Väsyttää, kyllästyttää, epäreilua. Narinaa siisteyskäsityksistä. Onko keskustelu toisen epäsiisteydestä johtanut oikeisiin tuloksiin?

Itse olen näiden vuosien aikana joustanut aika reilusti siitä mikä mielestäni on siistiä ja millaista kotona ”pitää olla”. Se on ollut helpompaa niin päin. Välillä kuitenkin sieppaa ja syvältä, kun toinen jättää tavarat niille sijoilleen, vaatteita pitkin (koska niitä käytetään vielä, ei voi laittaa pyykkiin) yms yms. Kun asiasta sanoo/pyytää viemään paikalleen, mihin sävyyn tahansa, on se yleensä nalkutusta ja/tai löytää jonkun mitä voi sanoa vastaan tyyliin ”kun et sinäkään ikinä”. Tai tekee asian niin että kaikesta huomaa miten vastenmielinen tehtävä se on, sellaista hiljaista mielenosoitusta ja murjotusta.
Joo. Onhan kyllä hänkin siistiytynyt suhteen alkuajoista, jolloin asuntonsa oli kuin pommin jäljiltä, se on sanottava. Minä nuorena, naiivina ja rakastuneena aina kiltisti suursiivosin kämpän joka kerran kun tulin hänen luokseen. Jälkeenpäin ajateltuna ei olisi pitänyt, mutta tehty mikä tehty.

En tiedä. Tämä nyt oli tämmöinen purkaus. Ja minun näkemykseni asiasta. Voitte vittuilla tai antaa vinkkejä, kertoa kokemuksia. Sikaa en nyt tästä asiasta jätä kuitenkaan.

Kiitos.