Ehtiikö vielä 25-vuotiaana muuttaa elämän suuntaa?

Vierailija kirjoitti:

Ehtii kyllä, mutta kyllä se paljon vaatii hyväksymistä kun kaikki siihen asti tekemä/aikaansaama onkin turhaa ja hukkaan heitettyä aikaa. Tokihan siitä hyötyäkin sen verran oli, että se avasi silmät sille ettei halua jatkaa entiseen suuntaan enää päivääkään, mutta tuon tajuamiseen ei ole tarpeellista hukata elämästään esim 10 vuotta.

Ja aina se on helpompaa 25-vuotiaana vaikka takamatkalta saakin lähteä kuin vaikkapa 10 vuotta myöhemmin jolloin se alkaa monelta osin olla jo myöhäistä koska elämä ei sitten kuitenkaan odota eikä tiettyjen asioiden tekemiseen olekaan loppupeleissä tavallaan yhtään ylimääräistä aikaa tuhlattavaksi harha-askeliin.

Elämää on tietenkin suurimmalla osalla tuossa 35-vuotiaanakin jäljellä vielä enemmän kuin takana, mutta esim perheenperustamiseen ei aikaa juuri olekaan. Saati sitten jos siinä samassa vaiheessa pitäisi vielä alkaa vaihtamaan ammattia eli opiskelemaan ja luomaan uraa.. Kyllä ne vuodet loppuu kesken. Ja virta.

Ohis. Se, että nyt noin 40 vuoden iässä olen muuttamassa suuntaa tarkoia minulle sitä, että aiempi elämäni olisi ollut turhaa ja hukkaan heitettyä aikaa. Siinä erittäin paljon myös hyvää. Se, mitä on tuolloin tapahatunut on jo tapahtunut. Tiedän, että jotkut joutuvat aloittamaan aivan pohjala. Yhtä kaikk kaikki mitä on jo tapahtunu on nyt taakse päin jäänyt elämää. Muutos on vain pysyvää vaikka se, mitä aiemmin on tapahtunut seuraiskin meitä. On vain itse yritettvä jaksaa olla se, joka jaksaa edetä Valita onko se jok aliikkuu ja elä vai se joa liikutellaan ja lilluu viran vietävänä; yrttääkö olla elämänsä subjekti vai ainaostaan sen objekti 

Miten haluat muuttaa elämääsi? Mitä te muut olette tehneet?

Olen itse 28 ja haluaisin myös jotenkin uudistaa elämääni mutta suunta puuttuu.

Oikein hyvin! Mäkin aloitin opinnot vasta 26- vuotiaana yliopistossa. Sitä ennen olin tehnyt vain pätkätöitä ja keikkahommia ja yrittänyt opiskella aloja, jotka ei yhtään kiinnostaneet. Nyt valmis ja hyvissä hommissa. Mulla oli myös 25 vuotiaana takana yksi parisuhde joka oli kestänyt pari vuotta. Kannattaa listata asioita mistä haaveilet ja alkaa pienin (tai isomminkin) askelin toteuttaa niitä, joita todella toivot. Tietysti kaikkeen ei voi itse vaikuttaa (esim. Että löytää unelmien kumppanin) mutta moneen asiaan voi (käy treffeillä ja on avoin uusille ihmisille)

Vierailija kirjoitti:

Ehtii kyllä, mutta kyllä se paljon vaatii hyväksymistä kun kaikki siihen asti tekemä/aikaansaama onkin turhaa ja hukkaan heitettyä aikaa. Tokihan siitä hyötyäkin sen verran oli, että se avasi silmät sille ettei halua jatkaa entiseen suuntaan enää päivääkään, mutta tuon tajuamiseen ei ole tarpeellista hukata elämästään esim 10 vuotta.

Ja aina se on helpompaa 25-vuotiaana vaikka takamatkalta saakin lähteä kuin vaikkapa 10 vuotta myöhemmin jolloin se alkaa monelta osin olla jo myöhäistä koska elämä ei sitten kuitenkaan odota eikä tiettyjen asioiden tekemiseen olekaan loppupeleissä tavallaan yhtään ylimääräistä aikaa tuhlattavaksi harha-askeliin.

Elämää on tietenkin suurimmalla osalla tuossa 35-vuotiaanakin jäljellä vielä enemmän kuin takana, mutta esim perheenperustamiseen ei aikaa juuri olekaan. Saati sitten jos siinä samassa vaiheessa pitäisi vielä alkaa vaihtamaan ammattia eli opiskelemaan ja luomaan uraa.. Kyllä ne vuodet loppuu kesken. Ja virta.

😂

Miksei ehtisi?

Itse olen tuplat tuosta ja joutunen miettimään lähikuukausina elämäni suunnat uusiksi.

Ehdit! Täällä yksi, joka teki noin juurikin 25-vuotiaana: vaihdoin alaa, aloitin uudet opinnot ja harrastuksia ja sain paljon uusia kavereita. Poikaystävistäkin oli hyvin tarjontaa, tosin suurin osa oli kelvottomia parisuhteeseen joten sinkkuna mennään edelleen päälle kolmekymppisenä.

Tee se! Et kadu. Etkä todellakaan ole liian vanha, iän puolesta olet vasta pieni ihmisen alku!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehtii kyllä, mutta kyllä se paljon vaatii hyväksymistä kun kaikki siihen asti tekemä/aikaansaama onkin turhaa ja hukkaan heitettyä aikaa. Tokihan siitä hyötyäkin sen verran oli, että se avasi silmät sille ettei halua jatkaa entiseen suuntaan enää päivääkään, mutta tuon tajuamiseen ei ole tarpeellista hukata elämästään esim 10 vuotta.

Ja aina se on helpompaa 25-vuotiaana vaikka takamatkalta saakin lähteä kuin vaikkapa 10 vuotta myöhemmin jolloin se alkaa monelta osin olla jo myöhäistä koska elämä ei sitten kuitenkaan odota eikä tiettyjen asioiden tekemiseen olekaan loppupeleissä tavallaan yhtään ylimääräistä aikaa tuhlattavaksi harha-askeliin.

Elämää on tietenkin suurimmalla osalla tuossa 35-vuotiaanakin jäljellä vielä enemmän kuin takana, mutta esim perheenperustamiseen ei aikaa juuri olekaan. Saati sitten jos siinä samassa vaiheessa pitäisi vielä alkaa vaihtamaan ammattia eli opiskelemaan ja luomaan uraa.. Kyllä ne vuodet loppuu kesken. Ja virta.

Ohis. Se, että nyt noin 40 vuoden iässä olen muuttamassa suuntaa tarkoia minulle sitä, että aiempi elämäni olisi ollut turhaa ja hukkaan heitettyä aikaa. Siinä erittäin paljon myös hyvää. Se, mitä on tuolloin tapahatunut on jo tapahtunut. Tiedän, että jotkut joutuvat aloittamaan aivan pohjala. Yhtä kaikk kaikki mitä on jo tapahtunu on nyt taakse päin jäänyt elämää. Muutos on vain pysyvää vaikka se, mitä aiemmin on tapahtunut seuraiskin meitä. On vain itse yritettvä jaksaa olla se, joka jaksaa edetä Valita onko se jok aliikkuu ja elä vai se joa liikutellaan ja lilluu viran vietävänä; yrttääkö olla elämänsä subjekti vai ainaostaan sen objekti 

No jos vaikkapa vaihtaa alaa/ammattia niin ei sillä aiemmalla työkokemuksella/osaamisella ole yleensä juurikaan merkitystä vaan se kaikki aiemmin opittu menee hukkaan. Ja siinä sivussa sitten se pitää hyväksyä hukkaan heitetyksi se aikakin jonka siihen uhrasi.

Sama tietty ihan työurankin kanssa eli kun aloittaa alusta/puhtaalta pöydältä niin ei se mennyt nopeuta etenemään vaan sitä tosiaan saa aloittaa ihan alusta eli on samalla viivalla nuorempien kanssa. 

Eikä tämä sitä tarkoita etteikö elämästään kannata yrittää tehdä omannäköistä vaikka 40-vuotiaana vaan ainoastaan sitä, että kun aloittaa puhtaalta pöydältä niin silloin se koskee montaa sellaistakin asiaa joille ei sitä takamatkaa kaipaisikaan ja kun aikaa ei saa takaisin eikä edes nollattua niin se mikä aikanaan jäi tekemättä on mahdotonta tehdä enää myöhemmin vaikka kuinka muuttaisi elämänsä suuntaan.