Lapsi itkee ettei halua mennä treeneihin. En kai voi pakottaa, mutta harmittaa, kun harrastus on maksettu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet opettanut että voi neuvotella? Ei lasten kanssa neuvotella.

Eikä aikuistenkaan kanssa, kun oppi on mennyt perille. Niin että mukavaa elämää teinin kanssa.

Kumma kyllä jos et saa motivoitua sillä miten pahoitat mielesi hukkaan menneestä rahasta tai kiristämällä ettei sitten saa tehdä mitään muutakaan kivaa.

Ap, vaikuttaa siltä kuin sinä et nyt tiedä kaikkea. Pystyisitkö keskustelelemaan harrastuksen ohjaajan kanssa? On saattanut tapahtua jotain, josta lapsi ei juuri nyt pysty puhumaan.

Älä ainakaan painosta lasta!

Voimia teille molemmille❤️

Mun mielsetä hyvä ohje on että jos haluaa lopettaa tavoitteelisen treenamisen niin sitten ilmoittaa itse valkulle. Sille ei kehtaa napista niinkuin meille. Siitä lapsi ymmärtää että lopetettu mikä lopetettu. Ei voi ensi viikolla päättääkin että nyt menenkin. Kyllä 12v jo sen ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Kumma kyllä jos et saa motivoitua sillä miten pahoitat mielesi hukkaan menneestä rahasta tai kiristämällä ettei sitten saa tehdä mitään muutakaan kivaa.

Jos kakruilta kysyttäisiin niin ne pelaisi jollain härvelillä 24/7.

Meillä on lapset saaneet harrastaa mitä itse haluavat, mutta treeneihin on mentävä jos ei ole sairas. Kauden loputtua saavat halutessaan lopettaa. Sen verran saavat harjoittaa jaksamistaan, että itse halutuista harrastuksista ei lyödä hanskoja tiskiin vaan koska ei huvita enää.

Meitä on lapsena jonkin verran myös painotettu harrastamaan. Ei uhkailemalla, mutta vedottu velvollisuuteen samalla tavalla kuin kouluunkin mennään. Jos innoissaan aloittaa harrastuksen ja harrastukseen investoidaan, siellä käymään kauden loppuun ja sitten voidaan miettiä muuta tilalle. Toki jos lasta kiusataan siellä tai olisi jokin lapseen liittymätön tekijä niin asiaa mietitään eri kannalta, mutta muussa tapauksessa en näe pahana asiana patistaa tekemään hyödyllisiä asioita. Muutamat harkat viikkoon ei ole liikaa vaadittu. 

1. Selvitä painostamatta syy miksei halua.

Ehkä haluamattomuus on se että haluaa että juttelisitte vaan ja olisitte yhdessä joskus.

2. Selvitä ettei syy ole varusteissa joita häpeää

3 Selvitä ettei pelkää valmentajaa

4, Selvitä ettei kiusata siellä

5. Anna lapsen jäädä pois , rahasta viis, mielenterveys jos menee on summa isompi sitten

Minusta myös lapsen kanssa sovitaan selvät säännöt, saa itse valita haluaako harrastaa vai ei, mutta kaudeksi on sitoutunut käymään treeneissä paitsi kipeänä. Meidän poika on aina muka kipeä treeneissä ja haluaisi mennä vaan peleihin. Välillä joutuu pakottamaan, mutta aina hänellä on kuitenkin kivaa siellä ja jää vielä vapaaehtoisiin lisäharjoituksiinkin usein.

Kerro että harrastus on maksettu ja siellä on käytävä, kun kerran itse on sen halunnut aloittaa. Kun pakottaa ei voi, niin ota pois jotain etuja, esim. viikkoraha, ruutuaika tms. Miettikööt sitten mikä on tärkeää.

Jotkut lapset on (kasvatuksesta johtuen?) todella ärsyttäviä tuollaisissa asioissa, eikä siinä auta kuin olla tiukkana.

Mutta tällaistahan kasvatus on! Avaat ovia eri harrastuksiin (ja tottakai se maksaa) mutta ovien avaaminen on juuri sitä, että lapset saavat kokeilla, ja päättää itse. Sinun on turha suuttua tästä, se on aivan normaalia!

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet opettanut että voi neuvotella? Ei lasten kanssa neuvotella.

Mene pois provosoimasta. Yrität pilata ihan asiallisen keskustelun. Et onnistu kuitenkaan.

Ei tämä maailma pyöri lasten oikkujen perusteella. Aina välillä joudumme uusien asioiden eteen ja pois mukavuusalueelta. Välillä on vaikeampia juttuja, joita pitää harjoitella ennen kuin ne alkaa sujua. Keskustelkaa ja harjoitelkaa yhdessä se hankala juttu, ja sitten harjoituksiin vaan.

Muuten kasvatat pojasta homppelin työtävieroksujan, joka itkee mamman helmoissa maailman kovuutta.

Kun poika sitkeästi vaan menee, ja oppii, ja saa onnistumisen kokemuksia, hänestä kasvaa terve aikuinen eikä itsekäs pikku ruikuttaja. Et kai halua ruikuttajaa, joka palaa tälle palstalle 10 vuoden päästä avautumaan masennuksestaan, lihavuudestaan ja naisen puutteestaan ja tukien pienuudesta.

Luojan kiitos mulla ei aikanaan ollut tällaisia harrastusobsessoituneita vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos mulla ei aikanaan ollut tällaisia harrastusobsessoituneita vanhempia.

Siksi löydät itsesi täältä vauvapalstalta meidän muiden luusereiden joukosta.

Toivottavasti jotkut tajuavat, että harrastukset ovat nimenomaan lapsen kasvattamista. Uusia kokemuksia, uusia ihmisiä, uusia tilanteita, uusia haasteita turvallisessa ympäristössä.

Voi, kun minunkin vanhempani olisivat olleet yhtä viisaita. Nyt olen täällä valtavan mahani kanssa KELAn tuilla öyhöttämässä, työkyvyttömänä ja -haluttomana. Ihan kuten sinäkin. :-(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos mulla ei aikanaan ollut tällaisia harrastusobsessoituneita vanhempia.

Siksi löydät itsesi täältä vauvapalstalta meidän muiden luusereiden joukosta.

Toivottavasti jotkut tajuavat, että harrastukset ovat nimenomaan lapsen kasvattamista. Uusia kokemuksia, uusia ihmisiä, uusia tilanteita, uusia haasteita turvallisessa ympäristössä.

Voi, kun minunkin vanhempani olisivat olleet yhtä viisaita. Nyt olen täällä valtavan mahani kanssa KELAn tuilla öyhöttämässä, työkyvyttömänä ja -haluttomana. Ihan kuten sinäkin. :-(

Pistin tykkäyksen, koska sait niin hyvät naurut irti, kiitos paljon!

Tokihan kaikki elämämme ongelmat johtuvat siitä, että vanhempamme eivät aikoinaan pakottaneet meitä pianotunneille omien unelmiensa vuoksi. :)

T.34

Lapsihan sanoi, että hänellä on huono olo. Miksi ei puhuta tästä? Jos lapsi oireilee pahalla ololla, häntä ei todellakaan pidä pakottaa harrastukseen.

Oma lapsi aloitti harrastuksen nyt syksyllä. Kokeili kuukauden ja valitti jokaisten treenien jälkeen, että ei tykkää eikä ole yhtään sellaista kuin oletti sen olevan. Annoimme lopettaa, otimme yhteyden seuraan ja saimme hyvitystä maksusta.

Lapsi ei voi tietää etukäteen tykkääkö ko. lajista tai jaksaako käydä treeneissä ja millainen valmentaja on. Kaikki nämä vaikuttaa. Minusta lapsen pakottaminen harrastamaan on ihan sama kuin introvertti aikuinen pakotettaisiin viikottain ylipirteälle ryhmäliikuntatunnille.

Jos oikeasti sattuu jostain tai on tulossa kipeäksi niin jättää väliin, mutta ei myöskään tällöin roikuta älylaitteilla. Voi olla että tapahtuu äkkiparantuminen. Näin on joskus meillä käynyt. Minusta teet ihan oikein jos hieman jopa "pakotat" sinne harrastukseen. Kyllä sen parin kuukauden jälkeen näkee, onko oikeasti väärä harrastus vai vaan mukavuudenhaluinen. Meillä ainakin lapsi useasti ihan vaan laiskuuttaan jäisi mieluummin kotiin, mutta itse olen sanonut, että nyt autoon ja menoksi. Harrastuksesa ollessaan nään kuitenkin että hänellä on tosi kivaa ja sen jälkeen kotiin tulee iloinen lapsi.

Ihmetyttää vanhemmat, jotka antavat lapsen aloittaa lähes joka kuukausi uuden harrastuksen kun "en tykännytkään tästä". Itse olen ainakin sanonut, että olen tämän kauden maksanut, joten tämä kausi harrastetaan loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni ovat jo täysi-ikäisiä, mutta kaikenlaista on kokeiltu. Karatea, jalkapalloa, uintia, tanssia, kuoroa, pianonsoittoa, ratsastusta... No, ei heistä minkään lajin harrastajia tullut. Mutta pääsivät kokeilemaan ja minusta se on pääasia. Että se elämänkatsomus laajenee. Raha on sivuseikka varsinkin kun tuon ikäisten harrastukset eivät yhdeltä kaudelta yleensä mitään satasia tai tonneja maksa.

Mun lapsi pelaa tennistä. Kolmet treenit viikossa maksaa talvikaudelta 1500€. Lapsi on 8-vuotias.