Miehessä joka ei tykkää eläimistä, on oltava jotain vikaa
Eri asia on jos on allerginen. Mutta jos ei ollenkaan tykkää eläimistä, niin se kertoo jostain.
Kommentit (82)
Vaikka olisi kuinka komea mies ja kaikin puolin mukava, mutta jos metsästää niin ehdoton turn off.
Se loppu siihen ja piste.
Meidän suvussa ei ole onneksi ollut metsämiehiä, ei vaikka kuinka laajalle haravoisi.
Enkä antaisi lapsen alkaa tappamaan metsän eläimiä. Jos kohdalle osuu loukkaantunut kituva eläin se pitää lopettaa mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.
Meillä syödään lihaakin minimaalisen vähän, osa on kasvissyöjiä.
Pidän eläimistä, mutta olen niin mukavuudenhaluinen että itselleni en niitä ota. Olenko siis psykopaatti palstamammojen mielestä?
Vierailija kirjoitti:
Kuka kehtaa pitää lemmikkiä, kun maailma on tuhoitumassa? Uskomatonta!
Ehhehe.
Pitäisikö miehen siis tykätä kaikista eläimistä, vai sopiiko arvon neidoille että tykkää vaikkapa vain yhdestä eläinlajista mutta inhoaa muita.
Onko pakko tykätä eläimistä sen kummemmin? Kissat ja kourat on uhan ok mitta en koe mitään iih ja aah-tunteita kun niitä näen, enkä jaksa rapsutella. Ja minä myös metsästän: mikä on sen eettisempää lihaa kuin metsässä vapaana kasvanut?
Olen nainen
Jos ei lapsuudessa ole ollut lemmikkejä, niin mistä se vietti koiran hankkimiseen tulee? Meillä oli kani lapsena ja nyt aikuisiällä en koiraa olisi ottanut ellei vaimo olisi halunnut. Koira kuitenkin on tosi kiva nyt. En kuitenkaan lähde pörröttelemään muita, edes sukulaisten koiria spontaanisti.
Suurin osa miehistä ei lapsistakaan kauheasti välitä, kunnes sen ensimmäisen oman sattuu saamaan. Harvassa on ne miehet jotka oma-alotteisesti ensimmäisen lapsen hankintaa ajavat. En näe tässä kauheasti eroa eläinten hankkimiseen.
Kai teet sienipiirakan valkokärpässienistä ja pannariin laitat mazatecinsalviaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka kehtaa pitää lemmikkiä, kun maailma on tuhoitumassa? Uskomatonta!
Ei se ole tuhotumassa, niin meille vain uskotellaan. Mutta ei siihen tarvitse silti uskoa.
Siitä on vahvaa tieteellistä näyttöä, että maailma on tuhoutumassa. Se, millaisella aikataululla se tapahtuu, ei ole niinkään selvää. Aikataulu riippuu vahvasti siitäkin, mitä tarkoitetaan "maailman tuhoutumisella". Onko se ihmislajin sukupuutto vai koko maapallon muuttuminen kaikelle elämälle mahdottomaksi vai maapallon, aurinkokunnan, linnunradan tai koko maailmankaikkeuden tuhoutuminen/luhistuminen?
Minä pelkään kissoja, ja vähän koiriakin. Mutta tutun koiran voin ottaa muutamaksi tunniksi hoitoon, ja käyttää sitä lenkillä. En halua, että se nuolee naamaani, mutta viereen se saa tulla makaamaan, tosin ei yöllä.
Lähestulkoon kaikkiin muihin eläimiin minulla on varsin neutraali suhtautuminen. Luonnoneläimiin pidän kunnioittavan etäisyyden silloin, kun se on mahdollista. Kotiini tunkeutuneiden kärpästen tappamisesta en tunne omantunnontuskia.
Entäs jos ei tykkää kaikista eläimistä?
Itse pidän esimerkiksi koirista ja kaneista, mutta kissoista en juurikaan. Pidän niitä tuhoeläiminä, joiden vuoksi esimerkiksi kanin pitäminen ulkohäkissä tai aidatulla alueella vapaana on likipitäen mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka kehtaa pitää lemmikkiä, kun maailma on tuhoitumassa? Uskomatonta!
Ei se ole tuhotumassa, niin meille vain uskotellaan. Mutta ei siihen tarvitse silti uskoa.
Siitä on vahvaa tieteellistä näyttöä, että maailma on tuhoutumassa. Se, millaisella aikataululla se tapahtuu, ei ole niinkään selvää. Aikataulu riippuu vahvasti siitäkin, mitä tarkoitetaan "maailman tuhoutumisella". Onko se ihmislajin sukupuutto vai koko maapallon muuttuminen kaikelle elämälle mahdottomaksi vai maapallon, aurinkokunnan, linnunradan tai koko maailmankaikkeuden tuhoutuminen/luhistuminen?
Millä tavalla maailma on tuhoutumassa? Ainoa mitä tulee mieleen on ilmastonmuutos ja sekään ei tapa kaikkia ihmisiä. Ja tosiaan, vaikka ihminen kuolisi sukupuuttoon niin maailmalla ei olisi mitään hätää.
No mun mieheni ei pidä varsinkaan koirista. Juontaa juurensa siihen että hänen lapsuudenkodissaan oli koira joka oli luonteeltaan aggressiivinen ja arvaamaton. Miehen isä sanoi miehelleni, silloin siis lapselle, että älä näytä pelkoasi koiralle niin se ei ahdistele sinua. Ja koira oli siis heillä monta vuotta. Mun mielestäni on ihan ymmärrettävää että tämmöiset lapsuudenkokemukset vaikuttavat ihmiseen.
Jos ei ole kokemusta eläimistä niin niitä kohtaan ei välttämättä tunne mielenkiintoa.
Samoin naisessa. Yksi psykopatian merkki muuten on että ei tykkää eläimistä.
Vierailija kirjoitti:
On myös eri asia pitää omasta tai kaverin koirasta, kuin pitää kaikista koirista tai koirista yleisesti.
Itse en automaattisesti pidä kaikista koirista, mutta voisin sanoa jopa rakastavani omaa koiraani. Haluan tarjota hänelle temppuja makupaloineen, metsälenkkejä, ottaa mukaan mustiin ja mirriin ostamaan ruokaa ja luita. Haluan ottaa sohvalle viereen ja moikata ajan kanssa kun tulen töistä. Rapsuttaa hyvät yöt. On myös aina kiinnostava nähdä koirani reaktioita heinäsirkkoihin, uusiin herkkuihin, uusiin naapureihin, älypeleihin jne jne.
Ja ymmärrän, että tämä kuulostaa varmasti oudolta ei niin eläinrakkaan mielestä :)
Tämä liittyy ihmisessä kuitenkin myös siihen, miten on valmis vastaanottamaan uudet kokemukset ja avaaman mielen uusille mielipiteille. Jos mies torjuu jyrkästi lemmikkit, ehkä hän on muissa verrattavissa asioissa yhtä jäykkä?
Hänelle?
Naiset sen sijaana ovat ihan normaaleja jos vihaa eläimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa on lihansyöjiä Suomessa.
Eläinrakkaus ja lihansyönti täysin eri asioita.
Ymmärrän, että joku voi nämä yhdistää nuorena, kun on vielä hyvin kapea käsitys asioista.
Mutta todellisuudessa ihminen valitsee lähelleen kotieläimet ja lopuista hyötyy. Näin se on aina ollut.
Hyötyminenkään ei sulje pois eläinrakkautta.
Se, että pitää eron ihmisen ja eläimen välillä ja pystyy vaikka metsästämään, tai lopettamaan vammautuneen vanhan koiran ilman, että laittaa tonneja eläinlääkärin leikkauksiin, on ihan vaan tervettä.
https://www.hs.fi/fingerpori/car-2000005189149.html