Apua tarvitaan: Deittailu 2010-luvulla, miten se toimii

@10: Olen ällöttävä? Siksikö, kun kysyn vilpittömästi, mikä on sosiaalinen normisto näihin asioihin, kun en ole *koskaan* deittaillut?

Ja ei, lähtökohtaisesti en ole lähtökohtaisesti etsimässä seksiä mutten myöskään vakavaa parisuhdettakaan, vaan ajatuksella "katsotaan ja tutkitaan mitä maailmassa on" - eli en tiedä mitä olen edes hakemassa, enemmänkin haluan vain päästä takaisin kiinni normaalielämään myös vastakkaisen sukupuolen suhteen, eli olemaan taas tavallinen, sosiaalinen ihminen. Pyydän taas muistamaan sen, että en ole tällä vuosituhannella jutellut vastakkaisen sukupuolen kanssa kumpaakaan - seksisuhdetta tai parisuhdetta - miettien, eli homma on vähän hakusessa :-)

Ja kyllä, lapset ovat tärkeintä elämässäni, jos toiselle ne eivät kelpaa, ei hommasta mitään tule. 

t: ap

Just go with the flow. Ällöttää sellaiset, jotka miettii, miten tekisivät parhaimman vaikutelman. Jos mokaat yhden kanssa kertomalla lapsista, toisen kanssa se olisikin ollut hyvä juttu ja toisin päin. Mikset mieti miten itse haluaisit tulla kohdelluksi ja toimi sitten niin? Saat varmimmin sopivaa seuraa.

Ja jos mä etsisin parisuhdetta niin ehdottomasti mies, jolla on ollut yksi pitkä parisuhde olisi kiinnostava, koska siitä näkee, että hän osaa sitoutua. 

Satunnaista seksiseuraa en edes etsi ja jos sellainen sattuisikin eteeni tulemaan, niin toivon, että mieskin etsii hetken huumaa vain sillä kerralla, eikä soittele perään. Silloin on ihan sama, millainen hän on ihmisenä noin muiten :) 

Vakipanoseurasta en sano mitään, koska siitä ei ole kokemusta.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 00:04"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 19:32"]Eli eli. Olen pari kuukautta sitten eronnut avopuolisostani, jonka kanssa oltiin kimpassa 15 vuoden ajan. Aloitimme seurustelun 19-vuotiaina. Erotyötä tuli tehtyä jo suhteessa viimeiset vuodet, syitä tähän toki monia, joten nyt alkaa olemaan eron ahdistus pikkuhiljaa nollattu (tai ainakin näin oma tuntemus on).   Päättyneestä avoliitosta jäivät 14-vuotias ja 11-vuotias lapsi, aivan mahtavia tapauksia molemmat. Jaamme huoltajuuden viikko/viikko -periaatteella ja olemme myös exäni kanssa hyvissä väleissä, mutta mitään kaipailua vanhaan ei ole. Ero oli kaikenkaikkiaan helpotus, niin itselle, lapsille kuin käsittääkseni myös puolisolle. Mitään draamaa asiaan ei sisältynyt, vaan kliseisesti "kasvoimme erillemme" ja olimme viimeiset vuodet kuin kaksi kämppistä jakamassa laskut ja arjen rutiinit.   Pohjana nyt se, että en ole koskaan käynyt treffeillä, en edes millään treffeiksi kutsuttavalla. Päättynyt parisuhde ja sitä edeltäneet lyhyemmät pätkät ovat olleet sellaisia baarissa samantien rakastumisia, josta on siirrytty samantien parisuhdestatukseen :-)   Noh, se taustoista. Mielenkiintoiseksi homma menee nyt, kun olen tässä pyöritellyt pikkuhiljaa ajatusta kokeilla tapailla myös uusia ihmisiä. Suht hyvännäköisenä, mutta toivottoman ujona kaverina tässä on ongelmana se, että en uskalla oikein lähestyä baareissa ketään ja kasvotustenkin olen ensialkuun vähän varautunut ennenkuin opin tuntemaan ihmistä paremmin.    Tinder viehättää ajatuksena, systeemi jossa torjuntaa ei varsinaisesti tule. Uskoisin olevani tekstimuodossa tutustumisessa kohtuuhyvä, mutta askarruttaa siinäkin mm..    -kertoako jo verkkojuttelussa että olen isä vai pitäisikö se jättää kasvotusten kerrottavaksi, jolloin mahd taustat osaisi kertoa myös? Profiiliin en uskaltaisi laittaa, koska haluaisin että tuo tieto ei rajaisi, vaan siitä voisi keskustella kun on edes vähän ehtinyt jakaa ajatuksia..   -hirvittääkö naisia hypätä sellaisen miehen kanssa treffeille, jolla on takana lähes yhden aikuisiän mittainen parisuhde takana?   -miten tämä homma noin muuten toimii... Sanotaan nyt vaikka Tinderin kautta, chattailya ensin pari päivää ja pyytää sitten kahville(ko?) ja katsoa sitten onko kasvotusten kemiaa ja sopia siitä sitten mahdollisesti toisia treffejä? Vai?   Auttakaa nyt :-)    t: M34 [/quote] Multa tulee kylmää kyytiä heti jos on heti alusta salannut että on lapsia/lapset. kertoo seuraavat seikat miehestä: valehtelija, salailtavaa, häpeää lapsiaan. Toissijaisena nousee ajatus että ei ole enää valmis hankkimaan kanssani lasta jos suhde tulee vakavaksi, koska omien lasten olemassa oleminen on salattu heti alusta. Olet ällöttävä.

[/quote]

Ehkä tämäkin mies etsii kumppania, jonka kanssa lapsia ei enää hankita ja kaltaisesi lapsentarvitsijat haluaakin kiertää kaukaa? Se on hieman eri asia minusta, jos rakastutaan niin ihanasti, että yhteistä lasta halutaan jo sen rakkaudenkin takia. Silloin sillä, miten asia alussa esitettiin ei pitäisi olla maata kaatavaa väliä.

Lapsista, vaimoista, tyttöystävistä yms. on kohteliasta sivulauseessa mainita ensimmäisillä treffeillä ennen kuin edetään pidemmälle. Deittiprofiiliin tai ensi chättäilyyn ne eivät kuulu. Ei niistä kertominen eikä niistä kysyminen. Valehdella ei tietenkään koskaan - se on hassua ja turhaa.

Aikuiset lapset monelle naiselle totaalinen turnoff. Ja jos olet kaljuuntumassa, älä peittele sitä hauskoilla hatuilla kuvissa yms. Kuvat vähintään puolen vuoden sisällä otettuja.

Positiivisen huomion herättäminen ja ensivaikutelman luominen ei onnistu esittämällä kasa rajoitteita. Kyllä kaikki tietävät että kaikilta niitä löytyy. Jos haluaisin ihastua, en haluaisi kuulla alkuun ruoansulatusvaivoista, existä, ehdottomista vaatimuksista kumppanille jne.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 10:32"]Lapsista, vaimoista, tyttöystävistä yms. on kohteliasta sivulauseessa mainita ensimmäisillä treffeillä ennen kuin edetään pidemmälle. Deittiprofiiliin tai ensi chättäilyyn ne eivät kuulu. Ei niistä kertominen eikä niistä kysyminen. Valehdella ei tietenkään koskaan - se on hassua ja turhaa.
[/quote]

Mitä vittua?
Tottakai niistä kuuluu nettiprofiilissa ilmoittaa. Kaikki eivät halua uusioperhettä tahi lapsia ylipäänsä. Aivan turhaa raahautua treffeille kuulemmaan lapsista. Sama silloin lähteä ja sanoa kiitti-moi.

Sinne sekaan vaan. Ei siihen mitään sääntöjä ole.

Itse olen deittaillut jo silloin aikoinaan, eron jälkeen tarvitsi pitää vähän taukoa parisuhteesta. Sitten alkoi tuntua siltä, että joku oma kaveri voisi mahtua kuvioon - ilman että lapsia siihen sotkettaisiin. Semmoinen suhde, että käytäisiin leffassa ja vietettäisiin yhteistä aikaa, seksiäkin... semmoinen aikuinen suhde.

Olen lähinnä käytännönläheinen ihminen enkä oikein usko suuriin rakkaustarinoihin, joten lähdin hakemaan seksisuhdetta. Tein myös nuo muut 'vaatimukseni' selväksi, että haen ensisijaisesti toista vapaata aikuista. Lisäksi tuli niitä viestejä, joissa kysyttiin että annanko varmasti ekalla tapaamisella ja saako panna kakkoseen...

En tiedä. Ehkä olisin voinut antaakin, mun moraali nyt ei muuta velvoita kun sen, että ketään ei vahingoiteta.

Jos sieltä (Tinderistä tai mistä tahansa palvelusta) löytyy fiksunoloinen ihminen, niin sovi treffit mahdollisimman pian! Eli jos pari viestiä on vaihdettu, niin on ihan jees ehdottaa että nähtäisiikö naamakkain. Ja fiksu mies ehdottaa jotain julkista paikkaa, fiksu nainen ei suostu muuta kuin julkiselle paikalle.

Ja sitten on ihan reilua myös todeta, että oli kivaa, oli hauska tavata, mutta tämä ei taida tästä edetä mihinkään, hyvää loppuelämää. Treffit voi kestää just sen kahvikupillisen verran. Sen verran muuten pitää munaa olla, että istuu sen hetken pöydässä eikä käännähdä kannoillaan ovella.

Oma löytöni oli insinöörimies, jonka rehellinen, mutta vähän töksähtelevä kirjoitustyyli murti jäätä jo etukäteen, rauhallinen ja lämmin läsnäolo sulatti sydämeni kymmenen minuuttia ensi silmäyksen jälkeen. Pakko uskoa, että nelikymppinenkin pystyy rakastumaan.

Suosittelen kertomaan heti lapsista. Säästät molempien aikaa. Mä ainakin unohtaisin heti treffit. N34

Tinder on seksiseuran hakuun. Jos sellaista mielit niin kokeile ihmeessä, muttei sieltä parisuhdetta etsitä. Siellä on ihan turha mainita mitään lapsista tai mistään muustakaan. Miten ne sun paneskeluihin vaikuttaa?

Mutta! Iso osa etenkin naisista on siellä ihan vaan muodin vuoksi ja uteliaisuuttaan. 

Ahaa, eli Tinder on vain "päiväkahviseuraa" hakeville? Eli perinteisemmät verkkodeittipalvelut ennemmin? Baarissa juttelun alottaminen ei sovi luonteeseen, kuten yllä kerroin.

Ja kiitos 2, muistan tuon, eli jo alkukeskustelussa pitäis tuoda esiin että on pari lasta. Ihan hyvä neuvo, säästää molempien aikaa.

t: ap

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 19:32"]Eli eli. Olen pari kuukautta sitten eronnut avopuolisostani, jonka kanssa oltiin kimpassa 15 vuoden ajan. Aloitimme seurustelun 19-vuotiaina. Erotyötä tuli tehtyä jo suhteessa viimeiset vuodet, syitä tähän toki monia, joten nyt alkaa olemaan eron ahdistus pikkuhiljaa nollattu (tai ainakin näin oma tuntemus on).

Päättyneestä avoliitosta jäivät 14-vuotias ja 11-vuotias lapsi, aivan mahtavia tapauksia molemmat. Jaamme huoltajuuden viikko/viikko -periaatteella ja olemme myös exäni kanssa hyvissä väleissä, mutta mitään kaipailua vanhaan ei ole. Ero oli kaikenkaikkiaan helpotus, niin itselle, lapsille kuin käsittääkseni myös puolisolle. Mitään draamaa asiaan ei sisältynyt, vaan kliseisesti "kasvoimme erillemme" ja olimme viimeiset vuodet kuin kaksi kämppistä jakamassa laskut ja arjen rutiinit.

Pohjana nyt se, että en ole koskaan käynyt treffeillä, en edes millään treffeiksi kutsuttavalla. Päättynyt parisuhde ja sitä edeltäneet lyhyemmät pätkät ovat olleet sellaisia baarissa samantien rakastumisia, josta on siirrytty samantien parisuhdestatukseen :-)

Noh, se taustoista. Mielenkiintoiseksi homma menee nyt, kun olen tässä pyöritellyt pikkuhiljaa ajatusta kokeilla tapailla myös uusia ihmisiä. Suht hyvännäköisenä, mutta toivottoman ujona kaverina tässä on ongelmana se, että en uskalla oikein lähestyä baareissa ketään ja kasvotustenkin olen ensialkuun vähän varautunut ennenkuin opin tuntemaan ihmistä paremmin. 

Tinder viehättää ajatuksena, systeemi jossa torjuntaa ei varsinaisesti tule. Uskoisin olevani tekstimuodossa tutustumisessa kohtuuhyvä, mutta askarruttaa siinäkin mm.. 

-kertoako jo verkkojuttelussa että olen isä vai pitäisikö se jättää kasvotusten kerrottavaksi, jolloin mahd taustat osaisi kertoa myös? Profiiliin en uskaltaisi laittaa, koska haluaisin että tuo tieto ei rajaisi, vaan siitä voisi keskustella kun on edes vähän ehtinyt jakaa ajatuksia..

-hirvittääkö naisia hypätä sellaisen miehen kanssa treffeille, jolla on takana lähes yhden aikuisiän mittainen parisuhde takana?

-miten tämä homma noin muuten toimii... Sanotaan nyt vaikka Tinderin kautta, chattailya ensin pari päivää ja pyytää sitten kahville(ko?) ja katsoa sitten onko kasvotusten kemiaa ja sopia siitä sitten mahdollisesti toisia treffejä? Vai?

Auttakaa nyt :-) 

t: M34
[/quote]

Multa tulee kylmää kyytiä heti jos on heti alusta salannut että on lapsia/lapset. kertoo seuraavat seikat miehestä: valehtelija, salailtavaa, häpeää lapsiaan. Toissijaisena nousee ajatus että ei ole enää valmis hankkimaan kanssani lasta jos suhde tulee vakavaksi, koska omien lasten olemassa oleminen on salattu heti alusta. Olet ällöttävä.

Älkää nyt jaksako. 

Ei yksikään yh-muijakaan ole minulle maininnut kakaroistaan mitään. Ja kuten sanoin: miksi manitsisi kun kyse on pelkästä seksisuhteesta? 

Tosin naisilla se vaikuttaa siinäkin. Olisin ainakin parin mukaan jättänyt lähtemättä jos olisin osannut aavistaa, millaiset arpiset roikkomahat sinne topin alle on kiristetty. Miehellä ei ole mitään merkitystä. Eli älä kerro.

En nyt oikein päässyt käsitykseen oletko etsimässä parisuhdetta vai seksiä? Jos suhdetta niin sitten tietysti lapset kannattaa aika alkuvaiheessa mainita, koska lapset ovat aina elämässäsi etusijalla eikä yksikään muikki ole yhtä tärkeä. Vai mitä?  

Mä en itse käytä seuranhakupalveluita, mutta nyt pienen elämänmuutoksen kautta tutustunut naisiin, jotka käyttävät ja sitä myötä kuullut kommentteja asiasta.

Lapset eivät ole este tutustumiselle, mutta se kannattaa kertoa heti.

30-40- vuotiaiden naisten mielestä vastenmielisiä ovat miesten ikä- ja ulkonäkökriteerit. Lähes nelikymppiset miehet hakevat  huomattavasti nuorempaa naisseuraa, esim. 18-28-vuotiaita. Myös ulkonäkö tuntuu olevan hyvin tärkeä asia vaikka oman kuvan lähettämistä pihdataan.

Toisaalta taas monet eivät edes halua tutustua naiseen vaan päästä vaan suoraan käytännön toimiin.

Noh, eipä tästä varmaan paljon apua ole ap:lle, mutta varmaan kantsii laittaa rehellinen ilmoitus vailla epärealistisia kriteerejä. Ja laittaa tavallinen kuva itsestään ja tutustua kaikessa rauhassa naiseen ilman sen kummempia odotuksia. Ehkä se siitä sitten löytyy:)

Itsekin seuraa ja seurustelukumppanin baarista löytäneenä, pysyisin "vanhanaikaisesti" sillä linjalla:D 

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 20:42"]Suosittelen kertomaan heti lapsista. Säästät molempien aikaa. Mä ainakin unohtaisin heti treffit. N34
[/quote]Ensin pitaa paasta pukille, sitten vasta kerrotaan lapsista.

Ei Tinder ole vain seksinhakua, kyllä siellä haetaan ihan seuraa ylipäätänsä. Lähes 5-kymppinen naispuolinen ystäväni löysi nykyisen avokkinsa sieltä. Tinderissä saat kerrottua lapsistasi laittamalla kuvan, jossa oot lastesi kanssa (niin ettei heitä näy) tai jotenkin muuten vihjaamalla. Ja suosittelen! Itse oon todennut et tykkään enemmän lapsellisista kuin lapsettomista miehistä sinkkuunnuttuani uudelleen.

Mua ei haittaisi vaikka mies ei heti kertoisi lapsista varsinkin jos he asuvat vain osan aikaa miehen luona. Mut se mitä kerrot ilmoituksessa itsestäsi kertoo samalla mitkä asiat sulle on tärkeitä ja millainen arvomaailma sulla on.

Harrasta ja touhua. Löydät samanhenkisiä ihmisiä helpommin. Golf muuten on yksi parhaita lajeja. Sieltä löytyy monenlaista puttaajaa ;)

Ap täällä.. Törmäsin kirjanmerkeissäni tähän vanhaan ketjuun ja ajattelin piruuttani nostaa sen ylös, näin reilu vuotta myöhemmin.

Eli pähkäiltyäni aikani, liityin Tinderiin - en mihinkään muihin deittipalveluihin - ja en kertonut profiilissani lapsistani, vaan jätin sen sitten keskustelussa läpikäytäväksi, joko chatissa tai kasvotusten. Yllättäen ketään asia ei haitannut, niin että se olisi ollut se iso "turn off" kellekään - kenties ikärajaus yli kolmekymppisiin auttoi tässä. 

Deiteillä kävin muutaman kuukauden ajan, sitten puolivahingossa päädyin etäsuhteeseen Tinderin kautta törmäämääni ihmiseen. Se kuivui puolen vuoden jälkeen kokoon oikeastaan siksi, että itse ymmärsin ajan kanssa sen, että en halua enää enempää lapsia - ja toinen osapuoli olisi halunnut yhteisen muksun, jos homma olisi toiminut vielä jatkossakin. Asia, jota en itsestäni siis tiennyt, ennenkuin se piti päättä. Sittemmin jos jonkinlaista syvempää juttua on syntynyt deittien kanssa, olen myös tuon asian kertonut avoimesti.

Oikeastaan kahta naistyyppiä on tullut vastaan: ns. ikisinkkuja, joilla on ehkä yksi, kenties kaksi max parin vuoden parisuhdetta aikuiselämässään. Toinen porukka ovat toisella kierroksella olevat, kuten itsekin olen, joilla oli jo se ydinperhe, mutta homma ei sitten lopulta toiminutkaan. Näistä ehkä jälkimmäisen kanssa on ollut enemmän yhteistä - eläneet lapsiperheen arkea, parikymppisen sinkkuelämä ei enää ole se, mitä eletään, jne.

Minään seksiseuran hankkimiseen tarkoitettuna sovelluksena sitä en ole käyttänyt, eivätkä kyllä naisetkaan. Enemmän tuntuu, että se on kolmekymppisille helppo tapa tutustua uusiin ihmisiin selvinpäin ja omien kuvioiden ulkopuolelta. Samalla se on auttanut rajaaman hirvittävästi ihmisiä sen mukaan, miten juttu kulkee ihan chatissa - onko huumoritaju samalla viivalla, jne.

Ihaniin ihmisiin olen törmännyt tuon kautta, nyt kuukauden ajan olen tapaillut naista, johon olen ehkä ekaa kertaa elämässäni teinityyliin ihastunut ja toivon, että tästä jotain tulee. Jos ei tule, sitten ei, mutta valtavan paljon olen oppinut vuodessa itsestäni; siitä mitä haluan, millainen itse olen tyyppinä ja ehkä sennkin, mikä "minun tyyppini" naisissa on. 

Lapsille en ole ketään esitellyt, olen ajatellut sen niin, että jos löydän jonkin pidemmän ihmissuhteen, tutustutan muksut vasta, kun aikaa on kulunut vähintään puoli vuotta ja molemmilla on selkeä samanlainen ajatus tulevaisuudesta.