Voiko kuolema olla kaunis?

voi olla. Isäni kuoli yhtäkkiä ja kauniisti. Oli jutustellut aamuhoitajan kanssa ja hoitajan ollessa selin tekemässä valmisteluja,isä oli lähtenyt. Kasvoilla iloisen yllättynyt ilme. Samoin pappa lähti nätisti liukuen tajuttomaksi ja hengettömäksi. Eriasia varmasti jos on kovat tuskat tms.

Minusta kuolema on aina kaunis asia

Mikä voi olla kauniimpaa kuin päästä pois täältä kärsimyksen kehdosta ikuiseen (toivottavasti ainakin) lepoon?

Voi. Aina ei todellakaan ole näin ulkopuolisen silmistä, mutta olen nähnyt levollisia kuolemia. Olen ollut töissä saattohoito-osastolla sekä useissa vanhainkodeissa ja kehitysvammaisten parissa.

Yksi hetki on jäänyt mieleen. Eräs hoidettava oli saattohoidossa ollut jo muutaman viikon, oli rauhallinen ja kivuton. Olin häntä hoitanut viimepäivät ja omaiset oli paljon hänen luonaan. Kuoleman hetkellä satuin olemaan huoneessa, omaiset pyysi myös siihen ja pidettiin häntä kädestä ja silitettiin sekä laulettiin kaikki yhdessä eräs tuttu virsi. Koko perhe ja tämä hoidettavakin olivat hyvin uskonnollisia. Minäkin muistin virren ulkoa. Oli todella kaunis hetki, aamuauringon paistaessa huoneeseen. Vielä yhä näitä omaisia nähdessään he jututtavat minua ja muistan että hekin pitivät kuolemaa jotenkin niin luonnollisena ja omalla tavallaan lohduttavana pitkän sairastelun päättyessä.

Kyllä voi. Oma mummoni kuoli rauhallisesti, molemmat tyttäret pitivät häntä käsistä kiinni.

Mummo ei pelännyt kuolemaa ja kaikki oli ollut niin luonnollista.