Mies haluaa vaikuttaa kohtuuttomasti asioihini

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole kohtuuton. Kuuntelit mielipiteen ja perustelit oman ajatuksesi. Se riittää.

miehen mukaan ongelma oli se, että en edes tosiaaani harkinnut hänen ehdotustaan.

Puhukaa enemmän. Miehen ehdotus itsenäisesstä opiskelusta on hyvä, mutta pystyt perustellen esittämään, miksi kurssi on hyödyllisempi kuin opiskelu ilman kurssia.

Sama muuhunkin. Älä ajattele asioita vain oman pään sisällä, vaan puhu ajatuksesi miehelle, jotta hän pystyy ymmärtämään, miksi asiat on parempi tehdä sinun ehdottamalla tavalla.

Kyllä tekis mieli tavata ihminen joka tämänkin aivopierun kirjoitti. Mitä ihmettä se kuuluu miehelle mitä AP ajallaan tekee, ja kenen kanssa. Ihmisellä on oikeus omaan elämään, ja on se kumma että aina riittää näitä läheisriipipuvaisia jotka kuvittelee että sitä on velvollinen jotenkin perustelemaan oman olemassaolonsa sillä hetkellä kun joku sitä kehtaa vaatia. Ei parisuhde ole mikään vankila missä oma elämä luovutetaan vanginvartijan (kumppanin) käsiin ja siitä saadaan sitten jotain palasia omaan käyttöön jos perustelut sattuu vartijaa miellyttämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ymmärrä asiaa. Onhan se nyt ihan eri juttu suorittaa avoimen kurssi kuin lueskella itse jotain satunnaisesti. Mutta tuo siskon kanssa opiskelu on perusteena sellainen, jolle en antaisi paljoa painoarvoa - koska itselläni ei ole siskoa. Mutta kun ajattelen asiaa enempi, niin ihan hyvä perustehan sekin on, sillä silloin kumpikin voi tukea toista ja kurssin asioista voi keskustella yhdessä.

Miehen kommentti voi olla tietämättömän ensireaktio asiaan. Kun ja jos hän tietää asiasta enemmän, niin mielipide puuttuu. Perustele vaan faktoilla, miksi kurssi kannattaa. Esimerkiksi siitä saa todistuksen, josta on hyötyä työnhaussa ja muissa opinnoissa. Kurssin avulla opiskelu on myös huomattavasti helpompaa kuin, että itse yrittäisi omaksua samat asiat muulla tapaa.

Kerrotko vielä, MIKSI ap:n pitäisi perustella miehelle yhtään mitään? Ap ilmoitti asian miehelle, ei suinkaan kysynyt lupaa opiskella.

Kun mies ymmärtää, miksi avoimen opinnot ovat ap:lle tärkeitä, mies pystyy antamaan tukensa ap:lle. Hän saattaa ymmärtää, että ap:n opinnoista on hyötyä sekä ap:lle ja koko perheelle. Hän saattaa myös ymmärtää, että avoimen opiskelut on tärkeä harrastus ap:lle ja merkityksellinen myös ap:n sisarsuhteelle.

Jos ap jättää tilanteen keskustelematta, niin on luultavaa, ettei mieheltä tule jatkossa minkäänlaista tukea opintojen suhteen vaan päinvastoin. Sekä ap:lle että miehelle olisi paras, jos mieskin on opinnoista samaa mieltä ap:n kanssa.

Siis mielestäsi tarvitaan kumppanin ymmärrys ja hyväksyntä siihen, että ihminen saa kehittää itseään? Todella ahdistavan kuuloinen näkökanta. Terveessä parisuhteessa tämä menisi kylläkin niin, että mies -oli sitten henkilökohtaisesti mitä mieltä hyvänsä- luottaisi kumppaninsa harkinneen asiaa ja osaavan tehdä itsenäisesti järkeviä päätöksiä, vaikka ne olisivatkin erilaisia kuin mitä mies itse valitsisi.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole kohtuuton. Kuuntelit mielipiteen ja perustelit oman ajatuksesi. Se riittää.

miehen mukaan ongelma oli se, että en edes tosiaaani harkinnut hänen ehdotustaan.

Puhukaa enemmän. Miehen ehdotus itsenäisesstä opiskelusta on hyvä, mutta pystyt perustellen esittämään, miksi kurssi on hyödyllisempi kuin opiskelu ilman kurssia.

Sama muuhunkin. Älä ajattele asioita vain oman pään sisällä, vaan puhu ajatuksesi miehelle, jotta hän pystyy ymmärtämään, miksi asiat on parempi tehdä sinun ehdottamalla tavalla.

Kyllä tekis mieli tavata ihminen joka tämänkin aivopierun kirjoitti. Mitä ihmettä se kuuluu miehelle mitä AP ajallaan tekee, ja kenen kanssa. Ihmisellä on oikeus omaan elämään, ja on se kumma että aina riittää näitä läheisriipipuvaisia jotka kuvittelee että sitä on velvollinen jotenkin perustelemaan oman olemassaolonsa sillä hetkellä kun joku sitä kehtaa vaatia. Ei parisuhde ole mikään vankila missä oma elämä luovutetaan vanginvartijan (kumppanin) käsiin ja siitä saadaan sitten jotain palasia omaan käyttöön jos perustelut sattuu vartijaa miellyttämään. 

Ajattelen tätä asiaa omasta näkökulmastani, jossa taustalla on pitkiä vuosikymmeniä kestänyt parisuhde. Jos itselleni tulee tunne, että mies haluaa vaikuttaa liikaa asioihini eli vastustaa jotain haluaamaani asiaa, niin meillä keskustelu ratkaisee asian. Osaan kertoa mielipiteeni. Perustelujen ei tarvitse olla mitään ihmeellisiä. Riittää, että pidän tai en pidä jostakin. Osaamme kuunnellta toista, jos toinen esittää omia epäilyjänän asian suhteen.Kun me aloitamme keskustelun, saatamme aluksi nähdä asiat hyvinkin eri tavalla. Keskustelun lopputulosta ei voi tietää. Voi käydä niin, että jompi kumpi huomaa olleensa väärässä tai löydetään joku uusi vaihtoehto.

En myöskään ymmärrä puhetta vankilasta. Meillä tuetaan kumpikin toista mahdollisuuksien mukaan. Mutta myös kerrotaan omat ajatukset, jos toisen suunnitelma ei tunnu hyvältä. Usein yhdessä asioita pohtimalla voi löytyä paras ratkaisu. Joitakin asioita tai miksei vaikka suurin piirtein kaikki asiat kumpikin voi päättää itsenäisesti toiselta kyselemättä. Mutta usein tai ainakin isompien asioiden ollessa kyseessä koen keskustelun tarpeelliseksi. Suurin syy keskusteluun on se, että pystyn keskutelun avulla paremmin miettimään, onko kyseinen asia se, mitä oikeasti ITSE haluan ja tarvitsen. Miehen rooli keskustelussa on esittää kysymyksiä, jotka eivät itselleni tulisi ehkä mieleen. Keskustelun kautta lujittunut päätös asiasta esim. opinnoista tulee omaa motivaatiota. Se auttaa ymmärtämään, miksi opiskelen ja mikä on tavoitteeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ymmärrä asiaa. Onhan se nyt ihan eri juttu suorittaa avoimen kurssi kuin lueskella itse jotain satunnaisesti. Mutta tuo siskon kanssa opiskelu on perusteena sellainen, jolle en antaisi paljoa painoarvoa - koska itselläni ei ole siskoa. Mutta kun ajattelen asiaa enempi, niin ihan hyvä perustehan sekin on, sillä silloin kumpikin voi tukea toista ja kurssin asioista voi keskustella yhdessä.

Miehen kommentti voi olla tietämättömän ensireaktio asiaan. Kun ja jos hän tietää asiasta enemmän, niin mielipide puuttuu. Perustele vaan faktoilla, miksi kurssi kannattaa. Esimerkiksi siitä saa todistuksen, josta on hyötyä työnhaussa ja muissa opinnoissa. Kurssin avulla opiskelu on myös huomattavasti helpompaa kuin, että itse yrittäisi omaksua samat asiat muulla tapaa.

Kerrotko vielä, MIKSI ap:n pitäisi perustella miehelle yhtään mitään? Ap ilmoitti asian miehelle, ei suinkaan kysynyt lupaa opiskella.

Kun mies ymmärtää, miksi avoimen opinnot ovat ap:lle tärkeitä, mies pystyy antamaan tukensa ap:lle. Hän saattaa ymmärtää, että ap:n opinnoista on hyötyä sekä ap:lle ja koko perheelle. Hän saattaa myös ymmärtää, että avoimen opiskelut on tärkeä harrastus ap:lle ja merkityksellinen myös ap:n sisarsuhteelle.

Jos ap jättää tilanteen keskustelematta, niin on luultavaa, ettei mieheltä tule jatkossa minkäänlaista tukea opintojen suhteen vaan päinvastoin. Sekä ap:lle että miehelle olisi paras, jos mieskin on opinnoista samaa mieltä ap:n kanssa.

Siis mielestäsi tarvitaan kumppanin ymmärrys ja hyväksyntä siihen, että ihminen saa kehittää itseään? Todella ahdistavan kuuloinen näkökanta. Terveessä parisuhteessa tämä menisi kylläkin niin, että mies -oli sitten henkilökohtaisesti mitä mieltä hyvänsä- luottaisi kumppaninsa harkinneen asiaa ja osaavan tehdä itsenäisesti järkeviä päätöksiä, vaikka ne olisivatkin erilaisia kuin mitä mies itse valitsisi.

-eri

En ole sanonut noin. Ap tekee päätöksen itse. Mutta keskustelun avulla myös mies ymmärtää asian tärkeyden ap:lle. Jos hän ei keskustelunkaan jälkeen pysty antamaan tukea ap:lle, niin silloin parisuhdekaan ei ole kunnossa tai voi olla myös kyse siitä, että tilanteessa on joku tekijä, jota ap ei osaa ottaa huomioon. Ei ole tarkoitus, että mies määrää siitä, mitä ap saa tehdä ja mitä ei saa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole kohtuuton. Kuuntelit mielipiteen ja perustelit oman ajatuksesi. Se riittää.

miehen mukaan ongelma oli se, että en edes tosiaaani harkinnut hänen ehdotustaan.

Puhukaa enemmän. Miehen ehdotus itsenäisesstä opiskelusta on hyvä, mutta pystyt perustellen esittämään, miksi kurssi on hyödyllisempi kuin opiskelu ilman kurssia.

Sama muuhunkin. Älä ajattele asioita vain oman pään sisällä, vaan puhu ajatuksesi miehelle, jotta hän pystyy ymmärtämään, miksi asiat on parempi tehdä sinun ehdottamalla tavalla.

Kyllä tekis mieli tavata ihminen joka tämänkin aivopierun kirjoitti. Mitä ihmettä se kuuluu miehelle mitä AP ajallaan tekee, ja kenen kanssa. Ihmisellä on oikeus omaan elämään, ja on se kumma että aina riittää näitä läheisriipipuvaisia jotka kuvittelee että sitä on velvollinen jotenkin perustelemaan oman olemassaolonsa sillä hetkellä kun joku sitä kehtaa vaatia. Ei parisuhde ole mikään vankila missä oma elämä luovutetaan vanginvartijan (kumppanin) käsiin ja siitä saadaan sitten jotain palasia omaan käyttöön jos perustelut sattuu vartijaa miellyttämään. 

Ajattelen tätä asiaa omasta näkökulmastani, jossa taustalla on pitkiä vuosikymmeniä kestänyt parisuhde. Jos itselleni tulee tunne, että mies haluaa vaikuttaa liikaa asioihini eli vastustaa jotain haluaamaani asiaa, niin meillä keskustelu ratkaisee asian. Osaan kertoa mielipiteeni. Perustelujen ei tarvitse olla mitään ihmeellisiä. Riittää, että pidän tai en pidä jostakin. Osaamme kuunnellta toista, jos toinen esittää omia epäilyjänän asian suhteen.Kun me aloitamme keskustelun, saatamme aluksi nähdä asiat hyvinkin eri tavalla. Keskustelun lopputulosta ei voi tietää. Voi käydä niin, että jompi kumpi huomaa olleensa väärässä tai löydetään joku uusi vaihtoehto.

En myöskään ymmärrä puhetta vankilasta. Meillä tuetaan kumpikin toista mahdollisuuksien mukaan. Mutta myös kerrotaan omat ajatukset, jos toisen suunnitelma ei tunnu hyvältä. Usein yhdessä asioita pohtimalla voi löytyä paras ratkaisu. Joitakin asioita tai miksei vaikka suurin piirtein kaikki asiat kumpikin voi päättää itsenäisesti toiselta kyselemättä. Mutta usein tai ainakin isompien asioiden ollessa kyseessä koen keskustelun tarpeelliseksi. Suurin syy keskusteluun on se, että pystyn keskutelun avulla paremmin miettimään, onko kyseinen asia se, mitä oikeasti ITSE haluan ja tarvitsen. Miehen rooli keskustelussa on esittää kysymyksiä, jotka eivät itselleni tulisi ehkä mieleen. Keskustelun kautta lujittunut päätös asiasta esim. opinnoista tulee omaa motivaatiota. Se auttaa ymmärtämään, miksi opiskelen ja mikä on tavoitteeni.

Mutta eikös tässä tapauksessa aloittaja nimenomaan perustellut miehelle, miksi ovat päätyneet kurssiin eikä itseopiskeluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole kohtuuton. Kuuntelit mielipiteen ja perustelit oman ajatuksesi. Se riittää.

miehen mukaan ongelma oli se, että en edes tosiaaani harkinnut hänen ehdotustaan.

Puhukaa enemmän. Miehen ehdotus itsenäisesstä opiskelusta on hyvä, mutta pystyt perustellen esittämään, miksi kurssi on hyödyllisempi kuin opiskelu ilman kurssia.

Sama muuhunkin. Älä ajattele asioita vain oman pään sisällä, vaan puhu ajatuksesi miehelle, jotta hän pystyy ymmärtämään, miksi asiat on parempi tehdä sinun ehdottamalla tavalla.

Kyllä tekis mieli tavata ihminen joka tämänkin aivopierun kirjoitti. Mitä ihmettä se kuuluu miehelle mitä AP ajallaan tekee, ja kenen kanssa. Ihmisellä on oikeus omaan elämään, ja on se kumma että aina riittää näitä läheisriipipuvaisia jotka kuvittelee että sitä on velvollinen jotenkin perustelemaan oman olemassaolonsa sillä hetkellä kun joku sitä kehtaa vaatia. Ei parisuhde ole mikään vankila missä oma elämä luovutetaan vanginvartijan (kumppanin) käsiin ja siitä saadaan sitten jotain palasia omaan käyttöön jos perustelut sattuu vartijaa miellyttämään. 

Ajattelen tätä asiaa omasta näkökulmastani, jossa taustalla on pitkiä vuosikymmeniä kestänyt parisuhde. Jos itselleni tulee tunne, että mies haluaa vaikuttaa liikaa asioihini eli vastustaa jotain haluaamaani asiaa, niin meillä keskustelu ratkaisee asian. Osaan kertoa mielipiteeni. Perustelujen ei tarvitse olla mitään ihmeellisiä. Riittää, että pidän tai en pidä jostakin. Osaamme kuunnellta toista, jos toinen esittää omia epäilyjänän asian suhteen.Kun me aloitamme keskustelun, saatamme aluksi nähdä asiat hyvinkin eri tavalla. Keskustelun lopputulosta ei voi tietää. Voi käydä niin, että jompi kumpi huomaa olleensa väärässä tai löydetään joku uusi vaihtoehto.

En myöskään ymmärrä puhetta vankilasta. Meillä tuetaan kumpikin toista mahdollisuuksien mukaan. Mutta myös kerrotaan omat ajatukset, jos toisen suunnitelma ei tunnu hyvältä. Usein yhdessä asioita pohtimalla voi löytyä paras ratkaisu. Joitakin asioita tai miksei vaikka suurin piirtein kaikki asiat kumpikin voi päättää itsenäisesti toiselta kyselemättä. Mutta usein tai ainakin isompien asioiden ollessa kyseessä koen keskustelun tarpeelliseksi. Suurin syy keskusteluun on se, että pystyn keskutelun avulla paremmin miettimään, onko kyseinen asia se, mitä oikeasti ITSE haluan ja tarvitsen. Miehen rooli keskustelussa on esittää kysymyksiä, jotka eivät itselleni tulisi ehkä mieleen. Keskustelun kautta lujittunut päätös asiasta esim. opinnoista tulee omaa motivaatiota. Se auttaa ymmärtämään, miksi opiskelen ja mikä on tavoitteeni.

Nyt puhutaan yhdestä avoimen yliopiston kurssista. Ei sapattivuodesta töistä tai siitä, että ap aikoisi siirtyä päätoimiseksi opiskelijaksi tai että hän haluaisi hankkia sijoitusasunnon.

Yksi (tai useampikin) avoimen yliopiston kurssi on normaalissa suhteessa kyllä puhtaasti ilmoitusasia.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole kohtuuton. Kuuntelit mielipiteen ja perustelit oman ajatuksesi. Se riittää.

miehen mukaan ongelma oli se, että en edes tosiaaani harkinnut hänen ehdotustaan.

Puhukaa enemmän. Miehen ehdotus itsenäisesstä opiskelusta on hyvä, mutta pystyt perustellen esittämään, miksi kurssi on hyödyllisempi kuin opiskelu ilman kurssia.

Sama muuhunkin. Älä ajattele asioita vain oman pään sisällä, vaan puhu ajatuksesi miehelle, jotta hän pystyy ymmärtämään, miksi asiat on parempi tehdä sinun ehdottamalla tavalla.

Kyllä tekis mieli tavata ihminen joka tämänkin aivopierun kirjoitti. Mitä ihmettä se kuuluu miehelle mitä AP ajallaan tekee, ja kenen kanssa. Ihmisellä on oikeus omaan elämään, ja on se kumma että aina riittää näitä läheisriipipuvaisia jotka kuvittelee että sitä on velvollinen jotenkin perustelemaan oman olemassaolonsa sillä hetkellä kun joku sitä kehtaa vaatia. Ei parisuhde ole mikään vankila missä oma elämä luovutetaan vanginvartijan (kumppanin) käsiin ja siitä saadaan sitten jotain palasia omaan käyttöön jos perustelut sattuu vartijaa miellyttämään. 

Ajattelen tätä asiaa omasta näkökulmastani, jossa taustalla on pitkiä vuosikymmeniä kestänyt parisuhde. Jos itselleni tulee tunne, että mies haluaa vaikuttaa liikaa asioihini eli vastustaa jotain haluaamaani asiaa, niin meillä keskustelu ratkaisee asian. Osaan kertoa mielipiteeni. Perustelujen ei tarvitse olla mitään ihmeellisiä. Riittää, että pidän tai en pidä jostakin. Osaamme kuunnellta toista, jos toinen esittää omia epäilyjänän asian suhteen.Kun me aloitamme keskustelun, saatamme aluksi nähdä asiat hyvinkin eri tavalla. Keskustelun lopputulosta ei voi tietää. Voi käydä niin, että jompi kumpi huomaa olleensa väärässä tai löydetään joku uusi vaihtoehto.

En myöskään ymmärrä puhetta vankilasta. Meillä tuetaan kumpikin toista mahdollisuuksien mukaan. Mutta myös kerrotaan omat ajatukset, jos toisen suunnitelma ei tunnu hyvältä. Usein yhdessä asioita pohtimalla voi löytyä paras ratkaisu. Joitakin asioita tai miksei vaikka suurin piirtein kaikki asiat kumpikin voi päättää itsenäisesti toiselta kyselemättä. Mutta usein tai ainakin isompien asioiden ollessa kyseessä koen keskustelun tarpeelliseksi. Suurin syy keskusteluun on se, että pystyn keskutelun avulla paremmin miettimään, onko kyseinen asia se, mitä oikeasti ITSE haluan ja tarvitsen. Miehen rooli keskustelussa on esittää kysymyksiä, jotka eivät itselleni tulisi ehkä mieleen. Keskustelun kautta lujittunut päätös asiasta esim. opinnoista tulee omaa motivaatiota. Se auttaa ymmärtämään, miksi opiskelen ja mikä on tavoitteeni.

Nyt puhutaan yhdestä avoimen yliopiston kurssista. Ei sapattivuodesta töistä tai siitä, että ap aikoisi siirtyä päätoimiseksi opiskelijaksi tai että hän haluaisi hankkia sijoitusasunnon.

Yksi (tai useampikin) avoimen yliopiston kurssi on normaalissa suhteessa kyllä puhtaasti ilmoitusasia.

eri

Syy miksi olen korostanut keskustelun tärkeyttä on se, että ap kertoi miehen suuttununeen, koska hänen mielipiteensä ohitetaan. Se mielestäni viittaa siihen, että uusi asia on tullut miehelle niin sanotusti puskista. Hän ei ymmärrä, mistä on kyse. Sen vuoksi epäilen, että keskustelua ei ole oikeasti edes ollut.

Olen samaa mieltä, että avoimen kurssi on pikku asia, jota vastaan miehellä ei pitäisi olla mitään. Päinvastoin hänen pitäisi olla ilahtunut asiasta, koska se on hyvä harrastus.

On mahdollista, että ap:n mies haluaa kontrolloida liikaa. Senkin pitäisi selvitä keskustelemalla aiheesta, kun kuulee tarkemmin, miksi mies vastustaa avoimen kurssia: onko kyse oikeasti vain tietämättömyydestä vai haluaako estää ap:n menemiset periaatteesta.

Jos mun mies vinkuisi kun ilmoittaisin meneväni kansalaisopiston jumppaan että voihan kotonakin jumpata ihan ilmaiseksi ja sitten vielä marttyroisi että hänen mielipidettään ei kuunneltu eli häntä ei toteltu niin hulluna pitäisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ymmärrä asiaa. Onhan se nyt ihan eri juttu suorittaa avoimen kurssi kuin lueskella itse jotain satunnaisesti. Mutta tuo siskon kanssa opiskelu on perusteena sellainen, jolle en antaisi paljoa painoarvoa - koska itselläni ei ole siskoa. Mutta kun ajattelen asiaa enempi, niin ihan hyvä perustehan sekin on, sillä silloin kumpikin voi tukea toista ja kurssin asioista voi keskustella yhdessä.

Miehen kommentti voi olla tietämättömän ensireaktio asiaan. Kun ja jos hän tietää asiasta enemmän, niin mielipide puuttuu. Perustele vaan faktoilla, miksi kurssi kannattaa. Esimerkiksi siitä saa todistuksen, josta on hyötyä työnhaussa ja muissa opinnoissa. Kurssin avulla opiskelu on myös huomattavasti helpompaa kuin, että itse yrittäisi omaksua samat asiat muulla tapaa.

Kerrotko vielä, MIKSI ap:n pitäisi perustella miehelle yhtään mitään? Ap ilmoitti asian miehelle, ei suinkaan kysynyt lupaa opiskella.

Kun mies ymmärtää, miksi avoimen opinnot ovat ap:lle tärkeitä, mies pystyy antamaan tukensa ap:lle. Hän saattaa ymmärtää, että ap:n opinnoista on hyötyä sekä ap:lle ja koko perheelle. Hän saattaa myös ymmärtää, että avoimen opiskelut on tärkeä harrastus ap:lle ja merkityksellinen myös ap:n sisarsuhteelle.

Jos ap jättää tilanteen keskustelematta, niin on luultavaa, ettei mieheltä tule jatkossa minkäänlaista tukea opintojen suhteen vaan päinvastoin. Sekä ap:lle että miehelle olisi paras, jos mieskin on opinnoista samaa mieltä ap:n kanssa.

Siis mielestäsi tarvitaan kumppanin ymmärrys ja hyväksyntä siihen, että ihminen saa kehittää itseään? Todella ahdistavan kuuloinen näkökanta. Terveessä parisuhteessa tämä menisi kylläkin niin, että mies -oli sitten henkilökohtaisesti mitä mieltä hyvänsä- luottaisi kumppaninsa harkinneen asiaa ja osaavan tehdä itsenäisesti järkeviä päätöksiä, vaikka ne olisivatkin erilaisia kuin mitä mies itse valitsisi.

-eri

En ole sanonut noin. Ap tekee päätöksen itse. Mutta keskustelun avulla myös mies ymmärtää asian tärkeyden ap:lle. Jos hän ei keskustelunkaan jälkeen pysty antamaan tukea ap:lle, niin silloin parisuhdekaan ei ole kunnossa tai voi olla myös kyse siitä, että tilanteessa on joku tekijä, jota ap ei osaa ottaa huomioon. Ei ole tarkoitus, että mies määrää siitä, mitä ap saa tehdä ja mitä ei saa tehdä.

mitäs sitten tehdään jos ja kun mikään ap:n perusteltu ei kelpaakaan miehelle, vaan jokaisesta perustelusta löytyy jotain kyseenalaistettavaa? Aiheesta kuin aiheesta on mahdollista tehdä kunnon uuvutustaistelu jos mikään vastaus ei kelpaa tai riitä.

Todennäköisesti taustalla on vaan se että ei halua että vaimo menee kurssille siskonsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole kohtuuton. Kuuntelit mielipiteen ja perustelit oman ajatuksesi. Se riittää.

miehen mukaan ongelma oli se, että en edes tosiaaani harkinnut hänen ehdotustaan.

Puhukaa enemmän. Miehen ehdotus itsenäisesstä opiskelusta on hyvä, mutta pystyt perustellen esittämään, miksi kurssi on hyödyllisempi kuin opiskelu ilman kurssia.

Sama muuhunkin. Älä ajattele asioita vain oman pään sisällä, vaan puhu ajatuksesi miehelle, jotta hän pystyy ymmärtämään, miksi asiat on parempi tehdä sinun ehdottamalla tavalla.

Tämä olisi varmaan ihan hyvä keskustelu, jos mies olisi asiassa jotenkin osallinen. Mutta mies ei ole menossa kurssille tai lukemassa itsenäisesti mitään kirjallisuutta, vaan ap.

En ymmärrä ollenkaan, miksi puolison kanssa ei voi keskustella asioista. Toki varsinainen päätös kurssille menosta on ap:n oma päätös eikä siihen tarvita mieheltä lupaa tai puoltoa. Parisuhteessa parasta on se, että voi jakaa asiat toisen kanssa.

Ap:han jakoi asian miehensä kanssa ja mies piti sitä huonona ideana. Ap perusteli miksi hyvä asia ja mies suuttuu kun ap ei ole samaa mieltä. Keskusteltu on, toki voi keskustella lisää, mutta jos mies vain nillittää omaa kantaansa, niin mitä iloa siitä ap:lle on?

Ei tuohon kuitenkaan miehen lupaa tarvita.

Jos ap haluaa opiskella, niin se ei kuulu miehelle mitenkään, vielä vähemmän se missä muodossa ap opiskelunsa suorittaa. Eri asia, jos olisi vaikka pieniä lapsia, jolloin ajankäytöstä ja lasten hoitovuoroista pitäisi sopia yhdessä.

En katselisi tuollaista kontrolloijaa elämässäni.

Mahtaako mies itse harrastaa edes jotain itsenäisesti tai muutenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ymmärrä asiaa. Onhan se nyt ihan eri juttu suorittaa avoimen kurssi kuin lueskella itse jotain satunnaisesti. Mutta tuo siskon kanssa opiskelu on perusteena sellainen, jolle en antaisi paljoa painoarvoa - koska itselläni ei ole siskoa. Mutta kun ajattelen asiaa enempi, niin ihan hyvä perustehan sekin on, sillä silloin kumpikin voi tukea toista ja kurssin asioista voi keskustella yhdessä.

Miehen kommentti voi olla tietämättömän ensireaktio asiaan. Kun ja jos hän tietää asiasta enemmän, niin mielipide puuttuu. Perustele vaan faktoilla, miksi kurssi kannattaa. Esimerkiksi siitä saa todistuksen, josta on hyötyä työnhaussa ja muissa opinnoissa. Kurssin avulla opiskelu on myös huomattavasti helpompaa kuin, että itse yrittäisi omaksua samat asiat muulla tapaa.

Kerrotko vielä, MIKSI ap:n pitäisi perustella miehelle yhtään mitään? Ap ilmoitti asian miehelle, ei suinkaan kysynyt lupaa opiskella.

Kun mies ymmärtää, miksi avoimen opinnot ovat ap:lle tärkeitä, mies pystyy antamaan tukensa ap:lle. Hän saattaa ymmärtää, että ap:n opinnoista on hyötyä sekä ap:lle ja koko perheelle. Hän saattaa myös ymmärtää, että avoimen opiskelut on tärkeä harrastus ap:lle ja merkityksellinen myös ap:n sisarsuhteelle.

Jos ap jättää tilanteen keskustelematta, niin on luultavaa, ettei mieheltä tule jatkossa minkäänlaista tukea opintojen suhteen vaan päinvastoin. Sekä ap:lle että miehelle olisi paras, jos mieskin on opinnoista samaa mieltä ap:n kanssa.

Siis mielestäsi tarvitaan kumppanin ymmärrys ja hyväksyntä siihen, että ihminen saa kehittää itseään? Todella ahdistavan kuuloinen näkökanta. Terveessä parisuhteessa tämä menisi kylläkin niin, että mies -oli sitten henkilökohtaisesti mitä mieltä hyvänsä- luottaisi kumppaninsa harkinneen asiaa ja osaavan tehdä itsenäisesti järkeviä päätöksiä, vaikka ne olisivatkin erilaisia kuin mitä mies itse valitsisi.

-eri

En ole sanonut noin. Ap tekee päätöksen itse. Mutta keskustelun avulla myös mies ymmärtää asian tärkeyden ap:lle. Jos hän ei keskustelunkaan jälkeen pysty antamaan tukea ap:lle, niin silloin parisuhdekaan ei ole kunnossa tai voi olla myös kyse siitä, että tilanteessa on joku tekijä, jota ap ei osaa ottaa huomioon. Ei ole tarkoitus, että mies määrää siitä, mitä ap saa tehdä ja mitä ei saa tehdä.

mitäs sitten tehdään jos ja kun mikään ap:n perusteltu ei kelpaakaan miehelle, vaan jokaisesta perustelusta löytyy jotain kyseenalaistettavaa? Aiheesta kuin aiheesta on mahdollista tehdä kunnon uuvutustaistelu jos mikään vastaus ei kelpaa tai riitä.

Todennäköisesti taustalla on vaan se että ei halua että vaimo menee kurssille siskonsa kanssa.

Jo se oli tuossa edellä: ap tekee itse päätöksen. Jos mies ei hyväksy ap:n perusteluja, niin se miehen omaa tyhmyyttä tai ajattelun rajallisuutta. Ei ap tarvitse miehen hyväksyntää, mutta hän voi silti keskustella asiasta miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ymmärrä asiaa. Onhan se nyt ihan eri juttu suorittaa avoimen kurssi kuin lueskella itse jotain satunnaisesti. Mutta tuo siskon kanssa opiskelu on perusteena sellainen, jolle en antaisi paljoa painoarvoa - koska itselläni ei ole siskoa. Mutta kun ajattelen asiaa enempi, niin ihan hyvä perustehan sekin on, sillä silloin kumpikin voi tukea toista ja kurssin asioista voi keskustella yhdessä.

Miehen kommentti voi olla tietämättömän ensireaktio asiaan. Kun ja jos hän tietää asiasta enemmän, niin mielipide puuttuu. Perustele vaan faktoilla, miksi kurssi kannattaa. Esimerkiksi siitä saa todistuksen, josta on hyötyä työnhaussa ja muissa opinnoissa. Kurssin avulla opiskelu on myös huomattavasti helpompaa kuin, että itse yrittäisi omaksua samat asiat muulla tapaa.

Kerrotko vielä, MIKSI ap:n pitäisi perustella miehelle yhtään mitään? Ap ilmoitti asian miehelle, ei suinkaan kysynyt lupaa opiskella.

Kun mies ymmärtää, miksi avoimen opinnot ovat ap:lle tärkeitä, mies pystyy antamaan tukensa ap:lle. Hän saattaa ymmärtää, että ap:n opinnoista on hyötyä sekä ap:lle ja koko perheelle. Hän saattaa myös ymmärtää, että avoimen opiskelut on tärkeä harrastus ap:lle ja merkityksellinen myös ap:n sisarsuhteelle.

Jos ap jättää tilanteen keskustelematta, niin on luultavaa, ettei mieheltä tule jatkossa minkäänlaista tukea opintojen suhteen vaan päinvastoin. Sekä ap:lle että miehelle olisi paras, jos mieskin on opinnoista samaa mieltä ap:n kanssa.

Siis mielestäsi tarvitaan kumppanin ymmärrys ja hyväksyntä siihen, että ihminen saa kehittää itseään? Todella ahdistavan kuuloinen näkökanta. Terveessä parisuhteessa tämä menisi kylläkin niin, että mies -oli sitten henkilökohtaisesti mitä mieltä hyvänsä- luottaisi kumppaninsa harkinneen asiaa ja osaavan tehdä itsenäisesti järkeviä päätöksiä, vaikka ne olisivatkin erilaisia kuin mitä mies itse valitsisi.

-eri

En ole sanonut noin. Ap tekee päätöksen itse. Mutta keskustelun avulla myös mies ymmärtää asian tärkeyden ap:lle. Jos hän ei keskustelunkaan jälkeen pysty antamaan tukea ap:lle, niin silloin parisuhdekaan ei ole kunnossa tai voi olla myös kyse siitä, että tilanteessa on joku tekijä, jota ap ei osaa ottaa huomioon. Ei ole tarkoitus, että mies määrää siitä, mitä ap saa tehdä ja mitä ei saa tehdä.

mitäs sitten tehdään jos ja kun mikään ap:n perusteltu ei kelpaakaan miehelle, vaan jokaisesta perustelusta löytyy jotain kyseenalaistettavaa? Aiheesta kuin aiheesta on mahdollista tehdä kunnon uuvutustaistelu jos mikään vastaus ei kelpaa tai riitä.

Todennäköisesti taustalla on vaan se että ei halua että vaimo menee kurssille siskonsa kanssa.

Jo se oli tuossa edellä: ap tekee itse päätöksen. Jos mies ei hyväksy ap:n perusteluja, niin se miehen omaa tyhmyyttä tai ajattelun rajallisuutta. Ei ap tarvitse miehen hyväksyntää, mutta hän voi silti keskustella asiasta miehen kanssa.

Niin, hän keskusteli. Ja mies suuttui, kun ei saanut tahtoaan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaako tämä miehesi raha-asioihin, eli onko kurssimaksut pois hänen tai teidän yhteisistä rahoista? Jos on, niin hänellä on oikeus puuttua asiaan, jos ei, niin se on todellakin vain ilmoitusluontoinen asia. On kyse sinun omasta asiastasi, eikä hänellä ole oikeus sanella mitä teet.

Käsittämätön kommentti. Missään ei ollut mainintaa että miehen pitäisi kustantaa kurssia. Eikä mikään laki kiellä aloittajaa tekemään omilla rahoillaan mitä parhaaksi näkee. Kouluttautuminen on varmasti fiksumpia sijoituksia mitä nainen voi elämässään tehdä.

Hyvä ap, älä anna periksi.

Onpas täällä ehdottomia ihmisiä. Tottakai parisuhteessa pitää olla keskusteluyhteys. Ei se ole mikään parisuhde, jossa asia kuin asia on toiselle osapuolelle vain ilmoitusluontoinen asia. Sellainen on lähinnä kämppäkaveruutta. Olen hyvin hämmästynyt ja ihmeissäni, miten kommentit voivat heittää niin häränpyllyä välillä. Jokin toinen asia kun kirvoittaa kysymyksiä, kuten oletko keskustellut tästä puolisosi kanssa.

Mahdollisia syitä miehen suuttumiseen on monta. Hän on kontrolloiva, halveksii kaikkia vaimon ehdotuksia ihan periaatteesta, hän pelkää, että yhteinen aika jää minimiin, tai vaimo muuttuu opiskelun myötä (eli alkaa tiedostaa paremmin osaamistaan ja hyviä puoliaan), kokee kurssimaksut turhaksi rahanmenoksi, tulee mustasukkaiseksi jostain syystä, onhan näitä syitä tai tekosyitä pilvin pimein, joita ei normaalisti tulisi edes ajatelleeksi.

Ap voi kuitenkin tehdä ratkaisunsa ihan itse, mutta miehen kanssa pitää tällaisesta keskustella. Miksi hän suuttui, miksi hänen ehdotuksensa olisi ollut parempi ja mitkä hänen vaikuttimensa tässä ovat. Siinä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä ehdottomia ihmisiä. Tottakai parisuhteessa pitää olla keskusteluyhteys. Ei se ole mikään parisuhde, jossa asia kuin asia on toiselle osapuolelle vain ilmoitusluontoinen asia. Sellainen on lähinnä kämppäkaveruutta. Olen hyvin hämmästynyt ja ihmeissäni, miten kommentit voivat heittää niin häränpyllyä välillä. Jokin toinen asia kun kirvoittaa kysymyksiä, kuten oletko keskustellut tästä puolisosi kanssa.

Mahdollisia syitä miehen suuttumiseen on monta. Hän on kontrolloiva, halveksii kaikkia vaimon ehdotuksia ihan periaatteesta, hän pelkää, että yhteinen aika jää minimiin, tai vaimo muuttuu opiskelun myötä (eli alkaa tiedostaa paremmin osaamistaan ja hyviä puoliaan), kokee kurssimaksut turhaksi rahanmenoksi, tulee mustasukkaiseksi jostain syystä, onhan näitä syitä tai tekosyitä pilvin pimein, joita ei normaalisti tulisi edes ajatelleeksi.

Ap voi kuitenkin tehdä ratkaisunsa ihan itse, mutta miehen kanssa pitää tällaisesta keskustella. Miksi hän suuttui, miksi hänen ehdotuksensa olisi ollut parempi ja mitkä hänen vaikuttimensa tässä ovat. Siinä kaikki.

Puhutaan edelleen   y h d e s t ä   avoimen yliopiston kurssista. Kyllä sellainen on ilmoitusasia.

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä ehdottomia ihmisiä. Tottakai parisuhteessa pitää olla keskusteluyhteys. Ei se ole mikään parisuhde, jossa asia kuin asia on toiselle osapuolelle vain ilmoitusluontoinen asia. Sellainen on lähinnä kämppäkaveruutta. Olen hyvin hämmästynyt ja ihmeissäni, miten kommentit voivat heittää niin häränpyllyä välillä. Jokin toinen asia kun kirvoittaa kysymyksiä, kuten oletko keskustellut tästä puolisosi kanssa.

Mahdollisia syitä miehen suuttumiseen on monta. Hän on kontrolloiva, halveksii kaikkia vaimon ehdotuksia ihan periaatteesta, hän pelkää, että yhteinen aika jää minimiin, tai vaimo muuttuu opiskelun myötä (eli alkaa tiedostaa paremmin osaamistaan ja hyviä puoliaan), kokee kurssimaksut turhaksi rahanmenoksi, tulee mustasukkaiseksi jostain syystä, onhan näitä syitä tai tekosyitä pilvin pimein, joita ei normaalisti tulisi edes ajatelleeksi.

Ap voi kuitenkin tehdä ratkaisunsa ihan itse, mutta miehen kanssa pitää tällaisesta keskustella. Miksi hän suuttui, miksi hänen ehdotuksensa olisi ollut parempi ja mitkä hänen vaikuttimensa tässä ovat. Siinä kaikki.

No jo on kyllä helvetinmoinen parisuhde, jos ei yhdelle yliopistin avoimelle kurssille voi osallistua ensin keskustelematta puolison kanssa. Lähtisin tuollaisesta parisuhteesta livohkaan ja vähän äkkiä. 

Mies on mustasukkainen eikä halua ap:n poistuvan kotoa.

Olisipa kiva tietää miten ap asian esitti miehelleen.

A. Hei oon menossa siskon kanssa kurssille xyz, on varmaan tosi kivaa!

vai (perinteisen tohvelisti)

B. Mitä mieltä oot jos menisin siskon kanssa kurssille xyz?

Jos tavalla A niin mies saa marinoitua omassa kiukussaan ihan vapaasti ja ap voi miettiä onko mies kovin kontrolloiva muutenkin. Jos on niin kannattaa miettiä onko suhde sellainen jota haluaa jatkaa.

Jos ap taas esitti asian tavalla B miehelle niin on ihan ymmärrettävää että mies antaa oman mielipiteensä opiskelusta ja ihmettelee miksi ketussa ap edes kysyi mitään kun ei ole kiinnostunut vastauksesta. Ap:n kannattaa siinä tapauksessa miettiä miksi edes kysyi mieheltä mielipidettä kun oli jo päätöksensä tehnyt (joka on enemmän kuin ok mutta silloin ei lähdetä enää kyselemään kenenkään muun mielipiteitä vaan kyseessä on ilmoitusluontoinen asia).