletko rikki, mutta on ainakin hienoa että pystyt sanomaan ääneen että ahdistaa.'
Kokemuksesta tiedän että aika parantaa ja jaksat taas luottaa että elämä kantaa.
JOs haluat olla kiltti itsellesi ja nopeuttaa prosessia,
voisit etsiä yksityisen psykologin ja kävisit viisi kertaa keskukstelmassa. Maksaa viissataa, eikä tee sinusta hullua.
Vaikutat täydellisyyden tavoittelijalta ja se on eri asia kuin kunnianhimo. Ja huonompi sellainen.
t. toinen akateeminen pätkätyöläinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan tunteesi, ap. Myös minua ahdistaa töihin meno työttömyyden jälkeen. Pätkätyöt ovat henkisesti raastavia. Itsetuntoni on murentunut vuosien varrella. Masennuin ja ahdistuin. Menin terapiaan ja sain masennuslääkkeet, jotka helpottavat myös ahdistusoireita.
Hoida ahdistuksesi ennen kuin se rupeaa rajoittamaan elämääsi. Ahdistus on sisällä oleva möykky joka estää nauttimasta kaikesta hyvästä elämässä, niin kuin siitäkin, että olet saanut ihan oikeita kunnon töitä. Ahdistus voi pilata kaiken, niin ajattelen. Myös sen mahdollisen jatkopestin, joka tuntuu sinustakin houkuttelevalta.
Siksi kannattaa mennä juttelemaan voinnistasi terveyskeskuksen psyk. sairaanhoitajan kanssa. Ihan ilmaiseksi. Jos haluat hieman järeämpää terapiaa, käy lääkäriltä pyytämässä lähete mt-polille. Sekään ei maksa mitään. (Tärkeä asia juuri työttömyytensä lopettaneelle nuorelle aikuiselle.)
Itsekin sen sanoit, typerää tyhjästä valittamista. Ranteet lukkoon ja maila jäähän.