Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En kohta enää jaksa tuota poikaa :' (
03.09.2006 |
Ihan sama mitä teet, aina nyrkit pystyssä, nimittelee, riehuu, sotkee, tekee kiusaa. Siis minulle.
Kohta 6-vuotias. Ja olen siis yh. Takana EI OLE hankalaa tai väkivaltaista parisuhdetta jota lapsi olisi joutunut todistamaan. Tai mitään muutakaan. Olemme jo yli 5v olleet kahden ja viettäneet normaalia ja jopa tylsäntavallista elämää johon kuuluu säännöllinen työ ja päiväkoti, ja niitä myöten myös ne elämän pienet ilot lomineen kaikkineen.
Isäänsä hän ei ole tavannut eikä häntä edes kysellyt. Parempi niin -mielestäni- kun isän puolelta ei ole halua tapaamiseen tai edes yhteydenottoon.
Ystäviä ja sukulaisia on, harvoin menee edes yhtä päivää ettei esim. joku isovanhemmista kävisi kylässä tms. Näistä suht' nuorista isovanhemmista ja reippaista kummeista löytyy myös hyvä annos ns. miehenmalliakin. Eikä poika esim. kavereilleen uhittele, päin vastoin: päiväkodista sataa lähes pelkkiä kehuja. Kuulemma on älykäs kuin mikä ja toiset huomioonottava järkevällä tavalla. Viimeksi neuvolassa todettiin sosiaaliseksi ja fiksuksi pojaksi, joskin ehkä hieman tavallista vilkkaammaksi. Mutta tehtävistä suoriutui oikein hyvin ja nopeassa tahdissa.
Päiväkotipäivätkään harvoin ovat kuutta tuntia pidempiä. Ja aikaa sekä minulta että muilta lähipiirin (sukulais)aikuisilta saa runsaasti.
Miten tuon kanssa jaksaa? Tänä aamuna pelattiin lautapeliä, jonka lopuksi (jostain hermostuessaan) täräytti minua nyrkillä otsaan älyttömän nimittelyn saattelemana. Taljasin pojan kylppäriin jäähylle. Nyt riehuu, sotkee ja kiukuttelee taas, käy uhittelemassa tuossa ovella heittävänsä minua saappaalla päähän.
En jaksa. Olen ajatellut ottaa yhteyttä neuvolan psykologiin. En vaan tajua mistä tuo kaikki johtuu. Tuntuu kuin päivät, viikonloput, lomat, kaikki olisivat yhtämittaista rangaistusta jossa kaikki kiva perutaan huonon käytöksen takia. Ja sitten murjotetaan vaan kotona.
Kommentit (23)
Se olisi hyvinkin mahdollinen ja jopa todennäköinen jos teille olisi tullut ero lapsen ollessa pieni. Että olisi jo tottunut isän teillä asumiseen ja sit yhtäkkiä lähtenyt. Teidän tapauksessa käsitin et isää ei ole ollut koskaan. Ei semmosta kaivata mitä ei ole koskaan ollut.
Sen aika tulee vasta myöhemmin, ei noin pienenä.
Koitahan vähän kiristää kuria ettei poika tunne olevansa pomo. Ja näytä hänelle missä olet hyvä, siitä sitä kunnioitusta voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei toisia saa lyödä missään tilanteessa. Meillä 2.v käy joskus minua läppäisemässä jos suuttuu jostakin. Minä yleensä " leikisti" rupean itkemään ja silloin poika tajuaa tehneensä väärin ja tulee halaamaan. Selitän vielä samalla että äitille tulee paha mieli jos lyö. Tuo ei kyllä enää toimi 6-vuotiaan kanssa, mutta järkevä keskustelu voisi auttaa. Kysy esim. miltä sinusta tuntuisi jos minä löisin sinua? Lisäksi jonkun rakkaan lelun laittaminen jäähylle voisi tehdä terää.
Alue: Aihe vapaa
Siis siinä vaiheessa kun kiukku on kummaltakin ohi ja kaikki taas hyvin. Kerro rauhallisesti ilman syytöstä, että sinuun sattuu sekä sydämeen että siihen kohtaan mihin poika lyö. Yritä herättää lapsessa empatiaa ja saada miettimään miltä hänestä tuntuisi, jos häntä lyötäisiin ja haukuttaisiin.