Miksi et auta työkaverisi vaikka sinun kuuluisi

Et sinäkään mitään tule oppimaan, etkä kehittymään, sen enempää työntekijänä, kuin ihmisenäkään, jos jatkuvalla syötöllä jonkun pitää olla näyttämässä kädestä pitäen, ja paimentamassa.

Luultavimmin muilla työntekijöillä ihan tarpeeksi kädet täynnä töitä, eivätkä ehdi toimia sinulle lapsenvahtina/opettajana tms.

Eivät ne muut työntekijät sinua ole sinne työpaikalle rekrytoineet.

Tuskin heidän mielipidettään on edes kysytty.

Työnantaja vastatkoon valinnoistaan kerrankin ihan itse.

Niin kyllähän enne oli työnopastaja joka sai parempaa palkkaa.

Vaikka työskentelemme kaikki samalla ammattinimikkeellä, jokaisella on oma toimialansa, eri tehtävät ja ohjelmat, joihin toisilla ei ole tunnuksia. Kukaan ei voi edes tuurata toisiaan, saati sitten auttaa.

Koska tehtäviin ei kuulu toisten töiden tekeminen. Eikä edes niihin opastaminen.

Mä olen töissä yrittänyt avata jotain tai nostaa jotain, mutta voimani ei siihen ole riittänyt.

Sitten kun olen pyytänyt apua niin vastaukseksi olen vaan saanut, että kyllä sä siihen itse pystyt.

Siinä sitten kaikin voimin olen yrittänyt availla ja nostella asioita.

Sitten jos en kertakaikkiaan saa jotain millään nostettua niin tämä lihaskimppu tulee ja nostaa sen yksin ja vähättelee, että mikä tässä on niin vaikeaa.

Lopetin auttamisen kun huomasin että se johti vain siihen että "työkaverini" muutti omaa työtahtiansa siihen pisteeseen että tein meidän molempien työt.

Omissa töissä on ihan tarpeeksi ja minulle ei makseta lapsenvahtina olosta.

Meillä on töissä jatkuva kiire ja perehdyttämisestä ei makseta mitään eikä siihen saa omaa työaikaa käyttää. Eikä se kyllä tehtäviini kuulu (kuten ei muidenkaan.) Eli valita esimiehellä, älä työkaverille, jolla on ne omatkin työt tehtävänä.

Ihan normaalia kapitalistista kilpailua, mikä on johtanut hiekkalaatikkomeininkiin.

Kun työpaikalleni tulee uusi työntekijä, pomo käy tulokkaan kanssa jokaisessa huoneessa esittelemässä tulijan ja juttelemme kekenämme ja kerromme omasta työstämme.

Itse tulkitsin Ap:ta, että tarkoittaa oikeasti apua töissä tarvitsevia eikä hyväksi käyttäjistä.

Ainaskin fyysisissä töissä tuo auttamattomuus on tosi syvältä. Sitä kun auttaa toista niin sitä apua voi myös toisiltakin saada aina tarvittaessa.

En minäkään jätä ketään yksin, kun joku oikeasti apua tarvitsee.

Opastan sovellusarkkitehtuuriin liittyvissä asioissa. En ala opettamaan ohjelmistokehityksen perusteita. Toimitan linkkin vaikkapa tietyn ohjelmointikielen aloittelijan oppaaseen.

Ei ole aikaa eikä motivaatiota alkeita tuhertaa. Omat työni jää tekemättä. Ja johtoporukalla tuntuu yleisesti olevan käsitys että mitä enemmän on umpitolloja ripulin värkkääjiä projektissa niin sitä nopeampaa tulisi laadukasta jälkeä. Menee juuri päinvastoin ja siksipä olenkin yli puolesta projekteista lähtenyt nostelemaan kun havainnut että taas mennään tuota kohti eikä puheitani kuunnella. Sanon muutaman kerran selkeästi ja nätisti että joko asiantuntijoita tai ei ketään. En ala korottaa ääntäni vaan sanon että osaltani tämä on nyt tässä. Kiitos ja näkemiin.