Mitä kaikkea tapahtui kun katkaisit lopullisesti välit vanhempiisi?

Elämä helpottui. Sain itsekunnioitukseni ja omanarvontunnon takaisin. Myös mieheni ja lapseni kiittää päätöksestäni.

Elämä helpottui minullakin. Silti vieläkin tulee oloja, että olisi velvollisuus pitää yhteyttä, jonkinlaista kiintymystä tunnen kai vieläkin. Mulla ei fyysistä pahoinpitelyä takana, mutta henkistä vähättelyä ja väheksyntää ja tunteilla kiristämistä runsaasti. Kamelin selkä katkesi, kun paljastui täydellistä selkäänpuukotusta yli parin kymmenen vuoden ajalta. Vaikka olen jo keski-ikäinen, niin rankkaa on ollut. En silti aio ottaa enää yhteyttä.

Katkaisin välit vain isääni (vanhemmat eronneet). Syynä hänen ikävä luonteensa josta oli aina aiheutunut enemmän ahdistusta ja pahaa mieltä kuin mitään hyvää. Fyysistä väkivaltaa ei ollut mutta huutoa, haukkumista, lyttäämistä jne. Tapaamiset hänen kanssaan olivat lähinnä sitä että hän kertoi omista asioistaan ja muiden täytyi kiltisti kuunnella ja myötäillä ettei vain suututtaisi olemalla esim. eri mieltä jostain tai viemällä hänen valokeilaansa puhumalla liikaa.

Välien katkaisusta seurasi suuri helpotuksen tunne. Ei enää ahdistusta puhelimen soidessa tai juhlapyhien jännittämistä kun joutui velvollisuudesta näkemään. Estin numeron, laitoin sähköpostit menemään roskapostiin eikä nykyinen osoitteenikaan ole isäni tiedossa. Muut perheenjäseneni tukevat päätöstäni vaikka itse eivät olekaan välejä katkaisseet. Tiedän sadan prosentin varmuudella tehneeni oikean ratkaisun eikä välien katkaisusta ole seurannut mitään ikävää. Isäni suvun kanssa en muutenkaan ollut läheinen joten ei ole siihenkään vaikuttanut.

Näin pintapuolisesti kuvattuna täysin ulkopuolinen saattaisi pitää minua itsekkäänä ja lapsellisena kun katkaisin välit. Jos ei ole itse kokenut samaa voikin olla vaikea ymmärtää miten traumatisoivaa narsistisen ihmisen käytös voi olla vaikkei olisi minkäänlaista fyysistä väkivaltaa. Isäni ei myöskään ole ikinä suostunut näkemään käytöksensä haitallisuutta vaikka hänen kanssaan on yritetty puhua asiasta. Samanlaista se on ollut jo vuosikymmeniä ja varmaan tulee olemaan hänen kuolemaansa asti.

Mietin vielä käytännön seurauksia välien katkaisusta niin en itsekään oikein tiedä miten aion toimia jos tulevaisuudessa tulee jotain suvun tapahtumia (esim. sisaruksen häät tms) jossa minun pitäisi nähdä isäni. Jos vain mahdollista niin itse olisin tyytyväinen jos en ikinä joutuisi häntä enää näkemään. Perinnöstä aion kieltäytyä.

Kyllähän se helpottaa elämää kun a)osaa vetää rajat ihmisille. Eikä jaa kaikkia yksityisasioitaan muille b)Pistää koknaan välit poikki kamaliin ihmisiin. Harkinnan jälkeen, eli voi järkevästi perustella itselleen. 

Kyllä siitä oma elämä paranee. Todella paljon kun ei joku toinen sitä pilaa myrkyllisillä kommenteilla tai pahemmalla.

Voiko millään tavalla vikaa olla teissä itsessänne? Onko teillä sisaruksia, jotka ovatkin ihan hyvissä väleissä vanhempiesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Katkaisin välit vain isääni (vanhemmat eronneet). Syynä hänen ikävä luonteensa josta oli aina aiheutunut enemmän ahdistusta ja pahaa mieltä kuin mitään hyvää. Fyysistä väkivaltaa ei ollut mutta huutoa, haukkumista, lyttäämistä jne. Tapaamiset hänen kanssaan olivat lähinnä sitä että hän kertoi omista asioistaan ja muiden täytyi kiltisti kuunnella ja myötäillä ettei vain suututtaisi olemalla esim. eri mieltä jostain tai viemällä hänen valokeilaansa puhumalla liikaa.

Välien katkaisusta seurasi suuri helpotuksen tunne. Ei enää ahdistusta puhelimen soidessa tai juhlapyhien jännittämistä kun joutui velvollisuudesta näkemään. Estin numeron, laitoin sähköpostit menemään roskapostiin eikä nykyinen osoitteenikaan ole isäni tiedossa. Muut perheenjäseneni tukevat päätöstäni vaikka itse eivät olekaan välejä katkaisseet. Tiedän sadan prosentin varmuudella tehneeni oikean ratkaisun eikä välien katkaisusta ole seurannut mitään ikävää. Isäni suvun kanssa en muutenkaan ollut läheinen joten ei ole siihenkään vaikuttanut.

Näin pintapuolisesti kuvattuna täysin ulkopuolinen saattaisi pitää minua itsekkäänä ja lapsellisena kun katkaisin välit. Jos ei ole itse kokenut samaa voikin olla vaikea ymmärtää miten traumatisoivaa narsistisen ihmisen käytös voi olla vaikkei olisi minkäänlaista fyysistä väkivaltaa. Isäni ei myöskään ole ikinä suostunut näkemään käytöksensä haitallisuutta vaikka hänen kanssaan on yritetty puhua asiasta. Samanlaista se on ollut jo vuosikymmeniä ja varmaan tulee olemaan hänen kuolemaansa asti.

Mietin vielä käytännön seurauksia välien katkaisusta niin en itsekään oikein tiedä miten aion toimia jos tulevaisuudessa tulee jotain suvun tapahtumia (esim. sisaruksen häät tms) jossa minun pitäisi nähdä isäni. Jos vain mahdollista niin itse olisin tyytyväinen jos en ikinä joutuisi häntä enää näkemään. Perinnöstä aion kieltäytyä.

Mitä väliä sillä on mitä muut ajattellee. Ihmiset perustaa sille liikaa elämänsä. Tärkeintä on mitä ITSE ajattelee ja miltä ITSESTÄ tuntuu. Moni omistaa elämänsä sille mitä muut ajattelee, muiden miellyttämiselle turhaan. Ihmisten jotka ei edes sinusta pidä..Tiesit jo tämän kunhan nostin asiaa esiin.

Vierailija kirjoitti:

Voiko millään tavalla vikaa olla teissä itsessänne? Onko teillä sisaruksia, jotka ovatkin ihan hyvissä väleissä vanhempiesi kanssa.

Virheetön ei ole varmasti kukaan. Omassa perheessä sisarukseni jotenkuten sietävät tilannetta kun taas minä katkaisin kokonaan välit. Hekin ovat kyllä hyvin vähän isämme kanssa tekemisissä ja ymmärtävät miksi minä en halua olla ollenkaan. Olen ehkä hieman herkempi luonne joten minun mielenterveyteni ei kestänyt edes sitä että velvollisuudesta näkisin pari kertaa vuodessa.

T: 3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko millään tavalla vikaa olla teissä itsessänne? Onko teillä sisaruksia, jotka ovatkin ihan hyvissä väleissä vanhempiesi kanssa.

Virheetön ei ole varmasti kukaan. Omassa perheessä sisarukseni jotenkuten sietävät tilannetta kun taas minä katkaisin kokonaan välit. Hekin ovat kyllä hyvin vähän isämme kanssa tekemisissä ja ymmärtävät miksi minä en halua olla ollenkaan. Olen ehkä hieman herkempi luonne joten minun mielenterveyteni ei kestänyt edes sitä että velvollisuudesta näkisin pari kertaa vuodessa.

T: 3

Mitä väliä onko virheellinen? No se vikahan löytyy siitä kiusatusta aina.

Pitää osata itse tehdä päätökset ja luopua sellaisista ihmissuhteista jotka on myrkyllisiä omalle hyvinvoinnille. Kyse on tärkeästä ja vakavasta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkaisin välit vain isääni (vanhemmat eronneet). Syynä hänen ikävä luonteensa josta oli aina aiheutunut enemmän ahdistusta ja pahaa mieltä kuin mitään hyvää. Fyysistä väkivaltaa ei ollut mutta huutoa, haukkumista, lyttäämistä jne. Tapaamiset hänen kanssaan olivat lähinnä sitä että hän kertoi omista asioistaan ja muiden täytyi kiltisti kuunnella ja myötäillä ettei vain suututtaisi olemalla esim. eri mieltä jostain tai viemällä hänen valokeilaansa puhumalla liikaa.

Välien katkaisusta seurasi suuri helpotuksen tunne. Ei enää ahdistusta puhelimen soidessa tai juhlapyhien jännittämistä kun joutui velvollisuudesta näkemään. Estin numeron, laitoin sähköpostit menemään roskapostiin eikä nykyinen osoitteenikaan ole isäni tiedossa. Muut perheenjäseneni tukevat päätöstäni vaikka itse eivät olekaan välejä katkaisseet. Tiedän sadan prosentin varmuudella tehneeni oikean ratkaisun eikä välien katkaisusta ole seurannut mitään ikävää. Isäni suvun kanssa en muutenkaan ollut läheinen joten ei ole siihenkään vaikuttanut.

Näin pintapuolisesti kuvattuna täysin ulkopuolinen saattaisi pitää minua itsekkäänä ja lapsellisena kun katkaisin välit. Jos ei ole itse kokenut samaa voikin olla vaikea ymmärtää miten traumatisoivaa narsistisen ihmisen käytös voi olla vaikkei olisi minkäänlaista fyysistä väkivaltaa. Isäni ei myöskään ole ikinä suostunut näkemään käytöksensä haitallisuutta vaikka hänen kanssaan on yritetty puhua asiasta. Samanlaista se on ollut jo vuosikymmeniä ja varmaan tulee olemaan hänen kuolemaansa asti.

Mietin vielä käytännön seurauksia välien katkaisusta niin en itsekään oikein tiedä miten aion toimia jos tulevaisuudessa tulee jotain suvun tapahtumia (esim. sisaruksen häät tms) jossa minun pitäisi nähdä isäni. Jos vain mahdollista niin itse olisin tyytyväinen jos en ikinä joutuisi häntä enää näkemään. Perinnöstä aion kieltäytyä.

Mitä väliä sillä on mitä muut ajattellee. Ihmiset perustaa sille liikaa elämänsä. Tärkeintä on mitä ITSE ajattelee ja miltä ITSESTÄ tuntuu. Moni omistaa elämänsä sille mitä muut ajattelee, muiden miellyttämiselle turhaan. Ihmisten jotka ei edes sinusta pidä..Tiesit jo tämän kunhan nostin asiaa esiin.

Eipä se ole ihme että muiden mielipiteet merkitsevät niin paljon kun joutui koko lapsuutensa ja nuoruutensa miellyttämään toista jos halusi välttyä huudolta ja haukuilta. On ollut hyvin vaikea opetella tuosta eroon ja se on vaikuttanut vahvasti myös työelämässä. Eipä siihen pelkkä "miksi välität" auta jos piirre johtuu lapsuuden traumasta.

Mutta siis olet tietenkin oikeassa. Pointtina vain että tuosta piirteestä voi olla hyvin vaikeaa päästä eroon vaikka tietäisikin sen olevan turhaa. Itsekin olen joutunut käymään terapiassa.

Vierailija kirjoitti:

Voiko millään tavalla vikaa olla teissä itsessänne? Onko teillä sisaruksia, jotka ovatkin ihan hyvissä väleissä vanhempiesi kanssa.

Aika monessa perheessä kaikkia lapsia ei kohdella samalla tavalla, vaan lapsen ominaisuudet kuten ikä suhteessa sisaruksiin vaikuttaa. Nuorin on usein se lellipentu kun pienet lapset on kivempia.

Monta kertaa on mennyt välit isääni. Jos suuttuu hän keksii syytellä ikävästi. Kaikki on mukama huumoria, vaikka tosiasiassa pienessäkin hetkessä osaa pahoittaa mielen. Persoonallisuus häiriö tulee noin vartin sisällä esille. Kai sitä joskus ajatellut että miehelle lajityypillistä käytöstä, mutta ei se ole. Jos ei koskaan opi pitämään turpaa kiinni, se on voi voi. Jos itse on täys luuseri, millä neuvoilla muka voi toista neuvoa. Sitä painuu itsekin alas kun tollasen kans on tekemisissä. Ei vaan osaa olla hiljaa, vaikka oikeasti on tyhmä, eli ei edes käsitä asioita oikein. Ei aina ole edes omalla puolella. Parasta oli kun tuli viesti jossa haukkui mua, vahingossa minun puhelimeen. Uskomaton kaveri, roikkuu mukana vaikka selvästi häiriintynyt. Vastasin tähän että "voi voi". :D

Köyhät vanhemmat on usein tuollaisia, alkoholistit ja ne joilla itsellä elämä mennyt perseelleen. Haluavat että ei menesty, ovat kateellisia. Kaikista huvittavinta, että tiedostavat mitä tekevät, saattavat sanoa sen ääneenkin ja silti jatkavat ja olettavat että ollaan tekemisissä.

Mennyt päiväys kirjoitti:

Köyhät vanhemmat on usein tuollaisia, alkoholistit ja ne joilla itsellä elämä mennyt perseelleen. Haluavat että ei menesty, ovat kateellisia. Kaikista huvittavinta, että tiedostavat mitä tekevät, saattavat sanoa sen ääneenkin ja silti jatkavat ja olettavat että ollaan tekemisissä.

Toisaalta jos narsistisia ihmisiä miettii niin heitä varmasti löytyy paljon hyvin menestyneistä. Oma narsistinen isäni joka teki lapsuudestani ikävän oli korkeasti koulutettu ja korkeassa asemassa töissä.

Kaikkea kamalaa. Narsisti kostaa aina, ja meni useampi vuosi kostotempauksien kanssa. Mut haukuttiin sukulaisille, valehdeltiin että olen rikollinen, hullu ja talo ostettu huumerahoilla. Olen tavallinen akateeminen asiantuntija ;)

Kaikkea kiusaa, jäynää, välikäsien kautta haukkumista. Niin ja narsistivanhempi teki perinnöttömäksi.

Mistään näistä en yllättynyt sillä tiesin jo että narsisti on niin hullu että pyhittää loppuelämänsä kostamiselle. Mikään muu ei sen ajatuksia täytä.

Onneksi siinä 5v kohdalla alkoi rauhoittua ja nykyään ehkä kerta vuoteen tulee joku uhkailukirje tai välikäsien kautta toimitettu haukkumisviesti. Vanhempani on täysi sekopää, vaarallinen sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Elämä helpottui. Sain itsekunnioitukseni ja omanarvontunnon takaisin. Myös mieheni ja lapseni kiittää päätöksestäni.

Minulla meni ehkä toisin päin: kun sain itsekunnioitusta ja itsetuntoa, katkaisin myös välit isääni. Olisinpa tehnyt sen jo 20 vuotta aikaisemmin. Hän rikkoi perheeni, käyttää muita ihmisiä pelinappuloina ja performanssissa jossa näytellään että hän olisi hyvä ja rakastava perheenisä. Ei ole koskaan ollut, minä en hänen näytelmiinsä enää osallistu. Hän on sairas narsisti joka väkivallalla tai sen uhalla saa muut toimimaan halutun laisesti. Hän ei tule koskaan ymmärtämään miksi en enää vastaa puheluihinsa, mutta se on omaa kyvyttömyyttä nähdä omaa itseään. En ole enää hänen käytettävissään.

Vierailija kirjoitti:

Mennyt päiväys kirjoitti:

Köyhät vanhemmat on usein tuollaisia, alkoholistit ja ne joilla itsellä elämä mennyt perseelleen. Haluavat että ei menesty, ovat kateellisia. Kaikista huvittavinta, että tiedostavat mitä tekevät, saattavat sanoa sen ääneenkin ja silti jatkavat ja olettavat että ollaan tekemisissä.

Toisaalta jos narsistisia ihmisiä miettii niin heitä varmasti löytyy paljon hyvin menestyneistä. Oma narsistinen isäni joka teki lapsuudestani ikävän oli korkeasti koulutettu ja korkeassa asemassa töissä.

Oma isäni ei ole mitenkään erityisen kouluttautunut mutta on raivannut tiensä yrityksen omistajaksi ja johtoon ihan selkeästi puhelahjoillaan. Käsittääkseni on miljonääri, mutta larppaa köyhää pieruverkkareissaan ja säälittävällä olemuksellaan. En ymmärrä tuollaista elämänfilosofiaa, mutta eipä ole minun elämäni.

R. 15

Elämäni helpottui ja tuntui, kuin olisi taakka keventynyt. 

Kaipaan silti äitiä elämääni, mutta en sitä äitiä jonka elämä minulle antoi. Vaan jotain myyttistä äitihahmoa, joka kulkisi rinnalla, hyväksyisi minut, ja rakastaisi. Raskainta oli tulla ensimmäistä kertaa äidiksi ilman omaa äitiä. Mutta näin on silti parempi, kuin kuunnella humalaista huutoa siitä, miten olen pilannut hänen elämänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Katkaisin välit vain isääni (vanhemmat eronneet). Syynä hänen ikävä luonteensa josta oli aina aiheutunut enemmän ahdistusta ja pahaa mieltä kuin mitään hyvää. Fyysistä väkivaltaa ei ollut mutta huutoa, haukkumista, lyttäämistä jne. Tapaamiset hänen kanssaan olivat lähinnä sitä että hän kertoi omista asioistaan ja muiden täytyi kiltisti kuunnella ja myötäillä ettei vain suututtaisi olemalla esim. eri mieltä jostain tai viemällä hänen valokeilaansa puhumalla liikaa.

Välien katkaisusta seurasi suuri helpotuksen tunne. Ei enää ahdistusta puhelimen soidessa tai juhlapyhien jännittämistä kun joutui velvollisuudesta näkemään. Estin numeron, laitoin sähköpostit menemään roskapostiin eikä nykyinen osoitteenikaan ole isäni tiedossa. Muut perheenjäseneni tukevat päätöstäni vaikka itse eivät olekaan välejä katkaisseet. Tiedän sadan prosentin varmuudella tehneeni oikean ratkaisun eikä välien katkaisusta ole seurannut mitään ikävää. Isäni suvun kanssa en muutenkaan ollut läheinen joten ei ole siihenkään vaikuttanut.

Näin pintapuolisesti kuvattuna täysin ulkopuolinen saattaisi pitää minua itsekkäänä ja lapsellisena kun katkaisin välit. Jos ei ole itse kokenut samaa voikin olla vaikea ymmärtää miten traumatisoivaa narsistisen ihmisen käytös voi olla vaikkei olisi minkäänlaista fyysistä väkivaltaa. Isäni ei myöskään ole ikinä suostunut näkemään käytöksensä haitallisuutta vaikka hänen kanssaan on yritetty puhua asiasta. Samanlaista se on ollut jo vuosikymmeniä ja varmaan tulee olemaan hänen kuolemaansa asti.

Mietin vielä käytännön seurauksia välien katkaisusta niin en itsekään oikein tiedä miten aion toimia jos tulevaisuudessa tulee jotain suvun tapahtumia (esim. sisaruksen häät tms) jossa minun pitäisi nähdä isäni. Jos vain mahdollista niin itse olisin tyytyväinen jos en ikinä joutuisi häntä enää näkemään. Perinnöstä aion kieltäytyä.

Tämä kuulostaa niiin omalta narsku isältäni, paitsi että myös ruumiillista kurittamista käytettiin. Yhteyttä pidän harvakseltaan, ja nekin muutamat kerrat kun vuodessa nähdään, niin isä lähinnä kehuskelee omilla tekemisillään eikä jaksa edes esittää olevansa kiinnostunut minun asioistani. Kun niistä tulee puhe, niin hän lähinnä pälyilee ympärilleen kyllästyneesti ja vaihtaa äkkiä puheenaiheen takaisin itseensä.

Toisaalta hän haluaakin tietää vain asioita, joita voi käyttää joko oman imagonsa kohottamiseen tai toisaalta ivaamiseen, eli saavutukset ja heikkoudet. Olenkin oppinut salaamaan asiani ja jopa tunteeni, jotta en antaisi hänelle "polttoainetta" kumpaankaan.

Eihän tämä terve suhde ole koskaan ollut millään tavalla, joten jospa tästä ketjusta saisi voimia välien katkaisemiseen kokonaan. Helpompi saattaisi olla niin. Toisaalta isä alkaa olla jo vanha, ja jonkinlainen velvollisuudentunto kolkuttaa mielessä, että pitäisi olla apuna vanhuudessa. Ehkäpä siksi, että materiaalisesta puolesta ei kotona ole ollut puutetta, mutta henkinen ilmapiiri on ollut aika kieroutunut.

Ok