Lue keskustelun säännöt.
Miksi kiellät/torut lastasi "kullittelemalla"?
15.11.2014 |
Siis tarkoitan niitä naisia, jotka eivät osaa/jaksa/tajua kunnolla komentaa lastaan vaan aina yhdistävät lammasmaiseen lässytysääneen sanan "kulta" tms. En voi käsittää näitä ihmisiä!
Kommentit (44)
Olenpa joskus saanut asiantuntijalta neuvon. Kokeilepa esim. vähän vanhemman lapsen kanssa, että sanot, eikö sinustakin huoneessasi olisi kivempi olla, jos se on siivottu, pikemminkin kuin määräät siivoamaan. Toimiii paremmin ja kaikilla parempi mieli. Komentaminen aiheuttaa vain suurempaa vastarintaa. Sama tuossa huutamalla kieltämisessä. Mutta kukin kasvattaa tyylillään. Se mikä toimii meillä ei varmasti toimi teillä ja toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä on että täällä ihmiset ei ymmärrä selvää suomenkieltä? Ovatko aivonne surkastuneet paskavaippoja vaihdellessa vai? Kysymys on varsin yksinkertainen ja luulisi ihmisten ymmärtävän, ettei tämä välttämättä koske lapsia joille puheenymmärtäminen tuottaa vielä vaikeuksia...On siis suuri ero onko lapsi esim. 5-vuotias vai vuoden ikäinen...Tätä palstaa lukiessa tulee aina jotenkin toivoton olo suurimman osan ajatuksenjuoksusta/henkisestä kehittyneisyydestä...
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 19:55"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 19:48"]
Tottahan aloitus on. Kyllä sen lapsen ojennus tapahtuu selkeämmin kutsumalla nimellä, esim. Mikko, älä potki! Jos äänensävy on maanitteleva "kultaaa, älä potki..." , niin kumpikohan viesti menee paremmin perille? Hellittelyt niihin sopiviin tilanteisiin, tai lapsi saa ristiriitaista viestiä.
[/quote]
Riippuu lapsen iästä. Ei se pieni lapsi potki sitä penkkiä ajatellen, että hahhah, nyt tämä penkki menee likaiseksi ja edessä istuva tuntee potkut selässään ja kylläpä sitä vituttaa. Lapsi potkii penkkiä koska jalka nyt sattuu heilumaan. Silloin riittää aivan hyvin rauhallisesti sanottu "älä kulta potki penkkiä". Ei kyseessä ole mikään lapsen ojentaminen, vaan tilanne joita on päivässä vähintään kymmeniä. Se hellyttelysana (jos vanhempi haluaa sellaista käyttää) auttaa nimenomaan sitä vanhempaa pitämään itsensä rauhallisena ja muistamaan, että lapsi on pieni eikä vielä tee juurikaan tietoisia valintoja, koska ei vielä kykene siihen.
[/quote]
Olen eri mieltä. Minusta lasta tulee neuvoa selkeästi ja tiukasti. Kullittelu ei kieltotilanteessa ole mikään hyväksyttävä tapa, ja jos se on ainoa keino siihen, että VANHEMPI pysyy rauhallisena, on vanhemmassa ja kurinpidossa jotain vikaa. Kullittelu ja hellittely eivät kuulu kurinpitoon ja sääntöjen opetteluun. Sehän on kuin palkitsisi purevaa koiraa namupaloilla. Kärsi sitten teini-iässä, kun olet jo kaksivuotiaan kanssa menettänyt auktoriteettisi. Ja kyllä, auktoriteetti on erittäin tärkeä asia lasten kasvatuksessa.
[/quote]
Ihan tiedoksi vain, että se auktoriteetti menetetään siinä vaiheessa kun kommennetaan ja moititaan. Ei silloin, kun ohjataan lempeästi
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:05"]
Olen eri mieltä. Minusta lasta tulee neuvoa selkeästi ja tiukasti. Kullittelu ei kieltotilanteessa ole mikään hyväksyttävä tapa, ja jos se on ainoa keino siihen, että VANHEMPI pysyy rauhallisena, on vanhemmassa ja kurinpidossa jotain vikaa. Kullittelu ja hellittely eivät kuulu kurinpitoon ja sääntöjen opetteluun. Sehän on kuin palkitsisi purevaa koiraa namupaloilla. Kärsi sitten teini-iässä, kun olet jo kaksivuotiaan kanssa menettänyt auktoriteettisi. Ja kyllä, auktoriteetti on erittäin tärkeä asia lasten kasvatuksessa.
[/quote]
Auktoriteettia ei saavuteta sillä, että isompi apina mölyää eniten.:) Se on paljon monimutkaisempi asia, ja se saavutetaan myönteisyyden kautta. Aivan tismalleen kuten koirankasvatuksessa. Kyse on ensisijaisesti oppimisesta, luottamuksesta ja vuorovaikutuksesta, siitä että ymmärtää mitä tapahtuu ja miksi. Aikuinen on tärkeä malliesimerkki siitä miten asiat selvitetään, riittääkö että asiasta mainitaan rauhallisesti ja siihen reagoidaan. Ja se riittää nimenomaan silloin, kun auktoriteetti on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 19:55"] [quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 19:48"] Tottahan aloitus on. Kyllä sen lapsen ojennus tapahtuu selkeämmin kutsumalla nimellä, esim. Mikko, älä potki! Jos äänensävy on maanitteleva "kultaaa, älä potki..." , niin kumpikohan viesti menee paremmin perille? Hellittelyt niihin sopiviin tilanteisiin, tai lapsi saa ristiriitaista viestiä. [/quote] Riippuu lapsen iästä. Ei se pieni lapsi potki sitä penkkiä ajatellen, että hahhah, nyt tämä penkki menee likaiseksi ja edessä istuva tuntee potkut selässään ja kylläpä sitä vituttaa. Lapsi potkii penkkiä koska jalka nyt sattuu heilumaan. Silloin riittää aivan hyvin rauhallisesti sanottu "älä kulta potki penkkiä". Ei kyseessä ole mikään lapsen ojentaminen, vaan tilanne joita on päivässä vähintään kymmeniä. Se hellyttelysana (jos vanhempi haluaa sellaista käyttää) auttaa nimenomaan sitä vanhempaa pitämään itsensä rauhallisena ja muistamaan, että lapsi on pieni eikä vielä tee juurikaan tietoisia valintoja, koska ei vielä kykene siihen. [/quote] Olen eri mieltä. Minusta lasta tulee neuvoa selkeästi ja tiukasti. Kullittelu ei kieltotilanteessa ole mikään hyväksyttävä tapa, ja jos se on ainoa keino siihen, että VANHEMPI pysyy rauhallisena, on vanhemmassa ja kurinpidossa jotain vikaa. Kullittelu ja hellittely eivät kuulu kurinpitoon ja sääntöjen opetteluun. Sehän on kuin palkitsisi purevaa koiraa namupaloilla. Kärsi sitten teini-iässä, kun olet jo kaksivuotiaan kanssa menettänyt auktoriteettisi. Ja kyllä, auktoriteetti on erittäin tärkeä asia lasten kasvatuksessa. [/quote] Ihan tiedoksi vain, että se auktoriteetti menetetään siinä vaiheessa kun kommennetaan ja moititaan. Ei silloin, kun ohjataan lempeästi
[/quote]
Lempeästi voi sanoa ilman hellittelysanojakin. En tarkoita, että täytyy karjua. Mutta hellittely kuuluu eri tilanteeseen kuin ojentaminen tai neuvominen.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:02"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 19:41"]
Aika harva asia, jota pieni lapsi tekee, on tahallista kiusantekoa. Siksi siihen ei tarvita mitään erityistä komentamista. Pikemminkin niin, että asia esitetään lempeästi. Lapselle on jo riittävästi rangaistusta siinä että tajuaa epäonnistuneensa jossain tai tehneensä asian huonosti. Sillä on valtavasti merkitystä, annatko lapselle päivässä sata tai kaksisataa negatiivista palautetta, vai annetaanko ne mahdollisimman neutraalisti tai korostaen sitä mikä tilanteessa on myönteistä ja onnistunutta. Lapsi jolla on koko ajan paha mieli siitä ettei osaa, ymmärrä, kykene, ei pysty keskittymään ja oppimaan tehokkaasti.
[/quote]
Ymmärräthän, että lempeä komentaminen johtaa siihen, että käskyjä täytyy antaa useita kertoja ennenkuin ne menevät läpi, jos sittenkään. Lopputuloksena lasta moititaan jatkuvasti satoja kertoja päivässä. Lapsi oppii, että negatiivinen palaute on normaalia eikä siitä tarvitse välittää. Jos sen sijaan kasvattaja komentaa napakasti ja varmistaa että lapsi kuulee ja noudattaa käskyjä, ei komentamista tarvita juuri koskaan ja kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.
Eräänkin äidin edesottamuksia 5v pojan kanssa olen seurannut sivusta. Tyypillinen keskustelu, tai siis äidin yksinpuhelu pojalleen, menee näin:
Joni kulta, voisitko alkaa pukemaan, me lähdemme kohta.
Joni, rakas, voisitko jo alkaa pukemaan.
Hei Joni, muut ovat jo pukeneet.
Joni-pieni, äidille tulee nyt kyllä huono mieli.
Kulta voisitko nyt yrittää pukea vaatteet päälle.
Joni, miksi et sinä voisi nyt pukea?
Joni, voisitko nyt?
... ja näin jatkuu minuuttitolkulla kunnes television lastenohjelma on loppunut.
[/quote]
Tuo vitkuttelu on paljolti lapsen persoonaan liittyvä juttu. Meillä on vitkutteleva 3-v. lapsi, ja voin vakuuttaa, että minkäänlainen käskeminen, komentaminen ja uhkaaminen eivät saa lasta pukemaan nopeasti ja vitkuttelematta. Ei saa myöskään lempeä kehoittaminen, mutta jos pysyy rauhallisena, tilanne menee kuitenkin nopeammin kuin silloin, jos hermostuu lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 19:55"] [quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 19:48"] Tottahan aloitus on. Kyllä sen lapsen ojennus tapahtuu selkeämmin kutsumalla nimellä, esim. Mikko, älä potki! Jos äänensävy on maanitteleva "kultaaa, älä potki..." , niin kumpikohan viesti menee paremmin perille? Hellittelyt niihin sopiviin tilanteisiin, tai lapsi saa ristiriitaista viestiä. [/quote] Riippuu lapsen iästä. Ei se pieni lapsi potki sitä penkkiä ajatellen, että hahhah, nyt tämä penkki menee likaiseksi ja edessä istuva tuntee potkut selässään ja kylläpä sitä vituttaa. Lapsi potkii penkkiä koska jalka nyt sattuu heilumaan. Silloin riittää aivan hyvin rauhallisesti sanottu "älä kulta potki penkkiä". Ei kyseessä ole mikään lapsen ojentaminen, vaan tilanne joita on päivässä vähintään kymmeniä. Se hellyttelysana (jos vanhempi haluaa sellaista käyttää) auttaa nimenomaan sitä vanhempaa pitämään itsensä rauhallisena ja muistamaan, että lapsi on pieni eikä vielä tee juurikaan tietoisia valintoja, koska ei vielä kykene siihen. [/quote] Olen eri mieltä. Minusta lasta tulee neuvoa selkeästi ja tiukasti. Kullittelu ei kieltotilanteessa ole mikään hyväksyttävä tapa, ja jos se on ainoa keino siihen, että VANHEMPI pysyy rauhallisena, on vanhemmassa ja kurinpidossa jotain vikaa. Kullittelu ja hellittely eivät kuulu kurinpitoon ja sääntöjen opetteluun. Sehän on kuin palkitsisi purevaa koiraa namupaloilla. Kärsi sitten teini-iässä, kun olet jo kaksivuotiaan kanssa menettänyt auktoriteettisi. Ja kyllä, auktoriteetti on erittäin tärkeä asia lasten kasvatuksessa. [/quote] Ihan tiedoksi vain, että se auktoriteetti menetetään siinä vaiheessa kun kommennetaan ja moititaan. Ei silloin, kun ohjataan lempeästi
[/quote]
Lempeästi voi sanoa ilman hellittelysanojakin. En tarkoita, että täytyy karjua. Mutta hellittely kuuluu eri tilanteeseen kuin ojentaminen tai neuvominen.
[/quote]
Miksi?
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:11"]
Mikä siinä on että täällä ihmiset ei ymmärrä selvää suomenkieltä? Ovatko aivonne surkastuneet paskavaippoja vaihdellessa vai? Kysymys on varsin yksinkertainen ja luulisi ihmisten ymmärtävän, ettei tämä välttämättä koske lapsia joille puheenymmärtäminen tuottaa vielä vaikeuksia...On siis suuri ero onko lapsi esim. 5-vuotias vai vuoden ikäinen...Tätä palstaa lukiessa tulee aina jotenkin toivoton olo suurimman osan ajatuksenjuoksusta/henkisestä kehittyneisyydestä...
[/quote]
Mihin tämä purkaus nyt liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 19:55"] [quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 19:48"] Tottahan aloitus on. Kyllä sen lapsen ojennus tapahtuu selkeämmin kutsumalla nimellä, esim. Mikko, älä potki! Jos äänensävy on maanitteleva "kultaaa, älä potki..." , niin kumpikohan viesti menee paremmin perille? Hellittelyt niihin sopiviin tilanteisiin, tai lapsi saa ristiriitaista viestiä. [/quote] Riippuu lapsen iästä. Ei se pieni lapsi potki sitä penkkiä ajatellen, että hahhah, nyt tämä penkki menee likaiseksi ja edessä istuva tuntee potkut selässään ja kylläpä sitä vituttaa. Lapsi potkii penkkiä koska jalka nyt sattuu heilumaan. Silloin riittää aivan hyvin rauhallisesti sanottu "älä kulta potki penkkiä". Ei kyseessä ole mikään lapsen ojentaminen, vaan tilanne joita on päivässä vähintään kymmeniä. Se hellyttelysana (jos vanhempi haluaa sellaista käyttää) auttaa nimenomaan sitä vanhempaa pitämään itsensä rauhallisena ja muistamaan, että lapsi on pieni eikä vielä tee juurikaan tietoisia valintoja, koska ei vielä kykene siihen. [/quote] Olen eri mieltä. Minusta lasta tulee neuvoa selkeästi ja tiukasti. Kullittelu ei kieltotilanteessa ole mikään hyväksyttävä tapa, ja jos se on ainoa keino siihen, että VANHEMPI pysyy rauhallisena, on vanhemmassa ja kurinpidossa jotain vikaa. Kullittelu ja hellittely eivät kuulu kurinpitoon ja sääntöjen opetteluun. Sehän on kuin palkitsisi purevaa koiraa namupaloilla. Kärsi sitten teini-iässä, kun olet jo kaksivuotiaan kanssa menettänyt auktoriteettisi. Ja kyllä, auktoriteetti on erittäin tärkeä asia lasten kasvatuksessa. [/quote] Ihan tiedoksi vain, että se auktoriteetti menetetään siinä vaiheessa kun kommennetaan ja moititaan. Ei silloin, kun ohjataan lempeästi
[/quote]
Lempeästi voi sanoa ilman hellittelysanojakin. En tarkoita, että täytyy karjua. Mutta hellittely kuuluu eri tilanteeseen kuin ojentaminen tai neuvominen.
[/quote]
Miksi?
[/quote]
No yksinkertaisesti siksi, että pieni lapsikin tietää, että "kulta" ja "rakas" ovat sanoja, joista hänelle tulee hyvä mieli, ja jotka henkivät positiiviuutta. Niitä kuuluukin viljellä ylettömästi, mutta ei silloin, kun lapsi tekee jotakin väärin, tai jos halutaan opettaa uusi tilanne. Jos Mikko sylkee ruuan pois suustaan pitkin keittiön pöytää, ei kuulu kullitella, vaan torua. Siihen ei sana kulta ja rakas kuulu silloin. Kun Mikko pesee hampaansa ja laittaa yöpuvun itse päälle, kehutaan, että kulta, hienosti tehty.
Voiko olla näin vaikeaa?
Mulle täytyy nyt antaa konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on ohjaamisen ja komentamisen ero. Meillä on mielestäni aika tavallinen perhe, mut sellaista komentamista vaativia tilanteita on tosi vähän. Ohjaamista taas on koko ajan kun ollaan yhdessä. Minusta juuri ne ohjaamistilanteet ovat niitä, joiden avulla mennään sitten niiden hankalien tilanteiden yli, kun sitä jo tietää mikä lapseen tehoaa parhaiten ja osaa vähän päätellä, mistä lapsen käytös johtui.
Lapsia on erilaisia, jotkut tarvitsevat enemmän ja jämäkämpää ohjaamista, mutta jokaiseen lapseen pätee se, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kannattaa miettiä millaisia kaikuja sieltä haluaa kuulla vaikkapa kymmenen vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 19:57"]
Niin, ei tosiaankaan saa lasta kullittaa, aikuisia vain!
[/quote]
Ja aikuiseltakin pitää kysyä lupaa ensin.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:42"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:33"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:05"][quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 19:55"] [quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 19:48"] Tottahan aloitus on. Kyllä sen lapsen ojennus tapahtuu selkeämmin kutsumalla nimellä, esim. Mikko, älä potki! Jos äänensävy on maanitteleva "kultaaa, älä potki..." , niin kumpikohan viesti menee paremmin perille? Hellittelyt niihin sopiviin tilanteisiin, tai lapsi saa ristiriitaista viestiä. [/quote] Riippuu lapsen iästä. Ei se pieni lapsi potki sitä penkkiä ajatellen, että hahhah, nyt tämä penkki menee likaiseksi ja edessä istuva tuntee potkut selässään ja kylläpä sitä vituttaa. Lapsi potkii penkkiä koska jalka nyt sattuu heilumaan. Silloin riittää aivan hyvin rauhallisesti sanottu "älä kulta potki penkkiä". Ei kyseessä ole mikään lapsen ojentaminen, vaan tilanne joita on päivässä vähintään kymmeniä. Se hellyttelysana (jos vanhempi haluaa sellaista käyttää) auttaa nimenomaan sitä vanhempaa pitämään itsensä rauhallisena ja muistamaan, että lapsi on pieni eikä vielä tee juurikaan tietoisia valintoja, koska ei vielä kykene siihen. [/quote] Olen eri mieltä. Minusta lasta tulee neuvoa selkeästi ja tiukasti. Kullittelu ei kieltotilanteessa ole mikään hyväksyttävä tapa, ja jos se on ainoa keino siihen, että VANHEMPI pysyy rauhallisena, on vanhemmassa ja kurinpidossa jotain vikaa. Kullittelu ja hellittely eivät kuulu kurinpitoon ja sääntöjen opetteluun. Sehän on kuin palkitsisi purevaa koiraa namupaloilla. Kärsi sitten teini-iässä, kun olet jo kaksivuotiaan kanssa menettänyt auktoriteettisi. Ja kyllä, auktoriteetti on erittäin tärkeä asia lasten kasvatuksessa. [/quote] Ihan tiedoksi vain, että se auktoriteetti menetetään siinä vaiheessa kun kommennetaan ja moititaan. Ei silloin, kun ohjataan lempeästi
[/quote]
Lempeästi voi sanoa ilman hellittelysanojakin. En tarkoita, että täytyy karjua. Mutta hellittely kuuluu eri tilanteeseen kuin ojentaminen tai neuvominen.
[/quote]
Miksi?
[/quote]
No yksinkertaisesti siksi, että pieni lapsikin tietää, että "kulta" ja "rakas" ovat sanoja, joista hänelle tulee hyvä mieli, ja jotka henkivät positiiviuutta. Niitä kuuluukin viljellä ylettömästi, mutta ei silloin, kun lapsi tekee jotakin väärin, tai jos halutaan opettaa uusi tilanne. Jos Mikko sylkee ruuan pois suustaan pitkin keittiön pöytää, ei kuulu kullitella, vaan torua. Siihen ei sana kulta ja rakas kuulu silloin. Kun Mikko pesee hampaansa ja laittaa yöpuvun itse päälle, kehutaan, että kulta, hienosti tehty.
Voiko olla näin vaikeaa?
[/quote]
No neurologisen tutkimuksen mukaan positiiviset asiat muokkaavat aivoja paremmin kuin negatiiviset asiat, siis positiivinen palaute vahvistaa sitä hyvää käytöstä paremmin kuin negatiivinen käytös. Lapsi ei tee moniakaan asioitaan varsinaisesti ilkeyttään, vaan sille on syy. Ainakin oman lapseni kohdalla olen huomannut, että "positiivisesti kieltämällä" ja selittämällä saa parempia tuloksia kuin torumalla ja ääntä korottamalla. TOki näillekin on aikansa ja paikkansa, mutta suurin osa lapsen ohjaamisesta kannattaa kyllä tehdä mielestäni positiiviseen sävyyn, ja tämän aivotutkimuskin vahvistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:42"]
Mulle täytyy nyt antaa konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on ohjaamisen ja komentamisen ero. Meillä on mielestäni aika tavallinen perhe, mut sellaista komentamista vaativia tilanteita on tosi vähän. Ohjaamista taas on koko ajan kun ollaan yhdessä. Minusta juuri ne ohjaamistilanteet ovat niitä, joiden avulla mennään sitten niiden hankalien tilanteiden yli, kun sitä jo tietää mikä lapseen tehoaa parhaiten ja osaa vähän päätellä, mistä lapsen käytös johtui.
Lapsia on erilaisia, jotkut tarvitsevat enemmän ja jämäkämpää ohjaamista, mutta jokaiseen lapseen pätee se, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kannattaa miettiä millaisia kaikuja sieltä haluaa kuulla vaikkapa kymmenen vuoden päästä.
[/quote]
Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Lyhytpinnaisena ihmisenä huudan aivan liikaa lapselleni, ja arvatkaas mitä sieltä tulee vastaan? No huutoa. Kun maltan ojentaa rauhallisesti ja lempeästi, lapsikin käyttäytyy rauhallisesti. It's like magic.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:02"]
Eräänkin äidin edesottamuksia 5v pojan kanssa olen seurannut sivusta. Tyypillinen keskustelu, tai siis äidin yksinpuhelu pojalleen, menee näin:
Joni kulta, voisitko alkaa pukemaan, me lähdemme kohta.
Joni, rakas, voisitko jo alkaa pukemaan.
Hei Joni, muut ovat jo pukeneet.
Joni-pieni, äidille tulee nyt kyllä huono mieli.
Kulta voisitko nyt yrittää pukea vaatteet päälle.
Joni, miksi et sinä voisi nyt pukea?
Joni, voisitko nyt?
... ja näin jatkuu minuuttitolkulla kunnes television lastenohjelma on loppunut.
[/quote]
Tuo vitkuttelu on paljolti lapsen persoonaan liittyvä juttu. Meillä on vitkutteleva 3-v. lapsi, ja voin vakuuttaa, että minkäänlainen käskeminen, komentaminen ja uhkaaminen eivät saa lasta pukemaan nopeasti ja vitkuttelematta. Ei saa myöskään lempeä kehoittaminen, mutta jos pysyy rauhallisena, tilanne menee kuitenkin nopeammin kuin silloin, jos hermostuu lapselle.
[/quote]
Tuossa ei ollut kyse vitkuttelusta vaan siitä että lapsi ei kuunnellut äitiään. Hän vain istui television edessä ja ignoroi kaiken mitä äiti sanoi. Enkä voi moittia lasta, koska se pyyteleminen ja anominen oli niin säälittävää. Miksi lapsen edes pitäisi totella, kun lempeä pyytele vain jatkuu ja jatkuu eikä ikinä johda mihinkään konkreettiseen? Toisilla kerroilla, kun isä on kunnolla käskenyt Jonia, ei tottelemisessa ole ollut mitään ongelmia.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:42"]
No yksinkertaisesti siksi, että pieni lapsikin tietää, että "kulta" ja "rakas" ovat sanoja, joista hänelle tulee hyvä mieli, ja jotka henkivät positiiviuutta. Niitä kuuluukin viljellä ylettömästi, mutta ei silloin, kun lapsi tekee jotakin väärin, tai jos halutaan opettaa uusi tilanne. Jos Mikko sylkee ruuan pois suustaan pitkin keittiön pöytää, ei kuulu kullitella, vaan torua. Siihen ei sana kulta ja rakas kuulu silloin. Kun Mikko pesee hampaansa ja laittaa yöpuvun itse päälle, kehutaan, että kulta, hienosti tehty.
Voiko olla näin vaikeaa?
[/quote]
Minulla on tähän eri näkökulma. Lapsi on minulle aina rakas. Aina. Se rakkauden osoittaminen ei ole mikään palkinto. Se on aina siinä. Sillä me mennään ne huonot hetket. Mitä enemmän lapsi on kämmäillyt, sitä enemmän rakastan. Vaikka olisin vihainen ja pettynytkin. Se vuorovaikutus lähtee aina siitä, että minä rakastan sinua, tämä tilanne on turvallinen, ja nyt me katsotaan mitä sinä olet tehnyt, ja miten asia korjataan. Virheet voi myöntää, itseään voi katsoa rehellisesti, löytää syyt siihen miksi teki kuten teki ja etsiä keinot korjata tilanne jos on mennyt rikkomaan jotain tai pahoittamaan toisen mielen.
Ja kappas kummaa, minulla on oikein hyvät lapset. Eli ei tälläkään keinolla ihan metsään mennä.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:48"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:42"]
Mulle täytyy nyt antaa konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on ohjaamisen ja komentamisen ero. Meillä on mielestäni aika tavallinen perhe, mut sellaista komentamista vaativia tilanteita on tosi vähän. Ohjaamista taas on koko ajan kun ollaan yhdessä. Minusta juuri ne ohjaamistilanteet ovat niitä, joiden avulla mennään sitten niiden hankalien tilanteiden yli, kun sitä jo tietää mikä lapseen tehoaa parhaiten ja osaa vähän päätellä, mistä lapsen käytös johtui.
Lapsia on erilaisia, jotkut tarvitsevat enemmän ja jämäkämpää ohjaamista, mutta jokaiseen lapseen pätee se, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kannattaa miettiä millaisia kaikuja sieltä haluaa kuulla vaikkapa kymmenen vuoden päästä.
[/quote]
Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Lyhytpinnaisena ihmisenä huudan aivan liikaa lapselleni, ja arvatkaas mitä sieltä tulee vastaan? No huutoa. Kun maltan ojentaa rauhallisesti ja lempeästi, lapsikin käyttäytyy rauhallisesti. It's like magic.
[/quote]
Näin se tosiaan menee, meillä myös. :)
Meillä kyllä vain pillutellaan. Kullittelu on minusta ihan liian kovaa lasta ajatellen.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 20:10"]
Olenpa joskus saanut asiantuntijalta neuvon. Kokeilepa esim. vähän vanhemman lapsen kanssa, että sanot, eikö sinustakin huoneessasi olisi kivempi olla, jos se on siivottu, pikemminkin kuin määräät siivoamaan. Toimiii paremmin ja kaikilla parempi mieli. Komentaminen aiheuttaa vain suurempaa vastarintaa. Sama tuossa huutamalla kieltämisessä. Mutta kukin kasvattaa tyylillään. Se mikä toimii meillä ei varmasti toimi teillä ja toisinpäin.
[/quote]
Mun lapsi sanoisn, että ei oo ja jatkaisi leikkejään. Meillä toimii se, että sanon viikolla, lauantaina on siivouspäivä, siivouksen jälkeen voit pelata pleikkaa. Huone on siisti lauantaina aina kymmeneen mennessä. Eli kerron tulevasta etukäteen, lapsi voi alkaa valmistautua siivoukseen, ja lopuksi seuraa palkinto eli pelaaminen.
Hei te, jotka yhdistitte sanan "kullittelu" miehen sukupuolielimeen!Taidatte itse olla sairaita, kun edes mietitte tässä lapseen littyvässä asiassa jotain sellaista...