Lue keskustelun säännöt.
En oikein näe enää tarkoitusta tässä elämässä.
26.09.2021 |
Lapsista vanhempi muutti kotoa pois ja nuorempikin muuttanee pian eikä ainakaan tarvitse minua enää mihinkään, kritisointia kyllä riittää. Elämä on pelkkää arkea ja täysiä työpäiviä työssä joka suorittavaa ja pitkälti itseään toistavaa+huonosti palkattua ilman mitään työsuhde-etuja, palkkahuipussakin jo olen vaikka eläkeikään liki 30v.
Mikä idea tässä on, koen olevani näköalaton, toivoton, surullinen, tympääntynyt, iloton, ehkä masentunutkin, en tiedä. Ei mitään kivaa koskaan, ei mitään arkea ja raatamista ja kaavaa rikkovaa, tunteetkin suurimmaksi osaksi negatiivisia ja/tai laimeita. En yksinkertaisesti näe valoa tulevassa vaan tätä samaa sontaa hautaan asti.
PS, kertoisiko joku mistä saisi sellaisen tyynyn jolla käsivarret, voisin käpertyä sen kainaloon iltaisin nukkumaan, kun muitakaan käsiä en ympärilleni ikinä saa.
Kommentit (10)
Olen tuota uutta alaa miettinyt jo kauan, mutta helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin kun ei pienintäkään hajua siitä mitä se ala voisi olla.
Ja kun kirsikkana kakun päällä on tämä kaiken kattava ja nielevä vetämättömyys ja väsymys, ei jaksaisi mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vetämättömyydestä ja väsymyksestä pääsee eroon, mutta se vie aikaa ja yritystä. Ensin kannattaisi käydä lääkärissä tsekkaamassa, ihan varmuuden vuoksi, ettei ole mitään puutoksia esim. vitamiineissa. Liikunta myös osaksi arkea, eli miten tahansa liikut nyt, niin alat lisäämään liikuntaa pienin askelin. Jos et urheile ollenkaan, niin lisäät vaikka 20 min rauhallisen kävelylenkin joka päivään. Sitten kun siitä on tullut luonteva rutiini, niin lisäät aikaa ja tehoa hieman lisää. Lisäksi yrität lisätä jotain uutta joka päivään. Luet kirjaa vähän joka päivä, soitat ystävälle tai sukulaiselle ja kysyt mitä kuuluu, käyt viikonloppuisin museossa, elokuvissa, tapahtumissa jne. sen mukaan mikä sinusta on mukavaa.
Sinulla on nyt ainakin lieviä mt -ongelmia ja varmaan uupumusta. Käänny työterveyshuollon puoleen. Saisit varmaan edes vähän sairaslomaa ja jos pahalta näyttää niin pääsisit ehkä psykiatrian piiriin.
Ihania neuvoja.
Sama juttu mulla kuin ap lla. Ja oon jo psyk avun piirissä, lääkkeitä kokeiltu, mikään ei herätä mua. Elämänhalua ei ole. Mitään ei ole, mistä tarttuisi kiinni, ihan kuin olisi menettänyt elämisen taidon. Kauhee tunne.
Elämä on piip kunnes eräänä kauniina aamuna ei enää herää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on piip kunnes eräänä kauniina aamuna ei enää herää.
Ei vaan: Life is hard and then you die.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita tyynyjä on. Googlaa hug pillow with arms.
Ap, miksi mietit eläkeikää? Sinähän olet vielä nuori! Et tarvitse halityynyjä, etsi oikea mies halimaan sinua. Työterveyslääkäriltä lähete labrakokeisiin ja ehkä masennuslääkeresepti? Pidä huolta itsestäsi, jooko?
Ei sitä tarkoitusta ole koskaan ollutkaan, siis muuta kuin se tarkoitus jonka olet itse elämällesi antanut (esim. lasten kasvattaminen mahdollisimman hyvin). Jos lapset ovat käytännössä jo aikuisia, niin sitten on aika miettiä että minkälaisia asioita haluaisit elämältäsi ja mitä niistä on mahdollista seuraavien 5-10 vuoden kuluessa toteuttaa tai saavuttaa. Onko esim. uuden työn hakeminen, lisäkoulutus tai kokonaan uudelle alalle kouluttauminen mahdollista?