G: Abortoisitko jos olisi todennäk. että lapsella downin syndrooma?

Laitoksessa minäkin nykyisin työskentelen. Ja laitoksissa asuvat vaikeimmin vammaiset. Downeja hyvin harvoin laitoksissa näkee.

Kauan olen minäkin työskennellyt kehareiden parissa. Olen nähnyt kaikki mahdolliset muodot kehitysvammaisuudesta. Lievät ja todella vaikeat. Downeja laitoksessa asumassa olen nähnyt kaksi.

yksittäisellä sanalla öristen. Parhaimpia leikkikaluja on tyhjät muovipullot ja pesukoneen (sivusta täytettävä) luukkua koneen ollessa käynnissä tuijottaa tuntikausia. Erittäin suurella vaivalla saivat opetetuksi sisäsiistiksi, vahinkoja kuitenkin sattuu.



Oletko nähnyt koskaan 180 senttisen ja 90 kiloisen täysikasvuisen miehen heittäytyvän lattialle, kun ei tahdo lähtä kylästä kotiin tai saavan tiltin kun ei saa jotain mitä haluaa? Tiedätkö kuinka suuret aidat ja portit täytyy pihalla olla ettei aikuinen down karkaa kun ei ymmärrä pysyä pihalla? Hän ei osaa varoa autoja tai liikkua muualla kuin omassa kotonaan. Tai kuinka vaikea hänen on syödä tai juoda sotkematta itseään ja ympäristöään, kun kieli ei pysy suussa, kaksi vuotiaan tavoin saattaa myös yht' äkkiä pärryyttää ruoka suussa, jos esim. näkee auton ikkunasta ja se sotku on valtava.



Nämä ovat vain pieniä esimerkkejä mitä nyt yht' äkkiä tuli mieleen.



Kaikki downit ei suinkaan ole helppoja ei saa yleistää.



Ja minä itse en ota vastaan yhtään ainoaa lasta, jos nimittäin haluan hengissä pysyä (lääkärin antama tuomio).

Se ei ole sairaus.

olen kuitenkin kiitollinen tästä meidän keskiv. kehitysvammasesta lapsesta. hän ei ole down lapsi, vaan aivan taviksen näköinen. pari vuotta takaperin olin valmis luopumaan hänestä. en kestänyt käytöshäiriöitä. nyt poika on muuttunut.

kehitysvammaa on aina eri asteisia, niin ovat down lapsetkin. down lapsi voi olla myös monivammainen.

toiset puhuu ja toiset ei.

meidän poika on 5v. ja puhuu n. 20 sanaa ja puhetta ymmärtää huonosti.

mitä enemmän kehareitten kanssa käyttää kuvakortteja, niin sitä paremmin heidän kanssa pärjää.

kehtisv. ihmisen hoitaminen on raskasta, siksi kannattaa miettiä tarkoin haluaako hänet synnyttää. etukäteen ei voi tietää vamman astetta.

ihmisiä, enkä halua kenekään kärsivän.

Espanjasta tunnetaan yliopiston käynyt Down-ihminen, mutta yleensä Downin syndrooma tarkoittaa, että älyllinen kehitys jää 7-15-vuotiaan tasolle



Ei downeissa mitään säälittävää ole.

Tuttavani teki abortin, koska hänelle sanottiin, että sikiö on niin pahasti kehitysvammainen, että jos hän selviää synnytykseen asti, hän ei elä kuin muutaman päivän. Hänen aborttinsa ymmärsin täysin.

Vierailija:

Mielestäni myöskään kukaan täydellä järjellä varustettu henkilö ei voi sanoa olevansa liian " heikko" kasvattamaan down- lasta. Kyseessä on taas vaan nykypäivän itsekeskeinen ajattelutapa. Jokainen kyllä löytää voimavaroja sen mukaan minkälaisia vaatimuksia elämä tuo tullessaan - mikäli siis itsellä on motivaatiota tilanteista selviytyä.

Kaikkien ihmisten voimat eivät riitä loputtomiin. Noin on helppoa sanoa, jos itse jaksaa aina vain porskuttaa. Suomessakin on tapahtunut, että vammaisen lapsensa hoitoon sidottu vanhempi on päättänyt molempien päivät. Viimeisestä tällaisesta tapauksesta ei ole kauankaan.

Mutta jos vauva olisi todella pahasti kehitysvammainen eli elämä olisi " pelkkää kärsimystä" niin sellaisen abortoisin.

Työni puolesta olen myös minä nähnyt paljon downeja.

" Vaikka synnyttäisi terveen lapsen, hän voi saada myöhemmin ties mitä vammoja tai sairauksia. Oletteko miettineet?"

Helpompihoitoisia suurin osa down-ihmisistä on kuin mun lapsi, vaikka lapseni normaaliälyinen onkin. Jos tietäisin että downlapsella olisi samat sairaudet kuin mun lapsella niin varmaan silloin kyllä järjellä ajateltuna abortti olisi paras vaihtoehto, mutta tuskin pystyisin siihen silti

mutta tuttavaperheen elämää nähneenä todennäköisesti abortoisin. Lapsen, siis nykyään jo aikuisen, hoitaminen on ollut todella raskasta ja vanhemmat ovat erittäin uupuneita :( Heidän lapsensa (aikuisensa...) saa välillä raivokohtauksia ja koko ajan pitää olla 2 aikuista ihmistä vahtimassa, kukaan ei uskalla jäädä yksin vahtimaan sillä edes aikuinen mies ei pärjää siinä tilanteessa. Hän on välillä laitoshoidossa mutta henkisesti tuo vanhemmuus on ollut niin raskasta että ei sekään heitä hirveästi piristä. Ja en voi sanoa että heikkoja ovat olleet, ei todellakaan. on heillä hyviäkin päiviä, onneksi.

Olen opiskelujeni kautta tutustunut kys oireyhtymään ja ovat varsin valloittavia persoonia. Tosin Downia on eriasteista ja se että lapsellani olisi se vaikein aste mietityttää..

mutta tositilanteen ollessa kohdalla en osaa 100 varmasti sanoa tässä ja nyt mitä tekisin...



En toisaalta halua enää yhtään lasta.

Näin juuri alle kolmekymppisen äidin down-vauvan kanssa ja tyttö oli suloinen kuin mikä. Tuli hirveä olo itselle- kiitollisuus ja helpotus (ja siitä syyllisyyden tunne) siitä että itsellä on terve lapsi ja toisaalta paha mieli ja sääli tuon perheen puolesta, vaikka todennäköisesti ei mitään syyä sääliä. Tuo vauva on varmaan äidilleen se kaikkein ihanin.

Itsellä Down- sisko ja tiedän mitä se elämä on...

vaikea kuitenkaan sanoa varmasti jos tilanne oikeasti tulisi eteen. Minun ja mieheni työhön voi olla aika vaikeaa sovittaa erityislapsen aikatauluja eli joutuisin luultavasti jättämään työni ainakin alkuun. Toisaalta, enpä tiedä olisiko se tappio muuten kuin rahallisesti. Siltä kannalta enemmänkin ongelma.

Voi olla että ystäväpiirini vaihtuisi osittain, sillä osa nykyisistä tutuistani vastaisi tähän kyllä. Olette suvaitsemattomia.