Haluaisin vain nukahtaa, enkä herätä enää..

Näen välillä niin toden tuntuisia unia exästäni, että herätessä olen aiva poissa tolaltani. Unen jälkeen saattaa mennä pari päivää ihan kuin sumussa. En pääse irti siitä unen tunnelmasta ollenkaan ja iskee sellainen epätoivoinen, melkein paniikinomainen ikävä päälle. Taas tänä aamuna heräsin omaan itkuuni. Sitä itkua onkin sitten jatkunut koko päivän. Tällaisina päivinä toivon, että voisin vain lopullisesti nukahtaa..

Elämäniloni on muutenkin suurimmaksi osaksi kadonnut. Kaikki tuntuu niin raskaalta ja toivottomalta. En pysty ajatella tulevaisuutta. Minulla ei ole haaveita. Tai on joitain, mutta niiden saavuttaminen tuntuu niin mahdottomalta, että en edes yritä tehdä mitään niiden eteen. Olen jotenkin vain pysähtynyt tähän olotilaan. Olen niin yksin. Haluaisin tavata jonkun. Rakastua. Mutta sekin tuntuu ihan mahdottomalta. Koen välillä niin suurta syyllisyyden tunnetta siitä, että olen tällainen. Periaatteessa kaikenhan pitäisi olla ihan hyvin, kun ajattelee, että mitä voisi olla..