Muita yhden lapsen ydinperheitä

Puhuin itse aina, että hankitaan kolme lasta. No, yksi vain onnistui. Harmittaa.

Ala sanoo ympäripyöreitä ja ole välittämättä mitä toiset ajattelee... Toteat vain tylsistyneesti että lapsiluku on täynnä, syitä ei tarvi eritellä... ja sit alat puhuun muusta

Meillä on kohta 2-vuotias esikoinen ja sukulaisten ja tuttavien jatkuvat vauvautelut ovat todellakin arkipäivää. Vihjailua, kytätään vatsan seutua ja myös ihan suoria kyselyitä että eikö toista ala kuulua. Itse en ole sanallakaan maininnut, että haluaisimme enenmän kuin tämän yhden ihanan. Vauvauteuita on jopa paljon enemmän kuin ennen esikoisen syntymää, vaikka ehdimme olla 5 vuotta naimisissa ennen vauvaa (joka tosin oli vahinko, mutta maailman paras sellainen). Tsemppiä!

Meillä kolmevuotias poika myös.
Ei oltais enää jaksettu toista :(
Vauva/taaperoaika jotenkin hirveän raskasta. Rakastamme poikaamme kovasti mutta selvästikään emme ole ns lapsiperheihmisiä.

Meillä yksi lapsi, ja nyt alkaa olla vanhemmilla ikää senverran, että ei enää udella. Tarkoituksella yksi lapsi, tämä on hyvä näin. Tietysti takaraivossa välillä juilii ajatus, että sääli kun ei ole sisarusta, siis lapsen kannalta. Mies on ainoa lapsi, ja ihan tyytyväinen hänestäkin tuli. Sano, että yksi lapsi on sinun ekotekosi ;-)

Mä olisin ehkä halunnut useampiakin lapsia... Ennenkuin tapasin lapseni isän.
Hän on niin raskas huollettava, että tällä hetkellä tuntuu, kuin minulla olisi jo kaksi lasta.
Ei lisää, kiitos!

Meillä on 12-vuotias lapsi. Ei vaan olla haluttu toista. Oman ikäni puolesta vielä ehtisi, mutta ei haluta, meillä on hyvä näin.:) Kyllä ne kyselyt aikanaan laantuu. Niin meilläkin kun tajusivat, että ei taida sisarusta nyt vaan tulla.

Täällä sama juttu. Yksi ihana rakas lapsi riittää. Meillä on aikaa, energiaa ja rahaa tehdä elämässämme kaikkea kivaa kun ei ole liikaa huollettavia. Ekoteko. Suosittelen.

Niinhän se usein menee että monilapsisessa perheessä kasvanut haluaa myös ison perheen. Siinä sitä toistaa vanhempiensa valintoja. Kannattaa kysyä itseltä että onko iso perhe oikeasti oma valinta ja ennen kaikkea riittääkö resurssit.

Täällä iso keskittymä! Minä ja ystäväni, molemmat jo niin vanhoja akkoja ettei lapsia enää tule + lapsen isä aviomiehenä.

Ihmiset on idiootteja eivätkä ymmärrä moniakaan asioita toisten kantilta.

Lohdutukseksi. On aivan sama onko sulla millainen perhetilanne tahansa. Onnettomilla ihmisillä on sulle aina jotain mahdollisimman ilkeältä sanottavaa. Anna mennä toisesta korvasta ulos.

t ex ydinperheellinen yhden lapsen äiti ('ei olis uskonut että susta on äidiksi', milloin kakkonen')

  Sitten vuoden sisään kahdesti äidiksi tullut (' liian pieni  ikäero, kauheeta')

  Sitten eronnut eli yh ( 'luuseri, elätti, lasten elämän pilaaja', )

  nyk uudelleen avioitunut ja uusperheellinen äiti ( en ees viitti kuunnella, mitä onnettomilla ois taas      kommentoitavaa)

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 15:48"]Täällä sama juttu. Yksi ihana rakas lapsi riittää. Meillä on aikaa, energiaa ja rahaa tehdä elämässämme kaikkea kivaa kun ei ole liikaa huollettavia. Ekoteko. Suosittelen.

Niinhän se usein menee että monilapsisessa perheessä kasvanut haluaa myös ison perheen.Siinä sitä toistaa vanhempiensa valintoja. Kannattaa kysyä itseltä että onko iso perhe oikeasti oma valinta ja ennen kaikkea riittääkö resurssit.
[/quote]
Ei aina mene niin. Mulla on kolme sisarusta, mutta siitä huolimatta halusin itse vain yhden lapsen.

Meillä on kaksi vuotias poika. Mitään kyselyitä ei ole tullut toisesta lapsesta, onko meillä sitten vaan fiksuka sukulaisia? Toisen lapsen tahtoisin, mutta vasta parin vuoden päästä. Haluan ensin tehdä töitä ja nauttia omasta fyysisestä kunnostani,nyt kun olen täysin palautunut raskaudesta.

Mä en voi ymmärtää, kuka nykypäivänä edes kehtaa kysellä toisilta lapsentekemisistä tai lapsettomuudesta. Eikö aikuisilla ihmisillä ole minkäänlaista tajua, että lapsettomuus voi olla elämän tragedia jollekin, tai vaikka ihan vapaaehtoinen valinta, jonka syitä ei tarvitse kenellekään perustella, eikä myöskään sitä miksi on yksi lapsi.

t: kahden lapsen äiti

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 12:50"]

Oon niin kyllästynyt. Meillä on miehen kans 3,5v lapsi. En jaksa enää kyselyä millon seuraava tulossa. Eikö ihmiset tajua ettei se aina tarkoita että jos saat lapsen, saat toisenkin. Minulla on endometrioosi ja sen vuoksi hedelmöityminen vaikeaa. Toinen mitä ihmiset sitten ajattelee, että ne ei halua enää lapsia kun eka onkin ollut liian raskas. Miksi ihmisten pitää kysellä ja luoda omia kuvitelmia asiasta? Se sattuu. On toki varmaan niitäkin jotka haluavat vain yhden. Onkohan tässä maassa muita yhden lapsen perinteisiä ydinperheitä ja mistä syystä teillä vain yksi lapsi?

[/quote] Sano vaan etta tasta lapsesta tein niin taydellisen etta ei haluta ottaa seuraavaksi sekundaa. Kylla siina mummot vaikenee.

Yhteiskunnassa on jokin kumma normi että kunnon perheessä pitää olla kaksi lasta, mieluiten tyttö ja poika.

Minusta oli todella ahdistavaa kun jo lapsen yksivuotissynttäreillä alettiin meille jankuttamaan että pullan pitäisi olla jo uunissa. Se oli sinällään outoa koska ainokaisen synnytyksessä meinasi mennä henki sekä minulta että lapselta. Lopulta kyllästyin jatkuvaan lisääntymispainostukseen ja kertasin, että synnytyslääkäri ei todellakaan rohkaise minua lisääntymään ja täyttämään maata. Päinvastoin. Sen vuoksi sain tehokkaan ehkäisyn jo jälkitarkastuksessa.

En näe minään arvokasta siinä, että ensimmäisen synnytyksen tapahtumat toistuvat mutta huonommalla menestyksellä ja lapsi jäisi ilman äitiä ja mies ilman vaimoa. Onneksi me riitämme miehelleni eikä minun tarvi poikia henkeni kaupalla jotta ympäristön ihmiset olisivat tyytyväisiä.

Yksi teini. Lisääntymisen kanssa ei ongelmia. Totesimme aikanaan, että tämä on hyvä perhekoko ja tässä pysytään. Vihjailuja suuntaan jos toiseen on kyllä kuultu, mutta niillä ei ole ollut vaikutusta elämäämme. 

Yksi lapsi on hyvä määrä yhdelle naiselle. Niin sen minusta pitää mennä. Äiti voi antaa paljon enemmän lapselleen, kun niitä on vain yksi. Nykymaailman meno on niin vaativaa. Toista joskus 1800-luvulla...

En rehellisesti sanottuna ymmärrä, kuinka jotkut äidit jaksavat kotonaan isoa lapsilaumaa. Joutuu jakaantumaan joka suuntaan, ja kotona on jatkuvasti kaaos. Omaa rauhaa ei ole ikinä. Jatkuvasti mietittävä mitä kellekin pitää ostaa. Kun on vain yksi, on helppoa. Lähdetään vaikka joululahjoista, ostan vain yhdelle ja siinä se. 4 vuodenajan maassa ulkoiluvarusteita tarvii joka lähtöön. Harrastukset maksavat. Noissakaan ei tarvi pihistellä.

Äiti on äiti loppuelämänsä, eikä vain siihen asti kun lapsi täyttää 18... jos teet viisi lasta, autat vanhuksena viittä aikuista lasta. Ja myös niitä lapsenlapsia...