n. 30 vuotiaiden miesten kiire perustaa perhe

Suosittelen oikeasti matkustelemaan 18-28v tai hankkimaan ne pennut sen ikäisenä niin kerkeää matkustelemaan nelikymppisenä.

Eikä se matkustelu tai lasten hankkimen ole maapallon kannalta hirveän ekologista.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 00:05"]

Mies ihmettelee että miksi helvetissä Suomessa tai missään valtiossa pitäisi sitten elää ja työskennellä, jos ei halua perhettä?

Eikö helpompi olisi matkustella ja elää rikollisena tehden mitä lystää.

Vähän ihmettelen näitä lapsettomien ihmisten haaveita. Miten ajattelitte kuluttaa elämänne ilman lapsia hyvinvointiyhteiskunnassa tylsistymättä ja menettämättä mielenterveyttänne?

Moni on jo kolmekymppisenä kokeillut kaikkea, koska kaiken saa rahalla ja länsimaissa kaikki on mahdollisuus kokea. Jäljelle jää se perhe ja lapsenlapset. Ne ja kuolema on kokematta.

veteraani tekijä

[/quote]

Tämä on kyllä tosi mustavalkoista ajattelua. Olen itse lapseton nainen. Elän hyvää mielekästä elämää. Jotenkin kirjoittajasta tulee mieleen ihminen, jolle oma itse on se tärkein, omat kokemukset ja nautinnot. Nyt on sitten nautittu kaikesta, mitä hän on itsekseen voinut mielestään tehdä, on matkusteltu, juhlittu jne. Eli nyt sitten oma perhe on se, mistä voi vielä ammentaa uusia kokemuksia. 

Minun maailmani on monimutkaisempi. Tekemistä riittää. Ympärillä on myös lukematon määrä ihmisiä, joiden elämään voi tuoda iloa ja kun menee vielä vähän kauemmaksi työkenttää riittää. Lisäksi voin syventää ymmärrystäni maailmasta monin tavoin. Voin myös tehdä ympäristöstäni kauniimman. Elämän tarkoitus, jättää tälle planeetalle jotain hyvää.

Pidän kyllä lapsista aivan hirveästi ja olisin voinut niitä hankkiakin. Aika vain kului niin nopeasti. Mutta olen kyllä hyvin selvillä siitä, että ei minun tarvinnutkaan lisääntyä, vaikka olisin varmasti ollut erittäin vastuullinen vanhempi. Maailma on täynnänsä ihmisiä. Lisääntymiselle ei löydy mitään perustetta siitä, että tänne tarvittaisiin lisää ihmisiä. 

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:10"]

Niin.. no mun tapauksessa sen perheen olisi pitänyt maksaa myös mun Suomen asunnon vuokra (mihin olisin laittanut huonekalut siksi aikaa? Ei tosiaan olisi ollut varaa ostaa niitä kaikkia uusiksi!) tai edes niiden varastotilan vuokra + kaksi muuttoa + lemmikkien hoitopaikka + taata että saan paluun jälkeen uuden asunnon ja työpaikan. Ei ehkä olisi onnistunut? Sinä ilmeisesti asuit vielä lapsuudenperheesi luona tuossa tilanteessa, tai joku muu maksoi sun kotimaan asunnon sillä aikaa.

[/quote]

Tuo on juuri sitä pelkuruutta. Minä lähdin suoraan lastenkodista lukioon ja sieltä suoraan laskettelemaan. Kun rahat loppuivat tein vähän hanttihommia ja taas laskettelin ja biletin.

Todella moni eri maista harrasti samaa ja asuimme asuntoloissa tai pahimmillaan joskus "sillan alla" makuupussissa.

Jännää ja välillä kurjaa oli laskettelupummin elämä. Sitten rakastuin mieheen ja luonnollisesti halusin lapsiakin.

Aikansa kutakin. Sanoisin että nämä odottavat ja haaveilijat ovat jo jääneet junasta. Olisitte tehneet seikkailunne nuorempana.

ex-laskettelupummitar

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:17"]

Tämä on kyllä tosi mustavalkoista ajattelua. Olen itse lapseton nainen. Elän hyvää mielekästä elämää. Jotenkin kirjoittajasta tulee mieleen ihminen, jolle oma itse on se tärkein, omat kokemukset ja nautinnot. Nyt on sitten nautittu kaikesta, mitä hän on itsekseen voinut mielestään tehdä, on matkusteltu, juhlittu jne. Eli nyt sitten oma perhe on se, mistä voi vielä ammentaa uusia kokemuksia. 

Minun maailmani on monimutkaisempi. Tekemistä riittää. Ympärillä on myös lukematon määrä ihmisiä, joiden elämään voi tuoda iloa ja kun menee vielä vähän kauemmaksi työkenttää riittää. Lisäksi voin syventää ymmärrystäni maailmasta monin tavoin. Voin myös tehdä ympäristöstäni kauniimman. Elämän tarkoitus, jättää tälle planeetalle jotain hyvää.

Pidän kyllä lapsista aivan hirveästi ja olisin voinut niitä hankkiakin. Aika vain kului niin nopeasti. Mutta olen kyllä hyvin selvillä siitä, että ei minun tarvinnutkaan lisääntyä, vaikka olisin varmasti ollut erittäin vastuullinen vanhempi. Maailma on täynnänsä ihmisiä. Lisääntymiselle ei löydy mitään perustetta siitä, että tänne tarvittaisiin lisää ihmisiä. 

[/quote]

Minusta sinä olet vain itsellesi valehteleva pelkuri.

Et uskalla oikein tehdä täysiä mitään. Olet ns. elävä kuollut ja ylläpidät itselläsi villiä mainetta vaikka olet vain madventures tyylisen muotivillityksen uhri.

Tajuatko ettet ole enää nuori :)

Me muut parikymppiset ysärinä teimme kaiken jo ennen madventures-ohjelmaa. Tajuatko miten pasee olet?

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:10"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:01"]

- Lähdin au pairiksi: perhe, johon menin, maksoi mun lennot, kielen opiskelun, osan paikan päällä matkustelusta, antoi taskurahaa ja maksoin mun elämisen + asumisen Espanjassa. Lähes kuka vaan parikymppinen voi lähteä au pairiksi, siinä oppii vieraan kielen ihan itsestään ja samalla saa ihan korvaamatonta kokemusta ja itsevarmuutta!

[/quote]

Niin.. no mun tapauksessa sen perheen olisi pitänyt maksaa myös mun Suomen asunnon vuokra (mihin olisin laittanut huonekalut siksi aikaa? Ei tosiaan olisi ollut varaa ostaa niitä kaikkia uusiksi!) tai edes niiden varastotilan vuokra + kaksi muuttoa + lemmikkien hoitopaikka + taata että saan paluun jälkeen uuden asunnon ja työpaikan. Ei ehkä olisi onnistunut? Sinä ilmeisesti asuit vielä lapsuudenperheesi luona tuossa tilanteessa, tai joku muu maksoi sun kotimaan asunnon sillä aikaa.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:01"]

Joo, lähdin suoraan lapsuudenperheestä, kuten au pairit yleensä, mutta olen pari kertaa tämän jälkeenkin muuttanut ulkomaille ja "jättänyt kaiken taakseni". Mä en ole halunnut parikymppisenä vielä vakiintua noin, että on vakkariasunto + työpaikka + lemmikit ym. velvollisuudet, joista ei voi luopua eikä mihinkään muuttaa maailmaa näkemään ja kokemaan. Olen pariin otteeseen siis myynyt kaikki huonekalut ja ostanut uudet. Käytettynä saa edullisesti ja monesti ollaan kavereidenkin kesken kierrätetty jotain kalusteita, osaa oon säilönyt vanhempien ullakolla. Kamoon, tavaraa se vaan on! Kimppakämppä on siitä myös kätevä opiskeluaikana, että kalusteiksi riittää sänky ja kirjotuspöytä, loput on talon puolesta -> helppo muuttaa pois. Ja kyllä, olen vaihtanut asuntoa monta kertaa. Aina olen löytänyt uuden asunnon, sekä Suomesta että ulkomailta. En aina helposti ja just sellasen kun oisin halunnut, mutta lopulta aina kyllä (Pariisista oli muuten ihan megavaikeaa löytää asuntoa!!).

- Ainakin pääkaupunkiseudulla voi opintojen ohella työskennellä extraajana kassalla/kahvilassa/baareissa jne. Töihin pääsee aika helposti, koska työvoimapula on kova. Vapaata saa aika helposti pyytäessä ja töitä saa tehdä sen verran kun itse haluaa. Kimppakämpässä asuen säästää kuluissa ja on helppo säästää matkoja varten. Lentokenttä ja satamat on vieressä, joten matkustelu helppoa. Ymmärrän, että jossain muualla tilanne ei ole näin hyvä, mutta kuka tahansa voi pyrkiä opiskelemaan pääkaupunkiseudulle!

[/quote]

En asunut pk-seudulla. Opiskelemaani alaa ei opetettu siellä, ei ollut vaihtoehto. Ekan työpaikan (sekin kaupan kassalla) saaminen kesti mulla opiskelupaikkakunnalla vuoden, vaikka oli alan kokemusta ja kurssejakin käytynä. Hain joka ikiseen kaupungin kauppaan, siivousfirmaan, kahvilaan jne. Oli vain niin huono työtilanne.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:01"]

Edelleen olisit voinut pitää välivuoden tai lähteä vaihto-oppilaaksi ennen työelämään siirtymistä.

- Lemmikkien pito on oma valinta. Kuluja niistä syntyy ja turhaa vaivaa, jos on matkustelevainen ihminen.

[/quote]

Toki se on oma valinta, mutta esim. itselläni ne olivat ainoa "perhe", ja todennäköisesti pelastaneet minut masennukselta ja jopa itsemurhalta. Mutta helppo sanoa että oma valinta. Tavallaan on, mutta joillekin ainoa valinta. Se on näköjään niin vaikea ymmärtää, jos itsellään on huomattavasti paremmat lähtökohdat.

[/quote]

Ymmärrän, kiva että eläimet tuottaa sulle iloa :) Ehkä se on sitten joko-tai, eläimet tai matkustelu, kaikkea kun ei voi saada.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:10"]

Niin.. no mun tapauksessa sen perheen olisi pitänyt maksaa myös mun Suomen asunnon vuokra (mihin olisin laittanut huonekalut siksi aikaa? Ei tosiaan olisi ollut varaa ostaa niitä kaikkia uusiksi!) tai edes niiden varastotilan vuokra + kaksi muuttoa + lemmikkien hoitopaikka + taata että saan paluun jälkeen uuden asunnon ja työpaikan. Ei ehkä olisi onnistunut? Sinä ilmeisesti asuit vielä lapsuudenperheesi luona tuossa tilanteessa, tai joku muu maksoi sun kotimaan asunnon sillä aikaa.

[/quote]

 Tuo on juuri sitä pelkuruutta. Minä lähdin suoraan lastenkodista lukioon ja sieltä suoraan laskettelemaan. Kun rahat loppuivat tein vähän hanttihommia ja taas laskettelin ja biletin.

Todella moni eri maista harrasti samaa ja asuimme asuntoloissa tai pahimmillaan joskus "sillan alla" makuupussissa.

Jännää ja välillä kurjaa oli laskettelupummin elämä. Sitten rakastuin mieheen ja luonnollisesti halusin lapsiakin.

Aikansa kutakin. Sanoisin että nämä odottavat ja haaveilijat ovat jo jääneet junasta. Olisitte tehneet seikkailunne nuorempana.

ex-laskettelupummitar

[/quote]

No, nimitä sitä sitten pelkuruudeksi. Kai se sitten sitä oli, kun pelkäsin asunnottomuutta ja nälkää. Joista oli jo kokemustakin. Mielestäni kuitenkin ihan ymmärrettävää yrittää välttää noita asioita. Jokainen yrittää välttää jotakin - tekeehän monet lapsiakin sillä ajatuksella, että pelätään että vanhempana kaduttaa jos niitä ei ole tullut tehtyä. Tehdään siis lapsia, kun pelätään katumusta ja vanhuuden lapsettomuutta. Saman asian eri puolia. Minä taas olen siinä rohkeampi kuin nuo ihmiset, enkä tee nyt jotain epämieluisaa vain pelon vuoksi, vaan otan sen riskin että vanhuksena kaduttaa. 

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:10"]

Erityisesti naisten on hyvä tiedostaa, että 40v:n hedelmällisyys on enää n. 10% 20v:n hedelmällisyydestä. Todella moni ei siis enää raskaudu 35v:n jälkeen, vaikka parikymppisenä siihen olisi ollut mahdollisuus. Kandee siis harkita tarkkaan mitä ko asian suhteen tekee. Monikohan vela on lukenut tästä asiasta luotettavalta taholta? 

[/quote]

Siis meinaat että velaus on joku väliaikainen mielentila, ja velat ei vaan tajua että naisen hedelmällisyys laskee iän myötä, ja siksi lykkäävät lapsenhakintaa? Ensinnäkin, velat ei halua lapsia, ikinä. Toisekseen melkoisen alentuvaa olettaa ettei velat vaan ole "lukeneet tästä luotettavalta taholta"; ei ihmiset (jopa velat) tyhmiä ole! Tottakai jokainen tietää tuon seikan, mutta ainakin mulle se on plussaa - mahtavaa, että vahinkoraskauden riski pienenee vuosi vuodelta \o/.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:17"]

Tämä on kyllä tosi mustavalkoista ajattelua. Olen itse lapseton nainen. Elän hyvää mielekästä elämää. Jotenkin kirjoittajasta tulee mieleen ihminen, jolle oma itse on se tärkein, omat kokemukset ja nautinnot. Nyt on sitten nautittu kaikesta, mitä hän on itsekseen voinut mielestään tehdä, on matkusteltu, juhlittu jne. Eli nyt sitten oma perhe on se, mistä voi vielä ammentaa uusia kokemuksia. 

Minun maailmani on monimutkaisempi. Tekemistä riittää. Ympärillä on myös lukematon määrä ihmisiä, joiden elämään voi tuoda iloa ja kun menee vielä vähän kauemmaksi työkenttää riittää. Lisäksi voin syventää ymmärrystäni maailmasta monin tavoin. Voin myös tehdä ympäristöstäni kauniimman. Elämän tarkoitus, jättää tälle planeetalle jotain hyvää.

Pidän kyllä lapsista aivan hirveästi ja olisin voinut niitä hankkiakin. Aika vain kului niin nopeasti. Mutta olen kyllä hyvin selvillä siitä, että ei minun tarvinnutkaan lisääntyä, vaikka olisin varmasti ollut erittäin vastuullinen vanhempi. Maailma on täynnänsä ihmisiä. Lisääntymiselle ei löydy mitään perustetta siitä, että tänne tarvittaisiin lisää ihmisiä. 

[/quote]

Minusta sinä olet vain itsellesi valehteleva pelkuri.

Et uskalla oikein tehdä täysiä mitään. Olet ns. elävä kuollut ja ylläpidät itselläsi villiä mainetta vaikka olet vain madventures tyylisen muotivillityksen uhri.

Tajuatko ettet ole enää nuori :)

Me muut parikymppiset ysärinä teimme kaiken jo ennen madventures-ohjelmaa. Tajuatko miten pasee olet?

[/quote]

Niin siis hei, yli 3-kymppisellä pitää olla omakotitalo, farmarivolvo, kultainen noutaja ja kaksi lasta. Rakoileva avioliitto, ruuhkavuodet ja ylipainoa. Alkava alkoholiongelma, laskeutunut kohtu ja unohtuneet ystävät. Vähänkö säälittävää, jos siinä iässä tekee vielä jotain mistä itse tykkää, hei camoon, elämästä nauttiminen kuuluu vain nuorille. Häpeä!

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 22:57"]

Olen jutellut netissä muutamille plus/miinus 30v miehille, ja todella monen kanssa jutellessa huomaa sen että sillä on tullut se vaihe elämässä kun on kiire löytää nainen jonka kanssa perustaa perhe, kun kaikilla kavereillakin se jo on ja sukulaisetkin kyselee että koska sinullakin. Kunhan vaan saisi jonkun naisen jonka kanssa mennä naimisiin ja tuupattua paksuksi että elämä olisi niinkuin muillakin!

Ei kiitos.. Olen vela ja sitä ei tietenkään kaikki ymmärrä millään vaan kovasti ajatellaan että "se on vain vaihe joka menee ohi" tai että "et ehkä nyt halua lapsia nyt mutta myöhemmin kyllä". En tietenkään näe kristallipallolla 10 vuoden päähän missä olen tai mitä haluan silloin, mutta kuitenkin.

Sitten se on joidenkin mielestä väärin jos katselen itseäni 10-15v vanhempia miehiä, jotka ovat jo siinä iässä että lapset on tehty jos niitä on haluttu.

Ehkä joskus mullekin vielä löytyy mukava ja sopiva mies! Onko mahdollisesti muita veloja paikalla joiden kanssa jakaa kokemuksia? Tämä on vauvapalsta, mutta ei se minusta lapsivihaajaa tee vaikka omia en halua =)

[/quote]

Mä uskon ainakin että sinäkin sen sopivan miehen vielä löydät! Mä ajattelin jossain vaiheessa etten ikinä löydä miestä joka ei niitä lapsia haluaisi. Mutta niinpä vaan löysin. Ja ihan oman ikäisen, ollaan molemmat 30v. 

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:10"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:01"]

- Lähdin au pairiksi: perhe, johon menin, maksoi mun lennot, kielen opiskelun, osan paikan päällä matkustelusta, antoi taskurahaa ja maksoin mun elämisen + asumisen Espanjassa. Lähes kuka vaan parikymppinen voi lähteä au pairiksi, siinä oppii vieraan kielen ihan itsestään ja samalla saa ihan korvaamatonta kokemusta ja itsevarmuutta!

[/quote]

Niin.. no mun tapauksessa sen perheen olisi pitänyt maksaa myös mun Suomen asunnon vuokra (mihin olisin laittanut huonekalut siksi aikaa? Ei tosiaan olisi ollut varaa ostaa niitä kaikkia uusiksi!) tai edes niiden varastotilan vuokra + kaksi muuttoa + lemmikkien hoitopaikka + taata että saan paluun jälkeen uuden asunnon ja työpaikan. Ei ehkä olisi onnistunut? Sinä ilmeisesti asuit vielä lapsuudenperheesi luona tuossa tilanteessa, tai joku muu maksoi sun kotimaan asunnon sillä aikaa.

[/quote]

Meni lainaukset pieleen, uusi yritys:

Joo, lähdin suoraan lapsuudenperheestä, kuten au pairit yleensä, mutta olen pari kertaa tämän jälkeenkin muuttanut ulkomaille ja "jättänyt kaiken taakseni". Mä en ole halunnut parikymppisenä vielä vakiintua noin, että on vakkariasunto + työpaikka + lemmikit ym. velvollisuudet, joista ei voi luopua eikä mihinkään muuttaa maailmaa näkemään ja kokemaan. Olen pariin otteeseen siis myynyt kaikki huonekalut ja ostanut uudet. Käytettynä saa edullisesti ja monesti ollaan kavereidenkin kesken kierrätetty jotain kalusteita, osaa oon säilönyt vanhempien ullakolla. Kamoon, tavaraa se vaan on! Kimppakämppä on siitä myös kätevä opiskeluaikana, että kalusteiksi riittää sänky ja kirjotuspöytä, loput on talon puolesta -> helppo muuttaa pois. Ja kyllä, olen vaihtanut asuntoa monta kertaa. Aina olen löytänyt uuden asunnon, sekä Suomesta että ulkomailta. En aina helposti ja just sellasen kun oisin halunnut, mutta lopulta aina kyllä (Pariisista oli muuten ihan megavaikeaa löytää asuntoa!!).

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 07:04"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 06:48"][quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 06:29"]Eiköhän se ole aika normaalia, että jossain kohtaa ihmiset haluaa lisääntyä kun kokevat olevansa riittävän kypsiä? Omalla kohdalla ei ainakaan ollut mistään ryhmäpaineesta kyse, kenelläkään kaverilla ei ollut lapsia. Mutta sopivassa iässä on ehtinyt näkemään kaikenlaista, reissailemaan riittävästi jne ja ehtii miettiä millaista sisältöä elämäänsä haluaa ja haluaako ottaa vastuuta muustakin kuin omasta navasta.  [/quote] Niin että jos ei halua lisääntyä, ei ota vastuuta mistään? Kaltaisesi tyhjäpäät saavat minut raivon partaalle, pelottava ajatus, että sinulla on lapsia, jotka aivopeset samaan suppeaan ajatusmaailmaan. Sillähän ne maailman ongelmat ratkeavat, että kaikki lisääntyvät, muunlaista vastuunottoa ei ole. [/quote] Ainakin tämän palstan velat mainitsevat valintansa syyksi hedonistisen vapauden säilyttämisen halun. Koskaan kukaan ei ole sanonut, että haluaa pysyä lapsettomana jotta voi rauhassa taistella maailmanrauhan, ihmisoikeuksien tai talouskasvun puolesta.

[/quote]

Ns. "aito" velahan ei selittele miksei lapsia halua, eikä erittele syitä. Ainoa syy on vain se ettei halua lapsia eikä koe samanlaista viettiä lisääntymiseen kuin useimmat. Kyllä musta tuntuis hullulta tehdä lapsi jota en halua!

Ps. En ole tuo aiempi kirjoittaja, sivustaseuraaja vain.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 09:53"]

Siis mä kyllä ymmärrän, ettei kaikki halua hankkia lapsia, mutta miksi te lapsettomat ette voi ymmärtää, että jotkut taas haluavat perustaa sen perheen? Hirveää kapekatseisuutta molemminpuolin. Antakaa ihmisten elää sellaista elämää, kuin tahtovat. Eivät kaikki kolmekymppiset miehet ole pakotettuja lasten hankintaan, suurin osa varmasti itse niitä lapsia tahtoo, ja vain pieni prosentti tulee huijatuksi mukaan toimintaan.

[/quote]

Halleluja! Täällä lapseton, jolla ei koskaan ole ollut mitään ongelmia ymmärtää se että muut niitä lapsia hankkivat. Ei mullakaan juuri ole enää lapsettomia kavereita. Jopa kummilapsia löytyy vaikkei omia koskaan tulekaan. Kun vaan kaikki velat ymmärtäis saman, ja muut ymmärtäis meitä veloja, niin ei tarvitsisi tälläkään palstalla ihmisten jatkuvasti tästä asiasta olla vääntämässä.

Vau.

Tämän keskustelun lukeminen todella avasi silmäni lapsellisten ihmisten sielunmaisemaan... Siis nytkö on keksitty, että velat ovat pelkureita? Olen ollut aina sitä mieltä, että lasten saaminen pehmentää ihmisten aivot, ja tämä keskustelu vain vahvisti käsitystäni... 

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:35"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:10"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:01"]

- Lähdin au pairiksi: perhe, johon menin, maksoi mun lennot, kielen opiskelun, osan paikan päällä matkustelusta, antoi taskurahaa ja maksoin mun elämisen + asumisen Espanjassa. Lähes kuka vaan parikymppinen voi lähteä au pairiksi, siinä oppii vieraan kielen ihan itsestään ja samalla saa ihan korvaamatonta kokemusta ja itsevarmuutta!

[/quote]

Niin.. no mun tapauksessa sen perheen olisi pitänyt maksaa myös mun Suomen asunnon vuokra (mihin olisin laittanut huonekalut siksi aikaa? Ei tosiaan olisi ollut varaa ostaa niitä kaikkia uusiksi!) tai edes niiden varastotilan vuokra + kaksi muuttoa + lemmikkien hoitopaikka + taata että saan paluun jälkeen uuden asunnon ja työpaikan. Ei ehkä olisi onnistunut? Sinä ilmeisesti asuit vielä lapsuudenperheesi luona tuossa tilanteessa, tai joku muu maksoi sun kotimaan asunnon sillä aikaa.

[/quote]

Meni lainaukset pieleen, uusi yritys:

Joo, lähdin suoraan lapsuudenperheestä, kuten au pairit yleensä, mutta olen pari kertaa tämän jälkeenkin muuttanut ulkomaille ja "jättänyt kaiken taakseni". Mä en ole halunnut parikymppisenä vielä vakiintua noin, että on vakkariasunto + työpaikka + lemmikit ym. velvollisuudet, joista ei voi luopua eikä mihinkään muuttaa maailmaa näkemään ja kokemaan. Olen pariin otteeseen siis myynyt kaikki huonekalut ja ostanut uudet. Käytettynä saa edullisesti ja monesti ollaan kavereidenkin kesken kierrätetty jotain kalusteita, osaa oon säilönyt vanhempien ullakolla. Kamoon, tavaraa se vaan on! Kimppakämppä on siitä myös kätevä opiskeluaikana, että kalusteiksi riittää sänky ja kirjotuspöytä, loput on talon puolesta -> helppo muuttaa pois. Ja kyllä, olen vaihtanut asuntoa monta kertaa. Aina olen löytänyt uuden asunnon, sekä Suomesta että ulkomailta. En aina helposti ja just sellasen kun oisin halunnut, mutta lopulta aina kyllä (Pariisista oli muuten ihan megavaikeaa löytää asuntoa!!).

[/quote]

Niin, sulla on ollut mahdollisuus lähteä au pairiksi lapsuuden kotoa, ja sulla on ollut mahdollisuus säilöä tavaroita vanhempien ullakolla. On ollut mahdollisuus asua kimppakämpässä. Se tekee jo paljon enemmän valinnanmahdollisuuksia kuin esim. minulla, joka muutin kotoa 17 vuotiaana ja olin sen jälkeen täysin oman onneni varassa.

Esim. se asunnon vaihto tai uuden tavaran hommaaminen ei varmaan ole niin stressaavaa, jos on kuitenkin olemassa edes teoreettinen tuen mahdollisuus lapsuuden kotoa. Minä olisin ollut ihan tyhjän päällä, jos en olisikaan reissusta tultua löytänyt uutta asuntoa tai työpaikkaa. Sinulla ei ilmeisesti ollut sitä työpaikkastressiäkään vaan sait toimeentulosi jostain muualta. Asuntotilannekin opiskelukaupungissani oli huono, ja käytännössä aina kun vaihtoi asuntoa, joutui itse maksamaan välityspalkkion. Ei mulla ollut siihen varaa, kun kerran siedettävän hintaisen asunnon oli löytänyt!

Ei se työpaikan ja asunnon hommaaminen mulle mikään vapaaehtoinen valinta ollut, niinkuin sait sen kuulostamaan " Mä en ole halunnut parikymppisenä vielä vakiintua noin, että on vakkariasunto + työpaikka + lemmikit ym. velvollisuudet". En kuule minäkään olisi halunnut, mutta kun oli pakko. (pl. ne lemmikit, mutta kuten sanottu, ne olivat mun ainoa perhe joten lienee aika ymmärrettävää että semmoiset tuli hommattua ja pidettyä). Jos ei ole mitään muita turvaverkkoja ja kotia kuin ne jotka itse on itselleen suurella vaivalla hommannut, niin ei silloin ihan niin vain heittäydytä matkustelemaan. Sitä voi olla vaikea tajuta sellaisen, joka on tottunut siihen, että aina on joku muu ( = lapsuudenkoti esim.) johon voi tukeutua jos heittäytymisen jälkeen huomaakin, että on tippumassa tyhjän päälle.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:31"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:10"]

Erityisesti naisten on hyvä tiedostaa, että 40v:n hedelmällisyys on enää n. 10% 20v:n hedelmällisyydestä. Todella moni ei siis enää raskaudu 35v:n jälkeen, vaikka parikymppisenä siihen olisi ollut mahdollisuus. Kandee siis harkita tarkkaan mitä ko asian suhteen tekee. Monikohan vela on lukenut tästä asiasta luotettavalta taholta? 

[/quote]

Siis meinaat että velaus on joku väliaikainen mielentila, ja velat ei vaan tajua että naisen hedelmällisyys laskee iän myötä, ja siksi lykkäävät lapsenhakintaa? Ensinnäkin, velat ei halua lapsia, ikinä. Toisekseen melkoisen alentuvaa olettaa ettei velat vaan ole "lukeneet tästä luotettavalta taholta"; ei ihmiset (jopa velat) tyhmiä ole! Tottakai jokainen tietää tuon seikan, mutta ainakin mulle se on plussaa - mahtavaa, että vahinkoraskauden riski pienenee vuosi vuodelta \o/.

[/quote]

Plus tilastollisesti velat ovat korkeammin koulutettuja kuin lapsia pyöräyttelevät ihmiset, joten todennäköisyys siihen, että vela on lukenut tästä asiasta tai mistään muusta asiasta "luotettavalta taholta" on aika suuri.

Tsemppiä ap:lle, kyllä se oikea vielä joskus osuu kohdalle. Minä törmäsin mieheeni silloin kun sitä vähiten odotin. Kymmenen vuotta ollaan oltu onnellisen lapsettomasti yhdessä. Kyllä se sielunkumppani vielä sinunkin kohdallesi osuus ap, älä huoli.

Ihmisen käyttäytymiseen vahvimmin vaikuttavia asioita on ryhmäpaine. Suurin osa ihmisistä haluaa tehdä asiat samalla tavalla kuin kaikki muutkin tekevät. Tästähän on tutkimuksiakin. Tässä sosiaalipsykologian johdantoa aiheeseen: http://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiaalipsykologia/kokeita.html#Asch

Lasten hankkiminen on kautta aikojen kirvoittanut keskustelua. On vieläkin ihmisyhteisöjä, joissa naista arvostetaan lähinnä äitinä ja miehen halujen täyttäjänä. Ja Suomestakin löytyy miehiä, joiden mielestä nainen on jotain vain miehen kautta, vaimona ja äitinä. Pöyristyin kun kuulin erään tuttavanaisen kertovan siskonsa miehestä juuri tällaista: "Ilman miestä ja lapsia nainen ei ole mitään." Näin siis aivan nykypäivän Suomessa!

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:50"]Tsemppiä ap:lle, kyllä se oikea vielä joskus osuu kohdalle. Minä törmäsin mieheeni silloin kun sitä vähiten odotin. Kymmenen vuotta ollaan oltu onnellisen lapsettomasti yhdessä. Kyllä se sielunkumppani vielä sinunkin kohdallesi osuus ap, älä huoli.
[/quote]

Onko miehesi tuhka muna joka tietää tilanteensa?

Miehellä ei tuota ongelmaa ole. Mies ei tavallaan ole kiinni lapsissa, kuten naiset ovat. Mies on vapaa elämään elämäänsä vaikka olisi siittänyt lapsia. Minusta tämä ketju on tavallaan teidän naisten ongelma. Ette voi saada kaikkea, kuten me miehet voimme.

Mies

Minua kyllä hieman harmittaa, etten hankkinut lapsia. Olen mallinvartaloinen kaunis yliopistokoulutettu nainen. Olisihan se ollut palvelus tälle planeetalle, luultavasti, tietty geenien polut ovat hieman arvaamattomat.